sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Minttuteetä ja yön mietteitä

Ennen en voinut sietää minttuteetä, mutta nyt olen siitäkin suosikkini löytänyt. Varustauduin tänään keksipaketilla ja puolentoista litran teetermoksella viettämään minulle harvinaista leffailtaa, mikä tuntui ihan kohtuulliselta ajanviettotavalta, varsinkin kun en vieläkään saa nukuttua kunnolla vaan kaipailen rakasta koissulia. Yön "haamu" siis täällä taas tänä yönä.

Uusi teepannu, joskin varsin pieni kooltaan.
Olen aiemminkin postaillut jotakin stereotyyppisistä naiskuvista tietyissä elokuvissa, ja tänään eräs toinen kanatyyppi sai minun vaihtamaan kanavaa. Olette varmaankin kaikki nähneet rikosjännäreitä, joissa rikostutkija-sankaritar hiippailee roistojen perässä pyssy ojossa, tyylikäs ja tyköistuva bleiseri päällään (tällaisessa tiukassa asussa varmaan onkin hyvä ruveta painiotteluun roiston kanssa) ja pitkä tukka auki hulmuten? Noniin, kuinka moni sellainen, joka olettaa saattavansa joutua fyysiseen yhteenottoon konnaporukan kanssa, pitää ylipäätään pitkiä hiuksiaan auki? Kysyy hän, jota eräs mielenterveyspotilas kerran retuutteli pitkistä hiuksista niin, että pää jäi oven väliin ja tuli lievä aivotärähdys.

Niin, ja näillä sankarittarilla on joskus vielä kynähame/tiukat farkut ja korkokengät.

Illalla tuli kuitenkin Schindlerin lista, josta entinen koulukaverini Facebookissa jo kommentoi. Kuulemma on tyrmistyttävää näyttää jotakin Lidlin mainoksia tällaisen elokuvan välissä. No jollainhan senkin leffan lisenssi pitää maksaa, ja ne välit ovat kallista mainosaikaa. Sitäpaitsi businessmielessä se filkkakin on tehty, vaikka todenperäisestä ja koskettavasta asiasta kertookin.

Tulipa tästä filmistä mieleen liki kolmekymmentä vuotta sitten vietetty juhannus. Tapasimme avis-vainaani kanssa heinäkuulla käydä autolla "kesämäessä" esim. Stubaissa autolla. Yhtenä juhannuksena loskaisen gletscher-päivän jälkeen tuli mieleen ajella Dachauhin, jossa oli aikoinaan yksi ensimmäisistä (ja alkeellisimmista) keskitysleireistä. Parkkitilaa oli paljon, ja se oli maksutonta, mutta kun saimme auton parkkiin, paikalle köpötti kiireenvilkkaa hampaaton, käkkyräinen vanha mies keräämään kolmen saksanmarkan kolehdin. Lähdimme kävelemään kohti kaasukammiorakennusta ja ex-avis tuumasi, että "ainakin tuo parkkipaikan vahti näytti just siltä kuin olisi viettänyt puolet elämästään keskitysleirillä pakkotyössä". Ilmeni sitten, että näin tosiaan olikin!

Ne kaasukammiot yms. tuli sitten nähtyä tuhkineen ja polttouuneineen, ja samana päivänä kävimme myös Berchtesgadenissa Hitlerin Kotkanpesällä. Jyrkkä oli tien nousu; moottori kuumeni matkalla niin sata kertaa ja välillä siis jouduimme pysähtymään ja lauhduttelemaan sitä. Perille kuitenkin pääsimme ja komea paikkahan se olikin.

Mutta palatakseni minttuteehen, minulla on todellakin kaksi suosikkia tällä hetkellä:

Minttuteesuosikit, iHerbistä saa molempia.
Vasemmalla Rishi Tean Vanilla Mint Chai  -irtotee, joka on orgaanista reilunkaupan pu-erh -teetä nimensä mukaan luomuvaniljalla, luomupiparmintulla, luomukanelilla ja luomulakritsinjuurella. Chai keitetään veteen ja maitoon.

Oikealla Zhena's Gypsy Tean Egyptian Mint, joka on myös luomua ja pohjana vihreää teetä (käytän kuitenkin maitoa ja steviaa sitä juodessani). Siinäkin on luomupiparminttua ja lakritsinjuurta. Purkki sisältää teepusseja.

Mahtaako ollakin juuri tuo lakritsinjuuri, joka tekee mintusta pehmeämmän? Ilmankos se tuntuu sammuttavan janontunteen aika hyvin. Ammoisina aikoina autiomaissa kamelikaravaanien kulkiessa on jo käytetty murskatun lakritsanjuuren palaa suussa koska se hillitsee janontunnetta.

Hoh, näin polveilevaa tajunnanvirtaa siis tulvii väsyneestä päästä yön pimeinä tunteina. Eikä nukuta. Pitäisi saada aivot nollattua jotenkin, mutta tämä surutyö vie aikansa.



LISÄYS 7.1.13: Tämä Celestial Seasoningsin Candy Cane Lane tuli avattua vasta tänään. Olipas hyvää! Eettisen kaupan vihreän teen (decaf) pohjassa on piparminttua, appelsiininkuorta, vaniljatankoa, kanelia, maarianohdaketta (milk thistle, puhdistaa maksaa), karhunvatukan lehtiä, paahdettua johanneksenleipäpuun hedelmää (carob) ja paahdettua sikurinjuurta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!