torstai 31. tammikuuta 2013

Säännöt ne on sodassakin

Olin viime viikolla humanitäärisen oikeuden kurssilla, ja sieltäpä tulikin paljon ajateltavaa ja sulateltavaa mukaan kotiin. Nyt tulee myös seurattua uutisia hiukan laajemmalla näkövinkkelillä.

Kyllähän me kaikki tiedämme, että sodassakin on omat sääntönsä, mutta kuka ne pystyy ihan lonkalta luettelemaan, se on toinen asia. Ennen en minäkään tarkalleen tiennyt.

Näillä säännöillä siis pyritään periaatteessa rajoittamaan sodan vaikutuksia, lähinnä siviileihin ja niitä voisi sanoa moraalisiksi mittapuiksi, kun tulkitaan sodan tapahtumia.

Siviilien suojelemiseen kuuluvat olennaisena osana esim. kielto hyökätä sairaaloita ja kouluja tuhoten.

Humanitäärinen oikeus kuitenkin tunnustaa sodan realiteetit (vaikkakaan ei ota kantaa sodan oikeutukseen) ja taistelijoiden tavoitteet. Taistelijoiden kesken tapahtuvista väkivaltaisuuksista ei tuomita, mutta taistelijoiden on tunnistauduttava ja taistelijan määritykseen kuuluu myös se, että hän kantaa asetta.

Sodan säännöt on määritelty ns. Geneven sopimuksissa. Allekirjoittaneet maat ovat ns. ratifioineet ne, eli implementoineet säännöt omaan lainsäädäntöönsä.

Vaikka kaikki maat ovat ratifioineet kaikki neljä Geneven sopimusta, niiden lisäksi on muita sääntöjä, joita eivät kaikki maat ole hyväksyneet osaksi omaa lainsäädäntöään. On olemassa mm. säännös lapsisotilaiden värväyksestä, jota esim. USA ei ole allekirjoittanut ja ratifioinut (minun hämmästyksekseni). Virallinen selitys on, että se vie niin kauan aikaa.

Kuitenkin maiden on sodassa noudatettava ns. tapaoikeutta, joka on muodostunut valtioiden välisistä yleisistä käytännöistä. Tarkempi määritelmä on täällä.

Sodan aikana ei saa toimia ihan miten mieleen juolahtaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!