lauantai 10. heinäkuuta 2021

Asiat menevät eteenpäin

Kävin hematologin juttusilla eilen TYKSissä. Nyt olikin ko. lääkäri vaihtunut. Sitä ihmetellessäni tämä uusi totesi, että jos ehdottomasti haluat pitää sen vanhan, niin sekin järjestyy.

No en välttis halua. Kunhan on kunnon erikoistunut lääkäri, eikä mikään erikoistuva. Siitä "vanhasta" sen verran, että hän oli kovaääninen nuorimies, joka onnistui ymppäämään nimeni noin puolisentusinaa kertaa joka lauseeseen. Joskus jopa piirtelin puhelun aikana rukseja paperiin joka kerta, kun nimi mainittiin.

Yksi ns. bonuslapsistani vaimoineen ovat yleislääkäreitä, ja taannoin kyselin, onko tällaista potilaan kohtaamista ehkä opetettu lääkiksessä? Molemmilla oli vaikeuksia pitää naamansa peruslukemilla (eikä se onnistunutkaan).


Viikolla Hb on taas sukeltanut sataseen, ja se tuntuu kyllä kunnossa. Voi olla nyt alempikin, koska eilen tunsin oloni todella raihnaiseksi ja selkäkivut vaivaavat. Lisäksi minulla on ollut viiltävä päänsärky jo yli viikon. Kipulääkkeiden käyttöä on valitettavasti rajoitettu radikaalisti heikentyneen munuaisfunktion takia, joskin sekin on hiukan parantunut, eli viikolla kreatiini oli 135. Se pitäisi saada alle 90.

Toinen ihmetyttävä juttu on ylös pumpsahtanut CRP (eli "tulehdusarvo", kuten kansankielessä siihen referoidaan). Sen pitäisi olla alle 10, jota se jo jonkin aikaa olikin, mutta nyt se oli 19. Olo ei tunnu sairaalta, enkä oikein usko, että missään on mitään yhtäkkistä infektiotakaan. Maanantaina se mitataan uudelleen, koska sytoa ei voida aloittaa, jos jossakin on tulehdus.

Eli nyt siis alkaa se sairaalassa hyppääminen. Maanantaina labrat, tiistaina eka sytostaatti (syklofosfamidi), joka onkin suonensisäinen, vaikka yritin kinuta tabletteja (joita niitäkin on saatavilla samasta valmisteesta). OK, ymmärrän, että i.v. -muodossa biologinen hyötyosuus lienee suurempi, eli homma saadaan nopeammin pois päiväjärjestyksestä. Sopii minulle hätähousulle.


Kortisonia tulee tulevaisuudessa sitten enemmän, ja kauhulla lähiviikkoja odotan. Sain lääkemääräyksen tematsepaamia (10-20 mg), jolla kyllä ehkä nukahtaa, mutta ongelma on se, että herään viimeistään kello 3 aamuyöstä. Mies on muutamaan otteeseen tullut alakertaan ihmettelemään, kun siivoan keittiötä siihen aikaan, mutta kun ei nukuta, niin ei nukuta, ja deksametasoni tekee levottoman olon muutenkin. Seuraava päivä sujuukin hiukan kuin pienessä humalassa.

Sairastuneen kannattaa muuten aktiivisesti osallistua lääkehoitonsa suunnitteluun! En tosin sano, että kaikki voivat olla "alan asiantuntijoita" (ja minulla on tosin ollut ilo tehdä liki 30 vuotta hommia lääketutkimuksessa), mutta netistä löytyy paljon tietoa, ja ihan maalaisjärkeäkin voi käyttää.

Syklofosfamidilla on muistaakseni noin 10% kohonnut veritulppariski. Hematologi oli eilen määräämässä sen estoon asetosalisyylivalmistetta (Primaspan kauppanimeltään - eli tuote, jossa on päällä kalvo ja se imeytyy vasta suolistossa ärsyttämättä mahalaukkua, jota niin monet ASA-valmisteet tekevät). Tätä en halunnut, vaan aiemminkin nilkkaleikkausten yhteydessä käyttämäni piikkimuodossa olevan enoksapariininatriumin, joka on taatusti tehokkaampi kuin ASA. Kuolihan pikkusiskoni viime vuonna syvään laskimotrombiin ja isävainaallakin oli jotakin hyytymäongelmia (mikä selvisi hänen kuoltuaan), eli en halua riskeerata. Kallista se varmaan on, eikä tässä tapauksessa korvattavissa, mutta varmaan sen väärti. Hematologi muuten kysyi ennen sen määräämistä, että onko minulla ongelmia piikittämisen kanssa 😄. No ei todellakaan, ja mieskin minua kerran aamutuimiin piikitteli ohjeiden mukaan.

Pyysin myös etukäteen pahoinvointilääkkeen sytostaatin oheen. En muuta kuin toivo, että se tulisi olemaan turhaa.

Mutta kyllä on ollut heikko olo tänä viikonloppuna! Vanhan opiskelukaverini piti tulla tänne ja meidän piti mennä hiukan ihastelemaan Aurajoen rantaa ja ehkä Vaakahuoneelle psiatattelemaan päivää, mutta peruin eilen, sillä olo oli niin kamala, että tuskin pystyin kävelemään selkäkipujen takia! Toki alhaisella hemoglobiinillakin on osuutta asiaan.

Olo on piirun verran parempi tänään. Söin eilen mustaa makkaraa (hemoglobiinin saamiseksi ylös) ja sain EPO-piikin polilla (erytropoietiini). Mutta eihän sekään päivässä tai parissa auta. Tunsin kuitenkin oloni suorastaan rikolliseksi, sillä niin huono maine tuolla aineella on, kun urheilijat sitä väärinkäyttävät suorituksensa parantamiseen 😕

Olen joskus itse muuten lanseerannut beta-epoetiinin Suomessa. Höh. Kaksi vuotta lääkemarkkinoinnissa riitti, vaikka mielenkiintoista se olikin. Sittemmin palasin tutkimuksen pariin.

6 kommenttia:

  1. No jopas on taas paljon asiaa.Heinäkuu on niin sanotusti "mätäkuu" tai vanha kansa sanoo näin.Kenties CRP kin reagoi siihen?Kunhan mietin.Se on kyllä hyvä,että tiedät niin paljon lääkkeistä.Toi,että lääkäri jatkuvasti mainitsee etunimesi;) se vaan siis yrittää hölmösti olla symppis.Mulla yks psykiatri mainitsi joka käynnillä kerran mun etunimeni ja koko ajan alkoi vituttamaan enemmän,että lopetapas nyt jo,että mitä sä kuvittelet ja yrität,että mulla menee hermot.Yksi hyvä on,että voit vastavuoroisesti sanoa lääkärille,että no pekka kuule,(olettaen ,että lääkärin nimi on Pekka.) Että varmasti herää,jos alat itsekin viljelemään lääkärin etunimeä.Mutta joo, koita jaksaa !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaaa! Ajattelin itsekin ruveta toistelemaan ko. hematologin nimeä! Tosin hän tuntuu olevan varsin vilpitön ja oikeasti hakevan yhteyttä asiakkaaseensa.

      Jokatapauksessa saattaa olla, että vastaava lääkäri vaihtuu kuitenkin, ja tämä eilinen oli ihan hyvä.

      Mitä tulee tuohon CRP-asiaan. Yhtenä aamuna oli puolipöpperössä menneellä viikolla kuumeinen olo, mutta oikeasti se oli todellakin fiilis umpiunessa, eli herättyäni diskasin koko ajatuksen.

      Harmillista tämä sairastaminen!

      Poista
  2. Joo,no mulla on nyt heinäkuussa kasvon finnit saaneet uusia ulottuvuuksia,mätää puskee,ja se vilpittömyys tosiaan :) kun se voi olla ihan vilpitöntä!niin niin koita nyt jaksaa ja tsemppiä sulle,mulla tosiaan kasvon finnit nyt heinäkuussa tuntuvat "vuotavan" ,että loppua ei näy, juu ja itsekin sairastan ,mutta en toivo sairastamista kenellekään

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helteillä ei kannata hirveästi käyttää paksumpia naamavoiteita, mulla ainakin se teettää finnejä naamaan. Mulle riittää ainakin yöksi joko niasiiniamidia tai salisyylihappoa sisältävä seerumi, mutta happojen kanssa täytyy suojata iho hyvin auringolta, tai välttää aurinkoa kokonaan.

      Poista
  3. Ihailen rohkeuttasi ja positiivisuuttasi. Lääkealan asiantuntemuksesta on sinulle suurta hyötyä. Tsemppiä ja paranemista sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Pitkä on tie vielä paranemiseen (tai eihän tämä tauti edes koskaan parane), ja fiilikset vaihtelevat päivittäin.

      Poista

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!