Matkakuumeilua

Täytyy myöntää, että viime syksynä ollessamme tuolla Reininristeilyllä, minua tosissaan puraisi jokiristeilykärpänen. Muutenkin ajattelin, että pitää käyttää nämä viimeiset kuukaudet todella hyödykseen, sillä tulen täältä Saksasta kokonaan takaisin Suomeen heinäkuun lopussa.

Niin nättejä ovat nämä Reinin maisemat, varsinkin tuolla romanttinen Rein -pätkällä. Ihan eri tavalla ne näkee laivasta kuin junasta tai autosta. Viimeksimainituilla noita rantamaisemia on tullut sahattua muutamaankin kertaan.

Kaub ja Rein-joki, Pfalzgrafensteinin linna keskellä jokea: Photo by Katja Anokhina on Unsplash

Tuli vaan mieleen, että voisi sitä Kölnistä lähteä toiseenkin suuntaan, eli pohjoiseen päin. Löysin kivoja päiväreissuja ja varfasinkin kesäkuulle päivämatkan Kölnistä (Feste) Zonsiin ja toisen Kölnistä Monheimiin. Molemmat olivat vain 49 euroa ja menomatkalla on tarjolla lounasbuffetti, joka sisältyy hintaan. Monheimissa hintaan sisältyi myös puolentoista tunnin kaupunkikierros. Hinta oli mielestäni edullinen, ja koska minulla on tuo 58 euron Deutschlandticket, niin 50 minuutin junamatkasta välillä Aachen-Köln ei tarvitse maksaa mitään.

Jos joku nyt suunnittelee kesälomareissua tänne, niin tuosta Deutschlandticketistä on aika kattava opas luettavaksi aiemmassa postauksessa täällä. Hintahan nousi alkuvuodesta yhdeksällä eurolla, mutta on se silti edullinen.

Reininristeilystä löytyy lisää juttuja täältä. En saanut ihan kaikkia postauksia matkalta niputettua tuon linkin taakse, joten niitä löytää vielä samalta aikajanalta ja täällä myös aiheesta lisää.

Mutta asiaan, eli siis päiväristeilyihin esimerkiksi Kölnistä tai Düsseldorfista. Reinillä ja Saksan muilla joilla kulkee myös reittilaivoja ja liikennöitsijöinä on paljon eri firmoja (esim. Nicko Cruises, A-Rosa).

Kölnistä laivat löytyvät pienen kävelymatkan päästä päärautatieasemasta. mene ulos asemalta - ei siitä katedraalin päästä vaan juuri päinvastaisesta päädystä. Pääset bussiasemalle, jonka läpi kuljet ja sitten oikealle ja kadun yli. Siinähän se laivojen lähtöranta ja laituri sitten onkin.

Zonsissa en muista koskaan käyneeni, tosin täällä Saksassa on sen verran ammoisina aikoina tullut roiskotettua auton kanssa, että muistini voi falskata. Täältä voit lukea lisää paikkakunnasta, joka nykyään on osa Dormagenia. 

Sama pätee Monheimiin, ja taasen saattaa muistini pettää, mutta ei se mitään. Molemmat tulevat nyt sitten tutkittua kesäkuussa. Monheimista voi lukea lisää täältä ja täältä. Nyt alkoi kummasti kiinnostaa tuo ankeriaanpyyntimuseo, ehkä siellä ehtii käydä?

Rein-joki: Photo by J M Fisher on Unsplash

Vähän surettaa se, että varsinkin suomalaiset matkustavat Saksassa niin usein Berliiniin, Müncheniin tai ehkä Hampuriin. Niin paljon nättejä paikkoja on näitten ulkopuolellakin. Tässäkin blogissa on monta postausta Aachenista, Monschausta ja yksi Kornelimünsteristä, joka sekin on nätti pikkupaikkakunta. Kaikki nuo ovat osa Aachenia.

Puhumattakaan noista mahtavista joista ja pikkukaupungeista niiden varrella. Nuo suuremmat kaupungithan kärsivät todella pahasti toisen maailmansodan pommituksissa, Kölnkin oli yhtä kivikasaa ja rakennettiin sittemmin uudelleen. Mutta nuo pikkukaupungit ovat edelleen ehjiä vanhoine rakennuksineen.

Oikealla Mosel, vasemmalla Rein. Kuva Koblenzista. Photo by Pieter van de Sande on Unsplash

Paluu risteilyltä ja romanttinen Rein-joki linnoineen

Tässä vielä risteilykuvia keskiseltä Reiniltä, joka on Unescon maailmanperintökohde. Ihanat maisemat!

Burg Rheinstein Lorchissa.

Lorelein kallion ohi mennessämme tarjottiin risteilyväelle oudon väristä kuplajuomaa, mutta hengissä olemme edelleen.

Siinä se on! Lorelein nyppylä, jonka päältä viekoiteltiin ohikulkijoita.

Linnoja ja pikkukyliä siellä täällä, sekä viininviljelyksiä. 

Burg Katz ja Sankt Goarshausenin pikkukylä.

Sankt Goarshausen

Burg Rheinfels

...ja proomuja kuljettamassa milloin mitäkin.

Boppard

Boppardin vesillä mennään.

Muitakin kruisailijoita riitti.

Boppardin tienoillakin näitä linnoja riitti. Kuvakaappaus: boppard-tourismus.de

Kauempana burg Maus ja lähempänä burg Reichenberg.

Tätä keskellä Rein-jokea tönöttävää värikästä pientä linnaa olen aina ihmetellyt ajellessani tästä oli autolla tai junalla. Tämä Kaubin lähellä sijaitseva linna on sijainnut vuonna 1327 tapahtuneesta rakentamisestaan lähtien kivikalliolla keskellä kapeaa Bacharachin laaksoa. Vartiopaikkana se suojasi Kaubin tullia, joka oli tuottoisa tulonlähde sen eri feodaaliherroille. Pfalzgrafensteinin linnaan pääsee Kaubista vain matkustajalautalla.

Se näyttää ihan joltakin satulinnalta.

Sitten tuli aika viimeisen kapteenin vastaanoton kuplivine maljoineen, ja sen jälkeen oli gaalaillallinen.

Vitsikäs hollantilainen kapteenimme.

Avulias unkarilainen hotellinjohtajamme.

...sekä "tietopakettimme", ristelyemäntämme ukrainalainen Iryna.

Ehtoisa henkilökunta toivotti tervetulleeksi gaalaillalliselle. Muutenkin laivalla syötiin paljon. Oli erittäin runsas aamianisbuffet ja tilauksesta sai lämmintä aamiaista, kuten munakkaita ja kylmiä smoothieita ilman eri maksua. Lounas ja päivällinen sisälsivät neljä ruokalajia, ja näiden välissä iltapäivällä oli runsas kahvitarjoilu voileipineen ja makeine leivonnaisineen. Illalla hintaan kuului vielä iltapala. Vain juomat piti maksaa itse, mutta eihän viini kallista täällä Saksassa ole.

Jokaisella ateriallahan siellä oli kauniisti taitellut kankaiset servetit, mutta tämä gaalaillallisen malli oli kyllä ihan huippu, en ole koskaan nähnyt tällaista.

Viimeisen illan illallisella nähtiin kokkien paraati, kun he marssittivat laivan spesiaalin, jälkiruoka "Süße Sünde"n (makean synnin). Die MS Rhein Prinzessin Eisparade oli siis "baked alaska", eli uunijäätelöä. Itse paraati oli komea ja keittiöhenkilökunta myös esiteltiin sen yhteydessä. Laita filkkaan ääni päälle!

Tässä vielä muutama kuva laivalta. Siellä oli myös sauna ja pieni kuntosali (joita emme käyttäneet, mutta ihmisiä näkyi liikkuvan käytävillä kylpytakeissaan.

Sitten saavuimmekin takaisin Kölniin, ja matkakaverini lähti sieltä suoraan (ihan yhtä tökkivillä Deutsche Bahnin yhteyksillä kuin oli tullutkin Saksaan) Düsseldorfin kentälle ja sieltä kotiinsa Suomeen. Minä jatkoin junalla Aacheniin, mutta normaalisti 50 minuutin matka venähti taas DB:n toimimattomuuden vuoksi yli kolmeksi ja puoleksi tunniksi, kiertotietä kun piti mennä kun suorat junat eivät kulkeneet.

Nauratti, kun olin välillä jo ihan toisessa suunnassa, lähellä Düsseldorfia Neussissa, kun olisi pitänyt mennä Aacheniin ihan toiseen suuntaan.

Mutta sellaista se on Saksan rautateiden kanssa 🤬. Kotiin viimein päästin sentään molemmat.

Auf Wiedersehen, Rhein Prinzessin! Viimeinen silmäys vielä Kölnissä. Oli mukava risteily.

Koblenz

Hiukan vielä saatte kestää näitä reissujuttuja. Tässä postauksessa on kuvia Koblenzista, joka sijaitsee Rein- ja Mosel-jokien yhtymäkohdassa Rheinland-Pfalzin osavaltiossa. 

Roomalainen Drusus perusti Koblenzin roomalaisten sotilasasemaksi noin vuonna 8 eaa. Sen nimi on peräisin latinankielisestä sanasta (ad) cōnfluentēs, joka tarkoittaa ”(yhtymäkohdassa)”. Varsinainen yhtymäkohta tunnetaan nykyään nimellä ”Saksan kulma”, joka on Saksan yhdistymisen symboli ja jossa on keisari Vilhelm I:n ratsastajapatsas. Kaupunki vietti 2000-vuotisjuhlaansa vuonna 1992.

Oikealla Mosel-joki ja vasemmalla sekä etualalla Rein.

Rhein Prinzessin -laivamme parkkeerasi Moseliin ja kylki kylkeen Nickon jokipaatin kanssa, joten päästäksemme rantalaiturille piti hassusti kavuta kavuta Nickon Symphonyn katon yli. Kuvan laivat eivät liity tapaukseen vaan ovat kaksi muuta matkanjärjestäjämme Phoenixin laivaa.

"Saksan kulmassa" oleva keisari Vilhelm I:n ratsastajapatsas, jonka ympärillä oli eri maiden lippuja.

Olimme jo laivan ikkunoista bonganneet Saksan kulmasta Rein-joen yli Koblenzin linnakkeelle lähtevän köysiradan, joten sinne suuntasimme heti ensimmäisenä. Hienot oli maisemat, vaikka juuri silloin sattuikin tulemaan sadekuuro.

Linnoituksella oli kokoa, mutta sitä emme vaivautuneet kiertämään.

Mahtava Ehrenbreitsteinin linnoitus

Näköalat alas joille olivat mielenkiintoisempia.

Parinsadan metrin päästä kaapeliradan lähtöpaikalta, Pyhän Castorin basilikan luota bongasimme kaupunkijunan, jolla köröttelimme vanhaankaupunkiin.

Basilikan ympärillä oli kaunis puutarha.

Minä en muistanut mitään edelliseltä visiitiltäni Koblenziin, mutta eipä tämä kovinkaan kummoinen kaupunki ollut. Kuohuviinimuseo siellä olisi ollut, ehkä ainoa kiinnostava paikka, joka sekin jäi käymättä.

Kävelimme kaupungilta satamalaiturille ja ainakin minä olin autuaasti unohtanut sen laivan nimen, jonka takana oma paattimme seisoi. Sitten muistimme, että tämä parveke oli siinä kohdalla. Niin, sehän oli Nickon laiva.

Ja sitten matka jatkui...