Vesivahingosta, osa ties mikä

Nyt on sitten sekalainen delegaatio ollut paikan päällä katsomassa tätä katastrofia. Putkimiehen visiitti seuraavaksi, varmaankin ensi viikolla.

Mikä ihmetyttää niin minua kuin isännöitsijääkin, on se, että vaikka suihkun vedet menevät samaan pääviemäriin kuin lavuaarinkin vedet, lavuaarista päästetty vesi ei ala tulvehtia allaskaapin alta. Suihkun vesi taas alkaa ängetä sieltä aika nopsaan. Minua kyllä harmittaa koko juttu, sillä pahimmillaanhan se sitten taas vedetään auki koko lattia.

Huomasin sitten vasta tänään, että minulle oli tullut ensi tiistaiksi kutsu päiväkirurgialle tämän leikatun rinnan korjausoperaatioon. Vähän huonoon aikaan, koska on muita kiireitä, mutta ei se kaiketi ole iso juttu. Olen kerran saadun ajan jo joutunut perumaan, ja koska ns. hoitotakuu menee silloin sen siliän tien, varmaan minut otettaisiin pois jonosta jos peruisin vielä toisen kerran.

Ihan tässä pisteessä ei oltu, mutta ei tämäkään tulviminen naurata.

Keskiviikon kokkailuja ja kaynti omassa asunnossa

Kavin tanaan omalla asunnollani, ja siella alkaa jo olla jotain valmista:

Tummanruskeat puukalusteet vaaleitten seinien kontrastiksi.

Saumauksia viela tekematta. Nyt pitaisi loytaa boordiin sopivat vedenvihreat pyyhkeet....

Ehka paluumuutto menee ensi viikon alkupuolelle.

Tanaan alkoi sitten olla hilliton himotus pinaattikeittoon. Toinen himokki on musta makkara. Lieneeko syyna se, etta hemoglobiinini oli viime viikolla suhteellisen alhainen. Pinaattia loytyikin pussillinen pakkasesta, ja aloitin kuullottamalla runsaasti sipulisilppua voissa. Kun sipulit olivat pehmenneet tarpeeksi, lisasin hiukan valkopapujauhoja suurusteeksi, litran luomumaitoa ja ne pinaatit kiehumaan. Lopuksi Bamixilla kaikki sileaksi, mukaan hiukan valkopippuria ja suolaa. Tarjolle keitetyn kananmunan kanssa.

Aika paljon laitoin pinaattia, mutta mikas siina. Eipa noita vihreita rehuja koskaan voi liikaa syoda.

Omatekoista pinaattikeittoa.

Jalkiruoaksi sitten keittelin paarynoita teepussien kanssa.

Remontti alkaa valmistua!

Kavin omalla asunnollani, ja olihan siella jo jotain valmista. Ehka jopa voisin paasta ensi viikolla jo kotiin!  Nyt mietin kuumeisesti, millaiset kalusteet sinne pitaisi hankkia...

Seinissa oleva laatta on mattavalkoista, ja boordi luonnonkivea. Tassa kuvia:

Tuo oranssi lienee sahkojohdon paa.

Tassa viela lahikuva. Huomaa, etta saumauksia ei viela ole; ne tulevat marmorivalkoisella.

Valaistusta ei oikeastaan ollut, eika kannykkakamera (ja kuvaajakaan) mitaan kovin hyvia, eli noissa varit nakyvat hiukan kehnosti. Nuo boordin vaaleimman harmahtavilta nayttavat kivet ovat oikeasti hennon lapikuultavan veden varisia, turkoosinsinisia oikeastaan.

Olin ajatellut ostaa tummanruskeat kalusteet ja vanha suihkun liukuseina alumiinikehyksineen laitetaan takaisin. Lattiasta tulee grafiitinharmaa.

Onpa tassa paanvaivaa!

Elama on kuin Pisan torni

Aarettoman kallellaan, eika kukaan osaa sanoa, mika saa sen sortumaan ja milloin se tapahtuu. Talta vaan nyt tuntuu. Tajusin, etta minullahan on viikko aikaa etsia uusi asumispaikka, silla nuo vesivahinkoa koskevat toimenpiteet aloitetaan heti ensi viikolla. Taytyy siis raivata tavarat pois remonttialueelta, ja suojata huonekalut jotenkin. Lakanoita kai paalle, silla polya tulee varmaan olemaan, ja paljon enemman kuin mita nyt on.

APUA!!!

Kuvassa muutama korurasia keikollaan.

Olen ollut noin viikon verran ihan kuin halvaantunut, mutta nyt pitaisi ryhdistaytya, vaikka aika masentavaahan tama kaikki on. Ehka seuraavaksi tipahtaa meteoriitti paahani kun menen ulos?

Pitaisi sita ja pitaisi tata

Vahan on ns. "pelastusarmeijalle mennyt" paiva tanaan. Siis en ole saanut aikaiseksi mitaan muuta kuin pikku lenkin koiruuden kanssa ja sitten laitoin ruokaa ja luin olemattomia uutisia netista. Eipa ole maailmallakaan juuri mitaan tapahtunut.

Tanaan laitoin aamiaiseksi tuhdin vihersmoothien hiukan jo nahistuneesta romaine-salaatinkerasta (tassa hyva vinkki, ala heita sita pois, ellei se ole madantunut), vaniljanmakuisesta proteiinijauheesta, lesitiinista, avokadosta (laitoin sen ihan kuorineen talla kertaa ja macadamiapahkinoista, jotka olivat lionneet tilkassa vetta yli yon. Vesi siis tuli mukaan tahan teelmykseen. Huomasin, etta macadamioiden, tai yleensakaan pahkinoiden kanssa ei kannata liioitella, jos ei tunne suurta intohimoa niihin. Vahan miedompikin maku olisi riittanyt.

Olin bongannut kaupasta aiemmin talla viikolla veripalttua, jota sitten paistelin paivalliseksi voissa (koirakin tykkaa ja kavi viela moneen otteeseen nuoleskelemassa kuppiaan syotyaan):

Huomenna tulee taas miesporukka katsomaan sita paastoa kylpparissani (ihan niinkuin sita ei olisi jo useamman kuin yhden miehen voimin kayty tuolla tuijottelemassa viikolla).

Oletko huomannut, etta kun esim. tonteilla tai jossain tiella kaivetaan kuoppa putkivaurion tms. takia, niin siina kaivinkoneen vieressa seisoo aina vahintaan yksi aija (ellei sitten montakin) tuijottelemassa monttuun kadet syvalla taskuissa?

Tama kylpparitouhu alkaa olla ihan samanlaista.