Sunnuntaiarvonta!

Näin ex tempore! Yllätin itseni tänään funtsimasta, mikä paikka on tehnyt maailmassa minuun suurimman vaikutuksen. Ajattelin kysyä samaa teiltä, lukijani! Kerrothan myös perustelun siihen. Aloitan itse kertomalla omastani.

Vaikea valinta. Niitä paikkoja kun on niin monia. Valitsen Egyptin ja sen pyramidit sun muut. Varmaankin Gizan Sfinksi, sen näkemisestä livenä olen haaveillut lapsesta saakka!

Niin, luin kakarana paljon, koko pikkukaupungin kirjaston aikuistenkin osasto oli luettu läpi ennen kouluikää, ja Sinuhe Egyptiläinen teki suuren vaikutuksen. Samoin Thor Heyerdahlin Kaislaveneellä yli Atlantin.

Sen jälkeen imin itseeni kaiken, mikä koski muinaista Egyptiä ja esimerkiksi Tutankhamonin haudan löytymistä koskevat jutut, ne kaikki aarteet (mitkä olen myöhemmin nähnyt IRL) ja British Museumin muumiot sun muut ovat olleet järisyttäviä kokemuksia minulle.

Kun aikoinaan kävin Egyptissä, käynnit vähemmän tunnettujen pyramidien sisällä olivat vielä sallittuja, olen ymmärtänyt, että nykyään pääsy on todella rajoitettua. Se kaikki muinaismuistojen määrä siellä maaseudullakin oli todella tajunnanräjäyttävää. Yhtäkkiä pellon keskellä saattoi olla valtava alabasteriveistos.

Nyt on teidän vuoronne kertoa! Vastanneiden kesken arvon kolmet jalkojenkuorintasukat, eli nyt on hyvä mahis voittaa, sillä arvonta kestää vain sunnuntain loppuun CET ja palkintoja on kolme.

Postitan sukat kunhan pääsen Suomeen, eli todennäköisimmin joulun jälkeen. Arvontaan osallistuaksesi sinun on oltava vakkarilukija (kerro, mitä kautta luet), annat s-postiosoitteesi ja olet heti maanantaina tsekkaamassa voittajien nimet (joko omassa s-postissasi tai täällä blogissa).

Lukijakaartiin voi toki liittyä osallistuaksesi, mutta toivon myös sinun jäävän. Huomasin joulukalenteriarvonnassa, että muutama, joita ei lykästänyt, lähti arvonnan jälkeen. Muistuttaisin, että minulla on aika usein näitä ylläriarvontoja, joten kannattaa pysyä linjoilla!

Onnea arvontaan! Laitan sen nyt jo esille, enkä vasta huomisaamuna. Mielenkiinnolla vastauksianne odotellen...

Kuinka paljon vettä on tarpeeksi per päivä?

Meillä on työpaikalla vesiautomaatti, josta saa tavallista vettä sekä huoneenlämpöisenä, että kylmänä ja kylmänä kuplilla. Hanavesikin on tosin täällä Sveitsissä juotavaa ja jopa miltei kaikista suihkulähteistä saatava vesi on juomakelpoista (ellei ole, se kerrotaan selkeästi lähteessä olevassa kyltissä). Kiitos roomalaisten, jotka täällä aikoinaan akvedukteja rakentelivat.

Firma sponssaa työntekijöilleen myös juomapullon, jonka saa automaatista täytettyä. Intranetissä on myös työntekijöille juomaohjeet, joita tässä postauksessa osin siteeraan.

Minulle vedenjuonti ei ole ikinä ollut ongelma, taidan juoda sitä hiukan liikaakin. Tiedän kuitenkin, että on niitä, joille sen saaminen alas ei ole niitä yksinkertaisimpia juttuja. Minulle taas kylmä ja raikas vesi aamuisin ja pitkin päivää on todella välttämätön juttu.

Ajattele vettä kehossasi aineena, joka saa metaboliset prosessit toimimaan ihan kuin öljy, joka rasvaa moottorin niin, että se toimii kitkatta.

- Urheilusuorituksissa vesi pitää ruumiinlämpöä ja sydämen sykettä kurissa toiminnan aikana.
- Painonhallinnassa vesi auttaa, sillä kehon on joskus vaikea erottaa nälkää janosta.
- Kognitiiviset funktiot: Elimistön kuivuminen voi aiheuttaa aivotoiminnan häiriintymistä, joka ilmenee tiedon prosessoinnin vaikeutena, keskittymisvaikeuksina ja horrosmaisena väsymysenä.
- Iho: Ei epäilystäkään, etteikö se rypisty/näytä kurtistuneelta, jos se on sisäisesti kuiva.

Käytännössä n. 68-kiloinen ihminen tarvitsee 2-4 litraa vettä vuorokaudessa. Jos syöt hedelmä- ja kasvisvoittoista ravintoa, niistä tulee noin 20% tästä veden määrästä. Muu täytyy juoda nesteenä, kuten vetenä (sveitsiläinen suositus on tietty juoda myös yrttiteetä ja kohtuullisia määriä maitoa). Makeuttamaton kookosvesi on myös ravintoarvollisesti hyvää juotavaa.

Lääkärit tarkkailivat kehon nesteytystä ja sikäli terveydentilaa virtsan värin avulla jo 4000 vuotta sitten.

- Väritön virtsa: Juot liikaa vettä.
- Hennon oljenkeltainen virtsa: Olet normaali, terve ja hyvin nesteytetty.
- Läpikuultavan keltainen virtsa: Normaali.
- Tumman keltainen virtsa: Normaali, mutta juo lasi vettä pian.
- Hunajan tai meripihkan värinen virtsa: Nesteenpuutos. Juo vettä heti.

Muista kuitenkin, että ruoassa käytetyt elintarvikevärit, jotkut lääkkeet (mm. parkinsonlääke entakaponi), laksatiivit, punajuuri, tummat marjat ja joskus raparperi saattavat värjätä virtsan. Jos virtsa on jatkuvasti punaista, ruskeata tai oranssihtavaa, se voi olla merkki jostain vakavammasta, eli ota yhteyttä lääkäriin.

Vesiappseja älypuhelimille:

iPhone:
- Waterlogged (seuraa päivittäistä vedenjuontiasi verrattuna tarpeeseesi)
- Tapit (Vesipullontäyttöverkosto käyttäen GPS-paikanninta ilmaiseksi)

Android:
- We Tap (löydä ja jaa ilmaiset lähteet vesipullon täyttämiseksi)
- Carbodroid (animoitu droidi rohkaisee juomaan vettä hälyttämällä aina kun on sen aika)

Surua ja muistoja

Eilen klo 18 Suomen aikaa tuli viisi vuotta pienen, iloisen koissuni kuolemasta. Polvenkorkuinen ja todella arka hörökorvamme tuli aikoinaan Kuwaitista hiukan kuin "tuliaisena".

Meidän ihana Sere-koissu. Neitokainen eli juhlalliseen palttiarallaa 18-vuoden ikään. Emme tiedä tarkalleen, koska neitokainen on ns. löytökoira.

Pentuja oli alunperin kaksi: Sere ja veljensä Ali Baba. Kuwaitissa asuvan sisareni piti alunperin pitää tämä neiti, koska pienempi tyttökoira on helpompi kuljettaa - ja hän kulki silloin muissa kuin työasioissa Turun ja Kuwait Cityn väliä.

Toisin kävi ja molemmat löytöpennut sairastivat parvon ja penikkataudin ja Ali Baba -paralla se meni keskushermostoon, joka sitten koitui kohtaloksi.

Sere, joka oli aina todella arka koira, päätyi siis meille Turkuun.

Polvenkorkuinen, arka koira, jonka kylkiluita oli joku potkinut siellä Irakin rajalla.  Pentuparka oli aina arka ja pelkäsi yli kaiken tummaihoisia ihmisiä.

Neitokainen oli aina todella terve, joten todella shokki olikin se, että Neiti alkoi pyörtyillä, eli jotakin oli vialla. Veimme Neidin eläinklinikalle, ja oli shokki löytää kasvain, joka oli yltympäri keuhkoja!

Huomasin, että Seru ei voinut yöllä nukkua kyljellään, eikä halunnut edes herkkujaan. "Iskänsä" luona hän tosin ajoin haki seuraa, ollen aina avoeronkin jälkeen "isän tyttö".

Jossain vaiheessa syöminen loppui kokonaan, edes herkut eivät kelvanneet ja koska oli perjantai, aloin pelätä, että jos jotakin sattuu ja emme saa eläinlääkäriä antamaan sitä armahdusta....

Jäi hiukan juttu eilen kesken... Niin, koirulille lakkasivat herkutkin maistumasta, vettä kuitenkin joi. Huomasin, että pienikin rasitus sai aikaan pyörtyilyä ja koiruli nukkuikin suurimman osan aikaa sängyssäni, pudoten sieltä kuitenkin kerran, mikä sai minut huolestumaan, enkä mielelläni jättänyt koiraa yksin.

Pari viikkoa eläinlääkärikäynnin jälkeen yritimme nesteenpoistolääkkeen turvin, sillä keuhkoissa oli vettä. Ulos koira lähti mielellään, ehkä kirpeässä pikkupakkassäässä oli helpompi hengittää. Portaita koira kuitenkin kannettiin alas, sillä portaissa koissu näytti pelkäävän alasmenoa. Ylöspäin kulki paremmin.

Seuraavan viikon keskiviikkona huomasin koiran nenästä valuvan vettä, enkä halunnut kokea enää toista viikonloppua pelon vallassa. Oli tehtävä päätös.

Seuraavana perjantaina, 14. päivä oli varattu aika eläinlääkärille. Saimme viettää koissulin kanssa viimeiset tunnit erillisessä huoneessa.

Vieläkin juttelen Serulille, vaikka tiedän, ettei häntä enää ole. Vieläkin muistan sen, kuinka töistä tultuani istahdin olohuoneen sohvalle ja sanoin koissulle, että tulepas vähän juttelemaan ja kertomaan, miten päivä on mennyt. Silloin koissu aina pyyhälsi sohvalle makkarista rapsuteltavaksi.

Ihan random kahden maan shoppailukierros

Kävin aamulla uusimassa työlupani ja ihmettelin samalla, että täällä Sveitsissä sitä vielä ollaan, vaikka toissakesänä tänne tulin vain muka muutaman kuukauden konsultoimiskeikalle. No, muutama kuukausi vielä, ellei mitään muutosta tule asioihin....

Tullessani immigrationtoimistosta ajattelin samalla ostaa uudet kengännauhat talvinilkkureihini, koska toisen kengän nauha on katkeamispisteessä, ja tähän saakka olen hiihdellyt töihin kesäisissä puukkareissa, jotka kyllä kieltämättä ovat mukavat jaloissa, mutta paremminkin kesäkengät. Eihän niitä nauhoja ollut sitten löytyä mistään ja mont akauppaa piti käydä läpi ennenkuin yhdestä löytyi vähän kuin tiskin alta.

Barfüsserplatzilla oli suojeltu vihreään verhotuin betoniporsain joulutori mahdollisilta terroristi-iskuilta.

Wet'nWildin glitteriluomivärejä.

Merkillinen huultenpullistuspakkaus.

Kulmakarvaleimasin.

Vanukasarkkinaamioita.

Hinterin kimaltavat kumisaappaat.

Hunter-merkkiset nämäkin.

 Pääsin sentään töihin saakka jokseensakin samaan aikaan kuin normaalisti. Töitten jälkeen ajattelin lähteä Ranskan puolelle shoppailemaan. Vakkariratikkalinjaani (numero 3) on laajennettu St. Louisin asemalle saakka, ja laajennus avattiin viime viikonloppuna. Se pystähtyy ennen Saint-Louisin asemaa pysäkillä nimeltä Soleil, ja siinä on iso Géant Casino -marketti. Olinpa ihan kuin Liisa Ihmemaassa, ei Baselista tällaisia löydä!

Ratikka oli palatessa puolen matkaa ihan tyhjä.

Herkkua jos jonkinmoista, tässä osa kalatarjontaa! Hinnatkin vain murto-osa sveitsiläisistä... Taidan mennä myös viikonloppuna! Noin neljän euron lipulla pääsee edestakaisin.

Siitä Basel on kyllä kiva paikka, että ratikalla pääsee sekä Saksaan, että Ranskaan, kolmen maan rajalla kun ollaan!