Kauneudenhoitoväline löytyi miehen työkalupakista

Kuten muistatte, olen viime aikoina valittanut hurjaan tahtiin kasvavia, lujia kynsiäni. Kyllä sormien kynnet vielä jotenkin leikkaa, mutta ne varpaat... Valitin tätä kotona, ja yllättäen mies hävisi jonnekin ja tuli voitonriemuisena antaen minulle tällaiset "pihdit".

Katsoin niitä hiukan hölmistyneenä. Ne ovat ilmeisimmin jonkinlaiset leikkurit kuitenkin. Mitä nyt ei insinööriltä löytyisi... "Nää kuule leikkaa tosi hyvin!", hän kommentoi innostuneena. No eipä olisi tullut tällaiset mieleenikään, ihan vaan erilaisilla saksilla ja leikkureilla olen tähän saakka yrittänyt. 

Ohhoh, nehän tosiaan toimivatkin! Kärki on sopivat ohut ja terävä. Mitähän seuraavaksi? Hiomalaikka?

OT: Tuli muuten yksi juttu mieleen pitkistä varpaankynsistä... Istuin kerran New Yorkin metrossa, kun katse kiinnittyi vastapäätä istuvan mustan naisen varpaankynsiin, jotka kuumana kesäpäivänä törröttivät ulkona sandaaleista. Kynnet olivat räikyvän punaiset ja niissä oli koristeita. Mikä hassuinta, ne näyttivät ihan tekokynsiltä. En voinut olla tuijottamatta. Miten tuollaisten, noin sentin varpaitten kärjestä ulos työntyvien kynsien kanssa oikein normaalielämässä pärjää? Eivät ne edes olleet kauniit.

*****

Tein Prismaan ruokatilausta. Toukokuun kosmetiikkahummailujen jälkimainingeissa olen rajoittanut ostosteluani aika tavalla, mutta piti kuitenkin tsekata kosmetiikkapuoltakin. Silmiin osui tällainen ihanan vihreä kynsilakka (ihan kuin minulla ei olisi kilotolkulla kynsilakkoja entuudestaan).

Mulla on nyt joku vihreä kausi menossa, ja tuo piti saada. Merkki on minulle entuudestaan aika tuntematon Wild & Mild.

Kaunis sävy! Tuollainen keväänvihreä (tai chartreuse, kuten sanotaan) ja kimaltava. Näyttää myös pysyvän kynsissä kohtuullisen hyvin, vaikka veikkaan, ettei ihan viikkotolkulla, kuten London Gracen lakat. Näistä viimeksimainituista on luettavissa kaksi aiempaa postausta täällä ja täällä (lakan sävy on mainitty kommenteissa).

Niin, en tiedä, voiko kynsien leikkuuta sanoa kauneudenhoidoksi. Vaikka onhan se kyllä toisaalta sitäkin - hygienian hoidon ohella.

Näkymätön tuhkapilvi vuonna 2010

Piti kirjoitella ihan jostakin muusta, mutta päivä meni suurimmaksi osaksi tapellessa firman intranet-yhteyksien kanssa. Läppärikin päivitti softaansa monta tuntia. En kyllä tajua, miksi PuuCeet päivittävät itseään niin usein ja hartaasti, kun minun oma MacBookini ei sitä usein tee, tai ei tee ainakaan niin, että siitä olisi suurempaa riesaa. Paitsi Ms Office-ohjemistojen päivitykset tietty vievät aikansa.

*****

Sattui silmään eräällä keskustelupalstalla ketju jonka olin aloittanut, koska huhtikuussa 2010 olin viikon jumissa Hyattissa Kölnissä. Piti olla vain päivän kestävä kokous, joka venyi siis noin viikoksi hotellissa, ja pitkäksi reissuksi ensin bussilla Tukholmaan ja siitä sitten laivalla Helsinkiin. Olihan "mielenkiintoinen" reissu, joka nyt jo naurattaakin. Vaan ei niin hirveästi naurattanut silloin, kun se sattui. Oli muuten myös ainoa kerta, jolloin olin pakannut mukaan vain välttämättömimmät, eli parit alusasut, yöpaidan ja seuraavan päivän kokousvaatteet. Piti pyörähtää Turun-kotona ennen Lontoonreissua.

Photo by Yosh Ginsu on Unsplash

Minä:

Mitään ei siis näy, mutta minun logiikkani mukaan aurinko on korkeammalla kuin se kerpeleen pilvi. Jos täällä Saksassa aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, niin miksi kentät ovat kiinni?

Joo, en itsekään tiedä, missä pitäis nyt olla, mutta ei ainakaan Saksassa. 

Xxxxx:

Kieltämättä tuntuu oudolta!
Tämän MetOfficen levinneisyyskartan mukaan pilvi kuitenkin on Saksankin päällä:
http://www.metoffice.gov.uk/aviation/va ... 612174.png

Toivottavasti pääset pian jatkamaan matkaasi!

Minä:

Joo, kyllähän noita karttoja on, mutta kun kukaan tuttu ei ole missään maassa huomannut mitään. Toki turvallisuus ennen kaikkea, mutta kyllä ne tuhkapilvet sitten pitäisi kyllä olla auringon alapuolella kuitenkin.

Kummallista.

Eli olen jumissa Saksassa, piti olla Lontoossa, mutta loppuviikosta pitäis kumminkin olla Suomessa. Hankala yhtälö.

Yxxxx:

Tää oli musta niin hyvä juttu että pisti kunnolla naurattamaan sillä en tosiaan ainakaan itse osaa vastata  Kaipa jossain jotain tuhkaa on kun kaiken maailman tuhkakuvia on netissä kasapäin mutta vallan hyvä kysymys kyllä!

Minä:

Ei se mustakaan ollut hauskaa, kun joutui bussilla ja laivalla tulemaan Suomeen (firman matkatoimisto oli tämän palvelun järkännyt liikematkustajilleen). Yhden päivän työkokous Kölnissä venyi yli viikon reissuksi. Piti olla Lontoossa ja lomalla sen kokouksen jälkeen, mutta sinnepä ei sitten päässyt millään.

Nuo korvausasiat olivatkin mielenkiintoisia. Jos (kun) olit itse järjestänyt matkasi takaisin kotiin, ei herunut mitään korvausta. Eli siis tämä minun 400 euron bussitrekking ja viikon odottelu Kölnin kalliissa hotellissa sivukuluineen oli säästöä SASsille. No, firma maksoi, mutta silti tuli enemmän syötyä kuin tienattua  .

Otin muutaman irrelevantin viestin välistä pois.

En siis uskaltanut poistua hotellihuoneestani juurikaan koko aikana, ettei sitä huonetta olisi annettu jollekin toiselle. Kaikki hotellithan olivat ihan tupaten täynnä silloin. Kun olisi tiennyt, että koko mokoman viikon joudun siellä viettämään, olisin buukannut vaikka jonkun Reininristeilyn ja viettänyt aikaani paremmin. 

Pystyi toki huoneessa töitä tekemään. Puolen aikaa olin puhelimessa sihteerilleni, joka kaikin keinoin yritti auttaa. Respassa sanoivat puolilta välin viikkoa, että Brysselistä saisi lennon Suomeen, mutta milläs sitten pääset sinne Brysseliin?

Nauroin kyllä katketakseni Facebookista luetuille työkaverien ja kaverien seikkailuille. Työkavereista miltei kaikki olivat jossain reissussa, kaukaisimmat Hongkongissa ja Japanissa. Kaksi työkaveria oli päässyt Honkkareista jollain tavalla Kreikkaan, josta ei sitten päässytkään eteenpäin, eikä ollut mitään majapaikkaa. Junat ja bussitkin olivat täynnä. Liftasivat sitten Bulgariaan, jossa toisella työkavereilla oli kavereita, jotka pystyivät majoittamaan.

Kollega Japanista oli myös yrittänyt päästä Suomeen, mutta totesi vaan, että "jos pomo häntä tarvitsee, niin tulkoon hakemaan. Menenpä tästä nyt sitten onseniin kellumaan". Voi, kun olisikin voinut ottaa koko homman noin kevyesti! Kaiholla katselin ikkunasta Hyattin edessä olevaa valtavaa bier gardenia. Aurinkokin porotti kirkkaalta taivaalta ja Rein-jokikin kimalsi auringossa. Täydellinen päivä olisi olla ulkona.

Yksi MBA-kurssikaverini oli Barcelonassa kokoustamassa, tuskastui tilanteeseen, ja osti jonkun autonräppänän, jolla sitten ajeli Suomeen. Valitettavasti hoksasin tämän vasta siinä vaiheessa, kun hän oli jo ohittanut Kölnin, muutenhan siinä olisi päässyt näppärästi siivellä ainakin Suomeen.

Sihteeri oli sitten saanut minulle matkatoimistomme järkkäämän kuljetuksen bussilla. Se kuitenkin lähtisi Düsseldorfista. No sain sitten monen yrityksen jälkeen taksin sinne, ja hotellilaskunkin maksettua, vaikka firman luottokortti oli jo muutenkin ihan tapissaan. Hyattit eivät ole niitä halvimpia hotelleja, ja koko viikon olin myös tilannut ruoat huoneeseeni.

Köröteltiin siis sinne Düsseldorfiin, jonne sitten saavuin onneksi ajoissa. Bussiin ja menoksi. Ajettiin yli seuraavan yön ja bussi oli täynnä juopottelevia äijiä, joiden piti ostaa kaljaa joka pyssäriltä. He olivat kaikki suomalaisia ja töissä Xxxxx-firmalla.

Bussi kippasi meidät Köpiksen Kastrupin lentokentälle, jossa taas kului aikaa odotellessa, eikä kukaan tiennyt, miten matka mahdollisesti jatkuisi. "Matkaseurana" olleiden äijien ryypiskely jatkui ja minä istuin penkillä mussuttamassa banaanilastuja tämä örisevä mieskuoro mekkaloi kaljapurkkeineen taustalla. Paikalle osui DR:n (Tanskan "YLE") TV-porukka kameroineen, ja siitä saatiin varmasti mielenkiintoinen spotti telkkariin.

Sitten selvisi, että odotimme Berliinistä saapuvaa toista Xxxxx-firman bussikuormaa. Se saapuikin, mukanaan samanlainen känninen mieslauma kuin oli meidän Düsseldorfin bussissakin tullut. Lopulta meidät lastattiin kolmeen bussiin ja sitten ajeltiin Tukholmaan Silja Linen satamaan. 

Taas odottelua. Lopuksi sain lipun Helsinkiin Symphonylla. Yölaiva, aamulla oltaisiin perillä. Kahvilassa kuulin narinoita: joku oli menossa Helsinkiin, mutta oli reititetty Turun laivaan. Minut taas toisinpäin, vaikka olin menossa Turkuun. En jaksanut rähistä asiasta, hyvä kun pääsee edes lähemmäs Turun-kotia.

Laivalla selvisi, että jaan hytin toisen naisihmisen kanssa. Hän esittäytyi Merviksi ja pahoittelin hänelle, että olin ollut samoissa kamppeissa jo monta päivää ja varmaan haiskahdin jo hielle. Hän naureskeli, että sama juttu. Käytiin suihkussa ja päätettiin mennä a la carteen ja syödä (ja viinitellä) hyvin, ja tapojeni vastaisesti sitten mentiin vielä yökerhoon.

Kun juttelimme, selvisi, että hän oli tullut Berliinistä niiden Xxxxx:n miesten kanssa samalla bussilla. Ja että hänen aviomiehensä oli näitten äijien pomo!

Aamulla oltiinkin jo Helsingissä, mistä sitten junalla Turkuun. Tarpeetonta sanoakaan, että loma meni piloille ja olin aika poikki. Kaikkea sitä voikin maailmassa tapahtua.

Missä sinä olit Islannin tuhkapilven aikaan?

4 x oikeasti hyvä putsari (ja niiden apuväline)

Katsastetaanpa vaihteeksi testaamiani putsareita. Nämä todella toimivat hyvin ja poistavat meikin myös. Kaikki nämä puhdistusaineet toimivat hyvin ihan yksinään ja meikki lähtee erinomaisesti.

Korealaisen It's Skin -brändin Have a Banana -puhdistusvaahto sisältää mainostekstien mukaan vitamiinipitoista (C, B ja E) banaaniuutetta ja bambu-uutetta, joissa on myös kivennäisaineita (Fe, K, I, Mg, Zn). Se sisältää myös glyseriiniä. Tämä putsari on mielestäni lähinnä voidemainen ja puhdistaa ihon hyvin jättämättä sitä mitenkään kiristeleväksi. Putsaria suositellaan varsinkin kuivalle iholle, mutta ihan hyvin se toimii minun varsin rasvoittuvalla sekaihollakin. Saatavuus: nettiapteekit ja netissä toimivat kosmetiikkakaupat. Hintaa tälle isolle 150 ml:n tuubille löytyy 5-6 euroa, eli se on todellinen löytö! Tuoksuu  - noh, tietysti banaanikarkeille!

CeraVe:n Hydrating Cleanser nimensä mukaan kosteuttaa ihoa sisältämiensä keramidien (3 eri keramidia), hyaluronihapon ja glyseriinin voimalla. Käytin juuri tätä pumppupullollisen loppuun ja voisin ostaa toistekin. Se sopii joka ihotyypille ja myös lapsille ihon puhdistukseen. 

Tästä on saatavilla (nettiapteekit, netissä toimivat kosmetiikkakaupat) useaa eri kokoa: 89/236/473/1000 ml, ja hinnat ovat noin kuudesta eurosta liki kahdeksantoista, pullon koosta riippuen.

En voi olla liittämättä tähän postaukseen joidenkin bloggarien kehumaa Sebamedin Olive Face & Body Wash'ia. Minulla on aina ollut hiukan hyljeksivä suhtautuminen tähän merkkiin, koska olin seitsemäntoista vuotta tätä Suomessa markkinoivalla firmalla töissä, ja niin joulu- kuin kesäkasseista löytyi näitä tuotteita miltei jo tuskastumiseen saakka. 

Nyt on kuitenkin todettava, että tämä on todella hyvä putsari, hellävarainen iholle (pH 5.5) ja nimensä mukaan se sisältää mm. oliiviöljyä ja pantenolia. Itse tuote on läpinäkyvää geeliä ja sitä saa eri verkkoapteekeista erikokoisissa pulloissa (200/300/400/1000 ml) ja 1000 ml:n täyttöpussissa. Hinnat ovat noin alta vitosesta liki pariinkymppiin, pullon koosta riippuen.

It Cosmetics Confidence in a Cleanser on hiukan tyyriimpi putsari, jota en välttämättä olisi ostanut, ellei tuubillinen olisi tullut merkin lahjapakkauksesta, jossa oli muitakin tuotteita. Tätä kirkasta geeliä mainostetaan one-step -tuotteena, jonka lisäksi et muits puhdistustuotteita tarvitse (minusta tosin noitten muidenkaan kanssa ei muita tarvita). Se sisältää mm. kolloidaalista kaurauutetta, niasiiniamidia, glyseriiniä, ihoa rauhoittavaa allantoiinia, kosteuttavaa aaloeta ja kasviöljyjä. 

Mainosteksteissä tämän kerrotaan poistavaan myös vedenkestävän meikin (vedenkestävään ripsiväriin en ole kokeillut). Myyjiä ovat esim. Sokos ja Kicks ja lukuisat nettimyymälät. Tuubikoot ovat 60/148 ml ja hinnat vaihtelevat noin viidestätoista eurosta liki kolmeenkymppiin. Hyvä putsari, joka ei jätä ihoa kiristeleväksi, mutta halvemmallakin saa ihan yhtä hyviä, eli tuskin ostan uudelleen.

Näiden kaikkien putsarien kanssa olen käyttänyt mikrokuituliinaa, joka kevyesti myös kuorii kuolleet ihosolut. Paketissa on kolme pyyhettä, ja hinta on alta seitsemän euroa. Omani ostin Parfumdreamsilta, mutta saahan niitä muualtakin, kuten merkin omasta nettikaupasta. Ovat todella käteviä, ja poistavat kevyen meikin jopa ilman mitään putsareita.

Mitä tulee noihin putsarien sisältämiin tehoaineisiin, uskon, että esimerkiksi glyseriini on hyvä juttu niissä, mutta saadakseen hyötyä noista muista aineista, olisi putsaria pidettävä huomattavasti kauemmin kasvoilla niiden imeyttämiseksi. 

Henkilökohtaisesti minun valintakriteerejäni ovat helppokäyttöisyyden lisäksi se, että putsari toimii, eikä jätä ihoa kiristelevän kuivaksi. Helppokäyttöisyys tässä kontekstissa tarkoittaa sitä, että homma hoituu yhdellä aineella, eikä tarvitse häslätä monien putsareiden kanssa. En usko, että esimerkiksi ns. kaksoispuhdistus on iholle kovin hyväksi pidemmän päälle, koska liika on liikaa ja se vaikuttaa jo ihon omaan suojavaippaan. Liikaa siis, jos eletään Suomessa, eikä esim. Kauko-Idän saastuneissa suurkaupungeissa, jossa jo ilmansaasteet tekevät likaisen kalvon iholle (kokemusta on tästäkin, joissain näistä kaupungeista on ilma sakeanaan mikrohiukkasia, eli jos esimerkiksi niistät nenäsi, sieltä tulee tummaa töhnää).

Mitä putsareita sinä käytät, ja onko sinulla suosikkeja?

Ei kaupallista yhteistyötä.

Tätä et tiennyt tarvitsevasi

Kosmetiikkateollisuus luo koko ajan lisää tarpeita. En vielä jokunen vuosi sitten ollut kuullutkaan silmänympärysseerumeista mitään, mutta kaipa sellainen on koppuran kuiville silmänalusille tarpeen. Ainakin ne silmänaluset tarvitsevat paljon kosteutta, mitä vanhemmaksi tulee.

Algotherm on myös kosmetiikkamerkkinä ihan uppo-outo. Tein apteekkitilausta Nettiapteekkiin, ja silmät osuivat ensin tähän brändiin ja sitten tuohon seerumiin, joka oli vielä alennuksessakin, joten se sujahti ostoskoriin.

Algotherm on ranskalainen merikosmetiikkasarja (cosmétique marine), jonka valmistuksessa käytetään hyväksi merileviä, ja jonka käyttämien merilevien tuotantotavat eivät rasita merten ekosysteemejä. Sen pakkauksen pyritään valmistamaan kierrätettävistä materiaaleista.

Algoregard on brändin silmänympärysiholle tarkoitettu tuotesarja, jossa on tuotteita aina silmänympärysten BB-voiteesta naamioihin.

Päädyin ostamaan Algoregard Eye Lift -seerumin. Seerumi on valkoista, ohutta ja maitomaista, ja se tuntuu enemmän kosteuttavalta kuin rasvaiselta. Pakkaus on huurrelasinen pipettipullo, joka tuntuu toimivan hyvin.

Itse seerumissa on hiukan kullanhohtoista helmiäistä, mutta ei mitenkään paljoa. Se imeytyy varsin nopeasti ihoon ja itse hiukan jopa kerrostelen sitä, ainakin aamuisin. Illalla se vaatii rasvaisemman voiteen päälleen.

Seerumissa käytetty levä on Chlorella vulgaris, jossa on paljon klorofyllia, joka on voimakas antioksidantti. Lisäksi siinä on tehoaineena luomusinimailasta, jossa on runsaasti vitamiineja (A, C, E ja K), saponiineja ja antioksidantteja (kumariinit, isoflavonit, fenolit, tanniinit) ja monityydyttymättömiä rasvahappoja. Saponiinit ovat antimikrobisia ja antioksidantit vähentävät vapaiden radikaalien ihoa vanhentavaa vaikutusta. Monityydyttymättömät öljyt eivät tee tätä seerumia turhan rasvaisen oloiseksi, mutta auttavat ihon normaalin suojavaipan ylläpitämisessä. Seerumi on parabeeniton eikä siinä ole fenoksietanolia, jolle jotkut ovat allergisia.

Löysin muuten brändin omat, suomalaiset sivutkin, jossa tuotteet näkyvät olevan nyt alennuksessa. 

Ei kaupallista yhteistyötä.