Näkymätön tuhkapilvi vuonna 2010

Piti kirjoitella ihan jostakin muusta, mutta päivä meni suurimmaksi osaksi tapellessa firman intranet-yhteyksien kanssa. Läppärikin päivitti softaansa monta tuntia. En kyllä tajua, miksi PuuCeet päivittävät itseään niin usein ja hartaasti, kun minun oma MacBookini ei sitä usein tee, tai ei tee ainakaan niin, että siitä olisi suurempaa riesaa. Paitsi Ms Office-ohjemistojen päivitykset tietty vievät aikansa.

*****

Sattui silmään eräällä keskustelupalstalla ketju jonka olin aloittanut, koska huhtikuussa 2010 olin viikon jumissa Hyattissa Kölnissä. Piti olla vain päivän kestävä kokous, joka venyi siis noin viikoksi hotellissa, ja pitkäksi reissuksi ensin bussilla Tukholmaan ja siitä sitten laivalla Helsinkiin. Olihan "mielenkiintoinen" reissu, joka nyt jo naurattaakin. Vaan ei niin hirveästi naurattanut silloin, kun se sattui. Oli muuten myös ainoa kerta, jolloin olin pakannut mukaan vain välttämättömimmät, eli parit alusasut, yöpaidan ja seuraavan päivän kokousvaatteet. Piti pyörähtää Turun-kotona ennen Lontoonreissua.

Photo by Yosh Ginsu on Unsplash

Minä:

Mitään ei siis näy, mutta minun logiikkani mukaan aurinko on korkeammalla kuin se kerpeleen pilvi. Jos täällä Saksassa aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, niin miksi kentät ovat kiinni?

Joo, en itsekään tiedä, missä pitäis nyt olla, mutta ei ainakaan Saksassa. 

Xxxxx:

Kieltämättä tuntuu oudolta!
Tämän MetOfficen levinneisyyskartan mukaan pilvi kuitenkin on Saksankin päällä:
http://www.metoffice.gov.uk/aviation/va ... 612174.png

Toivottavasti pääset pian jatkamaan matkaasi!

Minä:

Joo, kyllähän noita karttoja on, mutta kun kukaan tuttu ei ole missään maassa huomannut mitään. Toki turvallisuus ennen kaikkea, mutta kyllä ne tuhkapilvet sitten pitäisi kyllä olla auringon alapuolella kuitenkin.

Kummallista.

Eli olen jumissa Saksassa, piti olla Lontoossa, mutta loppuviikosta pitäis kumminkin olla Suomessa. Hankala yhtälö.

Yxxxx:

Tää oli musta niin hyvä juttu että pisti kunnolla naurattamaan sillä en tosiaan ainakaan itse osaa vastata  Kaipa jossain jotain tuhkaa on kun kaiken maailman tuhkakuvia on netissä kasapäin mutta vallan hyvä kysymys kyllä!

Minä:

Ei se mustakaan ollut hauskaa, kun joutui bussilla ja laivalla tulemaan Suomeen (firman matkatoimisto oli tämän palvelun järkännyt liikematkustajilleen). Yhden päivän työkokous Kölnissä venyi yli viikon reissuksi. Piti olla Lontoossa ja lomalla sen kokouksen jälkeen, mutta sinnepä ei sitten päässyt millään.

Nuo korvausasiat olivatkin mielenkiintoisia. Jos (kun) olit itse järjestänyt matkasi takaisin kotiin, ei herunut mitään korvausta. Eli siis tämä minun 400 euron bussitrekking ja viikon odottelu Kölnin kalliissa hotellissa sivukuluineen oli säästöä SASsille. No, firma maksoi, mutta silti tuli enemmän syötyä kuin tienattua  .

Otin muutaman irrelevantin viestin välistä pois.

En siis uskaltanut poistua hotellihuoneestani juurikaan koko aikana, ettei sitä huonetta olisi annettu jollekin toiselle. Kaikki hotellithan olivat ihan tupaten täynnä silloin. Kun olisi tiennyt, että koko mokoman viikon joudun siellä viettämään, olisin buukannut vaikka jonkun Reininristeilyn ja viettänyt aikaani paremmin. 

Pystyi toki huoneessa töitä tekemään. Puolen aikaa olin puhelimessa sihteerilleni, joka kaikin keinoin yritti auttaa. Respassa sanoivat puolilta välin viikkoa, että Brysselistä saisi lennon Suomeen, mutta milläs sitten pääset sinne Brysseliin?

Nauroin kyllä katketakseni Facebookista luetuille työkaverien ja kaverien seikkailuille. Työkavereista miltei kaikki olivat jossain reissussa, kaukaisimmat Hongkongissa ja Japanissa. Kaksi työkaveria oli päässyt Honkkareista jollain tavalla Kreikkaan, josta ei sitten päässytkään eteenpäin, eikä ollut mitään majapaikkaa. Junat ja bussitkin olivat täynnä. Liftasivat sitten Bulgariaan, jossa toisella työkavereilla oli kavereita, jotka pystyivät majoittamaan.

Kollega Japanista oli myös yrittänyt päästä Suomeen, mutta totesi vaan, että "jos pomo häntä tarvitsee, niin tulkoon hakemaan. Menenpä tästä nyt sitten onseniin kellumaan". Voi, kun olisikin voinut ottaa koko homman noin kevyesti! Kaiholla katselin ikkunasta Hyattin edessä olevaa valtavaa bier gardenia. Aurinkokin porotti kirkkaalta taivaalta ja Rein-jokikin kimalsi auringossa. Täydellinen päivä olisi olla ulkona.

Yksi MBA-kurssikaverini oli Barcelonassa kokoustamassa, tuskastui tilanteeseen, ja osti jonkun autonräppänän, jolla sitten ajeli Suomeen. Valitettavasti hoksasin tämän vasta siinä vaiheessa, kun hän oli jo ohittanut Kölnin, muutenhan siinä olisi päässyt näppärästi siivellä ainakin Suomeen.

Sihteeri oli sitten saanut minulle matkatoimistomme järkkäämän kuljetuksen bussilla. Se kuitenkin lähtisi Düsseldorfista. No sain sitten monen yrityksen jälkeen taksin sinne, ja hotellilaskunkin maksettua, vaikka firman luottokortti oli jo muutenkin ihan tapissaan. Hyattit eivät ole niitä halvimpia hotelleja, ja koko viikon olin myös tilannut ruoat huoneeseeni.

Köröteltiin siis sinne Düsseldorfiin, jonne sitten saavuin onneksi ajoissa. Bussiin ja menoksi. Ajettiin yli seuraavan yön ja bussi oli täynnä juopottelevia äijiä, joiden piti ostaa kaljaa joka pyssäriltä. He olivat kaikki suomalaisia ja töissä Xxxxx-firmalla.

Bussi kippasi meidät Köpiksen Kastrupin lentokentälle, jossa taas kului aikaa odotellessa, eikä kukaan tiennyt, miten matka mahdollisesti jatkuisi. "Matkaseurana" olleiden äijien ryypiskely jatkui ja minä istuin penkillä mussuttamassa banaanilastuja tämä örisevä mieskuoro mekkaloi kaljapurkkeineen taustalla. Paikalle osui DR:n (Tanskan "YLE") TV-porukka kameroineen, ja siitä saatiin varmasti mielenkiintoinen spotti telkkariin.

Sitten selvisi, että odotimme Berliinistä saapuvaa toista Xxxxx-firman bussikuormaa. Se saapuikin, mukanaan samanlainen känninen mieslauma kuin oli meidän Düsseldorfin bussissakin tullut. Lopulta meidät lastattiin kolmeen bussiin ja sitten ajeltiin Tukholmaan Silja Linen satamaan. 

Taas odottelua. Lopuksi sain lipun Helsinkiin Symphonylla. Yölaiva, aamulla oltaisiin perillä. Kahvilassa kuulin narinoita: joku oli menossa Helsinkiin, mutta oli reititetty Turun laivaan. Minut taas toisinpäin, vaikka olin menossa Turkuun. En jaksanut rähistä asiasta, hyvä kun pääsee edes lähemmäs Turun-kotia.

Laivalla selvisi, että jaan hytin toisen naisihmisen kanssa. Hän esittäytyi Merviksi ja pahoittelin hänelle, että olin ollut samoissa kamppeissa jo monta päivää ja varmaan haiskahdin jo hielle. Hän naureskeli, että sama juttu. Käytiin suihkussa ja päätettiin mennä a la carteen ja syödä (ja viinitellä) hyvin, ja tapojeni vastaisesti sitten mentiin vielä yökerhoon.

Kun juttelimme, selvisi, että hän oli tullut Berliinistä niiden Xxxxx:n miesten kanssa samalla bussilla. Ja että hänen aviomiehensä oli näitten äijien pomo!

Aamulla oltiinkin jo Helsingissä, mistä sitten junalla Turkuun. Tarpeetonta sanoakaan, että loma meni piloille ja olin aika poikki. Kaikkea sitä voikin maailmassa tapahtua.

Missä sinä olit Islannin tuhkapilven aikaan?