Jestas, vielakin on tuskanhiki otsalla....
Avasin koiranruokapurkkia, ja oikean peukalon tyvinivel loksahti paikoiltaan. Kirjaimellisesti tipuin tahtia nahden polvilleni tuskasta. Sain sen onneksi paikalleen, mutta hirvitys, mika kipu! Nytkin viela sydan hakkaa, ja laakitsin itseni kunnolla. Pitaa varmaan ulkoiluttaa koira ennen kuin taju lahtee (siis laakkeet alkavat vasyttaa/alkaa huipata).
Olin kaiken kukkuraksi ostanut koissulle vahingossa kissanruokaa... Hyvin nakyi kuitenkin alas menevan.
Pitaa olla varovaisempi noitten purkkien kanssa. Olen myos kayttanyt hampaitani niitten avaamiseen, ja yhden etuhampaan kulma on siina rytakassa jo murtunut (ja pitaisi hoidattaa).
Noita peukalolastoja en osaa pitaa, niinkuin en osaa talvella krapsia autonikkunoitakaan kasineet kadessa. Sukuvika, isani oli samanlainen. Paljain kasin, vaikkahan olisi miten paljon pakkasta.
Voi kunpa nama voisi hoidattaa samalla kuin tuon syovan! Tai sitten minusta voisi leikata koko oikean puolen pois, kropassa ovat kaikki krempat siina :)
Blogi terveydestä, terveellisestä ruoasta, kosmetiikasta, luontaistuotteista ja yleensä maailmanmenosta aikuisen naisen silmin nähtynä. Kaksi kierrosta syövän sairastelua värittää elämääni ja arkielämän psykologiaa ja johtajuuttakin sivutaan. Taustaltani olen mm. pitkän linjan lääketutkimusammattilainen, joten ruodin postauksissa kosmetiikan ja luontaistuotteiden ainesosia ja tehoa omien käyttökokemusten ohella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!