lauantai 22. kesäkuuta 2013

Millainen aurinkosuojan siis pitäisi olla?

Tähän kysymykseen päästäänkin suoraan edellisestä aiheesta. Olen itsekin miettinyt tätä, sillä paloin taannoin ravunpunaiseksi Atlantilla purjeveneessä, vaikka sää oli pilvinen ja ripotteli vettäkin välillä. Niin minä kuitenkin jo päivän jälkeen punoitin joka puolelta. Ja minä kun luulin, etten pala kovin helpolla... Seuraavassa hiukan faktatietoa Rodalea mukaillen.


USA:ssa Environmental Working Group (EWG) julkaisee vuosittain katsauksen markkinoilla olevien auringonsuoja-aineiden tehokkuudesta. Hämmästyttävää kyllä, vuosittain aina uudelleen todetaan, että monet suosituimmat aurinkovoiteet eivät suojaa ihoa todellisuudessa ollenkaan.

EWG:n raportissa kiinnitetään huomiota siihen, miten tehokkaasti aurinkovoide suojaa UVA- ja UVB-säteiltä, sekä siihen, miten tunnetun turvallisia voiteiden sisältämät kemikaalit ovat (kemikaaleista olikin jo juttua aiemmassa postauksessani). Raportti ei perustu EWG:n omiin tutkimuksiin, vaan analyysi on tehty jo olemassaolevien tutkimustulosten perusteella.

On hämmästyttävää, että raportin mukaan 1572:sta markkinoilla olevasta aurinkosuojatuotteesta 3/5 joko ei toiminut oletetusti, sisälsi vaarallisia kemikaaleja tai niissä oli molemmat haittapuolet.

59 aurinkotuotetta, joilla suojakerroin (SPF) oli 50:stä 100+:aan, suojasi auringolta vain 1-2% paremmin kuin tuote, jossa suojakerroin oli 30.

Enemmän kuin 40% tuotteista sisälsi paremman UVA-suojan kuin UVB-suojan. UVA-säteet tunkeutuvat syvemmälle ihoon ja UVB-säteily taas aiheuttavat auringossa palamista. Molemmat edesauttavat ihosyövän muodostumista.

Jotkut huonoimmista aurinkovoiteista tulivat tunnetuilta merkeiltä kuten Coppertone ja Neutrogena.

Eräänä suositeltavana aurinkotuotteena mainitaan Jason Naturalsin Mineral Natural Sunblock tai Earth's Best Mineral Sunblock, joita saa edullisesti iHerbistä.

EWG ei myöskään suosittele aurinkotuotteita, joiden mukana on hyönteissuoja. Näissä voi olla liikaa kemikaaleja, joiden reagoinnista auringonsäteiden ja toistensa kanssa ei vielä ole tarpeeksi tiedossa.

Suihkutettavat aurinkotuotteet voivat myös olla haitallisia, silllä ne kulkeutuvat pieninä partikkeleina keuhkoihin ja aikaa myöten aiheuttaa siellä ongelmia. Jotkut ausingonsuojakemikaalit, kuten oxybentsoni saattavat myös pilata luontoa haalistamalla koralliriuttoja ja aiheuttamalla eliökantojen femininisoitumista.

Mitä tulee auringonottoon, kannattaa pysyä poissa auringosta sen paistaessa kuumimmillaan klo 10-14 välillä, ja lähellä päiväntasaajaa olla mielellään varjossa koko päivän.

Vaatteista ei ole aina 100%:ksi suojaksi auringonpaahteella (sain minäkin huomata maattuani pari kertaa solariumissa pyyhe yläruumiin peittona ruskettamassa kinttujani).

Markkinoilla on tosin vaatteita, joiden kankaat on kudottu estämään auringon säteilyn pääsemistä iholle.  Ellei sellaisia ole käsillä, riittää peittävä ja pitkähihainen vaatetus ja auringonsuojavoide paljaana oleviin paikkoihin. Aurinkolasit ja leveälierinen hattu ovat myös hyviä auringonsuojia. Hattujen liereistä sanotaankin, että jokainen lierin leveyden tuuma vähentää syöpäriskiä 10%.


6 kommenttia:

  1. Minä herkästi palavana (tosin vanhemmiten vähemmän herkästi, tätä olen ihmetellyt?) Olen aina karttanut auringossa makaamista, Isäntä viikonloppuna nauroi, kun makasin laiturilla, polvarit ja t-paita päällä ihmettelemässä kiviä (jotka olivat laiturin vierellä ja alla) kysyi enkö keventäisi vaatetusta. Totesin etten, muistan vieläkin -90 luvun venereissun jossa samantyylisestä vaatetuksesta motkotettiin ja kerrottiin esim. bikinien olevan sopiva vaatetus. Seuraavana päivänä sitten Isäntä kiroili palanutta ylävartaloa (en muista koskaan ennen nähneeni häntä palaneena, hän ei todellakaan pala juuri koskaan)

    Minä kun mielelläni olisin hiukan ruskettunut, joudun tyytymään päivettyneisiin käsivarsiin, jalkohin se rusketus sitten ei tartu, ei mitenkään, jos ei ole purkista. Ja kasvoihin kun en sitä halua, ruskettuvien maksaläiskien takia... Eli jos tämä aurinkokin on paradoksi, siitä seuraa hyvää ja pahaa :) (uusi sana jota käsiteltiin automatkalla nuorison kanssa, jotta ymmärtävät sen merkityksen oikein)

    -nina-

    VastaaPoista
  2. Koivet ovat kyllä jostakin syystä todella hankalia rusketettavia, vaikka muksuna ne olivat aina suorastaan tummanharmaanruskeat. Olisiko syy siinä, että niissä on yleensä vähiten "pohjaväriä"?

    Solariumissa olen saanut nyt jalkoihin jonkinlaisen rusketuksen, muuten olisivat lakananvalkoiset edelleen.

    VastaaPoista
  3. Väitetään, että neitsytkookosöljy toimisi aurinkosuojana, pitäisikin joku päivä kokeilla.

    Täällä oli kanssa juttua auringon vaikutuksesta ihoon, ja kovin kehutaan tuollaista sarjaa, onkohan sulla siitä kokemusta?
    http://aidonkauneudenmetsastajat.wordpress.com/2013/06/24/naamasi-on-pitkaaikaissijoitus/

    VastaaPoista
  4. Minulla on sellainen käsitys, että kookosöljyn tuoma suoja ei ole kovinkaan kummoinen.

    Monet öljyt suodattavat UV-säteilyä. Pienellä kuukkeloinnilla parhaiten tässä menestyivät auringonkukka-, seesami- ja kalanmaksaöljy, jotka kaikki blokkasivat yli 40% UV-säteilystä. Kookosöljyllä vastaava luku on alle puolet tuosta. En ehkä siis luottaisi hirveästi kookosöljyyn. Auringonkukkaöljyä ehkä kannattaa kokeilla, mutta luulen, ettei kukaan halua kulkea ympäriinsä haisten seesamille tai kalanmaksalle... :D

    Täytyypä tutustua tuohon Environ-sarjaan. Muistan kyllä kuulleeni siitä, mutta en ole sen kummemmin perehtynyt asiaan.

    VastaaPoista
  5. Näin se varmaan on, ettei kookos ole kovin varma suoja. Sekin lemuaa sitäpaitsi aika voimakkaalle. Joskus olen rasvannut naamani sillä, enkä kauheasti tykännyt hajusta. Ruuassa se tuoksuu hyvälle, mutta ehkä ihossani on jotain bakteereita jotka saavat sen haisemaan niin ällölle...

    VastaaPoista
  6. iHerbissä on joku kookosöljy, jossa ei ole sellaista tyypillistä kookoksen hajua, se on puhdistettu pois.

    VastaaPoista

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua!