Blogi terveydestä, terveellisestä ruoasta, kosmetiikasta, luontaistuotteista ja yleensä maailmanmenosta aikuisen naisen silmin nähtynä. Kaksi kierrosta syövän sairastelua värittää elämääni ja kolmas jäi pysyväksi riesaksi. Arkielämän psykologiaa ja johtajuuttakin saatetaan blogissa sivuta. Taustaltani olen pitkän linjan lääketutkimusammattilainen, ja ruodin postauksissa mm. kosmetiikan ja luontaistuotteiden ainesosia ja tehoa omien käyttökokemusten ohella.
Kuten olen aiemmin kertonut, se maailman suurin Lindtin suklaatehtaan outlet sijaitsee täällä Aachenissa. Onneksi se ei kuitenkaan ole ihan naapurissa, muuten tulisi useamminkin asiaa "piipahtaa". Tosin ei se minkään hankalan matkankaan takana ole. Aachenin bussiasemalta (Bushof) pysäkiltä 14 bussi numero 43 (suunta Laurensberg Rahe) vie sinne tuossa tuokiossa. Pysäkki on Süsterfeld ja se on aika lähellä Aachenin Westbahnhofia. Muutama muukin bussi pysähtyy Süsterfeldin pysäkillä (mm. 41 ja 1), mutta ei aina. Pysäkki on juuri Lindtin myymälän edessä.
Tiesittekö, että kaikki nämä kultapuput tehdään täällä Aachenissa? Niitä ei valmisteta missään muualla maailmassa.
Valtava pupu vartioi sisäänkäyntiä.
Seuraavat olivat ulko-oven sisäpuolella.
Sisällä niitä olikin sitten jos jonkin kokoisia silmänkantamattomiin.
Nämä söpöläiset olivat ne pienimmät.
Pupujen lisäksi löytyi mm. suklaaporkkanoita, jotka sopivat tietenkin kaikille pääsiäispupuille. Isoille ja pienille.
Mitäs sanotte suklaisesta pääsiäislampaasta? Näköjään mustat lampaat eivät olleet käyneet niin hyvin kaupaksi kuin muun väriset.
Tai ehkä pääsiäispöllö? Kuka ihme nämäkin on keksinyt? Vai ovatko ne pöllöjä ensinkään? Tuolla vasemmalla on yksi mehiläisenkin näköinen, vai onko kimalainen peräti? Parilla tuossa edessä on leppäkertun täplät...
Suklaatiput nyt vielä menevät perinteiseen muottiin.
Vielä löytyi jotain luksuspupuja glitterikääreissään.
Dubai-suklaata. Tai täällä se on Dubai Style Chocolate, koska ilmeisesti Dubai Chocolate -nimeä ei saisi käyttää. Tämä on kaiketi hiukan kuin Suomessa turkkilainen jogurtti, jota pitää sanoa turkkilaistyyppiseksi jogurtiksi, koska se ei ole aitoa turkkilaista.
Tämähän olisi tarjouksessa ollut jopa halpaa, 2+1 levyä alle parinkympin. Mutta - tiedän, että kataifi-taikina on liki pelkkää sokeria ja pelkäsin, että koko keksintö on ihan liian makeaa minulle, joten päädyin ostamaan patukoita. 3,99 euroa/kpl.
Ei tämä kyllä mitenkään ihan ällömakeaa ole, ihan kiva tuttavuus (jos ei suolaista hintaa huomioi). kataifi ja pistaasi rouskuvat mukavasti suussa. Luulin ihan, että kataifi olisi tässä sellaisina ohuina suikeroina (kuten se usein leivonnaisissa on), mutta ei. Pistaasissa on sattumia, mutta ei turhan suuria.
Täytteessä oli hiukan jopa suolainen maku, ei liikaa, mutta sopivasti.
Niin, ja olihan siellä pääsiäismuniakin tarjolla. Liteitä suklaalevyn tapaisia ja munanmuotoisia, monta kokoa, pusseissa, irtolaareissa ja rasioissa.
Mitä sitten ostin? No ihan liikaa, kuten tavallisesti...
Irtolaarien antimista nämä ovat suosikkini. Nyt oli myös irtsareina pieniä pääsiäismunia eri täytteillä.
No ehkä se nyt pysyi jotakuinkin järjen rajoissa tämä shoppailukierros... Muutama Dubaisuklaapötkö, suklaavanukas- ja suklaamuffinssitarpeet, maitosuklaalevy, kaksi pientä pussia suklaamunasekoitusta (spesialiteetteja) ja sitten nuo irtsarit, kun halusin maistella jotakin uuttakin.
Mitä luulet, lähtisikö tässä putiikissa ostosten määrä lapasesta, jos pääsisit käymään?
Täälläkin alkaa olla jo niin aurinkoisia päiviä, että aamuisin on hyvä vetää kasvoihinsa ja kämmenselkiinsä aurinkosuojavoidetta. Korkkasin aiemmin hankkimani IsnTreen geelimäisen voiteen, jossa on SPF50/PA++++ UVA/UVB suoja.
Ensireaktio oli, että eihän tämä ihan mitään läpinäkyvää geeliä ole, vaan valkoista ja voidemaiselta näyttävää. Muttamutta...tuotteen ulkonäkö pettää. Sepä levittyykin iholle ihan seitinhienoksi kerrokseksi, imeytyy hyvin, eikä tunnu ollenkaan rasvaiselta. Onhan se vesipohjaista ja sopii sikäli hyvinkin meikin alle.
Voide sisältää mm. kahdeksaa erikokoista hyaluronihappomolekyyliä, ihoa hoitavia rohtosammakonputkea ja viikunauutetta, keramideja, antioksidanttista astaksantiinia ja niasiiniamidia. Voidetta suositellaan etenkin kuivalle ja herkälle iholle aamuisen ihonhoitorutiinin viimeisenä vaiheena.
Tämä ei jätä iholle valkoisia rantuja, ja tuote on vegaaninen ja hajusteeton.
Edullisimmin tämän taitaa saada nyt Notinosta (17 euroa ja risat tänään/50 ml), mutta näitä myy myös moni muukin taho, kuten JBeauty, Yeppo, Lyko, Koreanbeauty jne.
EDIT: Hoksasin tällaisen jutun iPhonessa. Ihan hyvä muistutella aurinkosuojan käytöstä ja neuvoa, milloin sitä tarvitaan. En yleensä katso kovinkaan tiuhaan sääennusteita, joten tämä on jäänyt aiemmin hiffaamatta.
Kävin vähän vanhassa kaupungissa paseeraamassa ja ihailemassa kirsikankukkia ja magnolioita. Yritän jakaa tämän tässä teillekin.
Kuten aiemmassa postauksessa Kölnistä mainitsin, ihmettelen edelleen, miksi täälläkin on katedraalin vieressä kirkko.
Niin ja missä tosiaan ollaan? Tässä siis Aachenin katedraali, jonne Kaarle Suuri on haudattu
Nuo kukkivat kirsikat ja magnoliat olivat Münsterplatzilla katedraalin toisella puolella, tässä kuva toiselta puolelta Katschhofilta. Tuo sitruspusertimen näköinen osa oli pala Kaarle Suuren palatsia, joka ulottui aukion läpi.
Katschhofin aukion toisella puolella on raatihuone, jonka oikeanpuolinen torni eli Granus Tower oli myös osa palatsia.
Raatihuoneen toisella puolella on tori (Markt), jossa seisoo Kaarle Suuren patsas. Olihan tämä hänen kaupunkinsa.
Raatihuoneen sisäänkäynnin yläpuolella liehui varsin ajankohtainen lippu: valkoinen kyyhky, jonka liitän rauhaan. Tässä rakennuksessa, sen kruunajaishuoneessa (Krönungssaal) sai Ukrainan presidentti Zelensky parisen vuotta sitten Karlspreis-palkinnon (Charlemagne Prize), josta ei juurikaan Suomessa uutisoitu. Tässä oma selostukseni päivän kulusta asuessani silloin katedraalin naapurissa.
Valkoinen kyyhky lipussa näkyä tässäkin selvästi. Vai onko sillä joku muu merkitys kuin rauha?
Alkoi olla jo pimeä kun lähdin kotiinpäin. Raatihuoneella on kaksi ravintolaa, Rathauskeller ja
Der Postwagen. Raatikellari näkyy paremmin Katschhofilta otetussa kuvassa.
Tässä Der Postwagen. En ole käynyt kummassakaan, vaikka kivoilta näyttävät.
Postwagenista lähdin alaspäin toiselta puolelta raatihuonetta. Tässä alla näkymä Granus-tornille, jonka alaosassa on krusifiksi.
Siitä sitten päästiinkin pienen matkan päähän Elisenbrunneniin, joka on yksi joukkoliikenteen keskuksia.
Elisenbrunnen oli hiljainen, mutta sen takana puistossa istuskeli paljon porukkaa. Onhan siellä nähtävääkin: roomalaisaikaisia raunioita.
Mitä luulette, kannattaisiko kirjoittaa kompakti matkaopas niille, jotka ehkä haluaisivat tulla Aacheniin vaikka viikoksi ja nähdä maisemia kolmessa eri maassa? Olen nimittäin sitä mieltä, että Aachen voisi olla vaikka viikon reissulle aivan erinomainen tukikohta.
Taas viime viikolla tupsahti muutama näyte postilaatikkooni. Katsotaanpa, mitä ne olivat.
Ylimpänä on laatikossa tulleet Dior Capture OX-C Treatment -tuotelinjan kaksi tuubia, joista toisessa oli Le Sérum (sereumi) ja toisessa Crème Jour (päivävoide). Tuotelinja on tarkoitettu siloittamaan juonteita ja kiinteyttämään. Mielelläni kokeilen.
Alhaalla vasemmalla on ihan tuntematonta brändiä minulle... Dr. Levy Intense Stem Cell Eye Booster Concentrate, eli silmänympärysseerumi, joka sisältäää mm. "patentoitua kantasoluteknologiaa" (mitä se sitten lieneekään?), hyaluronihappoa, niasiiniamidia ja lupiini- sekä alfalfauutetta. Silmänympärystuotteet kelpaavat aina!
Alhaalla keskellä on tuubillinen Elmex Sensitive Repair & Prevent -hammastahnaa. Tuosta jo pesee muutamaankin kerran.
Alla oikealla on näyte Dr. Barbara Sturm -merkkisestä Super Anti-Aging Dual Serumista. Ensimmäinen vaihe seerumista kosteuttaa, ja toinen vaihe on lipidipitoinen, eli rasvainen, jonka luvataan uudistavan ihoa.
Ensimmäisessä faasissa on tehoaineina vuohennokkaa, kolmea eri molekyylikokoa hyaluronihappoa ja portulakkaa sekä glutationia.
Kakkosfaasissa on tehoaineina biomimeettisiä polypeptidejä, ihoidenttisiä keramideja ja muuritatarta.
Yhdestä näytepussukasta ei varmaan paljoa ole hyötyä, mutta mielelläni kokeilen silti.
*****
Takaisin Suomeen muutto alkaa häämöttää heinäkuun lopussa ja nyt jo alkaa mennä yöunet kaikkien järjestelyjen takia. Siinä kun taas on oma paperisavottansa.
Olen nukkunut todella huonosti viime viikot ja ylimääräistä hommaa on muutenkin riittänyt paljon. Onneksi nuo pienet ilta- ja viikonloppureissut ovat vieneet ajatuksia muualle.
Toissa lauantaina vielä hoksasin lattialla teeläikkiä (minulla on paha tapa täyttää teemukini ihan äyräitään myöten - tapa, mikä on isänperintöä, hänellä kun oli sama tapa kahvikuppinsa kanssa) ja ajattelin mopata ne lämiskät heti lankkulattiasta.
En suosittele muuten ollenkaan liukkaan lankkulattian moppaamista villasukat jalassa. Liukastuin ja kuinkas ollakaan löin pääni huonekalun terävään kulmaan. Nyt on otsassa järkyn näköinen "reikä" ja seuraavana päivänä menivät tietty silmänalusetkin mustiksi. Viimeksimainitut paranivat äkkiä, mutta tuo otsa on aika pelottavan näköinen edelleen.
Se on kumma, että kun otsansa tärskäyttää jonnekin, niin silmänaluset mustuvat. Sattuipa kerran Rooman lentokentällä, kun oltiin lähdössä eräästä tutkijankokouksesta kotiin, juttelin tutkijalääkäreitteni kanssa ja eräs ranskalainen halusi hyvästellä minut poskisuudelmin. En heti ensin tajunnut aikeita (luulin, että luvassa oli vain kädenpuristus hyvästiksi), ja tämän pitkän miehen leuka kopsahti kulmakarvan tienoille.
Ei se mitenkään kovin edes sattunut (ja poskisuudelmat saatiin vaihdettua ja kumpikin lähti lähtöporteilleen), mutta apua, kun lennon aikana kävin vessassa niin siinähän se oli, maailman komein musta silmä! Siinä sai käyttää kaikki taiteilijan kykynsä, että sitä sai edes jotenkin häivytettyä meikillä.
Vuokraisännän piti eilen tulla asentamaan asuntoni kattoon uusi palohälytin. Lähdin siksi jaloista pois Hollannin puolelle Vaalsiin shoppailemaan. Täällä Saksassahan kaupat eivät ole auki sunnuntaisin, ja tarvitsin kalaa kalakeittoa varten.
Parkkeerasin itseni Albert Heijn -markettia vastapäätä sijaitsevan Vols Brasserien terassille, ja söin siellä vuohenjuustovoileivän, joka olikin aika tuhti.
Joskus Amsterdamin aikoina naureskeltiin brittieksäni kanssa, että hollantilaiset syövät aina joko kinkkua juustolla tai juustoa kinkulla, ja se kyllä tästäkin ruokalistasta päätellen pitää paikkansa. Ehkä runsaan proteiininsaannin myötä tuo kansa onkin maailman pisintä.
Albert Heijnin edessä oli myös sillikoju, jossa kävi varsinainen kuhina koko iltapäivän. Minua eivät nämä, tavallisesti sipulisilpun kanssa pyrstöineen tarjottavat hiukan pikkelöidyt sillit houkuttaneet, mutta täkäläiselle väelle ne näyttivät maistuvan.
Sain marketista kalani (kylmäsavustettua Norjan lohta ja Tyynenmeren sockeye-lohta, siis punalohta). Palailin illan puoleen Aacheniin. Elisenbrunnenissa oli italialaiset markkinat.
Ihania juustoja. Maistelukierroksen jälkeen päädyin ostamaan kimpaleen.
Sisilialaisia cannoleja sai jos vaikka minkälaisilla täytteillä.
Parkkeerasin itseni Elisenbrunnenin jätskibaariin jäätelölle. Pienessä annoksessa oli pallo tryffelijätskiä, hasselpähkinää ja Malaga-nimistä jäätelöä, joka osoittautui rommirusinan sukulaiseksi. Hyvää.
Pari viikkoa sitten olin Hollannissa, aikeena oli mennä Margrateniin katsomaan Amerikkalaissotilaitten hautausmaata, mutta ajelin bussilla muutaman pysäkin ohi lumoutuneena puissa olevista mistelipalloista, jotka näkyivät nyt hyvin, kun puissa ei ollut vielä lehtiä. Tästä johtuen jouduin kävelemaan 12 km, ja kun saavuin hautausmaan kohtaan, se olikin jo suljettu. Täytyy tehdä uusi reissu ja olla tarkkana ja jäädä bussista pois oikealla pysäkillä.
Kävin sillä reissulla samaisessa Vols Brasseriessa syömässä elämäni herkullisimman Vitello Tonnaton ja ahnehdin jälkkäriksi Crème Brûléen.
Mistelipalloja oli puissa Albert Heijnin marketinkin takana. Turussakin on ainakin yksi paikka, missä näkee mistelleitä. Se on Pitkässämäessä olevan S-marketin parkkipaikka. Harvinaisuushan nämä mistelit Suomessa ovat.
Kun saavuin kotiin, se palohälytin oli edelleen asentamatta, mutta tikapuut olivat hävinneet ulko-oven vierestä. Mikä lienee este tullut Georgille.
Tässä vähän jatkoa eiliseen postaukseen. Ainahan siellä Kölnissä kaikenlaista tapahtuu. Toissapäivänä katedraalin aukiolla ilmeisesti totuteltiin koiria ihmistungokseen. Mikä on parempi paikka kuin tuo aukio. Koiruudet omistajineen menivät myös vieressä olevan päärautatieaseman sisälle, ja siellä vasta tungosta riittääkin.
Aukiolla on yleensä jos jonkinlaista performanssia, tällä kertaa näköjään Rojavan kurdit olivat laittaneet tanssiksi.
Luulin ensin, että tuo raidallinen on Liettuan lippu, mutta ei, värit ovat väärässä järjestyksessä.
Joukossa näkyi myös YPG:n ja YPJ:n lippuja, kuten huomaatte.
Katedraali on kyllä mahtava, en vieläkään ymmärrä, miten se toisen maailmansodan aikana säästyi pommituksilta, kun kaupunki silloin pommein jyrättiin aika lailla raunioiksi.
Toinen ihmetyksenaihe on kirkko katedraalia vastapäätä. Tosin niinhän täällä Aachenissakin on, kirkko katedraalin vieressä.
Asemalla, katedraalin puoleisessa päädyssä, on iso Douglasin kosmetiikkapuoti (en käynyt).
Aseman toisessa päädyssä oli suorastaan mesmerisoiva leikkijunanrata, jota katselin tovin.
...ja 50 minuutin junamatkan jälkeen olinkin takaisin Aachenin Rothe Erden asemalla.
