Viikon varrelta

On varsin uskomatonta, ettei tuosta Zelenskyn Charlemagne Prize - jutusta ollut mitään Suomen uutisissa! En ole koskaan eläessäni nähnyt tällaisia turvatoimia, ilmassa oli kollegani Markuksen mukaan ainakin kymmenen Saksan armeijan ja poliisin helikopteria suojaamassa tapahtumaa. Plus kaikki ne armeijan ja poliisin edustajat maan kamaralla asuntoni liepeillä!

Siis poliisit ja armeija! Katsoin jo aamulla olkkarin ikkunasta, että hyvältä ei näytä. Tapahtuma oli siis raatihuoneella tässä naapurissa.

Minä tosiaan asun tuossa alemman sinisen palluran kohdalla ja Aachenin raatihuone on tuossa sinisen tähden kohdalla. Välimatkaa ei ole kuin muutama kymmenen metriä.

Ajattelin mennä ulos, huolimatta siitä, että koko Katschhofin aukio oli suljettu yleisöltä. Tosin siellä oli suurta yleisöä varten tietysti saksalaisittain "kaljateltta" iltakemuja varten.

Yllätyin todella, koska ulko-ovi oli aidattu ulkoapäin! Olin kyllä varautunut ID:llä ja asumisosoitteen rekisteröintitodistuksella, mutta että ulko-ovesta ei pääse ollenkaan ulos...

Ystävällinen poliisisetä tuli päästämään minut aidanraosta, kun en oikein voinut oikein yli sen korkean aidankaan kiipiä.

Mutta se väkipaljous! Palasin kotiin katsomaan tapahtumaa online netistä. Hassua sikäli, kun tosiaan olin tässä naapurissa vain parinkymmenen metrin päässä. 

Täällä oli paljon politiikan julkkiksia, kuten Ursula von der Leyen ja Roberta Metsola. Veikkaan, että jälkimmäistä harva Suomessa mitenkään tuntee, mutta hän on vahva vaikuttaja Euroopan politiikassa, ja jotkut spekuloivat hänen olevan vahva kandidaatti NATO:n seuraavaksi pääsihteeriksi. 

Turvatoimet olivat siis mahtavat.

EDIT: Maltalaisella Metsolalla on siis suomalainen mies, siitä sukunimi.

Elisenbrunnenissa (Elisenbrunnen = se puisto tuossa vieressä, jossa on niitä haisevia rikkipitoisia lähteitä ja pylväsaviljonki & roomalaisaikaisia raunioita) oli poliiseja ja poliisiautoja, tosin tämä jo näyttää ihan kesyltä, mutta Elisenbrunnenin puistossa oli jo väkijoukkojen kannalta väljempää, mutta sielläkin oli paljon porukkaa seuraamassa isoilta screeneiltä (onko tämä suomeksi näyttö?) tapahtumia.

Koko seremonia oli aika tylsä: Zelensky oli ollut aamulla Berliinissä keskustelemassa Olaf Scholzin kanssa ja meni illaksi illalliselle Pariisiin presidentti Macronin pyynnöstä. Berliininvierailusta uutisoitiin Suomessakin, mutta ei hisaustakaan tästä Aachenin-palkintokeikasta, mikä on vähintäänkin kummallista.

Kyllästyin katselemaan seremoniaa netistä ja vaivasin taas aina yhtä ystävällisiä poliiseja päästäkseni rakennuksesta ulos.

Hyppäsin sitten Maastrichtin-bussiin ja ajelin Hollannin puolelle Vaalsiin shoppailemaan.

Olipa varsin vaisu pikkupaikka! Ainoa highligh oli Albert Heijn (supermarkettiketju), ja oikeastaan ruokakaupat ovatkin ne mielenkiintoisimmat kohteet. Ainakin minulle 😂😂.

Ongelma vaan oli päästä pois sieltä. Parista palaavasta bussista asiakkaat heitettiin pois, koska "stau" (=ruuhka), mikä nyt ei ollut ihmekään tuon Aachenin palkintotilaisuuden takia. 

Olisihan sieltä voinut kotiin Saksaankin patikoida, mutta ei paljoa painavan kauppakassin takia asia kiinnostanut, joten odottelin pari tuntia, koska en bussin missaamisen takia uskaltanut mennä läheisiin kahviloihinkaan.

Ehkä menen seuraavaksi Maastrichtiin? Vain vajaa tunti bussilla täältä.

*****

Ajattelin tulla täältä lopullisesti pois heinäkuun lopulla. Syyt ovat moninaiset: lähimmäisen vakava sairaus kombinoituna kotimatkustamisen vaikeuteen, eli siihen, ettei täällä ole lentokenttää lähimaillakaan + aina ongelmallinen Deutsche Bahn. Eräs ranskalainen yhteistyökumppanini taannoin ihmetteli, ettei Saksa ole mitenkään järjestäytynyt tässä suhteessa.

No ei tosiaankaan ole! Julkisten alojen (tosin en minä paljoa muista tiedä kuin kuljetusalasta, joka koskettaa minua, sillä autoni on edelleen Suomessa) pistelakot ovat olleet käynnissä jo kuukausia, ja se käy hermoille.

Tähän vielä lisäksi se, että paikalliset junat ovat muutenkin säännönmukaisesti aina myöhässä.

Olen myös tyytymätön terveydenhuoltoon. Täällä joudut kulkemaan potilaspaperit mukanasi, ja et koskaan saa todellakaan epikriisejäsi. Työterveyshuolto on olematon.

Kroonisena myeloomapotilaana haluaisin nähdä esim. labratulokseni, mutta hematologi vaan soittaa ja vakuuttaa, että kaikki on kunnossa.

TYKS:issä ei toimita näin, ja luotan siihen instanssiin paljon enemmän.