Vauhdikas viikko

Nyt on ollut niin vauhdikas viikko, että oksat pois. Lääkekehityksessä sattuu ja tapahtuu (lievästi sanoen), ja muutenkin on ollut varsin tapahtumarikasta. 

Keskiviikkona oli liideille koulutusta teemalla "Influencing", ja sitä taitoa kyllä tarvitaankin, varsinkin kun monista asioista joutuu neuvottelemaan erinäisten tahojen kanssa niin in-house kuin ulkopuolisten kanssa. Päivän kruunasi illallinen kollegojen kanssa: meitä ei ole monta tässä firmassa ja kaukaisimmat olivat Etelä-Amerikasta. Porukan ilopilleri on panamalainen Patricia, joka on kotoisin "pikkuruiselta karjatilalta", jossa on "vain noin 200 lehmää". Karjatiloja Panamalla? Luulin ihan, että siellä on vain Panama City, se kanava ja sademetsää 😄😂 !

Käväisin eilen sairaalassakin. Ei mitään kovin ihmeellistä, tehtiin vaan bronkoskopia joidenkin joulukuisessa PET-TT:ssä ilmenneiden reaktiivisten imusolmukkeiden takia. Ei myelooma yleensä sinne välikarsinaan mene, mutta hema TYKS:issä suositteli röntgeniä kolmisen kuukauden kuluttua.

No ei, täällä haluttiin biopsia, mikä tietty on tarkempi juttu kuin röntgen joka olisi ollut halvempi. No mitäpä siitä riitelemään... Menin siis päiväksi Luisenhospitaliin ja nukuttivat minut biopsiaa varten.

Löydös: imusolmukkeissa ei mitään erityistä, mutta minulla on krooninen atrofinen bronkiitti. En kyllä mitenkään halua uskoa tuota, sillä mitään oireita siitä ei ole.

Mutta sairaalareissu sinänsä oli mielenkiintoinen. En ottanut mitään mukaan, vaikka kyllä jotenkin tajusin, ettei muualla maailmassa kuin Suomessa sairaalasta saa mitään pyjamia, pyyhkeitä, tossuja tms. Epämukava sänky ja lakanat tosin oli. Potilashuoneiden kaapit toimivat respasta saatavilla kympin panttipoleteilla ja avaimet olivat kirpun kokoisia, eikä avaimenperiä, joten ei kai ihme, että käytöstä joudutaan ottamaan kympin pantti, koska tuollainen avainhan katoaisi vaikka keneltä koska tahansa. 

Oli kyllä aika outoa olla toimenpidehuoneessa (joka muistutti leikkaussalia) omissa vaatteissa ja vielä lenkkaritkin oli otettu mukaan 😆. En ymmärrä. Lenkkarien mukaanotto ei ollut oma valintani, huom.

Luulisi, että aseptiikkakin vähän kärsii?

Mutta olipa kansiollinen tietoa tietosuojasta, ruokalista valikoimineen (tosin en saanut syödä ennen toimenpidettä, mutta siellä oli joka päivälle neljä eri ateriakokonaisuutta), kahvikuponki sairaalan kahvilaan ja avoin lasku. Ei ole aavistustakaan, mitä lysti tulee maksamaan, luulen kuitenkin, että sairaskassa sen maksaa.

Kysyin vastaanotolla, jossa sovittiin toimenpiteestä, että miten siihen pitää valmistautua. Tiedän entuudestaan vastaavista tilanteista, että pitää olla syömättä edellisestä illasta, eikä aamulla ennen toimenpidettä saa syödä, eikä paljoa juodakaan.

Ainoa ohje (yllä) oli, että pitää olla selvänä (nüchtern)! Näköjään lapussa oli sekin vaihtoehto, ettei tarvitse olla selvin päin 😐. Lievästi sanottuna outoa. Varsinkin, kun menet sinne kello kahdeksan aikoihin aamulla. Eipä tulisi mieleenkään ryypiskellä aamulla siihen aikaan, mutta ilmeisimmin asia on täällä jonkinlainen ongelma, koska se on jopa vaivauduttu laittamaan tuohon korttiin.

Kysyin vielä uudelleen, että eikö todellakaan muita ohjeita? Ei ollut.

Tämä perjantai onkin sitten mennyt kurkkukivun ja puheongelmien kanssa, johtunee siitä keuhkoputkeen tungetusta skoopista. Eilen illalla vielä kehitin 39,6° kuumeen, mutta onneksi oli ibuprofeiinia (EDIT: siis parasetamolia) kotona, nukuin sen voimalla yli 11 tuntia ja aamulla heräsin ihan terveenä ja virkeänä.

Kiire päivä on ollut, eikä se ole vieläkään loppu, odottelen viestiä USA:sta ja kun olen erään kiireellisen asian hoitanut sen jälkeen, siirryn viikonlopun viettoon. Tämä ala on siitä mukava vaihtelunhaluiselle, ettei ikinä tule aika pitkäksi kun ei todellakaan voi tietää, mitä kohta taas tapahtuu! En kyllä välttämättä aina pidä siitä, mutta esimerkiksi tänään nämä odottamattomat ongelmat ja kiire tuntuivat varsin stimuloivilta. Riippuu varmaan vähän vireystasosta?

Näitä odottamatomia työylläreitä on nähty paljon myös menneisyydessä. Entisessä työpaikassani kauan sitten esimerkiksi katselin kliinisen tutkimukseni dataa, ja eräissä maissa oli potilailla runsaasti ensimmäisellä käynnillä positiivisia huumeseuloja. Ihmettelin, koska en millään voinut uskoa, että näissä maissa olisi keskivertoa enemmän huumeiden käyttäjiä. Kävin sitten paikan päällä tutkimassa asiaa, ja selvisi, että näissä maissa syödään paljon leivonnaisia, joissa on unikonsiemeniä. Tiesittekö te, että tällaisen leivonnaisen syöminen voi aiheuttaa positiivisen huumetestin jopa kolmeksi päiväksi?

Tämä havainto poiki tutkimusprotokollaan amendmentin, mikä piti sitten kiertää hyväksyttävänä viranomaisilla ja eettisillä komiteoilla, ja voitte arvata mikä härdelli on saada lupa lähettää potilas kotiin ekalta seulontakäynniltä, pitää saarna hänelle pitäytyä unikonsiemenleivonnaisista ja potilas saa sitten tulla uudelleen vastaanotolle uuteen seulaan. Kuulostaa pikkujutulta, mutta tätä alaa vahditaan todella tiukasti, ja hyvä niin.

Taisin myös aiemmin kertoa entisen elämäni tapauksesta, kun minulle soitettiin, että eräästä tutkimuspaikasta (iso amerikkalainen sairaala) on labrasta varastettu meidän pakastimemme, mikä oli todella iso. Onni onnettomuudessa, ettei se ollut täynnä labranäytteitä. Mitä siitä pakastimesta, mutta ne näytteet! Ja miten ihmeessä joku asiaton pääsee sairaalan labraan ja saa sieltä vielä varastettua pakastimen? Ja miksi? Asia ei koskaan tietääkseni selvinnyt.

Tämä on kummallinen maailma, mutta tällä alalla kaiketi kaikki on mahdollista. Tai siis en enää ihmettelisi yhtään mitään.

Nyt vielä takaisin sorvin ääreen ja muutama kuva naapurissa aamulla olleelta tuoretorilta. Täällä on mansikka- ja parsakausi parhaillaan ja ostin mansikoita, jotka ovat aika hyviä ja paikallisia. Otin kuvat kun tulin asuntonäytöltä, vaikka en ole varma, haluanko sittenkään muuttaa tästä kerjäläisten ja narkkien keskeltä pois.

Mukavaa viikonloppua!