Blogi terveydestä, terveellisestä ruoasta, kosmetiikasta, luontaistuotteista ja yleensä maailmanmenosta aikuisen naisen silmin nähtynä. Kaksi kierrosta syövän sairastelua värittää elämääni ja kolmas jäi pysyväksi riesaksi. Arkielämän psykologiaa ja johtajuuttakin saatetaan blogissa sivuta. Taustaltani olen pitkän linjan lääketutkimusammattilainen, ja ruodin postauksissa mm. kosmetiikan ja luontaistuotteiden ainesosia ja tehoa omien käyttökokemusten ohella.
maanantai 24. maaliskuuta 2025
Sunnuntai Hollannissa
Vuokraisännän piti eilen tulla asentamaan asuntoni kattoon uusi palohälytin. Lähdin siksi jaloista pois Hollannin puolelle Vaalsiin shoppailemaan. Täällä Saksassahan kaupat eivät ole auki sunnuntaisin, ja tarvitsin kalaa kalakeittoa varten.
Parkkeerasin itseni Albert Heijn -markettia vastapäätä sijaitsevan Vols Brasserien terassille, ja söin siellä vuohenjuustovoileivän, joka olikin aika tuhti.
Joskus Amsterdamin aikoina naureskeltiin brittieksäni kanssa, että hollantilaiset syövät aina joko kinkkua juustolla tai juustoa kinkulla, ja se kyllä tästäkin ruokalistasta päätellen pitää paikkansa. Ehkä runsaan proteiininsaannin myötä tuo kansa onkin maailman pisintä.
Albert Heijnin edessä oli myös sillikoju, jossa kävi varsinainen kuhina koko iltapäivän. Minua eivät nämä, tavallisesti sipulisilpun kanssa pyrstöineen tarjottavat hiukan pikkelöidyt sillit houkuttaneet, mutta täkäläiselle väelle ne näyttivät maistuvan.
Sain marketista kalani (kylmäsavustettua Norjan lohta ja Tyynenmeren sockeye-lohta, siis punalohta). Palailin illan puoleen Aacheniin. Elisenbrunnenissa oli italialaiset markkinat.
Ihania juustoja. Maistelukierroksen jälkeen päädyin ostamaan kimpaleen.
Sisilialaisia cannoleja sai jos vaikka minkälaisilla täytteillä.
Parkkeerasin itseni Elisenbrunnenin jätskibaariin jäätelölle. Pienessä annoksessa oli pallo tryffelijätskiä, hasselpähkinää ja Malaga-nimistä jäätelöä, joka osoittautui rommirusinan sukulaiseksi. Hyvää.
Pari viikkoa sitten olin Hollannissa, aikeena oli mennä Margrateniin katsomaan Amerikkalaissotilaitten hautausmaata, mutta ajelin bussilla muutaman pysäkin ohi lumoutuneena puissa olevista mistelipalloista, jotka näkyivät nyt hyvin, kun puissa ei ollut vielä lehtiä. Tästä johtuen jouduin kävelemaan 12 km, ja kun saavuin hautausmaan kohtaan, se olikin jo suljettu. Täytyy tehdä uusi reissu ja olla tarkkana ja jäädä bussista pois oikealla pysäkillä.
Kävin sillä reissulla samaisessa Vols Brasseriessa syömässä elämäni herkullisimman Vitello Tonnaton ja ahnehdin jälkkäriksi Crème Brûléen.
Mistelipalloja oli puissa Albert Heijnin marketinkin takana. Turussakin on ainakin yksi paikka, missä näkee mistelleitä. Se on Pitkässämäessä olevan S-marketin parkkipaikka. Harvinaisuushan nämä mistelit Suomessa ovat.
Kun saavuin kotiin, se palohälytin oli edelleen asentamatta, mutta tikapuut olivat hävinneet ulko-oven vierestä. Mikä lienee este tullut Georgille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!