Lastenkutsut ja ruokasävellyksiä

Olimme tänään lastenkutsuilla - tai niin ainakin kuvittelin ennen menoa, koska kyse oli nelivuotiaan syntymäpäivistä.  Mutta siellä olikin kahta taaperoikäistä vierasta lukuunottamatta aikuisia. Ei se tosin mitenkään juhlimista haitannut, päinvastoin.

Päivänsankari avaamassa lahjojaan.

Täytyy sanoa, että ihan alkoi minuakin lapsettaa, kun olin ostamassa lahjaa. Koska kyseinen neitokainen aina tarkkaan syynää minun kynteni ja koruni kun olen käymässä, ja koska tiesin, että hän saa paljon ns. kehittäviä ja kulturelleja lahjoja, ajattelin, että pikkuneidin pitäisi saada jotakin hiukan turhamaistakin, joten ostin kumaltavan ja pinkkikorvaisen pupuriipuksen ja siihen matchaavia tarrakorviksia arkillisen. Näkyi olevankin ainoa sellainen lahja. En tosin tiedä, mitä mieltä vanhempansa siitä olivat...

Ja tykätty! Minä ainakin hypin ilosta tuossa iässä, jos sain koruja. Muistan itse, mitä juuri nelivuotispäivänäni sain. Uuden vaaleansinivalkoisen mekon ja kirjan nimeltä "Hölmölän kylä". Kirjan jutut hölmöyksineen ovat painuteen mieleeni ja sse kyllä luettiinkin ihan risaksi.

*****

Kokkailen tässä ruokaa, ja itse asiassa piti tehdä kukkakaaligratiinia, mutta kukkakaali olikin muuttunut ns. "entiseksi"viikon varrella, koska ollaan syöty niin monta iltaa ulkona. Mutta onneksi oli mustakaalta, josta nyt sitten tulee kaiketi jotakin.

Nyt joku tietty kysyy, että mikä on mustakaali, mutta en todellakaan tiedä! Ihan lehtikaalelta näyttää, ja maistuu! Netistä siitä löytyy jotakin tietoa, mutta ihan äkkipäätään en löytänyt sitä, miten se eroaa lehtikaalista.

Silppusin sen paistinpannulle ja paistoin voissa. Sitten lisäsin kermaa ja nyt se hautuu hellalla. Mietin, miten jatkan sen kanssa. Pääaterialle se kuitenkin on tarkoitettu lisukkeeksi ja pääaterialla on lihaa. Normaalioloissa olisin silpunnut mukaan runsaasti sipulia ja valkosipulia, mutta toinen illastaja ei niistä niinkään innosta hihku. Harmillista sikäli, sillä jos pitäisi muuttaa autiolle saarelle, ja ottaa mukaan vain yhden kasvin siemeniä, olisivat sipulikasvit ainakin minulle kovinkorkealla valintalistalla.

Siellä se nyt porisee...

Ei muuten maistu haudutettuna yhtään pöllömmältä. Laitoin hiukan valkoviiniä ja vettä sekaan (viini ennen kermaa ja vesi sen jälkeen, ettei paistos kuivu). Ajattelin ensin, että laitan sen vuokaan, juustoa päälle ja uuniin, mutta ei, se maistuu hienolta tuollaisena, laitan siihen vain suolaa ja pippuria.

Tiesittekö muuten, että lehtivihreän syöminen vaikuttaa kehon erittämiin hajuihin? Monet vegetaristit san ovat, että lihansyöjät (tai sekaruokavalion käyttäjät) haisevat pahalle, ja se varmaan onkin tosijuttu. Lehtivihreän sisältämä klorofylli neutraloi ruumiin tuoksuja (siis en tarkoita tällä kuollutta ihmistä, FYI...), joten siksikin vihreiden kasvisten syönti on hyvä juttu.

Kertokaapa tämä jollekin teini-ikäiselle, niin voitte säästää vesimaksuissa (LOL, teinityttöjen vanhemmat kyllä tietävät, mitä tarkoitan!).

Tuli muuten aika hyvää tästä mustakaalisatsista, ostan toistekin :)

Mukavata viikonvaihdetta kaikille!