Paistetut kantarellit

Mies löysi niin mahtavan nurmiherkkusienen eilen tontilta, että tuli inspiraatio kirjoitella paistetuista kantarelleista, joita taannoin laitoin vanhan kaavan mukaan, toisinsanoen siis vanhalla ja tutulla ja myös niin yksinkertaisella ohjeella.  

Löydettyä herkkusientä voi muuten ihastella Instagramissani, eli täällä. Noita puutarhasta löydettyjä herkkusieniä en laita pataan, sillä kuulin, että ne kovin keräävät raskasmetalleja, vaikka tästä ohi menevä tie ei mikään vilkas olekaan.

Paistetut kantarellit (muutkin sellaisenaan käytettävät sienet kelpaavat)

kantarelleja puhdistettuna ja paloiteltuina sopiviksi paloiksi, jos ovat liian suuria

sipulia

(pieni valkosipulinkynsi hienonnettuna)

voita

sitruunan mehua

tuoretta timjamia (tillikin hyvä) ja silputtua persiljaa

suolaa, jauhettua valkopippuria (pidän valkopippurista tässä enemmän kuin mustapippurista, mutta sekin on makuasia, eli molempiahan voi toki käyttää)

Pilko sipuli tai hienonna se (on makuasia, kuinka karkeaa sipuli saa olla) ja kuullota se voissa pannulla. Lisää sienet ja paista miedolla lämmöllä, kunnes ne ovat sopivan kypsiä.

Lisää mausteet (siis sitruunamehu, suola ja pippuri), tarkista maku ja lisää vasta sen jälkeen yrtit. Tarjoa lämpimänä. 

Sopii hyvin leivänkin päälle! Tai sitten ruoan lisukkeeksi. useimmiten tarjoan alkuruokana salaatinlehden päällä (lautasella).

Tirkistelyä

Ottaen huomioon TV:stä tulevien sisustus- sun muitten vastaavien ohjelmien määrän, olen tullut siihen päätelmään, että jokaisessa meissä asuu pieni tirkistelijä jonka tekee mieli kurkistaa muide ihmisten huusholleihin vertaillen niihin sitten sitä, mitä omassa kodissa on. Vai vertaillaanko? Enkä se kuitenkin pysyy vinkkien hakemisena?

Suomessa tuntuu standardilta se, että kaapeissa on esimerkiksi kunnon astiastot. Mielellään Arabiaa, Villeroy & Bochia tai jotakin nimekästä. Myös kattilat ja ruokailuvälineet ovat laadukkaita ja samaa sarjaa. Ei mitään kokoelmia yksittäisiä, hylättyjä ja parittomia kappaleita.

Ulkomailla tähän ei niin kiinnitetä näköjään huomiota. Sama liinavaatteiden kanssa. Irlannissa kävin muutamassa asunnossa, ja tuntuu, että siellä ei niin ollut väliä, vaikka kaikki astiat olivatkin eri paria. Jopa meille vieraille katettiin eriparikupit teetä varten.

Tässä  entisen vuokraemäntäni astiavarasto. Tuntuuko olevan tarpeeksi yli nelikymppiselle, sporttiselle sinkkunaiselle? Saat kuvat klikkaamalla suuremmiksi.

Lisäksi hän omistaa kolme risaista kattilaa, joista pienin on teflonkasari, josta on pinnoite kulunut pois, vokki- ja paistinpannun. niin ja pressopannun kahville.

Eli ei kovin kaksinen keittiövälineistö. Haarukat, veitset sun muut olivat myös kehnoja ja eri paria, epäkäytännöllisia eivätkä mitään "merkkikamaa", ainakaan minun silmiini.

Kaikki on hiukan kulunutta ja vanhaa. Olen aiemmin laittanut tänne kuvia asunnosta. Tässä asunnossa ei ole mitään IKEAa nähty, vaikka sellainen myymäläkin Dublinista löytyy. Tosin se sijaitsee toisella puolella kaupunkia, ja tämä asunto taas "Embassy Belt'illä" Dublin D04:ssa, joka saa ihmiset huokailemaan kateudesta kauneutensa, puistomaisuutensa ja turvallisuutensa takia. Onhan se Dublinin kalleinta ja arvostetuinta aluetta Liffeyn eteläpuolella meren rannalla.

Ulkoapäin asumus on  kyllä kiva. Kuva ulko-ovelta ulospäin.

Mitä mieltä sinä olet noista keittiötarvikkeista ja asunnosta?

Myeloomapotilaan ravitsemuksesta

Multippeli Myelooma luetaan monissa maissa krooniseksi sairaudeksi, eikä syöväksi. Siinä rajallahan se tavallaan onkin. 

Olen mielestäni saanut aika kokonaisvaltaista hoitoa, mutta eilen tuli juttua hematologin kanssa syömisistäni, sillä hemoglobiinin kanssa ollaan kiikun kaakun ja taitaapa se johtua juuri siitä, mitä suuhuni pistän.

Kuten olet(te) varman ymmärtäneet, jos saisin tällä hetkellä valita, eläisin pelkällä sushilla 😛. Eipä mikään järkevä ajatus, mutta toukokuuhan meni juuri noin, eli Deliveroo toi sushia joka päivä Dublinissa.

Lasku pelkästä sushista koko kuukaudelta taisi olle yli 700 euroa, jos oikein muistan. Joo, ei naurata sekään näin jälkikäteen. Hyvää se kyllä oli!

Nyt sitten ovat elimistön rautavarastot tyhjät ja jouduin tilauttamaan EPOa apteekkiin. Yhden piikin jo sain, toinen tulee syyskuulla.

Mies toi nyt pyynnöstäni maksalaatikkoa. Edullista ja hyvää, ja kaikella liharuoallakin hemoglobiinini nousi kuin huomaamattaan aina 97:ään. Se jo tuntuu olossakin.

Ensi viikolla aion pyytää ravitsemusterapeutin audienssia, sellaisen luulisi järjestyvän.

Maksa- ja liharuoat nostavat hemoglobiinin nopeasti, mutta menevätkö ne oikeasti syvemmälle kehon rautavarastoihin, onkin sitten jo toinen juttu.

Hematologi jo pohti, että mikä vaikutus nykyajan kasvisruokabuumilla on tulevaisuuden terveyteen tässä  suhteessa. Toki joissakin kasviksisakin on rautaa, mutta kaiken lihan muuttaminen kasviksista tehdyiksi "lihakkeiksi" voi myös sisältää ongelmia pidemmällä aikavälillä. Nyt monet ainakin tuntuvat suosivan noita lihan korvikkeita, eikä siinä mitään pahaa ole. Ne ovat vaan aika prosessoitua ruokaa kuitenkin.

Kuinka moni oikeastaan miettii näitä asioita? Vielä vähemmän kai ihan "tavalliselle" potilaalle laaditaan ruokailuohjeita. 

Joskus katson yksittäisten ruoka-aineiden ravintoainepitoisuuksia Finelistä. Nyt varsinkin näitä rautajuttuja. Siellä on paljon myös valmisteiruokidenkin avintoainetaulukoita, joten eineksiäkin käyttävä saa hyvin tietoa syömisistään.

Onko joku muukin pohtinut tätä ravitsemuasiaa sairastamisensa aikana?

Oleilua ja vielä huonompia uutisia

Postaus jäi toissayönä kesken ja jotenkin osa siitä hävisi. Olen siis edelleen sairaalassa ja kivut ovat edelleen hurjat, ja niin ovat tropitkin. Tarkoitus olisi kotiutua huomenna, jos jostakin saadaan sairaalasänky mukaan. En vieläkään pääse makuuasentoon ja se 45° noja tarvitaan nukkumiseen. Jos päätä laittaa alemmaksi, alkaa hurja alaraajasärky.

Salainen ase osastolla jaksamiseen: Purkki suolaa! Hematologian osastolla on paljon huonovointisia kantasolusiirtopotilaita, joten ruoka on ymmärrettävistä syistä todella mietoa. Seuraavalla keikalla harkitsen joitain mausteita mukaan otettavaksi. 

Mitäpä tässä muutakaan. Olen kai hiukan "laitostunut" tänne sairaalaan omaan yksityishuoneeseeni, jonne tuodaan ruoat, limsat, lääkkeet ja muu tarpeellinen viimeisen puolentoista viikon aikana.

Hoitojen läpi siis ilmestyi tuo uusi kasvain, joka nyt kiusaa jo lannerankojen nikamavälejä (potilaspapereiden mukaan kiertyen ylös epiduraalikanavaa myöten L-3 saakka, ja aiheuttaen kivuliasta säteilyä jalkoihin. Oheisesta kuvasta voi päätellä). Noita oireita ei kuitenkaan ole muuta kuin säteilevät kivut, joita on vaikea tainnuttaa siellä jaloissa, ennemmin ovat L-5 -nikamavälille tyypillisiä tässä tapauksessa.

Koska hoitojen (VCD, eli Velcade-bortetsomibi, Dexametasoni-kortisoni ja Cyclofosfamidi-sytostaatti) läpi ilmestyi uusi kasvain, eli ei voida enää tuolla lääkekombolla jatkaa, vaan kyseessä on relapsi. Aika paha vaan, että se tuli näin pian. 

Toisinsanoen sairastan aika vaikeahoitoista myeloomaa, jolloin hoitokeinotkin vähenevät. Nyt mietitään uutta kolmen komboa, johon nyt ainakin kuuluisi kortisoni, mutta bortetsomibin tilalle harkitaan esimerkiksi karfiltsomibia tai iksatsomibia. Kolmas lääke on vielä avoin ja hematologin mukaan voidaan harkita neljättäkin. Maailmalla tämä on kuulemma jo tapana (joskin tämä hommeli jäi nyt minulle aika epäselväksi).

Ellei näistä mikään auta, täällä kuulemma nostetaan sitten kädet pystyyn.

Eli se olisi sitten siinä.

EDIT: Hoidot purivat, eikä kesällä 2022 selässä enää näkynyt mitään malignia aktiivisuutta.

Sairaalassa edelleen/uudelleen

Ei oikein menyt hyvin viime viikonlopun kotiinpaluu TYKS:istä. Lääkitys siis ruuvattiin uusiksi ja pääsin lähtemään vasta lauantaina koska metadoni aloitettiin silloin 

Tässä tuntee itsensä ihan narkomaaniksi... Ajelin siis taas Kela-taksilla lauantaina toiveikkaana kotiin ja nyt oli päällä metadonia 10 mg x 3 vuorokaudessa, 100 mg pregabaliinia x 2 (annosta ei haluttu nostaa, koska se kumuloituu) ja tarvittaessa oksikodonia 10 mg ad 6 tbl / vrk. Aikamoinen satsi, koska oksikodoni on voimakkaampaa kuin morfiini ja asteikossa metadoni asettuu vielä senkin yläpuolelle. Kipupolin vieraileva erikoislääkäri todella osasi asiansa, vaan tämäkään kombo ei ihan tässä tilanteessa ainakaan kotioloissa toiminut...

Kuvittelin ihan pärjääväni kotona, mutta toisin kävi. Tuolissa istuminen ja lyhyiden matkojen köpöttely jaloin kyllä sattuu, mutta onnistuu. Mutta makuulle meno ja sieltä ylösnousu! 

Olipa illalla show! Sänkyyn keikahdus ei todellakaan onnistunut ihan tuosta vaan. Alaselkä on turvoksissa (sädehoitokin turvottaa ensialkuun kudoksia) ja kun viimein pääsin sängyn laidalle istumaan, piti siitä jotenkin hyvn varovasti laskea puolikyljelleen ja makuuasentoon pikkuhiljaa miehen avustuksella. Voin sanoa, että koko kallistushommaan meni toista tuntia! Toimenpide piti tehdä niin milli kerrallaan, huudon (ja kiroilun) säestyksellä, ja hallitusti (yhtäkkiset liikkeet saivat vaan aikaan säteilevää hermokipua ja kramppaavat lihakset, sillä kipu säteili koko ajan nilkkoihin ja pohkeiden ulko-osiin).

Pääsin sitten jotakuinkin jonkinlaiseen asentoon puoliselälleni ja nukuin siinä samassa asennossa koko yöni ihan rauhallisesti.

Vaan samassa asennossa nukkuminen kostautui aamulla, ja samaa liikerataa ylösnousu otti sitten miehen avustuksella pari tuntia, kun kasattiin yläselän ja toisen olan alle tyynyillä korotusta, kunnes pääsin siitä ylös. Todella tuskallista, mutta onneksi oli sunnuntaiaamu, ja pötköttelimme molemmat siinä sängyllä aina välillä katsoen TV:tä. Ei ollut onneksi kiire, vaikka aikamoinen aika siihen sitten menikin, olisikohan todellakin ollut jopa kaksi ja puoli tuntia!

Se kävi siinä sitten selväksi, etten kotona pärjäisi, joten soitin hematologian osastolle ja palasin sinne sitten iltamyöhällä takaisin "oman huoneeseeni" numero 8. Täällä olen edelleen ja kovissa kivuissa, pystyn nukkumaan vaan pätkittäin ja tuolissa yöni. Onneksi on yksityishuone.

Sädehoito jatkui maanantaista lukien ja loppuu onneksi jo torstaina. Valitettavasti hoito annetaan makuuasennossa, joten arvannette taas ongelman pitkälleen menossa ja sieltä pyörätuoliin nousemisessa. Itse pyörätuolissa istuminen on OK, kipu on VAS-asteikolla 4-5 (visuaalis-analoginen kipumittari on simppelimmillään vain paperille piirretty tai kuvitteellinen 10 cm:n viiva, jonka asteikossa linjan vasen raja vastaa "ei kipua", oikea - "pahinta kipua, jota voit kuvitella".

Tässä se on nyt sitten mennyt alkuviikko kärvistellessä. Jalat ovat turvonneet kuin limput ja ei puhettakaan, että saisin mitään kenkiä koipiini, mutta eipä niitä Kela-taksissa tarvitakaan, koska he kärräävät minut osastolta kotikeittöön ja takaisin tarvittaessa (tosin siis olen nyt ollut yhtä soittoa sairaalassa).

Lääkitystäkin pykättiin eilen vielä metadoniakin voimakkaammaksi, eli aloitettiin ketamiini, joka on anestesia-aine. Hieman hirvitti tämän voimakkuus, mutta eipä se paljoa eilen tuntunut, kun sain illalla ensimmäisen annoksen. Kumma kyllä. Metadoni ja oksikodoni (siis ne opioidit) sekä pregabaliini (kipukynnystä nostava lääke) jäivät siihen mukaan, eli aikamoisissa pöllyissä olen! Tosin ei tästä tule mitään hauskaa oloa.

Tarvittaessa saan myös suoraan suoneen oksikodonia, ja se on ollut tarpeellinen sädehoidon yhteydessä kun minut asetetaan siihen pritsille. Kamalan raihnaiseksi sitä on mennyt muutamassa viikossa!!!

Eipä tässä ole oikein sitten mitään muuta tapahtunutkaan. Sairaalassa siis nyt ainakin huomiseen torstaiaamuun, nuo sädehoidot kun ovat aamuisin. Hoidoista sen jälkeen en osaa sanoa, mutta kivun hoidon suhteen asiat ovat varsin heikoilla kantimilla.

Ihoa hoitava misellivesi

Kirjoitellaanpa kuitenkin jostakin muusta tänään kuin myeloomasta. CeraVe on merkki, josta on paljonkin hypetetty viime vuosina, nyt kun se on siis Suomeenkin saapunut. Satuin ostamaan apteekista sarjan miselliveden, jonka totesinkin oikein hyväksi.

Tämä misellivesi siis sisältää hoitavia aineita, kuten keramideja ja niasiiniamidia, joka on ollut yksi viime vuosien hypetetyimmistä ihonhoitoaineista.

Niasiinilla on osuutta elimistön aineenvaihduntaan. Se myös aktivoi pintaverenkiertoa, ja tässä tapauksessa se saattaa aiheuttaa ihon punoitusta (ns. flush-oire, ihoärsytys), varsinkin, jos aine on kosmetiikassa nikotiinihappona. Niasiiniamidimuodossa se on hellävaraisempaa. Niasiini on tehokas antioksidantti ja se tasoittaa ja kirkastaa ihon sävyä, joten sitä käytetään myös vaalentamaan ihon pigmenttimutoksia. Niasiini on myös hyödyksi seka-ja rasvaisuuteen taipuvaisella iholla, sillä se tasapainottaa liallista talintuotantoa.

Tässä tuotteessa niasiini on amidimuodossa, ja se sisältää erilaisten keramidien ja niasiinin lisäksi runsaasti myös ihoa kosteuttavaa glyseriiniä. Tämäkin on hyväksi iholle, sillä misellivettähän ei tarvitse ihon puhdistuksen jälkeen huuhdella kasvoilta. 

Niin, hyvä misellivesi ja toimittaa siis hyvin myös puhdistushommansa.

Kolmen päivän sairaalakeikka ja ikävä käänne sairaudessa

Tuli sitten tehtyä kolmen pivän sairaalakeikkakin. Tosin en ole vielä kotiutunut, joten katsotaan, venyykö pidemmäksikin...

Taisin käydä edellisen kerran magneettikuvassa 9 heinäkuuta. Kuvassa näkyi selässä alkavaa hiusmurtumaa ja ödeemaa (kudosturvotusta), ei sen kummempia, mutta nyt tilanne on radikaalisti pahentunut. 

Toissa aamuna loikoilin liki kivutta aamulla sängyssä ja mies lähti siitä töihin jättäen minut aamuvalmisteluihini. Hyvin oli negatiivinen yllätys, etten siitä sitten päässytkään ollenkaan ylös ja loppujen lopuksi makasin pitkin pituuttani lattialla kyvyttömänä liikkumaan yhtään mihinkään.

Soitin miehelle, että tulee töistä avaamaan oven, ja soitan sitten ambulanssin. Näin tehtiin ja ampparin porukka sai mut nostettua makkarin viereisen kylppärin WC-istuimelle, jonka viereiseen bideeseen olin asettanut aamua varten vaatteeni ja lääkkeet. Huh, olipa sekin urakka.

Sain pukeuduttua (mekko yöpaidan päälle jne.) ja ampparikuskit hakivat tuolin, jolla minut kuljetettiin alakertaan. Sattui niin hemmetisti, lääkkeistä huolimatta. 

Ambulanssilla alhaalla kadun varressa selvisi, että minun olisi pitänyt matkustaa sairaalaan paareilla selälläni, mikä ei kivun takia onnistunut. Päädyttiin siis tilaamaan Kela-taksi, jossa oli pyörätuoli. Tämä olikin alkuperäinen suunnitelma. Ampparikuskit eivät veloittaneet käynnistään, koska eivät olleet tehneet mitään hoitotoimenpiteitä (no verenpaine, lämpö ja happisaturaation kyllä otettiin, taisi olla jotakin muutakin vielä).

Päädyin siis Kela-taksilla ja pyörätuolilla TYKSin T-sairaalaan hematologiselle osastolle. Kätevä oli kyyti, en tajunnutkaan, että sellaistakin palvelua on tarjolla!

Sairaalassa tehtiin päivystyksenä uusi MRI , josta selvisi, että selässä on murtumia ja uutta kasvainmassaa on ilmestynyt yhtäkkiä, eikä edes missään vähäisessä määrässä. Hyvin harmittava juttu.

Ei siis ihme tämä kipu. Nyt se myös otettiin hematologialla vakavasti ja tällä hetkellä olen metadonilääkityksellä. Aivan, metadoni, jota myös huumevieroituksessa käytetään, ja joka on todella voimakas opioidi. Olo on sen mukainen, eli puoliksi toisissa maailmoissa. Töitä olen sentään tehnnyt jonkin verran, koska tästä ei ole nuppi ihan sekaisin mennyt.

Kipua toivottavasti poistava ja toivottavasti myös kasvainta pienentävä sädehoito aloitettiin eilen. Siitä edellisestä sädehoidosta noihin vanhoihin kasvaimiinhan ei ollut mitään apua, mutta toivotaan, että tämä auttaisi. 

Alaselkä on todella kipeä ja se kipu säteilee molempiin koipiin. Pääsen kyllä kävelemään hiukan, mutta heikkoa se on. 

Toissapäivänä ei sädehoidon aloituksen CT-kuva ollut onnistua sitten millään. Olisi pitänyt keikauttaa itsensä selälleen, mikä ei sitten kivun takia onnistunut mitenkään. Kovan huudon ja kiroilun (minä!!) säestämänä neljä hoitajaa yritti auttaa hyvään asentoon, mitä ei yrityksistä huolimatta löytynyt. Yönkin nukuin nojatuolissa istualtaan. Yhtä tuskien taivalta, en olisi voinut kuvitella koskaan tällaista kipua.

Eilen se CT-skannaus sitten onnistui raskaan kipulääkityksen (oxakodoni + fentanyyli + metadoni) avulla ja iltapäivällä oli ensimmäinen sädetys saman kombon voimalla. Hyvä, kun saatiin se nyt alkuun. 

Sairaalassa olen edelleen, koska metadoniannosta pitäisi nostaa, mutta valvotusti, jos se alkaa aiheuttaa vaikka sekavuutta tai vie itsessään jalat alta. 

Sain aamulla 5 mg, mutta se ei oikein auta mihinkään enää nyt (kello on yli 12), ja pahimmassa tapauksessa lihakset alkavat krampata, mikä on myös tuskallista.

Kortisoni on alkanut mennä joka päivä (dexametason 20 mg). Sekin taistelee syöpäsoluja vastaan, mutta aiheuttaa myös ikävää turvotusta, ja vaikuttaa moneen muuhinkin asiaan, kuten yöuniin (valvottaa). Siitä tulee myös psyykkistä ylivirittenyisyyttä, jotkuthan saavat jopa manian kaltaisia oireita. Itselläni sellaiset ovat pysyneet poissa.

Sädehoidon aikana muut syöpälääkkeet - paitsi tuo kortisoni - ovat tauolla. Koko homma on uudelleen arvioitavana, enkä tiedä vielä, mitä tuleman pitää. Sädehoitoa tulee vielä neljä annosta, ja sitten katsotaan, miten ja missä muodossa hoidot jatkuvat. Todella tylsää, kun hyvin suunniteltu ohjelma meni nyt ihan sekaisin, enkä tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Hematologit kuulemma kokoustavat asian tiimoilta alkuviikosta.

Noh, nyt katsellaan täällä, miten nuo kipulääkkeet vaikuttavat, ja jos tehoavat, menen kotiin ja toivottavasti myös pärjään siellä maanantaihin saakka, jolloin sädehoito jatkuu.

Kirsikka-mantelipiiras

Instagramissa jo esittelin kirsikka-mantelipiirakkaa, ja tässä nyt sen ohje. Se upposi vaniljajäätelön kanssa kuin kuumille kiville, ja loppui vajaassa parissa päivässä kahden hengen syömänä.

Pohja:

150 g voita

150 g mantelimassaa

1/2 dl sokeria

3 1/2 dl vehnäjauhoja

1/2 dl kylmää vettä

1/2 dl leivinjauhetta

Hiero voi ja sokeri vaahdoksi. Hierrä sekaan mantelimassa. Lisää nopeasti sekoittaen vehnäjauhot, joihin on lisätty leivinjauhe. Lisää vesi ja painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja paista 175 C noin 15 minuuttia.

Huom: laitoin puoli annosta ohueksi taikinapohjaksi ja sekin pelitti hyvin, ellei paksummasta piirakkapohjasta pidä.

Täyte:

n. 1 1 1/2 litraa perattuja, kivettömiä (happamia) kirsikoita

2 rkl perunajauhoja, jotka pyörittelet kirsikoihin mehua sitomaan ehkä tarvitset mehukkaisiin enemmänkin.

2 dl kermaa

100 g mantelimassaa

2 munaa

vaniljasokeria

Paloittele mantelimassa pieniksi paloiksi tai muruiksi, ja lisää se kerman kanssa kattilaan. Anna kuplia sekoitellen kunnes mantelimassa on sulanut seokseen. Lisää kermaa haihtuneen tilalle niin, että seosta on ainakin kaksi desilitraa ja anna seoksen jäähtyä haaleaksi. 

Mausta vaniljasokerilla ja lisää sokeria tarpeen mukaan (yleensä ei tarvitse, koska mantelimassa on jo itsessään makeaa. Vatkaa sekaan munat ja kaada seos piirakan päälle. Lisää piirakan päälle myös kirsikat.

Paista 175 C uunissa vielä n. 20 minuuttia ta tarjoa haaleana vaniljajäätelön kanssa, tai mikseipä ilmankin.

Trinny London & muuta asiaa

Kaikkihan tietävät, keitä Trinny Woodall ja aisaparinsa Susannah Constantine ovat? Stailausbisneksen lisäksi Trinnyllä on oma Trinny London - meikkimerkkinsä. 

Ei voida puhua mistään kalliista merkistä, mutta sitäkin käytännönläheisemmästä. Tuotteet ovat monikäyttöisiä ja purkit voi pinota yhteen. Samasta purkista saa niin huulipunan kuin poskille väriä.

Sorruin ostamaan ihon epätasaisuuksia häivyttävän voiteen (Miracle Blur). Firman EU-sivuilta tilaaminen kävi näppärästi, lisämaksuja ei tullut ja tuote tuli kotiovelle muutaman valikoidun näytteen ja kevyen meikkipussin kera.

Harmittavan tummia kuvia tuli, mutta hopeansävyisestä objektista on hankalaa saada edes kirkkaalla valolla tuon parempaa.

Kuten tällaiset tuotteet yleensä, se häivyttää ihon pieniä virheitä, isoja huokosia ja ryppyjä. Itse voide on tietenkin silikonipitoista, väritöntä iholla ja varsin notkeaa. Se on oivallinen pohja meikille ja meikkivoiteen jälkeen iho näyttää entistä siloisemmalta. Tykkään. Meikki liukuu ohuen kerroksen päälle kuin unelma.

*****

Yritän tässä toisella silmällä vahtia iltapäivälehtien lähetystä Kaivopuiston lentonäytöksestä. Kaikenlaiset lentävät ropposet ovat lähellä sydäntäni, lapsena kun tuli seurattua yökaudet ilmasotakoulun koneitten lentelyä lapsuudenkotini ilmatilassa. 

Jäin ihmettelemään, että onko ne koneet oikeasti rahdattu jotenkin Kaivopuistoon? Ymmärrän kyllä, että sieltä niitä ei nosteta ilmaan, mutta kuitenkin.

*****

Pikaiset myeloomakuulumiset: kantasolujen keruupäivä näkyy olevan päätetty, huomasin sen Oma Kannassa ja päivä on 4.10. Edellisenä päivänä siis sairaalaan. Viikkoa aikaisemmin saan käsittääkseni kasvutekijäpiikkejä, jotka varmistavat hyvän kantasolusaaliin. Jotkut sanovat kasvutekijän aiheuttavan kovat luustokivut, koska "luuydin alkaa pullistella". En osaa sanoa, miten totuudenmukaista tuo on. Pitää ottaa siitä selvää. Joka tapauksessa keruuta varten asennetaan subklaviaalikatetri solisluun alle, ja veri suodatetaan kantasoluja keräten, eli noin 4-5 tuntia pitäisi olla ihan paikallaan. Mitenköhän selkävaivaiselle mahtaa epämukavassa sairaalasängyssä onnistua? Silloin tulen saamaan myös stydimmät sytostaatit, joten hiukset lähtevät (ehkäpä siis tässä voin vielä mennä hyvin mielin kampaajalle ja maksaa sen toista sataa lystistä).

Keskiviikkona poistettiin kaikki viisaudenhampaani, ja olivat kyllä tiukassa, sillä toimitus kesti parisen tuntia. Viimeinen alhaalla oikealla oli kaikista hankalin, ja sitä jouduttiin puuduttelemaankin useaan otteeseen. Nyt varsinkin se poski on kuin pallo ja kova kuin mikä. Suukaan ei avaudu kunnolla.

Muuten hoidoissa on ollut taukoviikko. Selkää on särkenyt kahta pahemmin, koska viisurinpoistoreissussa joutui makoilemaan tuntitolkulla.

Tänään piti käydä labroilla, mutta en päässyt edes sinne saakka. Sairaanhoitaja soitti aamulla ensi viikon ohjelmasta (alkaa uusi sykli), ja kerroin tilanteesta. Sitten soittaa erikoistuva lääkäri...

Minulla oli ajatuksena saada kipukynnystä nostava lääkitys näiden opioidien lisäksi. Aiemmin minulla on ollut lääkemääräykset gabapentiinia (josta menee muisti) ja duloksetiinia (en hakenut apteekista), mutta en ymmärrä miksi tämä erikoistuva halusi pihdata reseptiä, vaikka sitä olen viikon jo anellut. Olisi pitänyt mennä päivystykseen tutkittavaksi (no juurihan selästä otettiin MRI...). Hän vaan jankkasi ensi viikon ohjelmaa ja painotti, kuinka tärkeää on tulla tiistaina vastaanotolle. Tokaisin, että tuskin tämä ilman toimenpiteitä tästä paranee ja koska hän vaan jankkasi ensi viikon ohjelmaa, lopputulema oli, että juttelin sitten erikoistuneen lääkärin kanssa, joka ymmärsi tilanteen, ja resepti tuli heti.

Mitä himputtia minä siellä pävystyksessä tekisin, viimeksikin makoilin siellä päivän piuhoissa ja olin tullut sinne lääkityksen aloittamista varten, mihin havahduttiin vasta illalla, kun asiaa ihmettelin. Hukkaan heitettyä aikaa, koska tilanne ei edes ollut sellainen, että olisi pitänyt päivä maata telemetrialaitteisiin kytkettynä, vaan a ja o oli aloittaa se lääkitys. Tulipa siinä sitten turhia kokeitakin tehtyä, kuten se luuydinpunktio (hematologikin asiaa ihmetteli), mistä olen harmissani, sillä sen tekijä oli infektiotauteihin erikoistuva tumpula. Se sattui.

Siirryn nyt katselemaan tuota lentonäytöstä ja toivottelen mukavaa iltaa itsekullekin!