Menin sovitusti torstaiaamuna sairaalaan, mutta kuinkas ollakaan ISA-K-D jouduttiin jättämään siltä päivää sikseen, sillä kuume pongahti salakavalasti 38.1 C. Seurauksena oli sitten taas veriviljely. Kauhistus, jos saisin esimerkiksi sepsiksen!
Antibioottikuurihan siitä tuli. Meropeneemia ensialkuun i.v. x3 vrk ja moninaiset sienilääkkeet (FVend, vorikonatsoli, joka on näköjään lähinnä esofageaaliseen sieni-infektioon, ja sen estoon). Muitakin lääkkeitä menee sieni-infektioiden ja virustautien estoon, sllä nämä muut lääkkeet altistavat niille. Monimutkainen on tämä lääkelistani, ja alkaa pikkuhiljaa valjeta, miten hankala hoidettava tämä leukaleikkauksen jäkitilakin voi olla.
Olisin siis selvinnyt i.v.-infuusioista perjantaina kotiin, mutta kun nyt homma venyi, deksametasoni, isatuksimabi ja karfiltsomibin eka infuusio menivät sitten perjantaina, jolloin kuume oli kuin ihmeen kaupalla laskenut (eikä veriviljelystä löytynyt mitään hälyttävää). Toinen deksa- ja sitten karfiltsomibiannos tippui lauantain puolella, ja puoliltapäivin olinkin vapaa lähtemään kotiin.
Aamulla kävi vielä päivystävä hmmaslääkäri, jota olikin odoteltu. OmaKantaan oli ilmestynyt muistiinpano, joka oli kirjoitettu aiemmin väärälle lehdelle, eikä siksi ollut näkyvissä. Siinä sanottiin luun vilkkuvan näkösällä siitä kohdasta, mistä oikea alaleuan viisuri oli vaivalla saatu otettua pois. Säikähdin sitä, koska eihän se ole normaalia, että leikkauskohdasta luu pilkottaa, ja se on sitä suurempi infektioriski.
Odotin siis tarkastusta, ja päivystävä rauhottelikin, että vaikka haava on revennyt, se on kuitenkin alkanut arpeutua hyvin. Hyvin tarkkaa hygieniaa tulee kuitenkin noudattaa, antibakteerista klorheksidiiniliuosta tulee purskutella neljästi päivässä ja sosemainen ruoka jatkuu vielä kuukauden (plääh viimeiselle). Seuranta jatkuu, koska tämä infektioriski on silti olemassa ja se on korkea, koska olen alentuneen immuniteetin potilas.
Syksy näyttää saapuneen ja palelen sisälläkin. Onneksi voin työtuolissani kietoutua Tempuran kashmirtorkkupeittoon, joka hiukan parantaa tilannetta. Elokuu tuntuu kokonaan hävineen maailmankartalta (!!!!) ja töissä tuppaan päiväämään kaikki nyt elokuulle, vaikka syyskuun loppupuoltahan tässä jo mennään.
Alunperinhan se kantasolujeni keruu piti olla suuunniteltu 4.10., mutta tuo relapsi sotki kaiken. Nyt kai se siirtyy vuoden loppupuolelle. Kunpa aikatauluista tietäisikin jotakin.
Mun kummipoika on Tyksissä ,sepsis,mä en kestä:(Se on lastenosastolla kaiketi ,kun on lapsi.Nukutettuna,jotta elimistö voi taistella paremmin.Aivan järkyttävää.Samassa sairaalassa kuitenkin vissiin kuin sinäkin.
VastaaPoistaJuu, sama sairaala, saattaa vain ola eri rakennus, jossa nuo lastenosatsot ovat. Olisiko U-sairaala, kun mun hematologia on T-sairaalassa. Toivottavasti kummipoikasi paranee pian!
PoistaNyt ollut jo viikon nukutettuna, ilmeisesti kestää tosi kauan toipua!? Sitä tosiaan kannattaa varoa,ettei tule sepsis.
PoistaToivottavasti kuumeilusi loppuu. Paljon tsemppiä sinulle!
VastaaPoistaToivotaan! Vohan se toki liittyä tähän perussairauteenkin (siis MM).
PoistaHarmillista tuo sosemainen ruokakin,ja siis noi kaikki lääkitykset,jotka sitten altistavat jollekin muulle jne. On kyllä monimutkaista.
VastaaPoistaÄlä muuta sano! Sairalassa se ruoka näyttää aina samalta mössöltä muussattuna.
PoistaOlen taas niin sanaton, etten voi sanoa muuta kuin tsemppiä ja etärutistuksia täältä!
VastaaPoistaKiitos. Tällaiste se on nyt ja ei auta kuin asia hyväksyä.
PoistaToivottavasti tulehdus on pysynyt poissa eikä muitakaan ikäviä yllätyksiä ole ilmennyt. Ja pidän myös peukkuja että pääser kantasoluhoitoon tämän vuoden puolella! Onhan siinä rankkoja hetkiä mutta sentään toivottavasti pitkäkestoista hyötyäkin. Meillä Kari on ollut kotona paria päivää vailla 2 viikkoa. On mennyt mukavasti, väsymystä ja pientä vatsakipua kummempia vaivoja ei ole ilmennyt. Eeva E.
VastaaPoistaSain kantasolusiirtoinfon torstaina. Aikaisintaan keruu taitaa tapahtua parin kuukauden päästä, ja ehkä siirto alkuvuodesta.
PoistaHyvä kuulla, ttä K. on toipunut hyvin, eikä ole kiusallisia infektioita, joiden ymmärsin olevan isona riskinä kun immuniteetti on nollassa.
Mulla loppui ab-kuuri eilen, mutta ainakin to oli vielä CRP koholla ja taas kuumetta, mutta Isa-tiputus annettiin kuitenkin riskillä. Karfiltsomibissa olikin taukoviikko, ja ensi viikolla taas koko Is-K-D - hoito loppuviikosta. Kummallista tämä kuumeilu aina kun menen osastolle.
Onpa taas kirjoitusvirheitä! Mulla on kynsinauhat rikki ja sormenpäät on laastaroitu, joten kirjoittaminen on hiukan vaikeutunut.
Poista