Eonarium Genesis 19.3.2026 Kallion kirkko

Vietin taas pari päivää pääkaupunkiseudulla ja kävimme katsomassa Eonarium Genesis - näytöksen Kallion kirkossa. Alla muutama filkanpätkä. Näitä olisi ollut enemmänkin, mutta Youtube kieltäytyi lataamasta kaikkia. Huomenna sekin onnistuisi. Katsotaan.

Muuten koko reissu oli vähän "persiasta". Kun tulin Pendolinolla takaisin, niin joku äijä horjahti päälleni niin, että reisi on mustana ja muutaman muunkin mustelman sain. Nuo Pendolinot keikkuvat ihan hirveästi ja Pendolino Plus vielä kuulemma pahemmin.

Mutta tämä nyt ei ollut reissun ainoa ja suurin suru ja pahan mielen aiheuttaja.

Mahtava puolen tunnin näytös joka tapauksessa, vaikka muut hommat menivätkin siellä enemmän tai vähemmän pipariksi. Tai ei edes pipariksi.

Laitettiin ruokaa, kukkakaaligratiinia erään miespuolisen ystäväni luona. Ainahan se onnistuu ihan näppituntumalla, minähän olen vanha keittokirjailija. Tämä oli sitten poikkeuksellisen hyvää.

Tänään sama homma kotona Turussa. Ei tullut samanlaista. Ruokaa pitää laittaa rakkaudella ja mielellään rakkaille. Enkä se ole minä itse se kohde.

Mukavaa alkavaa viikkoa.

Miksi Agatha Christie tiesi niin paljon myrkyistä?

Jokainen on varmaan jossain vaiheessa elämäänsä tutustunut Agatha Christien kirjalliseen tuotantoon joko kirjojen tai TV-dramatisointien kautta. Mutta oletko koskaan miettinyt, miksi hänen tuotoksissaan niin usein käytettiin myrkkyjä surmaamaan uhrit? Kemianmediassa oli tästä taannoin juttua.

Olin jo aiemmin kirjoittanut tästä aiheesta postausaihion tänne (alla), mutta en sitä sitten vielä julkaissut. Toisaalta, onhan tässä blogissa jaarituksia niin monelta elämän osa-alueelta, niin miksei tämäkin aihe mukaan mahtuisi. Kemianmedian jutun löytää täältä, ja vaikka se ei olekaan toiminut suoraan lähdeaineistona allaolevalle, se ehkä täydentää tätä allaolevaa, aiemmin kirjoitettua omalta osaltaan. 

Agatha Christie. Kuvakaappaus novelsuspects.com

Kathryn Harkup, entinen brittiläinen kemisti, ja nykyinen tiedekirjailija on kirjoittanut aiheesta kirjan nimeltä "A is for Arsenic: The Poisons of Agatha Christie". Kirja julkaistiin kymmenisen vuotta sitten, mutta tietääkseni siitä ei ole suomennosta (korjatkaa, jos olen väärässä!). Hänen mukaansa Christien 66:ssa murhamysteerissä myrkky oli yli 30 hahmon kuolinsyy.

Christien kokemus tappavista aineista juontui tosielämän hänen omiin kokemuksiinsa. Hän syntyi Torquayn merenrantakaupungissa Englannissa 15. syyskuuta vuonna 1890. Sittemmin hän työskenteli vapaaehtoisena sairaanhoitajana ensimmäisen maailmansodan aikana ja hänet sijoitettiin sairaalan apteekkiin läpäistyään kurssit apteekkarin avustajaksi. Reseptit laadittiin noina päivinä käsin, joten Christie tutustui perusteellisesti erilaisten lääkkeiden annostukseen.

Christiellä oli onni opiskella sellaisen apteekkarin johdolla, joka oli kuin suoraan dekkarin sivuilta. Omaelämäkerrassaan hän kirjoittaa, että apteekkari näytti hänelle kerran taskussaan kurare-nimistä kasviuutetta, joka tappoi aiheuttamalla halvauksen ja tukehtumisen. Christie kertoo hänen kantaneen sitä mukanaan, koska se saa hänet tuntemaan olonsa voimakkaaksi.

Apteekkari esiintyi myöhemmin myös fiktiivisessä muodossa, eli hahmona Christien vuoden 1961 romaanissa Hallavan hevosen majatalo. Tosielämässä Christie on kuitenkin saattanut käyttää myrkyllisten aineiden tuntemustaan ​​estääkseen apteekkaria tappamasta ihmisiä, vaikkakin tahattomasti. Harkupin kirjassa kerrotaan kuulemma, että apteekkari kerran tietämättään valmisti erän peräpuikkoja, joissa oli kymmenen kertaa enemmän lääkettä kuin niiden oli tarkoitus sisältää. Christie ei ollut asemassa korjaamaan hänen virhettään, sen sijaan hän teeskenteli kompastuvansa ja kaatoi peräpuikot lattialle, jossa hän tallasi ne. Pyydettyään vuolaasti anteeksi ja siivottuaan sotkun hän teki uuden erän, mutta tällä kertaa oikeilla mittasuhteilla.

Peräpuikot olisivat tietenkin olleet hankala valinta murha-aseeksi, luulen. Christien juonet perustuivat enemmänkin aineisiin, joita voitiin liuottaa johonkin, mitä brittiläinen murhan uhri saattaisi syödä tai juoda. Kirjailija ja farmakologian professori Michael Gerald luetteloi Christien suosikkimyrkyt ja niiden tehokkaimmat käyttötavat vuonna 1993 julkaistussa kirjassaan "The Poisonous Pen of Agatha Christie" (lue lisää tästä tuosta edellä linkkaamastani Kemianmerdian artikkelista). Esimerkiksi arseenitrioksidi sopii hyvin peribrittiläisen teen kanssa, koska edes 20 kertaa tappavaa annosta ei voi maistaa teekupillisessa. Taksiini taas on liian kitkerää jäädäkseen huomaamatta teessä, mutta sekoittuu hyvin marmeladiin.

Kerran todellinen tappaja käytti hyväkseen yhtä hänen kuvitteellisista sekoituksistaan. 1970-luvun alussa brittiläinen tehtaan työntekijä nimeltä Graham Frederick Young tappoi kaksi työtoveriaan annostelemalla heidän kahviinsa ja teehensä talliumia, joka on mautonta, liukenevaa ja erittäin myrkyllistä ainetta, jota ei ollut koskaan ennen käytetty myrkkynä ihmisille Britanniassa, TIME-lehden mukaan. Se oli kuitenkin ollut murha-ase elokuvassa Hallavan hevosen majatalossa. 

Toisin kuin Christien kuvitteelliset roistot, Youngia oli helppo syyttää ilman Christien sankareitten superetsivätaitoja. Kun poliisi tutki hänen taloaan, he löysivät tuon TIME-lehden vuoden 1972 artikkelin mukaan tarpeeksi talliumia apteekin pitämiseksi toiminnassa kokonaisen kuukauden ajan. Mutta hän kilpaili kylmäverisyydessä Christien synkimpien hahmojen kanssa. 

Kävi ilmi, että Young oli niin taitava myrkkyjen kanssa, että hän tiesi tarkalleen, minkä annoksen kullekin hänen uhrilleen piti antaa hidastaakseen heidän kuolemaansa ja peittääkseen syyn. Hän jopa piti päiväkirjaa, jossa hän kertoi yksityiskohtaisesti työtovereilleen tekemistään "kokeista", joissa jokainen uhri tunnistettiin aakkosten kirjaimella. Tyypillinen merkintä: "J: pidän häntä ystävänäni, joten se ei tule kysymykseen." Myöhemmin J sai myrkkyä teessään joka tapauksessa.

Tuossa Kemianmedian artikkelissa on tosiaan tästä lisää, noinniinkuin viikonloppulukemiseksi, eli mukavaa viikonloppua!

Joskus jopa kosmeettinen tuotekin saa kulttuurillista tunnustusta

Tiesittekö muuten, että viime joulukuussa 2025 kajal (kohl) nostettiin Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listoille? Eikä se ole ainoa kosmeettinen tuote tuolla listalla, sitä jo aiemmin ihon ja hiusten värjäämiseen käytettävä henna pääsi listoille joulukuussa 2024. Hennasta vielä sen verran, että tässä tapauksessa ei pelkästää lopputulos (esimerkiksi käsien koristelut) ole "se juttu" tällä listalla, vaan itse sen valmistusprosessi lehdistä värjääväksi tahnaksi on osa maailmanperintökohteeksi nimitystä

Hennakoristeltuja käsiä. Photo by Vitaliy Lyubezhanin on Unsplash

Kajal on paljon enemmän kuin pelkkä kauneustuote: se on tapa, perinne ja ilmaisumuoto. Sen käyttö juontuu tuhansien vuosien taa muitaisessa Egyptissä ja yleensäkin Lähi-Idässä. (lue lisää Wikipediasta)

Arabialaisille kajal on sekä käsityötaito että sosiaalinen käytäntö, joka on olennainen osa beduiini- ja nomadiheimojen sekä arabialueen maaseutu-, suomaa- ja kalastajayhteisöjen elämäntapaa. Kajal on hienoa mustaa jauhetta, jota kaikki sukupuolet käyttävät silmänrajauskynänä. Se toimii paitsi kosmeettisena tuotteena myös suojana tuulelta, hiekalta ja auringonvalolta. Se on osa jokapäiväistä elämää, juhlia ja uskonnollisia rituaaleja, ja se valmistetaan luonnollisista ainesosista, jotka saattavat vaihdella paikallisten olosuhteiden ja elämäntapojen mukaan. 

Kajal valmistetaan joko kotona tai kokoontumisissa, pääasiassa naisten toimesta, ja he välittävät siihen liittyvän tietämyksen ja taidot tyttärilleen ja tyttärentyttärilleen. Arabialaista kajalia säilytetään tyypillisesti koristeellisissa astioissa, joita kutsutaan makhala:ksi. Ne periytyvät usein sukupolvelta toiselle perheen perintökalleuksina. 

Kajalilla rajatut silmät toimivat myös vahvana naisellisen ilmaisun muotona, erityisesti yhteiskunnissa, joissa vain silmät ovat näkyvissä traditionaalisen kasvojen peittämisen vuoksi.

Perinteisesti kajalin käyttöä pidettiin Lähi-Idässä merkkinä koskeasta statuksesta ja uskottiin, että se karkoittaa myös pahoja henkiä ja suojaa pahalta silmältä.

Periteisesti kajal tehdään jauhamalla luonnonmineraaleja, useimmiten galenaa (lyijysulfidia) hienoksi jauheeksi, joka sekoitetaan poltettujen aineiden, kuten puuhiilen, noen ja mantelinkuorten sekä öljyjen kanssa. Vaikka sitä on perinteisesti käytetty silmäluomien rajaamiseen ja auringolta suojautumiseen, sen korkea lyijypitoisuus saattaa aiheuttaa lyijymyrkytyksen, minkä vuoksi monet terveysjärjestöt varoittavat sen käytöstä.

Onneksi nykyään on synteettisiäkin vaihtoehtoja kynämuodossa.

Maanantain pohdintoja

Tein juuri lounasta. Jauhemaksapihvi suppilovahverokastikkeella seuranaan salaatti ja peruna-palsternakkamuusia (viimeksimainittu oli einestuote, mutta ihan hyvä sellainen).

Kokatessa on hyvä vaipua omien ajatustensa flow'hun, joka tosin joskus aiheuttaa karrelle palanutta ruokaa, mutta nyt ei käynyt niin.

Mietin vaan tuota viime vuotta, joka oli todella vaikea. Voiko siitä edes puhua nyt menneessä aikamuodossa? Tuntuu vaan, että olin koko ajan menossa jonnekin tai tulossa jostakin, enkä koskaan oikein päässyt mihinkään. Paitsi, että tulin takaisin Suomeen, mutta sitten tuon kuolemantapauksen jälkeen ei oikein ole voimia muuhun ollutkaan.

Tuossa hellan ääressä putkahti mieleen niinkin triviaali asia, että onhan minulla toki ollut elämää ennen tuota kuollutta miesystävääkin. Kauanpa tämänkin tajuaminen kesti. 

Asian oivaltamista vauhditti myös se, että juttelin eilen pitkästä aikaa vanhan hyvän ystäväni Lauran kanssa. Hän jäi ulkomaille muutettuani "pitämään pystyssä" ennen luotsaamaani maahanmuuttajanaisten suomenopetusryhmää ja sitten puhelumme jälkeen soittikin, että tiistaina olisi opettajien kuukausittainen lounas, pyytääkö hän varaamaan minullekin paikan? Tottakai, menen ilahtuneena mukaan, tarkoitus olikin jossain vaiheessa palata takaisin vapaaehtoistyön pariin.

Tämän lisäksi olen Punaisen Ristin koulutettu kansainvälisten humanitääristen oikeuksien luennoitsija. Siis tämä tarkoittaa sitä, että sodallakin on säännöt. Tai ainakin pitäisi olla. Aihe lienee tänä päivänä aktuaalisempi kuin juuri koskaan ennen.

Elämä täytyisi saada uusille urille (tai vanhoille raiteilleen), mutta toisaalta en haluaisi hajottaa itseäni. Muutossa riittää vielä tekemistä, ja se on osa surutyötäkin.

Eipä silti, onhan tässä viime aikoina jotakin hyvin sydäntälämmittävääkin tapahtunut. Enkä enää niin hirveästi ajattele (harmittele) sitä, että en jäänyt Saksaan. Tai välttämättä hingu koko ajan jonnekin pois.

Toki Keski-Euroopalla on omat hyvät puolensa. Ja Saksalla omat huononsa. Tällä hetkellä pinnaa kiristää, etten ole pyytämällä ja rukoilemallakaan saanut kaikkia niitä papereita, jotka tarvitsen veroilmoitustani varten.  Irlannissa oli vain kaksi verokynnystä, ja ellei ollut perhettä (kuten minulla ei ole), ei sinne sitten oikein verovähennyksiä mistään voinut taikoa, eli käytännössä minulla meni verotus sen korkeamman tulokynnyksen mukaan ja se oli siinä. Saksan verotus on monimutkaisempi ja Sveitsissä se vasta sitten sitä olikin.

Muutamia muitakin paperiasioita entisten kotimaitteni suuntaan pitäisi hoidella. Irlannissa onneksi oli (tai on) kaikki varsin digitalisoitunutta, ja esimerkiksi eläkerahastoani voin koska tahansa katsella online ja sen sijoittamisesta päättää. Sen nostaminen ei ole vielä ajankohtaista, mutta onhan se kiinnostavaa nähdä, mitä siellä tapahtuu.

Mutta nyt on jälkkärin aika, joka tässä tapauksessa on kylmä latte macchiato ja kevyttä omena-kanelirahkaa. Lounas oli aika täyttävä.

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa!

Kysymys ja arvonta

En ole pitkään aikaan arponut täällä mitään. Koska mieltäni on askarruttanut eräs ongelma jo melkein vuoden verran, haluaisin myös kysyä mielipiteitänne siitä, koska se vaivaa minua kovin. Kaikkien kommentoijien kesken arvon muutaman kasvonaamion paketin. Nämä eivät välttämättä ole samoja kuin kuvassa olevat.

Älä laita yhteystietojasi vastaukseesi, mutta laita joku tunniste, vaikka nimimerkki. Muut osallistumisohjeet ovat tämän postauksen lopussa.

Siis minulla on seuraavanlainen ongelma, joka koskee kahta hyvää, miespuolista ystävääni. Toinen on teini-iän rakkaus, jota en ole nähnyt kuin viimeksi 18-vuotiaana. Olemme edelleen hyviä ystäviä ja soittelemme silloin tällöin pitkiä puheluita. Hän on onnellisesti naimisissa.

Toinen on eräs professori, jonka kanssa oli lyhyt juttu joskus kauan, kauan sitten. Reissasimme jonkin verran yhdessä, mutta ei siitä sen kummempaa tullut koskaan. Hänellä on pitkäaikainen naisystävä. Soitellaan usein toistemme kuulumisia.

Nyt nämä molemmat miehet ovat jo liki vuoden puhuneet, että haluaisivat tutustuttaa minut näihin puolisoihinsa. Tavallaan olen imarreltukin siitä, että meidän ystävyyttämme arvostetaan niin paljon, mutta tavallaan olen myös vaivaantunut. Miksi?

Sitten vielä tämän toisen vaimo on kuulemma mustasukkainen. Sanoinkin jo, että "älä nyt mene täräyttämään vaimollesi tällaista ehdotusta ihan noin vaan, kuulostele ainakin ekaksi, miten hän mahdollisesti asiaan suhtautuisi".

Teenko minä nyt tästä itselleni ongelman, vai mitä? Kuitenkin ajatus tuntuu kummalliselta.

Eikä minulla ole mitään tarvetta tavata kumpaakaan naista.

Haluaisin kuulla ajatuksianne. Sanonko suoraan, ettei sellaista tapaamista tule tapahtumaan, vai suostunko, koska he niin molemmat sitä toivovat? Kesä tulossa ja molemmat pariskunnat pörräävät Turussa jossain vaiheessa.

Molemmat miehet ovat todella rakkaita ystäviä minulle, enkä todellakaan haluaisi kumpaakaan loukata pienimmässäkään määrässä.

Arvonta suoritetaan tämän kuukauden viimeinen päivä, kuun vaihtuessa huhtikuuksi. Toki kommentoida saa senkin jälkeen, mutta haluan paketin postiin huhtikuun alussa.

Kiitän jo etukäteen ajatuksistanne!

PS: Kävin eilen torilla ja ajattelin, että onpas sekin, kun järjestää ihan itse itselleen ja toisille hupia ja hämmennystä sekoilemalla kielen kanssa.

Kävelin ohi pienen kojun, jossa kaksi nuorta miestä möi rahkamunkkeja. Pyörsin takaisin ja ajattelin että ostanpa sittenkin muutaman syötäväksi teen kanssa.

Toinen nuorimies pakkasi tilaustani pussiin ja kaivelin maksukorttiani käsilaukusta samalla kysyen, että "Kann ich mit Karte bezahlen?". Saksassahan ei välttis aina kortti käynyt joka paikassa.

Ööh, huomasin heti virheeni, ja kysyin saman suomeksi ja selitin, mistä lapsukseni johtuu, eli siitä, että vielä viime vuonna asuin Saksassa.

Tämä maksua vastaanottava kaveri tokaisi, että kyllä hän olisi saksaksikin voinut vastata, koska hänen äitinsä on saksalainen. Sitten hän viittasi niitä munkkeja pakkaavaan kaveriinsa ja sanoi, että "ja toi on itävältalainen".

Poistuin paikalta hihitellen ja muutama mummu jonossa takanani loi hiukan ihmetteleviä katseita.

Pikkujuttu, mutta minua se nauratti kovin!

EDITEDITEDIT: Unohdin sanoa, että voittaja ilmoitetaan seuraavana päivänä (aprillipäivä 1.4.) tämän saman postauksen kommenteissa! Voittajan tulee ilmoittautua viikon sisällä joko oikeassa kolumnissa olevan s-postin kautta tai yhteydenottolomakkeella.

Voiko hiusten harmaantumisen estää?

Minulla on ystäviä, joille ensimmäiset harmaat hapset alkoivat ilmestyä jo vähän yli kolmikymppisinä. Katselin juuri itse omia hiuksiani tarkkaan, eikä siellä ainakaan näy vielä mitään. Itse asiassa minun hiukseni tummenivat huomattavasti syöpähoitojen jälkeen (ja muuttuivat kihariksi). Jotkut syöpälääkkeet ovat siitä kummallisia, että ne jopa kumoavat hiusten harmaantumisen, ja hiukset saattavat jopa kasvaa takaisin toisen värisinä kuin ennen.

Eipä sillä, onhan se geneettistäkin. Isävainaani ei ehtinyt koskaan saada harmaita hiuksia (vaikka iäkkäänä kuolikin), kun taas äitini sanoo harmaantuneensa isän kuoleman jälkeen. Molemmilla siis alunperin tumma tukka.

Ovathan eri harmaan sävyillä värjätyt hiukset toki nykyään muodikkaitakin. Ja 74:llä prosentilla 45–65-vuotiaista on tutkimusten mukaan ainakin jonkin verran harmaita hiuksia. Jotkut hyväksyvät harmaat hiuksensa, kun taas toiset turvautuvat hiusväriin peittääkseen ne.

Mutta viime aikoina on ollut ainakin netissä huhuja siitä, että harmaat hiukset eivät ehkä olekaan pysyviä, ja on olemassa useita ratkaisuja, joiden väitetään korjaavan harmaantuminen. Näitä on aina hiustuotteista, kuten shampoista, luonnollisiin hoitokeinoihin, kuten ruokiin ja vitamiineihin. On keskustelunaihe, voivatko hiukset todella muuttua takaisin alkuperäiseen väriinsä. Dublinissa asuessani ihmettelin Bootsilla yhtä kokonaista hyllyllistä näitä harmaantuvien hiusten ennaltaehkäisyyn ja värin palauttamiseen tarkoitettuja ravintolisiä.

Mutta mikä aiheuttaa hiusten harmaantumisen?

Aloitetaan sillä, miten hiukset alun perin saavat värinsä. Hiusten värin määräävät melanosyytit, jotka ovat pigmenttiä tuottavia soluja hiustupessa. Nämä melanosyytit tuottavat kahdenlaista pigmenttiä (eli melaniinia): eumelaniinia, joka luo tummia hiuspigmenttejä, jotka tekevät hiuksista ruskeat tai mustat, ja feomelaniinia, joka tuottaa punaisia ​​tai kultaisia ​​sävyjä.

Monet hiusvärivaihtoehdot syntyvät erilaisilla eumelaniinin ja feomelaniinin suhteilla, jotka määräytyvät genetiikan mukaan. Harmaantuminen tapahtuu, kun melanosyyttien melaniinin tuotanto vähenee ajan myötä. Melaniinin täydellinen menetys saa hiukset valkoisiksi.

Pigmentoimattomilla hiuksilla voi olla erilainen rakenne kuin luonnollisesti pigmentoituneilla hiuksilla, ja se näkyy usein aluksi esimerkiksi etummaisilla ohimoilla tai hiusrajan ympärillä. Vaikka ikääntyminen on yleisin syy hiusten harmaantumiseen, on olemassa muita tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa ennenaikaiseen harmaantumiseen, eli niihin ihmisiin, jotka alkavat harmaantua 20–30-vuotiaina. Näitä voivat olla esimerkiksi seuraavat.

Lääketieteelliset tilat: Autoimmuunisairaudet, kuten vitiligo, alopecia areata tai kilpirauhasen häiriöt.

Geenit: Jotkut ihmiset saattavat periä geenejä, jotka voivat aiheuttaa heidän harmaantumisensa ennenaikaisesti ja pysyvästi.

Oksidatiivinen stressi: Kehon luonnollinen antioksidanttipuolustus heikkenee ikääntyessä, mikä johtaa lisääntyneeseen oksidatiiviseen stressiin, joka puolestaan ​​heikentää melanosyyttejä ja aiheuttaa vähemmän melaniinia, mikä osaltaan johtaa hiuspigmentin menetykseen. Antioksidanttipitoisten ruokien puute, säännöllinen liikunta ja uni sekä tupakointi, liiallinen stressi ja alkoholin käyttö lisäävät kaikki oksidatiivista stressiä. (enkä muuten ollut ajatellutkaan tätä)

Vitamiinien ja kivennäisaineiden puutos: Tiettyjen välttämättömien vitamiinien ja kivennäisaineiden puutos voi myös aiheuttaa harmaita hiuksia. B12-vitamiinin riittämätön saanti voi johtaa anemiaan ja neurologisiin ongelmiin, jotka voivat vaikuttaa hiustuppiin ja vähentää melaniinin tuotantoa. Kupari on tyrosiinin, melaniinin synteesiin osallistuvan entsyymin, keskeinen osa, joten kuparin puute voi johtaa hiuspigmentin tuotannon menetykseen, ja D-vitamiinin, sinkin ja raudan puutos voi myös vaikuttaa ennenaikaiseen harmaantumiseen. Tässä siis on syy, että noita ainesosia juurikin löytyi niistä Dublinin Bootsilla ihmettelemistäni purkeista.

Stressi: Krooninen stressi tai stressaava ajanjakso voi vaikuttaa hermostoon ja heikentää melanosyyttien kykyä uusiutua tai tuottaa pigmenttiä. (olisikohan tässä ollut jokin yhteys äitini harmaantumiseen?)

Voiko hiusten harmaantumisen estää?

Mitä ilmeisimmin ei voi. Mutta koska tietyt ravintoainepuutokset voivat johtaa ennenaikaiseen harmaantumiseen, ravinnepitoisen ruokavalion ylläpitäminen voi auttaa säilyttämään hiusten värin.

Varmaan on myös tärkeää vähentää päivittäisiä stressitekijöitä sekä hiusvarteen kohdistuvia fyysisiä stressitekijöitä, kuten lämpöä ja vaurioita aiheuttavia kemikaaleja (tämän luin jostakin). Kannattaa välttää tupakointia, jonka on osoitettu myös johtavan ennenaikaiseen harmaantumiseen

Entäs ravintolisät?

Tästä yritin ottaa jo silloin Irlannissa asuessani selvää, koska pidin kummallisena, että noita hiusten harmaantumisen estäviä vitamiineja oli kaupan kokonainen hyllyllinen. Käsittääkseni tällä hetkellä ei ole tieteellistä näyttöä siitä, että vitamiinien, kuten B12-vitamiinin, kuparin ja folaatin, nauttiminen voisi korjata harmaantumista. Näiden vitamiinien puutokset ovat länsimaisessa ruokavaliossa aika harvinaisia, mutta ainakin teoriassa, jos tällainen puutos havaitaan, saattaa vitamiinilisä estää ennenaikaista harmaantumista. 

Entäs hiuksiin käytettävät tuotteet?

Tämä onkin aika monimutkainen juttu. Paikallisesti käytettävät tuotteet kohdistuvat yleensä johonkin hiusten ikääntymiseen ja melaniinin tuotannon vähenemiseen johtaviin prosesseihin. Yksiä yleinen käytetty ainesosa on antioksidantit (kuten C- ja E-vitamiinit), jotka voivat vähentää hiusnystyn oksidatiivista stressiä, joka voi olla osallisena ikääntymisprosessissa ja siten harmaantumisprosessissa.

Lisäksi vetyperoksidin kertymisen hiukseen ikääntymisen aikana uskotaan johtavan hiusvarren vaalenemiseen. Tämän torjumiseksi entsyymi nimeltä katalaasi voi auttaa hajottamaan vetyperoksidia, mikä voisi teoriassa hidastaa harmaantumista. Vetyperoksidia voi kertyä hiukseen tietystikin vaalennus- ja värikäsittelyistä ja jopa kotihoitotuotteista, mutta hiussolut tuottavat itsekin sitä pieniä määriä luonnollisesti. Lisäksi katalaasientsyymin luonnollinen tuotanto vähenee ikääntyessä, joten vetyperoksidi ei enää hajoa tarpeeksi vaan alkaa kertyä hiustuppiin ja sitä myötä hiuksiin.

Joidenkin hiustuotteiden väittetään lisäävän melaniinipigmentin tuotantoa sellaisten ainesosien, kuten tiettyjen peptidien avulla.

Niiden tehokkuus on kuitenkin kyseenalainen, koska niistä ei ole kunnon tutkimusdataa, eikä kaksoissokkotutkimuksia. pahinta on, että ainoa data, millä niitä markkinoidaan, perustuu kuluttajien itsearvioon. Tällaisiakin tuotteita näin Irlannissa Bootsilla luuhatessani. En tiedä, markkinoidaanko tällaisia Suomessa.

Sitten on tuotteita, joiden lupaus on aloittaa hiustenkasvu uudelleen elvyttämällä hiustuppia siitämällä ne lepovaiheesta kasvuvaiheeseen. Jonkin julkaisun mukaan päivittäinen käyttö monasti  johti uusien, pigmentoituneiden hiusten kasvuun. Yksi näistä aineista oli minoksidiili. Tämäkään ei tosin tehonnut täysin pigmenttiä vailla oleviin harmaisiin hiuksiin, jotka aiheutuvat ikääntymisestä tai geneettisestä perimästä.

Ravinto tai luontaishoidot?

Kyllähän netissä mainostetaan monenlaista aina kookosöljystä, valkosipuliin ja inkivääriin, mutta ei näistä mitään tieteellistä näyttöä löydy. Monipuolinen ravinto saattaa tietenkin auttaa, mikä mainittiin juo tuolla aiemmin kun listasin harmaantumisen syitä.

Sama pätee luontaishoitoihin. Jotkut uskovat, että jotkut luonnolliset ainesosat, kuten kumina, musta tee, musta seesami ja kahvi, voivat hidastaa harmaantumisprosessia, koska ne sisältävät paljon antioksidantteja ja polyfenoleja, ja amlan (intialaisen karviaisen) uskotaan parantavan hiusten melaniinin tuotantoa, tieteellinen näyttö näiden väitteiden tueksi on todella rajallista. Nämä luonnolliset aineet sisältävät usein aiemmin mainittuja vitamiineja tai niillä on antioksidanttisia ominaisuuksia, jotka vähentävät hiustupen stressiä ja siten ikääntymistä, mutta ne eivät korjaa jo harmaantuneita hiuksia.”

Muuta asiaan liittyvää?

Harvinaisissa tapauksissa harmaiden hiusten värin on raportoitu palautuvan, ja tämä tapahtuu usein tilanteissa, joissa harmaantumista aiheuttanut lääkitys on lopetettava tai taustalla olevaa sairautta (kuten kilpirauhasen toimintahäiriötä tai alopecia areataa, joka on autoimmuunihyökkäys hiustuppeen) hoidetaan. Näissä tilanteissa hiusten väri siis voidaan palauttaa hoitamalla taustalla olevaa syytä, ja palautumisen jälkeen hiukset harmaantuvat hitaasti geneettisesti määräytyneellä ikääntymisvauhdilla.

Vaikka harmaiden hiusten pysyvää pysyvää värin palauttamista ei ole vielä keinotekoisesti tsaatu aikaan, on olemassa lupaavia kantasolututkimuksia, jotka keskittyvät melanosyyttien manipulointiin ja hiusten melaniinin tuotannon geneettisten reittien uudelleenaktivointiin, ehkä tämäkin pystytään vielä joskus tekemään.

Sillävälin harmaiden hiusten häivyttämiskeinot ovat aika rajalliset.

3 x hyaluronihapposeerumi

Tarkastellaanpas tänään kolmea hyaluronihapposeerumia, joille kaikille on yhteistä niiden kosteuttava vaikutus. Tässä ensimmäisenä The Ordinaryn Hyaluronic Acid 2% + B5 -seerumi.

Tämä kirkas seerumi sisältää viittä erikokoista hyaluronihappomolekyyliä  ja hyaluronihapon crosspolymeerimuotoa, joka muodostaa iholle kolmiulotteisen hengittävän kalvon (siinä, missä muut hyaluronihappomolekyylit taas imeytyvät kokonsa mukaan eri ihon pintakerroksiin). Kalvon tarkoituksena on pitää kosteus paremmin ihossa.

Tässä on tosiaan useaa, molekyylipainoltaan erilaista hyaluronihappoa, plus tuon kalvon muodostavan molekyylimuodon lisäksi hydrolysoitua (pilkottua) hyaluronihappoa, joka pienikokoisena tunkeutuu syvemälle ihoon. 

Lisäksi tässä on keramideja ja pantenolia (provitamiini B5). Pantenoli kosteuttaa, rauhoittaa ja korjaa ihoa, sekä ihoa rauhoittavaa punaleväuutetta ja glyseriiniä.

Torriden Dive In - seerumi on viimeaikojen K-beautysuosikki, jonka huomasin olevan monesta paikasta jokin aika sitten jopa loppuunmyyty.

Tämän INCI-listassa kokeilevat kärjessä vesi.glyseriini, pantenoli ja nuo samat hyaluronihappomolekyylimuodot, mitä tuossa The Ordinarynkin seerumissa. Näiden lisäksi seerumista löytyy mm. allantoiinia, trehaloosia, betaiinia, kasvisuutteita, madecassosidejä, keramideja, beetaglukaania, ja malakiittiuutetta. Malakiittihan on mineraali., joten tämä viimeinen hiukan ihmetytti.

Minua hiukan aina arveluttaa tämä korealaisiin tuotteisiin ympätty kasvipohjaisten ainesten kimara. Kerran sain yhdestä voiteesta ihottumaa, mutta tästä ei nyt sellaista onneksi tullut.

Sitten viimeisenä toinen Deciemin tuote, eli nyt jo lopetetun Hylamide-tuotelinjan Low-Molecular HA -seerumi. Minulla on ollut näitä usea pullo, ja tässä viimeisessa on vielä pohjat jäljellä.

Tässä INCI-listan alkupäästä löytyy hydrolysoitu hiiva. Se viittaa yleensä  Saccharomyces cerevisiae -hiivan pilkkomiseen joko eksternaalisten entsyymien tai autolyysin välityksellä  kosmetiikassa käyttökelpoiseksi aineeksi, joka sisältää aminohappoja, B-vitamiineja, peptidejä ja nukleotidejä + hydrolyysin yhteydessä syntyviä probiootteja.

Muuten tässä on suurinpiirtein samanlaisia hyaluronihappomolekyylejä (viittä erilaista), kosteuttavaa valkohytykkää, punaleväuutetta, lesitiiniä, glyseriiniä ja polyglukuronihappoa, jonka pitäisi tukea hyaluronihapon kosteuttavaa vaikutusta. Se on myös kalvonmuodostaja  tuon hyaluroni-crosspolymeerin lisäksi. 

Tämä Hylamiden seerumi saattaa olla piirun verran viskositeetiltaan paksumpaa kuin nuo aiemmin mainitut.

Miniloma pääkaupungissa

Huh, olin pari päiväää pääkaupunkiseudulla ja "humputtelumoodissa". Toisena iltana tapasin vanhan opiskelukaverini, ja paikalle pölähtikin koko hänen perheensä miniäkandidaattia myöten.

Toisena päivänä (eilen) kävimme lapsuudenystäväni kanssa sivistyneesti englantilaisella iltapäiväteellä ravintola Salutorgetissa. 

Klikkaa kuva suuremmaksi, ellei se kunnolla näy. Kokeilkaapa muuten joskus noita kurkkusandwichejä, ovat yllättävän herkullisia! Minä laitan paahtoleipäviipaleitten väliin vain voita ja erittäin ohuita, juustohöylällä leikattuja kurkkuviipaleita, ja tämä yksinkertainen kombo on kyllä todella herkullista.

Tämä iltapäivätee sai kyllä hyväksyntäni, vaikka oikeasti olen näissä asioissa todella nipottaja. Teelistakin oli kohtuullinen. Tarjoilu vaan oli hiukan hidasta.

Kävin aamukahvilla Kampissa Café Enchantessa. Ranskaa puhuva nuori mies tiskin takana, ja kerrankin oli listalla latte macchiatoa. Kumma, kun eri Suomesta sitä monestakaan paikasta saa. Saksassa sitä on joka kahvilan listoilla. Suosikkini, joka mielestäni kyllä pitäisi tarjota korkeasta lasista.

Täällä näkyi käyvän paljon ranskankielistä porukkaa, mikä miellytti minun korviani. Lämmin croissant kahvin kanssa oli erinomainen ja ilmainen santsikuppi hyvää latte macchiatoa oli iloinen yllätys.

Luuhasin sitten eilen hiukan kaupungilla. 

Kauppahallithan ovat nyt sitten juuri sellaisia paikkoja, joissa on pakko käydä. Paha vaan, että oli jo lounasaika, ja esimerkiksi yksi paikka, joka tarjosi mm. niche-viinejä, oli ihan tupaten täynnä, joten ostokset tehtyäni marssin jo etuaikaan Salutorgetiin kittaamaan cokista. Tai Pepsiähän se oli. Sitruunalla.

Se oli hassua, että täällä oli joka paikassa myytävänä tippaleipiä. Vastahan Runebergintortuista ja laskiaispullista päästiin, ja vappu on vielä kaukana!

Vähän nähtävyyksiäkin... Kirkon edessä oli rakenteet jotakin tilaisuutta varten. Liittyisikö huomiseen naistenpäivään?

Siellä oli vielä enemmän talvi kuin täällä Turussa. Mutta niinhän se on aina ollut. Joskus, kun olin erään ison kotimaisen lääkefirman palkkalistoilla, me Turussa töitä tekevät aina vitsailimme, että pääkonttori on "itäsuomessa" saaden asian kuulostamaan siltä, että reissu sinne suuntaan on suurinpiirtein sama kuin lähtisi Siperiaan. Onneksi oli aurinkoinen sää.

Eilen aamulla varmaan ylitin kaikki kofeiininsaantisuositukset. Kahvia ja cokista - tai siis muutama lasi Pepsiä.

Me sitten pälpätimme neljä tuntia siinä iltapäiväteen lomassa. Olisi mennyt enemmänkin aikaa, mutta sama pöytä oli varattu kello 18, joten meidät häädettiin pois.

Koko parin päivän reissulle tuli niin monta aikataulumuutosta (poislukien tämä iltapäivätee), että missasin yhden miespuolisen ystäväni tapaamisen.

Sitten selvisi, että hän oli juuri puoli tuntia aikaisemmin ollut tässä ravintolassa, jossa on Järnefeltin upea Koli-maalaus. 

Huomasin juuri sinne saavuttuani junaa odottelemaan, että hän oli lähettänyt kuvan samasta maalauksesta, joka ilmeisesti on juuri entisöity. No, hänellä oli joku töihin liittyvä iltameno, mutta olisi se ollut hauska törmätä kuitenkin.

Piristi se kummasti mieltä tällainenkin miniloma. 

Kasvojen kontrastiteoria

Olin eilen taas Turun Wiklundilla yhdessä kosmetiikkapitoisessa illassa. Katselin jo edellisenä päivänä samassa paikassa hissin peilistä kalvakoita kasvojani ja mietin, että meikkaamistapaa voisi hiukan muuttaa. Se, mikä toimi joskus parikymppisenä, ei enää iän myötä toimikaan.

Tässä tilaisuudessa puhuttiin Cliniquen meikeistä, eikä kasvojen kontrastiteoriasta,

postauksen otsikko on oma ajatusnyrjähdykseni illan aiheesta!

Tuli vaan mieleen sitten tämä kasvojen kontrastiteoria. En muista, olenko siitä aiemmin täällä kirjoittanut?

Ranskalaisen meikkitaiteilija Aliénor Dervanianin popularisoima kasvojen kontrastin käsite ei ole mikään uusi, mutta sen hyödyllisyys meikkaamisessa on herättänyt kiinnostusta ja saanut aikaan jopa innostusta täydellisen esteettisen potentiaalin saavuttamisesta.

Mikä on kasvojen kontrastiteoria?

Kasvojen kontrastiteoriaa on käsitellyt enimmäkseen juuri tämä Dervanian, joka on antanut vinkkejä sopivimman meikin löytämiseksi heidän värityksensä mukaan.

Kuten hän sanoo, koko hommahan on pikemminkin ymmärrystä siitä, miten silmämme luonnollisesti havaitsevat värien tasapainot ja merkityksen harmonisen ulkonäön saavuttamiseksi.

Minun mielestäni se kuulostaa monimutkaiselta, mutta se tarkoittaa pohjimmiltaan ihon sävyn, hiusten värin, silmien ja muiden kasvonpiirteiden välisen kontrastin asteen tutkimista sen selvittämiseksi, mihin kolmesta kontrastikategoriasta kuulut: matala, keskitaso tai korkea. Ne, joiden ihonväri ja silmien väri ovat kaikki samankaltaisessa kylläisyystasossa, sijoittuvat spektrin alapäähän, kun taas ne, joilla on selkeämpi ero, sijoittuvat korkeammalle tällä asteikolla.

Esimerkiksi, jos sinulla on "matala kontrasti", kaikki kasvonpiirteesi ovat hyvin saman sävyisiä tai vaaleita. Toisaalta "korkea kontrasti" tarkoittaa, että kasvonpiirteidesi välillä on merkittävä sävyero, joten sinulla voi olla tummat hiukset, mutta vaalea iho ja vaaleammat silmät. Vaikka se voi vaikuttaa epämääräisemmältä, "keskivahva kontrasti" tarkoittaa, että olet jossain keskellä.

Tämä teoria toimii pääasiassa siten, että se tarkastelee, miten kasvonpiirteidemme väriarvo kiinnittää katseen. Kuten Dervanian toteaa, kyse on siitä, että varmistetaan, että ihmiset näkevät ensin kasvot eivätkä meikkiä.

Dearvanian selittää asiaa enemmän kolmen hänen TikTokiinsa ihan ensimmäisiksi kiinnitetyn filminpätkän mukaan ja antaa julkkisesimerkkejä näistä kolmesta kategoriasta. Filkat ovat englanniksi ja ne pääsee näkemään ilman lukijan omaa TikTok-tiliä. Ne löytyvät täältä.

Millainen meikki sitten sopii jokaiselle kontrastikategoriatyypille?

Kun kasvojen kontrasti on matala, katsojan katse keskittyy yleensä koko kasvoihin sen sijaan, että se keskittyisi yhteen tiettyyn piirteeseen. Dervanianin mukaan tämä tarkoittaa, että matalan kontrastin omaavat tytöt voivat käyttää meikitöntä meikkiä paremmin kuin kukaan muu, koska heidän piirteensä ovat jo valmiiksi melko pehmeät ja harmoniset. Hieman poskipunaa ja korostuspuuteria imartelevat kasvonpiirteitä huomattavasti enemmän, kun taas raskaat tai rohkeat sävyt voivat peittää ne alleen.

Dervanian ehdottaa myös lisäämään tekopisamia luonnollisen vaikutelman maksimoimiseksi.

Taylor Swift mainitaan hyvänä esimerkkinä matalakontrastisista kasvoista.

Oikean intensiivisen ja hyvän huulipunan käyttö on avainasemassa, jotta saat parhaan irti meikistä keskikontrastisilla kasvoilla. Valitse luonnollista huultesi sävyä syvempiä sävyjä, sillä ne imartelevat paremmin kuin nude-sävyt. Dervanian käyttää esimerkkejä keskitumman marjaisista sävyistä, joita voidaan käyttää myös poskipunana yksivärisen lopputuloksen saavuttamiseksi.

Niille, jotka pitävät keskikontrastisista sävyistä, mutta joilla on tummat silmät, pehmeä, ruskea smoky eye voi myös tehdä ihmeitä tasapainon saavuttamiseksi, kunhan huulia ei unohdeta.

Koska Dervanian määrittelee itsensä keskikontrastiseksi, löytyy hänen sivuiltaan paljon hyödyllisiä vinkkejä.

Keskikontrastiset kasvot, Emma Watson, kuvakaappaus Refinery29.com.

Korkean kontrastin kasvot: Kun ihon ja hiusten sävyjen välillä on räikeä ero, silmät kääntyvät luonnostaan ​​valoa kohti, mikä tarkoittaa, että kasvonpiirteet ovat epätarkat. Meikkiä voidaan käyttää korostamaan silmiä, kulmakarvoja ja huulia, jotta ne pysyvät tarkkoina.

Suuremmat kontrastit voivat kuitenkin auttaa luomaan todella rohkeita lookeja, mutta koska kasvonpiirteet voivat olla hieman liian voimakkaita, peittävyys voi olla vähemmän tärkeää, ja Dervanian suosittelee käyttämään tuotteita, jotka pehmentävät silmien ja huulten sävyjä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita pelkästään kevyttä meikkiä. Sen sijaan se voi olla intensiivinen smokey eye -meikki, jossa käytetään lämpimämpiä sävyjä, tai rikas ja intensiivinen huulipuna – hän suosittelee erityisesti syvän punaista. Nämä siirtävät huomion näihin kasvojen osiin.

Selena Gomez on hyvä esimerkki korkeakontastisista kasvoista. Kuvakaappaus Wikipedia.

Hmmm. Vaatii hiukan miettimistä, mihin kategoriaan sitä itsensä asettaisi. Katselin noita TikTok-pätkiä ja kallistun siihen, että kuulun tuohon keskikastiin.

Noissa oli hyviä pukeutumisvinkkejäkin, siis neuvoja vaatteiden värin valintaankin.

Suun terveys on huomioonotettava asia

Jos kysyttäisiin suurimpia syyllisiä hampaitten reikiintymiseen, varmaan miltei kaikki mainitsevat karkit ja happamat ja makeat juomat. 

Minulla on juuri sylissäni jotakin sellaista, joka myös on yhtä lailla reikiintymistä aiheuttavaa kuin karkit. Joissakin tapauksissa se saattaa olla vielä suurempi syyllinen. 

En välitä perunalastuista, mutta tällaiset juustonaksut kyllä kelpaavat, vaikka nämä eivät ihan niitä parhaimpia olekaan maultaan.

Tällaiset jalostetut hiilihydraatit vaikuttavat suun terveyteen enemmän kuin uskookaan. Eihän näistä tosin ihan tykkänään tarvitse luopua hampaitten vuoksi, mutta on hyvä tietää, millä hampaitten reikiintyminen voidaan välttää, jos tällaisia naksuja haluaa syödä.

Miten naksut aiheuttavat reikiä?

Juustonhan pitäisi olla jopa hyväksikin hampaille, mutta tällaisissa naksuissa on muutakin, kuten rikastettua vehnäjauhosta eli tärkkelystä. Rikastettu vehnäjauho on puhdistettua valkoista jauhoa, johon on lisätty takaisin rautaa ja B-vitamiineja (niasiinia, tiamiinia, riboflaviinia, foolihappoa) käsittelyn jälkeen. Jauhatus poistaa ravinnepitoiset leseet ja alkiot, joten rikastaminen palauttaa nämä ravintoaineet. Sitä käytetään laajalti leivässä ja leivonnassa sekä tällaisissa snackseissä sen hienomman rakenteen vuoksi, vaikka siitä puuttuukin täysjyvävehnän kuitu. 

Tässä se ongelma onkin: Kun pureskelemme näitä naksuja, tärkkelys hajoaa yksinkertaisiksi sokereiksi. Suun bakteerit syövät näitä sokereita ja tuottavat happoa. Tämä happo alentaa suun pH-arvoa ja alkaa liuottaa hammaskiillettä. Toinen syy siihen, miksi tällaiset naksut ovat yksi reikiintymisen yleisimmistä aiheuttajista, on se, että ne tarttuvat helposti hampaisiin ja ruokkivat reikiintymistä aiheuttavia bakteereja.

Juuri tällaisten välipalojen puhdistettu tärkkelys ruokkii reikiintymistä aiheuttavia bakteereja. Tieteellinen tutkimus tukee tätä ja osoittaa, että tärkkelystä sisältävät ruoat voivat suoraan edistää reikiintymistä.

Enpä minäkään ole ajatellut, kuinka vaarallisia nämä snacksit ovat hampaille, koska niissa oleva tärkkelys voi tarttua hampaisiin ja aiheuttaa bakteerien lisääntymistä, ja nämä bakteerithan tuottavat happoja, jotka voivat aiheuttaa hammasvaurioita. Tosin en tällaisia kovinkaan usein syö, mutta kuten sanottua, tämä pussi on nyt "työn alla" ja mietin, että olisihan senkin voinut skipata.

Ei pelkkä tärkkelys voi aiheuttaa reikiintymistä, mutta naksuthan ovat usein suolaisia, mikä voi vähentää syljen eritystä ja kuivattaa suuta.

Syljen tarkoitus on remineralisoida hampaita. Se huuhtelee suusta hiukkasia, neutraloi happoja ja palauttaa suun pH-tasapainon. Kun sylkeä on vähemmän, se voi johtaa usein reikiintymisiin (tämänhän takia esim. kuivasuisille on apteekista saatavissa syljeneritystä lisääviä tuottteita, kuten pastilleja).

Vähäinen syljeneritys lisää reikiintymisriskiä, ​​ja lisäksi se lisää iensairauksien riskiä ja voi aiheuttaa pahanhajuista hengitystä. 

Kumpi sitten on pahempi, naksut vai karkit?

Se riippuu karkin tyypistä. Tahmeat karkit lienevät ehdottomasti pahimpia, koska ne tarttuvat tiukasti hampaisiin. Naksut taas ovat todennäköisesti pahempia kuin suklaa, joka sulaa nopeammin pois.

Oli miten oli, pitkin päivää jatkuva napostelu on myös huono juttu hampaille.

Mitä asialle voi tehdä (paitsi harjata ja langata hampaansa säännöllisesti)?

Snacsien (samaten kuten karkkien, vaalean tärkkelyspitoisen leivän ja muitten hampaille huonojen ruokien ja juomien) kulutuksen voisi rajata aterioiden yhteyteen sen sijaan, että niitä ahmittaisiin pitkin päivää. Ja kuten aiemmin todettu, sylki auttaa huuhtelemaan hiukkaset pois, joten on hyvä juoda vettä aina, kun napostelee herkkuja, suun kuivumisen estämiseksi.

Entäs hampaiden harjaaminen heti herkkujen syömisen jälkeen?

Parempi olisi odottaa noin 30 minuuttia, koska happoaltistuksen jälkeenkiille pehmenee tilapäisesti, ja liian aikainen harjaus voi itse asiassa hangata pois heikentyneen kiilteen ennen kuin sylki ehtii luonnollisesti remineralisoitua ja kovettaa sitä uudelleen.

Loppujen lopuksi kaikki puhdistetut hiilihydraatit voivat edistää reikiintymistä. Taidanpa minä nyt kuitenkin laittaa tämän juustonaksupussini pois. Minulla on jääkaapissa oikeaakin juustoa, ja juustossa ei ole tärkkelystä, joka aiheuttaisi ongelmia hammaskiilteelle. Itse asiassa juusto vahvistaa hammaskiillettä sisältämänsä kalsiumin ja fosforin ansiosta.

Tämän päivän Iltalehdessä oli juttua väitöskirjatutkimuksesta, joka kirvoitti tämän postauksen aiheen yhdessä tämän juustonaksupussini kanssa.