Viime viikolopun touhuja Turussa

Eräs ulkopaikkakuntalainen ystäväni kävi täällä Turussa lauantaina. Tarkoitus oli mennä Ruissaloon kuvaamaan mm. noita kuuluisia pitsihuviloita, mutta toisin kuin edeltävänä päivänä, sää oli todella pilvinen ja tuuli aivan järkyttävän pureva. Parkkeerattiin auto kansanpuiston rantaan ja siitä käppäiltiin rantatietä pitkin, nähtiin ne huvilat reitin varrella ja muutama merimetso.

Todella huonoja kuvia tuli. Tuo viimeinen jätskikioski oli joku uusi tulokas, en ollut ennen nähnytkään, mutta kaiketi siitä viime kerrasta kun tuolla kävin on ainakin parikymmentä vuotta. Koirulin kanssa kävimme tuolla aina silloin tällöin kävelemässä.

Honkapirtti on hiukan matkaa kansanpuistosta eteenpäin ja jähmettynein näpein menimme sinne juuri sen avauduttua kello 11 kuumalle kahville ja ihan vastapaistetuille rinkelimunkeille, jotka lienevät Turun parhaimmistoa (Cafe Ankan lisäksi).

Siitä jatkoimme Turun keskustaan. Tässä esimerkki Turun Telakkarannan rivitaloista, joissa on omat laiturit veneille. Siis nuo mustat talot. Noista kerrostaloista on mukava näköala toisella puolella joen alajuoksua olevalle Turun linnalle.

Kävimme sitten myös katsomassa Meyer Turun telakkaa, jossa kohta valmistuva Icon-luokan laiva Legend of the Seas seisoi viittä vaille valmiina. Ihan mielettömän iso paatti!

Tämän jälkeen menimme lounaalle Kakolanmäelle, jossa siis enää ei sitä vankilaa ole, vaan graniittilinnat on muutettu asunnoiksi ja uuttakin rakennettu. Hieno alue. Siellä mäen päällä on kauppoja, ravintoloita, leipomo sun muuta ja sinne pääsee joko autolla, portaita (mm. meidän takapihalta menee yhdet) tai tuolla surullisenkuuluisalla funikulaarilla, joka on ilmainen ja kulkee aamutuimista myöhään yöhön. Se toimi hyvin ainakin lauantaina.

Kakolanruusu on Turun ainoan Michelin-tähtiravintolan Kaskiksen kanssa samojen ravintoloitsijoitten paikka. Se näkyy ruoan laadussa. Konsepti on myös hieman poikkeava ns. ravintoloitten valtavirrasta, eli kaikki annokset on tehty jaettaviksi.

Funikulaarilla päästiin ylöspäin...

Savustettua kirjolohta, paahdettua kermaa
ja pikkelöityjä kasviksia

Ylikypsää peuraa, soijamajoneesia ja vihreää omenaa

Grillattua ylikypsää naudanpaistia
ja Cafe de Paris-kastiketta. Unohdin ottaa kuvan tarjoiluvadilta, joten tämä on omalta lautaselta, jossa oli myös...

Grillattua fenkolia, vuohenjuustoa
ja tyrniä

Briossivanukas, taatelia, hasselpähkinää ja itsetehtyä jäätelöä. Jälkkäri oli myös jaettava, ja tuossa vaniljajätskin alla olevassa pähkinäjutskassa oli kehäkukkaa.

Todellakin tämä on yksi suosikkiravintoloistani täällä Turussa. Funikulaari toimi vielä takaisintulomatkallakin alaspäin 😂. Seuralaisen auto oli parkissa Linnankadulla ja itse siis asun tuossa jokirannassa kivenheiton päässä kaupunkiin päin.

Tämähän on todellakin ainoa funikulaari lajissaan Suomessa ja (hehheh) hyvä vastine Linnanmäen vuoristoradalle 🙈. Silloin, kun se toimii.

Bisabololi, rauhoittava ihonhoitoaine

Hupsansaa, jäi eilen postaamatta aikataulun mukaan, koska elämä on jokseensakin ja lievästi sanottuna varsin villiä tällä hetkellä - onneksi. Viime syksyn suru ja kurjuus alkaa olla suurimmaksi osaksi ohi ja valoakin ehkä näkyy tunnelin päässä.

Mutta tässä nyt sitten bisabololista hiukan.

Yksi ihonhoidossa käytettävistä rauhoittavista ainesosista on bisabololi, kamomillasta peräisin oleva ainesosa, jota käytetään meikeissä, ihonhoidossa ja päänahan hoidossa. Jostain luin, että Googlen mukaan bisabololin hyötyjä koskevat hakutermit ovat lisääntyneet maailmanlaajuisesti 100 prosenttia viimeisten 12 kuukauden aikana, ja yhä useammat siis ovat kiinnostuneet juuri tästä ainesosasta.

Mitä bisabololi on?

Se on kamomillasta peräisin oleva rauhoittava, tulehdusta estävä ainesosa. Bisabololi ei ole sama asia kuin kamomilla, mutta sitä uutetaan kamomillakasvista ja Candeia-puista siitä saatavan eteerisen öljyn sivuvirtana. Raakana bisabololi on väritöntä ja öljyistä.

Onko bisabololi tulehdusta ehkäisevä?

Bisabololilla siis on tulehdusta ehkäiseviä, rauhoittavia ja antioksidanttisia ominaisuuksia. Paikallisesti iholle levitettynä se yleensä rauhoittaa ärsytystä, vähentää punoitusta ja parantaa ihon korjautumista tukemalla pienten haavojen tai tulehtuneiden alueiden paranemisprosessia. Juuri tämä tekee siitä niin suositun ainesosan herkälle ja reaktiiviselle iholle sopivien tuotteiden valmistuksessa. Krooniset, tulehduksesta ja ärsytyksestä kärsivät ihosairaudet, kuten ruusufinni ja ekseema, voivat hyötyä siitä erityisen paljon, koska se voi auttaa rauhoittamaan jatkuvaa punoitusta ja lievittämään epämukavuutta samalla kun se edistää ihon suojakerroksen korjautumista.

Onko bisabololi hyvä akneen taipuvalle iholle?

Bisabololi on myös antimikrobinen aine (eli se hillitsee bakteerien lisääntymistä iholla), se voi olla erittäin hyödyllinen akneen taipuvalle iholle. Se estää bakteerien liiallista kasvua, vähentää punoitusta ja rauhoittaa tulehtunutta ihoa.

Yksi syy siihen, että bisabololia harvoin näkee yksittäisenä ainesosana (toisin kuin esimerkiksi hyaluronihappoa tai C-vitamiinia), on se, että bisabololi toimii erinomaisesti yhdessä muiden vaikuttavien aineiden kanssa. Aknenhoitotuotteissa bisabololin yhdistäminen esimerkiksi salisyylihappoon (joka on huokosia puhdistava) tai bentsoyyliperoksidiin (joka on bakteereja tuhoava) voi auttaa vähentämään näihin aineisiin usein liittyvää ihoärsytystä.

Onko bisabololin käytöllä haittapuolia?

Kuten kaikessa ihonhoidossa (ja elämässä), se mikä sopii joillekin, ei välttämättä sovi toisille. Bisabololi ei ole poikkeus, vaikka haittavaikutusten mahdollisuus onkin harvinaista. Jotkut henkilöt voivat olla herkkiä bisabololille, erityisesti kamomillasta peräisin olevalle bisabololille, joka voi aiheuttaa reaktioita niille, joilla on marunatuoksukkiallergia.

Onko bisabololi hyvä päänahalle?

Harvoin tulee ajatelleeksi, että päänahka on kasvojen ihon jatke, samalla tavalla kuin kaula ja dekoltee, ja bisabololi voi olla tehokas rauhoittava ainesosa, jota voidaan käyttää myös päänahassa. Päänahassa bisabololi voi auttaa lievittämään kutinaa, kiristystä ja epämukavuutta, joten se sopii hyvin herkälle mutta myös kuivalle päänahalle. Koska se on pehmentävä aine (eli sillä on rauhoittavia ja kosteuttavia ominaisuuksia), se auttaa kosteuttamaan ihoa.

Keräsin tähän uutamia kosmetiikkatuotteita, jotka sisältävät bisabololia:

The Ordinary Soothing & Barrier Support -seerumi. Kuvakaappaus Notino

Eucerin Aquaphor SOS Lip Care. Bisabololia löytyy muistakin Aquaphor-tuotelinjan tuotteista. Kuvakaappaus Yliopiston Apteekki

Bio-Oilin tuotteissa on myös bisabololia. Kuvakaappaus Yliopiston Apteekki

Dermalogican Ultracalming -tuotelinjan tuotteissa on myös bisabololia. Kuvakaappaus Stockmann

Nizocare päänahan hoitoneste. Kuvakaappaus Yliopiston Apteekki

Novexpert Booster Vitamin C. Kuvakaappaus Yliopiston Apteekki

Medikaalisen/farmaseuttisen tason kosmetiikka, mitä se on?

Pientä pohdintaa: En ole varmaankaan ihan ainoa, joka pitää silkkana markkinointikikkailuna kertoa, että joku kosmetiikkasarja on joko medikaalista tai farmaseuttista tasoa - tai täyttää molemmat laatukriteerit. Tällainen antaa kyseiselle brändille statuksen, joka vaikuttaa kliiniseltä, kiistattomasti toimivalta ja vakavasti otettavalta.

Näillä tuotteilla on yleensä tarkalleen mietityt, tyylikkäät ja minimalistiset pakkaukset ja ”tehokkaat” koostumukset, ja ne näyttävät siltä kuin ne olisivat tulleet suoraan laboratoriosta. Viestitetty ajatus on selvä: kyse ei ole kauneudesta, vaan tieteestä. Jossain klinikan ja kylpyhuoneen kaapin välimaastossa medikaalisesta tai farmaseuttisesta laadusta tuli kuitenkin sekä oikotie että statussymboli, johon usein liittyi korkea hinta. 

Photo by Ela De Pure on Unsplash

Mutta mikä ero näillä laatua koskevilla määreillä on? Itse ymmärrän, että näissä tuotteissa käytetään farmaseuttisen tason raaka-aineita, jotka ovat epäpuhtauksista vapaita ja valmistus tapahtuu asianmukaisissa ja tarkasti valvotuissa tiloissa ja että valmistuksella on asianmukainen laadunvarmistus.

Sanotaan, että medikaalisen tason ihonhoito ei ole pelkästään "vahvempaa"  ja toimivampaa kosmetiikkaa. Se on ihonhoitoa, joka on kehitetty dermatologian, farmakologian ja kliinisen käytännön risteyskohdassa käyttäen vaikuttavia aineita pitoisuuksina, jotka pystyvät tehoamaan ihon todelliseen fysiologiaan. Toisin kuin valtavirran ihonhoitotuotteet, medikaaliset tuotteet sisältävät kliinisesti merkittäviä pitoisuuksia vaikuttavia aineita, ne on kehitetty tieteellisen ja kliinisen tutkimuksen pohjalta, ja ne on suunniteltu hoitamaan tiettyjä ihosairauksia yleisten kauneusongelmien sijaan. Hmmm.

Tästä huolimatta medikaalinen (tai farmaseuttinen) laatu ei itse asiassa ole lainsäädännössä kosmetiikalle määritelty termi, vaikka ne kuulostavatkin viralliselta. Kliinisessä käytännössä näillä viitataan kuitenkin ihonhoitotuotteisiin, jotka sisältävät suurempia pitoisuuksia vaikuttavia aineita, ja ne ovat kehitetty kliinistä tutkimusta silmällä pitäen ja niissä käytetään kehittyneitä annostelujärjestelmiä imeytymisen ja tehokkuuden parantamiseksi. Tässä vaiheessa on syytä muistuttaa, että yleensä näiltäkin tuotteilta puuttuvat kunnon sokkoutetut ja kontrolloidut kliiniset tutkimukset, jotka sopivalla otannalla todistaisivat tuotteen lopullisen tehon.

Näitä tuotteita myydään usein esteettisen lääketieteen klinikoilla, ei niinkään tavallisissa vähittäiskaupoissa. Sen sijaan tavanomaiset ihonhoitotuotteet on kehitetty yleiskäyttöön, ja niissä turvallisuus ja miellyttävä käyttökokemus menevät tehokkuuden edelle. 

Medikaalisen tason ihonhoidon nousu

Termit ”medikaalisen/farmaseuttisen tason” tai ”tieteellisesti todistettu” ihonhoito ovat yleistyneet kymmenkertaisesti vuosien varrella. Nousu heijastaa esteettisen lääketieteen kehitystä. Injektiot, laserit sekä edistykselliset hoidot ja laitteet ovat yleistyneet ja saaneet suosiota, kun kuluttajat ovat yhä tietoisempia siitä, että hoito ei pääty klinikalla. Ilman oikeaa kotihoitoa jopa kaikkein kehittyneimmätkin toimenpiteet voivat jäädä vajaiksi. Jälkihoito on silta esteettisen klinikan ja kodin välillä, ja sen pitäisi säilyttää, parantaa ja pidentää hoidon tulokset.

Medikaalinen laatu, farmaseuttinen laatu, dermatologisesti testattu, mikä on näiden ero?

Vaikka näitä termejä käytetään usein synonyymeinä, ne eivät tarkoita samaa asiaa. Farmaseuttinen laatu viittaa ainesosien puhtauteen, ei lopputuotteeseen. Se voi viitata myös reseptilääkkeisiin. Niitä säännellään tiukasti, ne on tarkoitettu sairauksien hoitoon, eivätkä ne ole kosmeettisia tuotteita.

Toisaalta medikaalisen tason ihonhoito siltaa lääketieteen ja kosmetiikan välisen kuilun. Se ei ole lääke, mutta se noudattaa lääketieteellistä logiikkaa, joka perustuu näyttöön perustuviin ainesosiin, kontrolloituihin koostumuksiin ja kohdennettuihin tuloksiin. 

Lopuksi on syytä huomata, että ilmaisu ”dermatologisesti testattu” viittaa ainoastaan tuotteeseen, joka ei aiheuttanut ärsytystä testien aikana. Se tarkoittaa, että tuotteen turvallisuus on testattu ihotautilääkärin valvonnassa, ei sen tehoa, mikä on hyvä muistaa.

Hyödyt?

Lääketieteellisen tason ihonhoitotuotteet voivat tuoda näkyviä parannuksia aknen, pigmenttimuutosten, ikääntymisen ja hoitojen jälkeisen toipumisen hoidossa, etenkin niille, joille tavallisista, esimerkiksi tavallisissa kaupoissa myytävistä tuotteista on ollut vain vähän hyötyä. Medikaalisen tason ihonhoito voi oikein käytettynä olla erityisen hyödyllistä erilaisten esteettisten toimenpiteiden jälkeen.

Kaikki K-vitamiinista, etenkin jos sinulla on D-vitamiinipuutos

D-vitamiinin tarpeen ja sen funktion tietävät monet hyvin, koska sitä on niin usein viime aikoina suitsutettu mediassa.

K-vitamiini on myös elintärkeä, mutta toisin kuin Saksasta saatavissa D-vitamiinivalmisteissa, Suomesta tätä kombinaatiota ei välttämättä löydy niin helposti kaupoista tai apteekeista.

Jos esimerkiksi parsakaali, kukkakaali ja ruusukaali kuuluvat ruokavalioosi, saatat jo saada riittävästi K-vitamiinia.

Vaikka K-vitamiini ei ehkä ole yhtä tunnettu kuin C- tai D-vitamiini, se on yhtä tärkeä. Vitamiini on välttämätön veren hyytymiselle, luuston terveydelle, osteoporoosin ehkäisylle, sydämen terveydelle sekä D-vitamiinin asianmukaiselle imeytymiselle unohtamatta miesten hormonaalista balanssia.

Kuitenkin National Library of Medicine -kirjaston mukaan K-vitamiinin puutetta voidaan havaita yleisesti 8-31 prosentilla tyypillisesti terveistä aikuisista. 

Mitä on K-vitamiini?

Termi K-vitamiini viittaa rasvaliukoisten vitamiinien ryhmään, joka voidaan jakaa kahteen ryhmään:

K1-vitamiini eli fyllokinoni, jota esiintyy pääasiassa vihreissä lehtivihanneksissa.

K2-vitamiini eli menakinoni, jota esiintyy eläinperäisissä elintarvikkeissa ja fermentoiduissa elintarvikkeissa, mutta jota suolistobakteerit voivat myös tuottaa.

K-vitamiinin tärkeimmät tehtävät

K-vitamiini on välttämätön veren hyytymiselle ja liiallisen verenvuodon ehkäisemiselle. Lisäksi K-vitamiini auttaa vahvistamaan luustoa ja voi ehkäistä osteoporoosia ja murtumia vaihdevuosien jälkeen. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että K-vitamiini saattaa myös auttaa ehkäisemään Alzheimerin tautia.

Erityisesti K2-vitamiini on myös välttämätön D-vitamiinin imeytymisen takia. K-vitamiini estää kalsiumpitoisuuden nousun liian korkeaksi veressä ja pehmytkudoksissa aktivoimalla tiettyjä proteiineja, jotka sitovat kalsiumia ja ohjaavat sen luustoon. Jos K-vitamiinia ei ole riittävästi, nämä proteiinit pysyvät inaktiivisina, jolloin kalsium pääsee tunkeutumaan pehmytkudoksiin, mikä heikentää niiden joustavuutta ja johtaa valtimoiden kovettumiseen. Alhainen K-vitamiinipitoisuus (mitattuna näitten edellämainittujen proteiinien inaktiivisuudella) liittyy valtimoiden jäykkyyteen, vakavaan sydänläppien kalkkeutumiseen ja korkeampaan kuolleisuuteen.

Näiden proteiinien lisäksi K-vitamiini karboksyloi myös osteokalsiinia, joka auttaa ohjaamaan kalsiumia luihin ja vähentää siten kudoksiin kertyvän vapaan kalsiumin määrää.

Mitä tulee miessukupuoleen, tuoreiden tutkimusten mukaan K2-vitamiini auttaa säätelemään testosteronin tuotantoa aktivoimalla osteokalsiinia*. Se yhdistetään myös lihasmassan ja -voiman kasvuun, erityisesti alle 45-vuotiailla miehillä.

Naisilla taa K-vitamiinin puutos johtaa heikentyneisiin luihin, jotka johtavat murtumiin (osteopenia tai osteoporoosi).

Mistä K-vitamiinia saa

Monipuolinen, luonnollisista kokonaisista elintarvikkeista koostuva ruokavalio tarjoaa yleensä riittävän määrän K-vitamiinia päivittäisen suositellun 90–120 mikrogramman tarpeen kattamiseksi. Lisäksi K-vitamiinia syntyy suolistofloorassa. Jos sitä saadaan liikaa, ylimäärä varastoituu maksaan ja vapautuu tarpeen mukaan.

Elintarvikkeita, jotka sisältävät runsaasti K-vitamiinia:

- vihreät lehtivihannekset, kuten pinaatti, lehtimangoldi, naurislehdet tai lehtikaali

- kukkakaali, parsakaali ja ruusukaali

- kasviöljyt, kuten oliiviöljy ja soijaöljy

- fermentoidut elintarvikkeet, kuten hapankaali, kimchi ja kefiiri

- natto eli japanilaiset fermentoidut pavut (erinomainen K-vitamiinin lähde)

- kananmunat

- voi

- kana

- Gorgonzola ja muut homeita sisältävät sinihomejuustot

- mustikat

- viikunat

Sitten taas tähän D-vitamiiniin...

Miksi D-vitamiini tulisi ottaa yhdessä K-vitamiinin kanssa?

Jos D-vitamiinin saantia suositellaan lisättäväksi puutostilan vuoksi, saattaa olla, että otat D-vitamiinilisän ohella myös K-vitamiinia. Molemmat ovat välttämättömiä luuston ja sydän- ja verisuoniterveyden kannalta, ja kumpikin on toiselle korvaamaton. D-vitamiinia tulisi ottaa yhdessä K-vitamiinin kanssa, koska jälkimmäinen auttaa tehostamaan edellisen vaikutusta. Kuten aiemmin kerrottu, D-vitamiini syntetisoi proteiineja, jotka aktivoituvat vain K-vitamiinin avulla, ja molempia tarvitaan.

Kuinka paljon K-vitamiinia tarvitaan päivittäin?

Suositeltu päivittäinen annos on naisille 90 mikrogrammaa ja miehille 120 mikrogrammaa. K-vitamiinia suositellaan otettavaksi rasvaa sisältävän aterian jälkeen, jotta sen imeytyminen olisi mahdollisimman tehokasta, sillä K-vitamiini on rasvaliukoinen.

On tärkeää huomata, että K-vitamiini voi vaikuttaa joidenkin lääkkeiden, erityisesti verenohennuslääkkeiden (varfariini), toimintaan. Vitamiini K:n saannin äkillinen lisääntyminen voi laskea INR-arvoa (veri hyytyy liian helposti), mikä heikentää varfariinin tehoa. Äkillinen väheneminen voi nostaa INR-arvoa (suurempi verenvuotoriski). Tämä koskee myös ruokavalioon tehtäviä muutoksia.

Keiden tulisi ottaa K-vitamiinilisää?

Niiden, jotka kärsivät sairauksista, kuten keliakiasta ja tulehduksellisista suolistosairauksista, jotka voivat haitata K-vitamiinin imeytymistä

Niiden, jotka saavat pitkäaikaista antibioottihoitoa, joka tuhoaa K-vitamiinia tuottavia bakteereja.

Niiden, joilla on puutteellinen protrombiinipitoisuus (veren hyytymiseen vaikuttava proteiini).

* EDIT: Luusto toimii endokriinisena elimenä, joka luunmuodostussolujjen erittämän osteokalsiinin kautta edistää androgeenien (testosteronin) tuotantoa, kun taas androgeenit tukevat luunmuodostusta ja osteokalsiinin eritystä. Tämä selvennys unohtui tekstistä.

Eonarium Genesis 19.3.2026 Kallion kirkko

Vietin taas pari päivää pääkaupunkiseudulla ja kävimme katsomassa Eonarium Genesis - näytöksen Kallion kirkossa. Alla muutama filkanpätkä. Näitä olisi ollut enemmänkin, mutta Youtube kieltäytyi lataamasta kaikkia. Huomenna sekin onnistuisi. Katsotaan.

Muuten koko reissu oli vähän "persiasta". Kun tulin Pendolinolla takaisin, niin joku äijä horjahti päälleni niin, että reisi on mustana ja muutaman muunkin mustelman sain. Nuo Pendolinot keikkuvat ihan hirveästi ja Pendolino Plus vielä kuulemma pahemmin.

Mutta tämä nyt ei ollut reissun ainoa ja suurin suru ja pahan mielen aiheuttaja.

Mahtava puolen tunnin näytös joka tapauksessa, vaikka muut hommat menivätkin siellä enemmän tai vähemmän pipariksi. Tai ei edes pipariksi.

Laitettiin ruokaa, kukkakaaligratiinia erään miespuolisen ystäväni luona. Ainahan se onnistuu ihan näppituntumalla, minähän olen vanha keittokirjailija. Tämä oli sitten poikkeuksellisen hyvää.

Tänään sama homma kotona Turussa. Ei tullut samanlaista. Ruokaa pitää laittaa rakkaudella ja mielellään rakkaille. Enkä se ole minä itse se kohde.

Mukavaa alkavaa viikkoa.

Miksi Agatha Christie tiesi niin paljon myrkyistä?

Jokainen on varmaan jossain vaiheessa elämäänsä tutustunut Agatha Christien kirjalliseen tuotantoon joko kirjojen tai TV-dramatisointien kautta. Mutta oletko koskaan miettinyt, miksi hänen tuotoksissaan niin usein käytettiin myrkkyjä surmaamaan uhrit? Kemianmediassa oli tästä taannoin juttua.

Olin jo aiemmin kirjoittanut tästä aiheesta postausaihion tänne (alla), mutta en sitä sitten vielä julkaissut. Toisaalta, onhan tässä blogissa jaarituksia niin monelta elämän osa-alueelta, niin miksei tämäkin aihe mukaan mahtuisi. Kemianmedian jutun löytää täältä, ja vaikka se ei olekaan toiminut suoraan lähdeaineistona allaolevalle, se ehkä täydentää tätä allaolevaa, aiemmin kirjoitettua omalta osaltaan. 

Agatha Christie. Kuvakaappaus novelsuspects.com

Kathryn Harkup, entinen brittiläinen kemisti, ja nykyinen tiedekirjailija on kirjoittanut aiheesta kirjan nimeltä "A is for Arsenic: The Poisons of Agatha Christie". Kirja julkaistiin kymmenisen vuotta sitten, mutta tietääkseni siitä ei ole suomennosta (korjatkaa, jos olen väärässä!). Hänen mukaansa Christien 66:ssa murhamysteerissä myrkky oli yli 30 hahmon kuolinsyy.

Christien kokemus tappavista aineista juontui tosielämän hänen omiin kokemuksiinsa. Hän syntyi Torquayn merenrantakaupungissa Englannissa 15. syyskuuta vuonna 1890. Sittemmin hän työskenteli vapaaehtoisena sairaanhoitajana ensimmäisen maailmansodan aikana ja hänet sijoitettiin sairaalan apteekkiin läpäistyään kurssit apteekkarin avustajaksi. Reseptit laadittiin noina päivinä käsin, joten Christie tutustui perusteellisesti erilaisten lääkkeiden annostukseen.

Christiellä oli onni opiskella sellaisen apteekkarin johdolla, joka oli kuin suoraan dekkarin sivuilta. Omaelämäkerrassaan hän kirjoittaa, että apteekkari näytti hänelle kerran taskussaan kurare-nimistä kasviuutetta, joka tappoi aiheuttamalla halvauksen ja tukehtumisen. Christie kertoo hänen kantaneen sitä mukanaan, koska se saa hänet tuntemaan olonsa voimakkaaksi.

Apteekkari esiintyi myöhemmin myös fiktiivisessä muodossa, eli hahmona Christien vuoden 1961 romaanissa Hallavan hevosen majatalo. Tosielämässä Christie on kuitenkin saattanut käyttää myrkyllisten aineiden tuntemustaan ​​estääkseen apteekkaria tappamasta ihmisiä, vaikkakin tahattomasti. Harkupin kirjassa kerrotaan kuulemma, että apteekkari kerran tietämättään valmisti erän peräpuikkoja, joissa oli kymmenen kertaa enemmän lääkettä kuin niiden oli tarkoitus sisältää. Christie ei ollut asemassa korjaamaan hänen virhettään, sen sijaan hän teeskenteli kompastuvansa ja kaatoi peräpuikot lattialle, jossa hän tallasi ne. Pyydettyään vuolaasti anteeksi ja siivottuaan sotkun hän teki uuden erän, mutta tällä kertaa oikeilla mittasuhteilla.

Peräpuikot olisivat tietenkin olleet hankala valinta murha-aseeksi, luulen. Christien juonet perustuivat enemmänkin aineisiin, joita voitiin liuottaa johonkin, mitä brittiläinen murhan uhri saattaisi syödä tai juoda. Kirjailija ja farmakologian professori Michael Gerald luetteloi Christien suosikkimyrkyt ja niiden tehokkaimmat käyttötavat vuonna 1993 julkaistussa kirjassaan "The Poisonous Pen of Agatha Christie" (lue lisää tästä tuosta edellä linkkaamastani Kemianmerdian artikkelista). Esimerkiksi arseenitrioksidi sopii hyvin peribrittiläisen teen kanssa, koska edes 20 kertaa tappavaa annosta ei voi maistaa teekupillisessa. Taksiini taas on liian kitkerää jäädäkseen huomaamatta teessä, mutta sekoittuu hyvin marmeladiin.

Kerran todellinen tappaja käytti hyväkseen yhtä hänen kuvitteellisista sekoituksistaan. 1970-luvun alussa brittiläinen tehtaan työntekijä nimeltä Graham Frederick Young tappoi kaksi työtoveriaan annostelemalla heidän kahviinsa ja teehensä talliumia, joka on mautonta, liukenevaa ja erittäin myrkyllistä ainetta, jota ei ollut koskaan ennen käytetty myrkkynä ihmisille Britanniassa, TIME-lehden mukaan. Se oli kuitenkin ollut murha-ase elokuvassa Hallavan hevosen majatalossa. 

Toisin kuin Christien kuvitteelliset roistot, Youngia oli helppo syyttää ilman Christien sankareitten superetsivätaitoja. Kun poliisi tutki hänen taloaan, he löysivät tuon TIME-lehden vuoden 1972 artikkelin mukaan tarpeeksi talliumia apteekin pitämiseksi toiminnassa kokonaisen kuukauden ajan. Mutta hän kilpaili kylmäverisyydessä Christien synkimpien hahmojen kanssa. 

Kävi ilmi, että Young oli niin taitava myrkkyjen kanssa, että hän tiesi tarkalleen, minkä annoksen kullekin hänen uhrilleen piti antaa hidastaakseen heidän kuolemaansa ja peittääkseen syyn. Hän jopa piti päiväkirjaa, jossa hän kertoi yksityiskohtaisesti työtovereilleen tekemistään "kokeista", joissa jokainen uhri tunnistettiin aakkosten kirjaimella. Tyypillinen merkintä: "J: pidän häntä ystävänäni, joten se ei tule kysymykseen." Myöhemmin J sai myrkkyä teessään joka tapauksessa.

Tuossa Kemianmedian artikkelissa on tosiaan tästä lisää, noinniinkuin viikonloppulukemiseksi, eli mukavaa viikonloppua!

Joskus jopa kosmeettinen tuotekin saa kulttuurillista tunnustusta

Tiesittekö muuten, että viime joulukuussa 2025 kajal (kohl) nostettiin Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listoille? Eikä se ole ainoa kosmeettinen tuote tuolla listalla, sitä jo aiemmin ihon ja hiusten värjäämiseen käytettävä henna pääsi listoille joulukuussa 2024. Hennasta vielä sen verran, että tässä tapauksessa ei pelkästää lopputulos (esimerkiksi käsien koristelut) ole "se juttu" tällä listalla, vaan itse sen valmistusprosessi lehdistä värjääväksi tahnaksi on osa maailmanperintökohteeksi nimitystä

Hennakoristeltuja käsiä. Photo by Vitaliy Lyubezhanin on Unsplash

Kajal on paljon enemmän kuin pelkkä kauneustuote: se on tapa, perinne ja ilmaisumuoto. Sen käyttö juontuu tuhansien vuosien taa muitaisessa Egyptissä ja yleensäkin Lähi-Idässä. (lue lisää Wikipediasta)

Arabialaisille kajal on sekä käsityötaito että sosiaalinen käytäntö, joka on olennainen osa beduiini- ja nomadiheimojen sekä arabialueen maaseutu-, suomaa- ja kalastajayhteisöjen elämäntapaa. Kajal on hienoa mustaa jauhetta, jota kaikki sukupuolet käyttävät silmänrajauskynänä. Se toimii paitsi kosmeettisena tuotteena myös suojana tuulelta, hiekalta ja auringonvalolta. Se on osa jokapäiväistä elämää, juhlia ja uskonnollisia rituaaleja, ja se valmistetaan luonnollisista ainesosista, jotka saattavat vaihdella paikallisten olosuhteiden ja elämäntapojen mukaan. 

Kajal valmistetaan joko kotona tai kokoontumisissa, pääasiassa naisten toimesta, ja he välittävät siihen liittyvän tietämyksen ja taidot tyttärilleen ja tyttärentyttärilleen. Arabialaista kajalia säilytetään tyypillisesti koristeellisissa astioissa, joita kutsutaan makhala:ksi. Ne periytyvät usein sukupolvelta toiselle perheen perintökalleuksina. 

Kajalilla rajatut silmät toimivat myös vahvana naisellisen ilmaisun muotona, erityisesti yhteiskunnissa, joissa vain silmät ovat näkyvissä traditionaalisen kasvojen peittämisen vuoksi.

Perinteisesti kajalin käyttöä pidettiin Lähi-Idässä merkkinä koskeasta statuksesta ja uskottiin, että se karkoittaa myös pahoja henkiä ja suojaa pahalta silmältä.

Periteisesti kajal tehdään jauhamalla luonnonmineraaleja, useimmiten galenaa (lyijysulfidia) hienoksi jauheeksi, joka sekoitetaan poltettujen aineiden, kuten puuhiilen, noen ja mantelinkuorten sekä öljyjen kanssa. Vaikka sitä on perinteisesti käytetty silmäluomien rajaamiseen ja auringolta suojautumiseen, sen korkea lyijypitoisuus saattaa aiheuttaa lyijymyrkytyksen, minkä vuoksi monet terveysjärjestöt varoittavat sen käytöstä.

Onneksi nykyään on synteettisiäkin vaihtoehtoja kynämuodossa.

Maanantain pohdintoja

Tein juuri lounasta. Jauhemaksapihvi suppilovahverokastikkeella seuranaan salaatti ja peruna-palsternakkamuusia (viimeksimainittu oli einestuote, mutta ihan hyvä sellainen).

Kokatessa on hyvä vaipua omien ajatustensa flow'hun, joka tosin joskus aiheuttaa karrelle palanutta ruokaa, mutta nyt ei käynyt niin.

Mietin vaan tuota viime vuotta, joka oli todella vaikea. Voiko siitä edes puhua nyt menneessä aikamuodossa? Tuntuu vaan, että olin koko ajan menossa jonnekin tai tulossa jostakin, enkä koskaan oikein päässyt mihinkään. Paitsi, että tulin takaisin Suomeen, mutta sitten tuon kuolemantapauksen jälkeen ei oikein ole voimia muuhun ollutkaan.

Tuossa hellan ääressä putkahti mieleen niinkin triviaali asia, että onhan minulla toki ollut elämää ennen tuota kuollutta miesystävääkin. Kauanpa tämänkin tajuaminen kesti. 

Asian oivaltamista vauhditti myös se, että juttelin eilen pitkästä aikaa vanhan hyvän ystäväni Lauran kanssa. Hän jäi ulkomaille muutettuani "pitämään pystyssä" ennen luotsaamaani maahanmuuttajanaisten suomenopetusryhmää ja sitten puhelumme jälkeen soittikin, että tiistaina olisi opettajien kuukausittainen lounas, pyytääkö hän varaamaan minullekin paikan? Tottakai, menen ilahtuneena mukaan, tarkoitus olikin jossain vaiheessa palata takaisin vapaaehtoistyön pariin.

Tämän lisäksi olen Punaisen Ristin koulutettu kansainvälisten humanitääristen oikeuksien luennoitsija. Siis tämä tarkoittaa sitä, että sodallakin on säännöt. Tai ainakin pitäisi olla. Aihe lienee tänä päivänä aktuaalisempi kuin juuri koskaan ennen.

Elämä täytyisi saada uusille urille (tai vanhoille raiteilleen), mutta toisaalta en haluaisi hajottaa itseäni. Muutossa riittää vielä tekemistä, ja se on osa surutyötäkin.

Eipä silti, onhan tässä viime aikoina jotakin hyvin sydäntälämmittävääkin tapahtunut. Enkä enää niin hirveästi ajattele (harmittele) sitä, että en jäänyt Saksaan. Tai välttämättä hingu koko ajan jonnekin pois.

Toki Keski-Euroopalla on omat hyvät puolensa. Ja Saksalla omat huononsa. Tällä hetkellä pinnaa kiristää, etten ole pyytämällä ja rukoilemallakaan saanut kaikkia niitä papereita, jotka tarvitsen veroilmoitustani varten.  Irlannissa oli vain kaksi verokynnystä, ja ellei ollut perhettä (kuten minulla ei ole), ei sinne sitten oikein verovähennyksiä mistään voinut taikoa, eli käytännössä minulla meni verotus sen korkeamman tulokynnyksen mukaan ja se oli siinä. Saksan verotus on monimutkaisempi ja Sveitsissä se vasta sitten sitä olikin.

Muutamia muitakin paperiasioita entisten kotimaitteni suuntaan pitäisi hoidella. Irlannissa onneksi oli (tai on) kaikki varsin digitalisoitunutta, ja esimerkiksi eläkerahastoani voin koska tahansa katsella online ja sen sijoittamisesta päättää. Sen nostaminen ei ole vielä ajankohtaista, mutta onhan se kiinnostavaa nähdä, mitä siellä tapahtuu.

Mutta nyt on jälkkärin aika, joka tässä tapauksessa on kylmä latte macchiato ja kevyttä omena-kanelirahkaa. Lounas oli aika täyttävä.

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa!

Kysymys ja arvonta

En ole pitkään aikaan arponut täällä mitään. Koska mieltäni on askarruttanut eräs ongelma jo melkein vuoden verran, haluaisin myös kysyä mielipiteitänne siitä, koska se vaivaa minua kovin. Kaikkien kommentoijien kesken arvon muutaman kasvonaamion paketin. Nämä eivät välttämättä ole samoja kuin kuvassa olevat.

Älä laita yhteystietojasi vastaukseesi, mutta laita joku tunniste, vaikka nimimerkki. Muut osallistumisohjeet ovat tämän postauksen lopussa.

Siis minulla on seuraavanlainen ongelma, joka koskee kahta hyvää, miespuolista ystävääni. Toinen on teini-iän rakkaus, jota en ole nähnyt kuin viimeksi 18-vuotiaana. Olemme edelleen hyviä ystäviä ja soittelemme silloin tällöin pitkiä puheluita. Hän on onnellisesti naimisissa.

Toinen on eräs professori, jonka kanssa oli lyhyt juttu joskus kauan, kauan sitten. Reissasimme jonkin verran yhdessä, mutta ei siitä sen kummempaa tullut koskaan. Hänellä on pitkäaikainen naisystävä. Soitellaan usein toistemme kuulumisia.

Nyt nämä molemmat miehet ovat jo liki vuoden puhuneet, että haluaisivat tutustuttaa minut näihin puolisoihinsa. Tavallaan olen imarreltukin siitä, että meidän ystävyyttämme arvostetaan niin paljon, mutta tavallaan olen myös vaivaantunut. Miksi?

Sitten vielä tämän toisen vaimo on kuulemma mustasukkainen. Sanoinkin jo, että "älä nyt mene täräyttämään vaimollesi tällaista ehdotusta ihan noin vaan, kuulostele ainakin ekaksi, miten hän mahdollisesti asiaan suhtautuisi".

Teenko minä nyt tästä itselleni ongelman, vai mitä? Kuitenkin ajatus tuntuu kummalliselta.

Eikä minulla ole mitään tarvetta tavata kumpaakaan naista.

Haluaisin kuulla ajatuksianne. Sanonko suoraan, ettei sellaista tapaamista tule tapahtumaan, vai suostunko, koska he niin molemmat sitä toivovat? Kesä tulossa ja molemmat pariskunnat pörräävät Turussa jossain vaiheessa.

Molemmat miehet ovat todella rakkaita ystäviä minulle, enkä todellakaan haluaisi kumpaakaan loukata pienimmässäkään määrässä.

Arvonta suoritetaan tämän kuukauden viimeinen päivä, kuun vaihtuessa huhtikuuksi. Toki kommentoida saa senkin jälkeen, mutta haluan paketin postiin huhtikuun alussa.

Kiitän jo etukäteen ajatuksistanne!

PS: Kävin eilen torilla ja ajattelin, että onpas sekin, kun järjestää ihan itse itselleen ja toisille hupia ja hämmennystä sekoilemalla kielen kanssa.

Kävelin ohi pienen kojun, jossa kaksi nuorta miestä möi rahkamunkkeja. Pyörsin takaisin ja ajattelin että ostanpa sittenkin muutaman syötäväksi teen kanssa.

Toinen nuorimies pakkasi tilaustani pussiin ja kaivelin maksukorttiani käsilaukusta samalla kysyen, että "Kann ich mit Karte bezahlen?". Saksassahan ei välttis aina kortti käynyt joka paikassa.

Ööh, huomasin heti virheeni, ja kysyin saman suomeksi ja selitin, mistä lapsukseni johtuu, eli siitä, että vielä viime vuonna asuin Saksassa.

Tämä maksua vastaanottava kaveri tokaisi, että kyllä hän olisi saksaksikin voinut vastata, koska hänen äitinsä on saksalainen. Sitten hän viittasi niitä munkkeja pakkaavaan kaveriinsa ja sanoi, että "ja toi on itävältalainen".

Poistuin paikalta hihitellen ja muutama mummu jonossa takanani loi hiukan ihmetteleviä katseita.

Pikkujuttu, mutta minua se nauratti kovin!

EDITEDITEDIT: Unohdin sanoa, että voittaja ilmoitetaan seuraavana päivänä (aprillipäivä 1.4.) tämän saman postauksen kommenteissa! Voittajan tulee ilmoittautua viikon sisällä joko oikeassa kolumnissa olevan s-postin kautta tai yhteydenottolomakkeella.

Voiko hiusten harmaantumisen estää?

Minulla on ystäviä, joille ensimmäiset harmaat hapset alkoivat ilmestyä jo vähän yli kolmikymppisinä. Katselin juuri itse omia hiuksiani tarkkaan, eikä siellä ainakaan näy vielä mitään. Itse asiassa minun hiukseni tummenivat huomattavasti syöpähoitojen jälkeen (ja muuttuivat kihariksi). Jotkut syöpälääkkeet ovat siitä kummallisia, että ne jopa kumoavat hiusten harmaantumisen, ja hiukset saattavat jopa kasvaa takaisin toisen värisinä kuin ennen.

Eipä sillä, onhan se geneettistäkin. Isävainaani ei ehtinyt koskaan saada harmaita hiuksia (vaikka iäkkäänä kuolikin), kun taas äitini sanoo harmaantuneensa isän kuoleman jälkeen. Molemmilla siis alunperin tumma tukka.

Ovathan eri harmaan sävyillä värjätyt hiukset toki nykyään muodikkaitakin. Ja 74:llä prosentilla 45–65-vuotiaista on tutkimusten mukaan ainakin jonkin verran harmaita hiuksia. Jotkut hyväksyvät harmaat hiuksensa, kun taas toiset turvautuvat hiusväriin peittääkseen ne.

Mutta viime aikoina on ollut ainakin netissä huhuja siitä, että harmaat hiukset eivät ehkä olekaan pysyviä, ja on olemassa useita ratkaisuja, joiden väitetään korjaavan harmaantuminen. Näitä on aina hiustuotteista, kuten shampoista, luonnollisiin hoitokeinoihin, kuten ruokiin ja vitamiineihin. On keskustelunaihe, voivatko hiukset todella muuttua takaisin alkuperäiseen väriinsä. Dublinissa asuessani ihmettelin Bootsilla yhtä kokonaista hyllyllistä näitä harmaantuvien hiusten ennaltaehkäisyyn ja värin palauttamiseen tarkoitettuja ravintolisiä.

Mutta mikä aiheuttaa hiusten harmaantumisen?

Aloitetaan sillä, miten hiukset alun perin saavat värinsä. Hiusten värin määräävät melanosyytit, jotka ovat pigmenttiä tuottavia soluja hiustupessa. Nämä melanosyytit tuottavat kahdenlaista pigmenttiä (eli melaniinia): eumelaniinia, joka luo tummia hiuspigmenttejä, jotka tekevät hiuksista ruskeat tai mustat, ja feomelaniinia, joka tuottaa punaisia ​​tai kultaisia ​​sävyjä.

Monet hiusvärivaihtoehdot syntyvät erilaisilla eumelaniinin ja feomelaniinin suhteilla, jotka määräytyvät genetiikan mukaan. Harmaantuminen tapahtuu, kun melanosyyttien melaniinin tuotanto vähenee ajan myötä. Melaniinin täydellinen menetys saa hiukset valkoisiksi.

Pigmentoimattomilla hiuksilla voi olla erilainen rakenne kuin luonnollisesti pigmentoituneilla hiuksilla, ja se näkyy usein aluksi esimerkiksi etummaisilla ohimoilla tai hiusrajan ympärillä. Vaikka ikääntyminen on yleisin syy hiusten harmaantumiseen, on olemassa muita tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa ennenaikaiseen harmaantumiseen, eli niihin ihmisiin, jotka alkavat harmaantua 20–30-vuotiaina. Näitä voivat olla esimerkiksi seuraavat.

Lääketieteelliset tilat: Autoimmuunisairaudet, kuten vitiligo, alopecia areata tai kilpirauhasen häiriöt.

Geenit: Jotkut ihmiset saattavat periä geenejä, jotka voivat aiheuttaa heidän harmaantumisensa ennenaikaisesti ja pysyvästi.

Oksidatiivinen stressi: Kehon luonnollinen antioksidanttipuolustus heikkenee ikääntyessä, mikä johtaa lisääntyneeseen oksidatiiviseen stressiin, joka puolestaan ​​heikentää melanosyyttejä ja aiheuttaa vähemmän melaniinia, mikä osaltaan johtaa hiuspigmentin menetykseen. Antioksidanttipitoisten ruokien puute, säännöllinen liikunta ja uni sekä tupakointi, liiallinen stressi ja alkoholin käyttö lisäävät kaikki oksidatiivista stressiä. (enkä muuten ollut ajatellutkaan tätä)

Vitamiinien ja kivennäisaineiden puutos: Tiettyjen välttämättömien vitamiinien ja kivennäisaineiden puutos voi myös aiheuttaa harmaita hiuksia. B12-vitamiinin riittämätön saanti voi johtaa anemiaan ja neurologisiin ongelmiin, jotka voivat vaikuttaa hiustuppiin ja vähentää melaniinin tuotantoa. Kupari on tyrosiinin, melaniinin synteesiin osallistuvan entsyymin, keskeinen osa, joten kuparin puute voi johtaa hiuspigmentin tuotannon menetykseen, ja D-vitamiinin, sinkin ja raudan puutos voi myös vaikuttaa ennenaikaiseen harmaantumiseen. Tässä siis on syy, että noita ainesosia juurikin löytyi niistä Dublinin Bootsilla ihmettelemistäni purkeista.

Stressi: Krooninen stressi tai stressaava ajanjakso voi vaikuttaa hermostoon ja heikentää melanosyyttien kykyä uusiutua tai tuottaa pigmenttiä. (olisikohan tässä ollut jokin yhteys äitini harmaantumiseen?)

Voiko hiusten harmaantumisen estää?

Mitä ilmeisimmin ei voi. Mutta koska tietyt ravintoainepuutokset voivat johtaa ennenaikaiseen harmaantumiseen, ravinnepitoisen ruokavalion ylläpitäminen voi auttaa säilyttämään hiusten värin.

Varmaan on myös tärkeää vähentää päivittäisiä stressitekijöitä sekä hiusvarteen kohdistuvia fyysisiä stressitekijöitä, kuten lämpöä ja vaurioita aiheuttavia kemikaaleja (tämän luin jostakin). Kannattaa välttää tupakointia, jonka on osoitettu myös johtavan ennenaikaiseen harmaantumiseen

Entäs ravintolisät?

Tästä yritin ottaa jo silloin Irlannissa asuessani selvää, koska pidin kummallisena, että noita hiusten harmaantumisen estäviä vitamiineja oli kaupan kokonainen hyllyllinen. Käsittääkseni tällä hetkellä ei ole tieteellistä näyttöä siitä, että vitamiinien, kuten B12-vitamiinin, kuparin ja folaatin, nauttiminen voisi korjata harmaantumista. Näiden vitamiinien puutokset ovat länsimaisessa ruokavaliossa aika harvinaisia, mutta ainakin teoriassa, jos tällainen puutos havaitaan, saattaa vitamiinilisä estää ennenaikaista harmaantumista. 

Entäs hiuksiin käytettävät tuotteet?

Tämä onkin aika monimutkainen juttu. Paikallisesti käytettävät tuotteet kohdistuvat yleensä johonkin hiusten ikääntymiseen ja melaniinin tuotannon vähenemiseen johtaviin prosesseihin. Yksiä yleinen käytetty ainesosa on antioksidantit (kuten C- ja E-vitamiinit), jotka voivat vähentää hiusnystyn oksidatiivista stressiä, joka voi olla osallisena ikääntymisprosessissa ja siten harmaantumisprosessissa.

Lisäksi vetyperoksidin kertymisen hiukseen ikääntymisen aikana uskotaan johtavan hiusvarren vaalenemiseen. Tämän torjumiseksi entsyymi nimeltä katalaasi voi auttaa hajottamaan vetyperoksidia, mikä voisi teoriassa hidastaa harmaantumista. Vetyperoksidia voi kertyä hiukseen tietystikin vaalennus- ja värikäsittelyistä ja jopa kotihoitotuotteista, mutta hiussolut tuottavat itsekin sitä pieniä määriä luonnollisesti. Lisäksi katalaasientsyymin luonnollinen tuotanto vähenee ikääntyessä, joten vetyperoksidi ei enää hajoa tarpeeksi vaan alkaa kertyä hiustuppiin ja sitä myötä hiuksiin.

Joidenkin hiustuotteiden väittetään lisäävän melaniinipigmentin tuotantoa sellaisten ainesosien, kuten tiettyjen peptidien avulla.

Niiden tehokkuus on kuitenkin kyseenalainen, koska niistä ei ole kunnon tutkimusdataa, eikä kaksoissokkotutkimuksia. pahinta on, että ainoa data, millä niitä markkinoidaan, perustuu kuluttajien itsearvioon. Tällaisiakin tuotteita näin Irlannissa Bootsilla luuhatessani. En tiedä, markkinoidaanko tällaisia Suomessa.

Sitten on tuotteita, joiden lupaus on aloittaa hiustenkasvu uudelleen elvyttämällä hiustuppia siitämällä ne lepovaiheesta kasvuvaiheeseen. Jonkin julkaisun mukaan päivittäinen käyttö monasti  johti uusien, pigmentoituneiden hiusten kasvuun. Yksi näistä aineista oli minoksidiili. Tämäkään ei tosin tehonnut täysin pigmenttiä vailla oleviin harmaisiin hiuksiin, jotka aiheutuvat ikääntymisestä tai geneettisestä perimästä.

Ravinto tai luontaishoidot?

Kyllähän netissä mainostetaan monenlaista aina kookosöljystä, valkosipuliin ja inkivääriin, mutta ei näistä mitään tieteellistä näyttöä löydy. Monipuolinen ravinto saattaa tietenkin auttaa, mikä mainittiin juo tuolla aiemmin kun listasin harmaantumisen syitä.

Sama pätee luontaishoitoihin. Jotkut uskovat, että jotkut luonnolliset ainesosat, kuten kumina, musta tee, musta seesami ja kahvi, voivat hidastaa harmaantumisprosessia, koska ne sisältävät paljon antioksidantteja ja polyfenoleja, ja amlan (intialaisen karviaisen) uskotaan parantavan hiusten melaniinin tuotantoa, tieteellinen näyttö näiden väitteiden tueksi on todella rajallista. Nämä luonnolliset aineet sisältävät usein aiemmin mainittuja vitamiineja tai niillä on antioksidanttisia ominaisuuksia, jotka vähentävät hiustupen stressiä ja siten ikääntymistä, mutta ne eivät korjaa jo harmaantuneita hiuksia.”

Muuta asiaan liittyvää?

Harvinaisissa tapauksissa harmaiden hiusten värin on raportoitu palautuvan, ja tämä tapahtuu usein tilanteissa, joissa harmaantumista aiheuttanut lääkitys on lopetettava tai taustalla olevaa sairautta (kuten kilpirauhasen toimintahäiriötä tai alopecia areataa, joka on autoimmuunihyökkäys hiustuppeen) hoidetaan. Näissä tilanteissa hiusten väri siis voidaan palauttaa hoitamalla taustalla olevaa syytä, ja palautumisen jälkeen hiukset harmaantuvat hitaasti geneettisesti määräytyneellä ikääntymisvauhdilla.

Vaikka harmaiden hiusten pysyvää pysyvää värin palauttamista ei ole vielä keinotekoisesti tsaatu aikaan, on olemassa lupaavia kantasolututkimuksia, jotka keskittyvät melanosyyttien manipulointiin ja hiusten melaniinin tuotannon geneettisten reittien uudelleenaktivointiin, ehkä tämäkin pystytään vielä joskus tekemään.

Sillävälin harmaiden hiusten häivyttämiskeinot ovat aika rajalliset.

3 x hyaluronihapposeerumi

Tarkastellaanpas tänään kolmea hyaluronihapposeerumia, joille kaikille on yhteistä niiden kosteuttava vaikutus. Tässä ensimmäisenä The Ordinaryn Hyaluronic Acid 2% + B5 -seerumi.

Tämä kirkas seerumi sisältää viittä erikokoista hyaluronihappomolekyyliä  ja hyaluronihapon crosspolymeerimuotoa, joka muodostaa iholle kolmiulotteisen hengittävän kalvon (siinä, missä muut hyaluronihappomolekyylit taas imeytyvät kokonsa mukaan eri ihon pintakerroksiin). Kalvon tarkoituksena on pitää kosteus paremmin ihossa.

Tässä on tosiaan useaa, molekyylipainoltaan erilaista hyaluronihappoa, plus tuon kalvon muodostavan molekyylimuodon lisäksi hydrolysoitua (pilkottua) hyaluronihappoa, joka pienikokoisena tunkeutuu syvemälle ihoon. 

Lisäksi tässä on keramideja ja pantenolia (provitamiini B5). Pantenoli kosteuttaa, rauhoittaa ja korjaa ihoa, sekä ihoa rauhoittavaa punaleväuutetta ja glyseriiniä.

Torriden Dive In - seerumi on viimeaikojen K-beautysuosikki, jonka huomasin olevan monesta paikasta jokin aika sitten jopa loppuunmyyty.

Tämän INCI-listassa kokeilevat kärjessä vesi.glyseriini, pantenoli ja nuo samat hyaluronihappomolekyylimuodot, mitä tuossa The Ordinarynkin seerumissa. Näiden lisäksi seerumista löytyy mm. allantoiinia, trehaloosia, betaiinia, kasvisuutteita, madecassosidejä, keramideja, beetaglukaania, ja malakiittiuutetta. Malakiittihan on mineraali., joten tämä viimeinen hiukan ihmetytti.

Minua hiukan aina arveluttaa tämä korealaisiin tuotteisiin ympätty kasvipohjaisten ainesten kimara. Kerran sain yhdestä voiteesta ihottumaa, mutta tästä ei nyt sellaista onneksi tullut.

Sitten viimeisenä toinen Deciemin tuote, eli nyt jo lopetetun Hylamide-tuotelinjan Low-Molecular HA -seerumi. Minulla on ollut näitä usea pullo, ja tässä viimeisessa on vielä pohjat jäljellä.

Tässä INCI-listan alkupäästä löytyy hydrolysoitu hiiva. Se viittaa yleensä  Saccharomyces cerevisiae -hiivan pilkkomiseen joko eksternaalisten entsyymien tai autolyysin välityksellä  kosmetiikassa käyttökelpoiseksi aineeksi, joka sisältää aminohappoja, B-vitamiineja, peptidejä ja nukleotidejä + hydrolyysin yhteydessä syntyviä probiootteja.

Muuten tässä on suurinpiirtein samanlaisia hyaluronihappomolekyylejä (viittä erilaista), kosteuttavaa valkohytykkää, punaleväuutetta, lesitiiniä, glyseriiniä ja polyglukuronihappoa, jonka pitäisi tukea hyaluronihapon kosteuttavaa vaikutusta. Se on myös kalvonmuodostaja  tuon hyaluroni-crosspolymeerin lisäksi. 

Tämä Hylamiden seerumi saattaa olla piirun verran viskositeetiltaan paksumpaa kuin nuo aiemmin mainitut.

Miniloma pääkaupungissa

Huh, olin pari päiväää pääkaupunkiseudulla ja "humputtelumoodissa". Toisena iltana tapasin vanhan opiskelukaverini, ja paikalle pölähtikin koko hänen perheensä miniäkandidaattia myöten.

Toisena päivänä (eilen) kävimme lapsuudenystäväni kanssa sivistyneesti englantilaisella iltapäiväteellä ravintola Salutorgetissa. 

Klikkaa kuva suuremmaksi, ellei se kunnolla näy. Kokeilkaapa muuten joskus noita kurkkusandwichejä, ovat yllättävän herkullisia! Minä laitan paahtoleipäviipaleitten väliin vain voita ja erittäin ohuita, juustohöylällä leikattuja kurkkuviipaleita, ja tämä yksinkertainen kombo on kyllä todella herkullista.

Tämä iltapäivätee sai kyllä hyväksyntäni, vaikka oikeasti olen näissä asioissa todella nipottaja. Teelistakin oli kohtuullinen. Tarjoilu vaan oli hiukan hidasta.

Kävin aamukahvilla Kampissa Café Enchantessa. Ranskaa puhuva nuori mies tiskin takana, ja kerrankin oli listalla latte macchiatoa. Kumma, kun eri Suomesta sitä monestakaan paikasta saa. Saksassa sitä on joka kahvilan listoilla. Suosikkini, joka mielestäni kyllä pitäisi tarjota korkeasta lasista.

Täällä näkyi käyvän paljon ranskankielistä porukkaa, mikä miellytti minun korviani. Lämmin croissant kahvin kanssa oli erinomainen ja ilmainen santsikuppi hyvää latte macchiatoa oli iloinen yllätys.

Luuhasin sitten eilen hiukan kaupungilla. 

Kauppahallithan ovat nyt sitten juuri sellaisia paikkoja, joissa on pakko käydä. Paha vaan, että oli jo lounasaika, ja esimerkiksi yksi paikka, joka tarjosi mm. niche-viinejä, oli ihan tupaten täynnä, joten ostokset tehtyäni marssin jo etuaikaan Salutorgetiin kittaamaan cokista. Tai Pepsiähän se oli. Sitruunalla.

Se oli hassua, että täällä oli joka paikassa myytävänä tippaleipiä. Vastahan Runebergintortuista ja laskiaispullista päästiin, ja vappu on vielä kaukana!

Vähän nähtävyyksiäkin... Kirkon edessä oli rakenteet jotakin tilaisuutta varten. Liittyisikö huomiseen naistenpäivään?

Siellä oli vielä enemmän talvi kuin täällä Turussa. Mutta niinhän se on aina ollut. Joskus, kun olin erään ison kotimaisen lääkefirman palkkalistoilla, me Turussa töitä tekevät aina vitsailimme, että pääkonttori on "itäsuomessa" saaden asian kuulostamaan siltä, että reissu sinne suuntaan on suurinpiirtein sama kuin lähtisi Siperiaan. Onneksi oli aurinkoinen sää.

Eilen aamulla varmaan ylitin kaikki kofeiininsaantisuositukset. Kahvia ja cokista - tai siis muutama lasi Pepsiä.

Me sitten pälpätimme neljä tuntia siinä iltapäiväteen lomassa. Olisi mennyt enemmänkin aikaa, mutta sama pöytä oli varattu kello 18, joten meidät häädettiin pois.

Koko parin päivän reissulle tuli niin monta aikataulumuutosta (poislukien tämä iltapäivätee), että missasin yhden miespuolisen ystäväni tapaamisen.

Sitten selvisi, että hän oli juuri puoli tuntia aikaisemmin ollut tässä ravintolassa, jossa on Järnefeltin upea Koli-maalaus. 

Huomasin juuri sinne saavuttuani junaa odottelemaan, että hän oli lähettänyt kuvan samasta maalauksesta, joka ilmeisesti on juuri entisöity. No, hänellä oli joku töihin liittyvä iltameno, mutta olisi se ollut hauska törmätä kuitenkin.

Piristi se kummasti mieltä tällainenkin miniloma.