Chileläistä lohta - por favor!

Mistä on kotoisin lohi lautasellasi? Tiedätkö, vai vaan arvaat? Se saattaa olla norjalaista lohta Chilestä.

Kas, telkusta tuli taas hyvä dokumentti, joka on vielä hiukan aikaa nähtävissä täällä. Syötkö norjalaista lohta? Tai...öh, se taitaakin tulla Chilestä....

Dokumentti kertooo alunperin norjalaisen, mutta sittemmin Kyproksen kansalaiseksi löysemmän verotuksen takia tulleen John Fredriksenin firmasta nimeltä Marine Harvest.

Chile on halpa paikka tuottaa lohta. Lait ovat myös löydempiä kuin esim. Euroopassa. Marine Harvest käyttää etua hyväksen ja sulloo kasvatushäkkeihinsä kaksi kertaa enemmän lohia kuin mitä eurooppalainen lainsäädäntö sallisi. Tämä johtaa ahtauteen, mutta siitä on etua, koska kalanrehua menee vähemmän hukkaan. Aitaukset ovat myös lähempänä toisiaan kuin esimerkiksi Norjassa sallitaan, joten taudit kaloissa leviävät nopeasti. Antibiootteja käytetään sumeilematta suuria määriä antibiootteja ja siententorjunta-aineita puhumattakaan muista kemikaaleista, joista jäänteenä on mm. raskasmetalleja. Koska näitä kaloja ei saa viedä esim. USAan, niin niitä myydään Chilessä halvalla. Myös rehu on keinotekoista ja sisältää väriainetta, jolla saadaan loheen kauniinpunainen väri.

Tämä ei ole ainoa ongelma. Yhden pienen lahdenpoukaman kalanviljelyshäkit saastuttavat päästöillään yhtä paljon kuin joku maailman miljoonakaupungeista. Se ei ole vähän se. Joskus myös pääsee lohia karkuun (kerran pääsi 13 000 kalaa omille teilleen) ja se tietää tuhoa luonnollisille kalakannoille ja kalastajien toimeentulolle huomattavaa laskua. Sillä ne syövät ihan kaiken.

Lohien luonnollinen vihollinen on Chilen rannikoilla asusteleva isohylje, jota ei lain mukaan saa metsästää, mutta kalankasvattajat eivät siitä piittaa, vaan ampuvat heti jos heidän lohensa ovat uhattuna.

Isohylkeiden lisäksi ihmisetkin ovat vaarassa. Sukeltajat puhdistavat kalahäkit kuolleista kaloista, mutta ei ole otettu huomioon sitä, että heidän varusteensa ole kunnollisia. Ilmaletkut ovat hapertuneet. Eikä heillä sitäpaitsi olisi lupaa sukeltaa 20 m syvemmälle, mutta häkkeihin päästäkseen pitää sukeltaa 40 m syvyyteen. Pelastushenkilöstöä vaaran uhatessa ei ole, sillä sellaisen ylläpito tulisi liian kalliiksi. Viimeisen kymmenen vuoden aikana onkin seudulla kuollut 10 sukeltajaa, kun taas vastaavassa työssä olevia norjalaisia sukeltajia on menehtynyt vain yksi.

Ja mihin päätyvät sairaat ja kuolleet lohet? Eläintenrehuksi, kalajauhoksi ja öljyksi, siitä huolimatta, että lohenraadot olisi saastuttanut pelätty ISA-virus. Virus tuhoutuu korkeassa lämpötilassa valmistuksen aikana, mutta kemikaalit tuskin poistuvat mitenkään.

Yhden lohikilon tuottamiseen tarvitaan viisi kiloa tervettä luonnonvaraista merikalaa. Onko järkevää? Ja suuri osa näistä kaloista pyydetään ennenkuin ne alkavat lisääntyä.

Kaikista hölmöimmältä kuulostaa se, että Fredriksen on "ostanut" Norjan WWF:n tukemaan työtään noin 100 000 eurolla per vuosi. Money talks, ja se kuuluu myös kauas Etelä-Amerikkaan.

Valitse villi lohi ja tue kestävää kehitystä!

Sydamellista uunilohta

Ostinpa sitten kuitenkin lohta. Brittiystavani aina jaksaa ihmetella, miksi taalla on kaupan vain viljeltyja tai kovinkin kaukaa rahdattuja kaloja, tuhansien jarvien maassa kun asutaan. Niin, en mina tieda. Kuulostaa kylla kummalliselta, kun itsekin sita olen ajatellut.

Kavimme muutama vuosi sitten saaristossa pitkaa viikonloppua viettamassa, ja mukana oli kylmalaukku, jossa oli kokkaustarpeet. Ajatuksena oli ostaa kalaa paikan paalta kalastajilta. No ei loytynyt! Harmillista. Nyttemmin olen todella huomannut, etta lahiruokana kalaa ei todellakaan ole tarjolla, ellei itse mene ongelle. Valilla on todella vaikeaa tehda kuluttajana valintoja ja miettia, mita sita kannattaisi syoda.

Mutta tassa uunilohen kuva, lohenpala hierottiin merisuolalla ja valkopippurilla, ja laitettiin uunivuokaaan. Paalle silputtiin runsaasti tillia ja kaadettiin kunnon kermaa, ei mitaan tekosellaista, vaan kunnon kuohukermaa.

Totuus lohesta lautasellasi

Kun laitat lohta ruoaksi, on se todennäköisimmin Norjassa kasvatettua ns. kassilohta. Oletko ajatellut tarkemmin, millaista lohen kasvatus on, ja miten se vaikuttaa luontoon? Muutama fakta sai minut lopettamaan viljellyn lohen ostamisen.

Kalan kasvattamisessa ravinnoksi ei kai sinänsä ole mitään vikaa, mutta ensinnäkin lohi on petokala, joka käyttää ravinnokseen muita kaloja. Lohi on ravintoketjun huipulla, joten siihen todennäköisesti rikastuu haitallisia aineita (mistä olen ennemminkin tässä blogissa maininnut), mutta se ei ole ainoa ongelma. Lohi kuluttaa ravinnokseen ruokakaloja, joista monesta alkavat olla, tai kannat ovat jo uhanalaisia.

Norjan lohiteollisuus etsii uudenlaisia, kasvispohjaisia vaihtoehtoja rehuksi, mutta todellisten ja käyttökelpoisten vaihtoehtojen löytyminen ei ole taattua. Proteiinipitoista kasvisrehua ja kasvisöljyjä ehkä voidaan käyttää, mutta millaista sellaista, se on hyvä kysymys. Miten tällainen rehu sitten vaikuttaa lohen ravintoarvoihin on toinen asia. Nykyään lohta markkinoidaan hyvänä omega-3 -rasvahappojen lähteenä, mutta saadaanko se ominaisuus pysymään, jos lohen luontaista ravintoa muutetaan?

Koska lohi on petokala, sen ravintoa ovat monet hyvät ruokakalat, kuten mustakitaturska, tuulikala, harmaaturska, villakuore, anjovis, makrilli ja silli. Monet näistä on (ryöstö)kalastettu Pohjanmerellä ja Norjan ja Islannin rannikoilla miltei sukupuuttoon. Eikä tämä koske yksinomaan noiden maiden rannikoiden ongelma: Norjan kalanviljelyteollisuus tarvitsee mm. anjovista Perun rannikoilta rehun raaka-aineeksi. Monet kalanrehujalostamot sijaitsevat Islannissa (n. 15 sellaista), ja tämä elinkeino on korvannut pitkälle siellä ennen niin kukoistavan ruokakalan jalostusteollisuuden. Myöskään anjovislastien kuljetus Perusta saakka ei ole kovinkaan ekologista.

Joidenkin asiantuntijoiden mukaan jopa 80% maailman isojen kalojen massasta (kannoista) on jo menetetty. 75% kalakannoista maailmassa on (ryöstö)kalastettu äärimmilleen tai uhanalaisiksi (prof. Daniel Paulyn mukaan).

1/3 maailmassa pyydetystä kalasta päätyy rehuksi, jota käytetään kassilohen lisäksi myös sikojen kasvatuksessa. Yhden lohikilon tuottamiseen tarvitaan vähintään 2,5 kiloa hyvää ruokakalaa, joten kalankasvatus ei todellakaan ole mitään kestävää kehitystä!

Lisäksi tällainen (ryöstö)kalastus järkyttää merien eläimistön tasapainoa. Tämä näkyy mm. ravintoketjun pohjalla olevien kalojen vähenemisenä. Koska nämä kalat syövät planktonia, ja pitävät näinollen leväkannatkin kurissa, niiden väheneminen näkyy paljaalla silmälläkin vesien rehevöitymisenä. Kukapa meistä ei olisi nähnyt lietemäisiä levälauttoja rannikkovesien pinnoilla.

USA on kieltänyt omilla vesillään ravintoketjun alimmaisena olevien kalojen pyynnin, mikä on askel eteenpäin kalakantojen elvyttämisessä. Toivottavasti muut maat seuraavat perässä.

Tästä huolimatta Norjan tavoite on tuplata kasvatetun kalan tuotanto lähivuosina.