Kun laitat lohta ruoaksi, on se todennäköisimmin Norjassa kasvatettua ns. kassilohta. Oletko ajatellut tarkemmin, millaista lohen kasvatus on, ja miten se vaikuttaa luontoon? Muutama fakta sai minut lopettamaan viljellyn lohen ostamisen.
Kalan kasvattamisessa ravinnoksi ei kai sinänsä ole mitään vikaa, mutta ensinnäkin lohi on petokala, joka käyttää ravinnokseen muita kaloja. Lohi on ravintoketjun huipulla, joten siihen todennäköisesti rikastuu haitallisia aineita (mistä olen ennemminkin tässä blogissa maininnut), mutta se ei ole ainoa ongelma. Lohi kuluttaa ravinnokseen ruokakaloja, joista monesta alkavat olla, tai kannat ovat jo uhanalaisia.
Norjan lohiteollisuus etsii uudenlaisia, kasvispohjaisia vaihtoehtoja rehuksi, mutta todellisten ja käyttökelpoisten vaihtoehtojen löytyminen ei ole taattua. Proteiinipitoista kasvisrehua ja kasvisöljyjä ehkä voidaan käyttää, mutta millaista sellaista, se on hyvä kysymys. Miten tällainen rehu sitten vaikuttaa lohen ravintoarvoihin on toinen asia. Nykyään lohta markkinoidaan hyvänä omega-3 -rasvahappojen lähteenä, mutta saadaanko se ominaisuus pysymään, jos lohen luontaista ravintoa muutetaan?
Koska lohi on petokala, sen ravintoa ovat monet hyvät ruokakalat, kuten mustakitaturska, tuulikala, harmaaturska, villakuore, anjovis, makrilli ja silli. Monet näistä on (ryöstö)kalastettu Pohjanmerellä ja Norjan ja Islannin rannikoilla miltei sukupuuttoon. Eikä tämä koske yksinomaan noiden maiden rannikoiden ongelma: Norjan kalanviljelyteollisuus tarvitsee mm. anjovista Perun rannikoilta rehun raaka-aineeksi. Monet kalanrehujalostamot sijaitsevat Islannissa (n. 15 sellaista), ja tämä elinkeino on korvannut pitkälle siellä ennen niin kukoistavan ruokakalan jalostusteollisuuden. Myöskään anjovislastien kuljetus Perusta saakka ei ole kovinkaan ekologista.
Joidenkin asiantuntijoiden mukaan jopa 80% maailman isojen kalojen massasta (kannoista) on jo menetetty. 75% kalakannoista maailmassa on (ryöstö)kalastettu äärimmilleen tai uhanalaisiksi (prof. Daniel Paulyn mukaan).
1/3 maailmassa pyydetystä kalasta päätyy rehuksi, jota käytetään kassilohen lisäksi myös sikojen kasvatuksessa. Yhden lohikilon tuottamiseen tarvitaan vähintään 2,5 kiloa hyvää ruokakalaa, joten kalankasvatus ei todellakaan ole mitään kestävää kehitystä!
Lisäksi tällainen (ryöstö)kalastus järkyttää merien eläimistön tasapainoa. Tämä näkyy mm. ravintoketjun pohjalla olevien kalojen vähenemisenä. Koska nämä kalat syövät planktonia, ja pitävät näinollen leväkannatkin kurissa, niiden väheneminen näkyy paljaalla silmälläkin vesien rehevöitymisenä. Kukapa meistä ei olisi nähnyt lietemäisiä levälauttoja rannikkovesien pinnoilla.
USA on kieltänyt omilla vesillään ravintoketjun alimmaisena olevien kalojen pyynnin, mikä on askel eteenpäin kalakantojen elvyttämisessä. Toivottavasti muut maat seuraavat perässä.
Tästä huolimatta Norjan tavoite on tuplata kasvatetun kalan tuotanto lähivuosina.
Blogi terveydestä, terveellisestä ruoasta, kosmetiikasta, luontaistuotteista ja yleensä maailmanmenosta aikuisen naisen silmin nähtynä. Kaksi kierrosta syövän sairastelua värittää elämääni ja arkielämän psykologiaa ja johtajuuttakin sivutaan. Taustaltani olen mm. pitkän linjan lääketutkimusammattilainen, joten ruodin postauksissa kosmetiikan ja luontaistuotteiden ainesosia ja tehoa omien käyttökokemusten ohella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!