perjantai 30. marraskuuta 2018

Sädehoito alkoi

Sädehoitoni alkoi keskiviikkona, eli nyt on kolme kertaa takana. Kokonaisuudessaan se kestää viisi viikkoa ja homma venyy siis ensi vuoden puolelle. Onpahan nyt sitten ainakin ohjelmaa joka arkipäivälle (ihan kuin sitä ei olisi muutenkin). Ajattelin nyt kirjoittaa hiukan tästä hoitomuodosta, sillä huomaan, että monille se on aika mysteerihommaa.


Mies on ollut aika lailla kysymysmerkkinä koko hoidon suhteen, ajattelin hiukan kertoa siis tarkemmin, mitä koko rulianssi itse asiassa pitää sisällään ja mitä se on. Voihan se auttaa aina jotakin, joka joutuu tällaiseen hoitoon ensimmäistä kertaa.

Monella on se luulo, että sädehoidosta tulee huonovointiseksi ja että siitä lähtee tukka. Ei todellakaan kumpaakaan, ja hiukset lähtevät vaan silloin, jos sädehoito annetaan päähän. Pahoinvointi taas saattaa liittyä sytostaatteihin, eli solumyrkkyihin, ja se on ihan eri asia kuin sädehoito. Sädehoidosta voi lukea lisää täältä.

Sädehoito ei tunnu miltään. Kone surisee ympärillä, ja koko homman kesto on muutama minuutti per hoitokerta. Enemmän menee yleensä aikaa siihen, että hoitaja asettelee hoidettavan oikeaan asentoon sädehoitopedille. Koko toimitus on ohi alta kymmenessä minuutissa. Sädehoito annetaan aina samalla laitteella, jossa on henkilökohtaiset asetukset, ja säde ohjataan oikeaan paikkaan ihoon tatuoitujen pisteiden avulla. Kohdennuspisteet on laitettu paikalleen jo aiemmin, kuvantamisten (mri, rtg, PET) perusteella saadun tiedon valossa.


Tämä kuva on vahvasti suurennettu vanhasta, rintalastan päällä olevasta kohdennustatuoinnista. Puolikkaan kirpun kokoista pistettä on vaikea huomata (muistuttaa pientä luomea, mutta on tosin mustempi), ja tästä näkee, että vanha tatuointiaine leviää hiukan ajan myötä. Uudemmilla ei kuulemma ole tätä vaaraa. Tällä kertaa minulle laitettiin siis kolme pistettä, yhdet kummallekin puolelle lantiota ja yksi keskelle etupuolelle. Sädetysalueena on siis koko lantion alue aina ristiluusta häntäluun päähän. Ne kaksi pienempää kasvainta, jotka eivät ole kasvaneet viimeisten vuosien aikana, ovat häntäluussa ja saavat myös sädettä  - varmuuden vuoksi. Allaolevassa kuvassa kasvaimet näkyvät tummentumina ja suurin on halkaisijaltaan noin 3 cm.

Tässä kasvainten sijainti ympyröitynä. Selkä siis on oikea puoli. Nämä ovat siis yksittäisiä plasmosytoomia, koko luuydin ei ole saastunut - onneksi!

Tässä itse sädehoitolaite. Neliskulmaiset osat molemmin puolin ovat käsittääkseni röntgenlaite, joka vielä kuvaa hoidettavan osan tarkan sijainnin. Itse sädetys tulee ylhäällä olevasta pyöreästä osasta, ja koko hommeli siis pyörii siinä ympärillä, kun hoidettava makaa selällään tuolla näkyvissä olevalla kapealla pritsillä, joka hoidon alkaessa menee lähemmäksi laitetta.

Mitä tulee sädehoidon mahdollisesti aiheuttamiin ongelmiin (tai sivuvaikutuksiin), viime kerralla sain sädehoitoa samalla annoksella (50 Gy, Grey on asteikko) ja kesto oli muistaakseni yhdeksän viikkoa. Loppusuoralla minulta paloi iho kehon yläneljänneksestä ja se oli aika tuskallista. Hyvä rusketus sitten säilyi monen monituista vuotta hoidetulla alueella. Muuten sädehoito tiivisti sen puolen rinnan kudosta (minulle siis tehtiin osapoisto eli lumpektomia, poistettiin siis vain se kasvain, muu rinta jäi . - tähän voi lisätä, että onneksi juuri se rinta oli hiukan suurempi kuin toinen, eli sitä olisi voinut kutsua sikäli "kauneusleikkaukseksikin", koska se balansoi ulkonäön, ha ha). Muuten siitä ei ollut mitään kummempia tuntemuksia jälkeenpäin.

Tällä kerralla mennään tosin sisuskalujen lähelle, mutta odotettavissa ei ole mitään radikaalimpaa haittavaikutusta. Suolisto-ongelmia saattaa ilmetä noin kolmen viikon hoidon jälkeen, mutta sekään ei ole sanottua.

Vaikka sädehoito pienentää kasvaimia tehokkaasti (ja tässä tapauksessa sen pitäisi myös hävittää ne kokonaan) ja sikäli myös lievittää kipua tehokkaasti, tässä tapauksessa kivut saattavat aluksi pahentua.

En ole kuitenkaan huolissani mistään haitoista, vaikka pieni pelko onkin, että häntäluun alueella iho kärsii, sillä sillä alueella mennään säteen kanssa lähemmäksi ihon pintaa. Olen kuitenkin iloinen, että tästä todennäköisesti näinkin vähällä selvitään!

EDIT: Sain muutamia kysymyksiä, joihin toivottiin vastauksia privaatisti, minkä tein. Kyllä, minulta saa kysyä, olen koulutettu tukihenkilö ja autan, missä suinkin voin. Toivon myös,  että tämä postaus auttaa hälventämään pelontunnetta, koska tiedän, että monia itse sanakin pelottaa.

5 kommenttia:

  1. Mulla meni joskus kombinaatiohoitona 2 solusalpaajaa reumaan ja multa irtosi silloin tosi paljon hiuksia.Psykiatri sanoi mulle,että kysy kampaajalta,että tuskin se sun lääkkeistäsi johtuu.No psykiatrit sanoo aina,että tuskin se lääkkeistä johtuu:/ Sitten mä sanoin,että en käy kampaajalla niin se vastasi ,että mutta sitten kun seuraavaksi menet kampaajalle.Mä siihen ,että EN KÄY LAINKAAN kampaajalla ikinä.
    Tuo sädehoito onkin kyllä mysteeri,vaikka selititkin sitä.Jotenkin se ilmeisesti vaikuttaa samalla tapaa kuin solumyrkky,mutta kohdistetusti.Eli tuhoaa:/
    Musta tuntuu pahalta joka viikko laittaa solumyrkky-injektio.Ihmetyttää koko juttu.
    Aika pelottavan näköinen tuo sädehoitohärveli ja järkyttävän kokoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joitakin syöpäänkin käytettyjä solusalpaajia eli sytostaatteja tosiaankin käytetään autoimmuunitauteihin, kuten reumaan ja ne tosiaan saattavat aiheuttaa hiusten lähtöä. Tällaisten lääkkeiden aiheuttama hiuskato kuitenkin paranee, eli lääkityksen lopettamisen jälkeen hiukset alkavat kasvaa uudelleen. Sanotaan, että joskus hiuksen laatu saattaa muuttua, eli suora hius alkaa kasvaa kiharana, tai harma hius saa taksisin alkuperäisen värinsä.

      Hiustenlähtöä voi sytostaattihoidon aikana ehkäistä käyttämällä ns. jäähuppua, joka supistaa päänahan verisuonia lääkkeen annostelun aikana, jolloin lääkettä ei mene ihan päänahan pintaverikiertoon. Valitettavasti olen kuullut, että näitä huppuja on klinikoilla vain rajallinen määrä, eikä niitä kaikille aina riitä.

      Psykiatrit! Voi hyvänen aika, harva on kauhean hyvin perillä somaattisen puolen asioista. Niinkuin yleensäkin, erikoislääkärien osaamisalue on syvä omalla alallaan, mutta yleislääketieteessä aika kapea.

      Poista
  2. Toivottavasti moni ihminen saa avun tästä postauksesta. Kyllä minuakin silloin ekalla kerralla . - kauan sitten - hirvitti. Jostakin syystä tästä koko hoidoata on hirveän vähän tietoa asiakkaan, eli potilaan kannalta.

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Onhan se. Pelottava varmaan ekakertalaiselle. Siksi kirjoitin tämän postauksen pidän välin seuraavalle postaukselle (joka tulee maanantaina), koska haluan saada sille huomiota. Tärkeä asia pelon hälventämisessä.

      Poista

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua!