lauantai 30. toukokuuta 2020

Elekieltä ja sen tulkintaa

Se kyllä täytyy sanoa, että näin etätöitten keskellä firmassa keksitään yhteisöllistä toimintaa jopa virtuaalisena, ja myös mielenkiintoisia koulutuksia.

Toissapäivänä tuli monen tunnin virtuaalikoulutus puolen tunnin jaksoissa. Kävin läpi ensimmäisen, joka käsitteli elekieltä (aion kirjoittaa, että katsoin sen, mutta interaktiivisessa videossa oli useita eri tsekkauspisteitä, joissa tarkistettiin asian ymmärtäminen, ja sitten "koe" lopussa). Eli palaan osin siihen täällä. Tämä siis minun tämänhetkistä osaamistani, eli ensimmäisen koulutuspätkän antia 😃.

Photo by Jonas Kakaroto on Unsplash

Olen ollut yli 25 vuotta kansainvälisissä hommissa ja ihan lyhyesti sanoen, siinä, missä sanat kertovat, ovat ilmeet, eleet yms. monasti toista. Täytyy kuitenkin muistaa, että elekieli on sidoksissa myös kulttuuriin, joten yksittäisestä eleestä ei voi tehdä definitiivisiä päätelmiä, vaan ele pitää sitoa kontekstiin.

Henkilökohtaisesti yksi suomalaisten suurista virheistä on seistä kädet puuskassa esimerkiksi puhuessa tai pitäessä esitelmää. Kädet puuskassa on hyvin torjuva ele, ja se ymmärretään siten joka kulttuurissa, joissakin asentoa pidetään jopa vihamielisenä. Asento tekee hyvin negatiivisen vaikutelman, tosin ehkä se on suomalaisille ujoille ihmisille suojautumiskeino. Toinen, mitä karsastan, on käsien laittaminen taskuihin puheen tai esitelmän aikana. Sekin toimii torjuvasti.

Esitelmöidessä on hyvä käyttää käsiään, mutta niillä ei pidä huitoa. Käsien eleet antavat sopivasti pontta puheelle, ja useinhan hyvin katsojiaan kosiskelevat puhujat levittävätkin kätensä miltei sillä tavalla, kuin aikoisivat ottaa kuulijansa syleilyotteeseen. Avoimet kämmenet myös tuovat vilpittömyyden tunteen ja synnyttävät luottamusta kuulijassa.

Photo by Andre Hunter (Unsplash)

Mikä tekee ihmisestä hyvän kuuntelijan? Jälleen kerran myös eleillä on osuutta asiaan. Miltä tuntuu puhua ihmiselle, joka katselee katonpiihin kun puhut? Tiedämme kumpikin vastauksen: turhauttavalta, koska hän ei tunnu kuuntelevan, vaikka välillä sanoisikin jotakin osoittaakseen kuuntelevansa. Hänen mielenkiintonsa on muualla.

Kuunteleva ihminen saattaa kallistaa päätänsä tai laittaa etusormensa poskelleen ja peukalon leualle, tai leuan alle, kuten kuvassa.

Suoraan silmiin katsominen on osoitus vilpittömyydestä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että toisen silmiin olisi tuijotettava herkeämättä (ellei ole kysymys rakastavaisista, jotka voivat kaikkea hölmöä tehdäkin). Muutaman sekunnin suora katsekontakti kertoo jo paljon, ja synnyttää luottamusta.

Entäs sitten, jos puhuja kertoo jotakin ja katse harhautuu esimerkiksi oikealle ylös. Todennäköisesti hän kertoi juuri valheen.

Onko sinulla hyviä esimerkkejä elekielestä ja sen tulkitsemisesta?

2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen postaus. Nyt tulee mieleen erityisesti nenän hipaiseminen puhuessa, mikä tarkoittaa, että puhuja valehtelee. Ihanaa kesän alkua sinulle!

    VastaaPoista

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua!