perjantai 22. toukokuuta 2020

Virtuaalimatka Rioon (muisteloita)

Tehdäänpä sitten virtuaalireissu Brasiliaan. Eka kertaa siellä käydessä jäivät mieleen churrascariat. Siis ne ravintolat, jotka periaatteessa tarjoavat grilliruokaa.

Koko Brasiliajuttu ei mitenkään mahdu yhteen postaukseen, joten aloitetaan juuri näistä churrascarioista.


En voi olla tuntematta virtuaalista vatsakipua, kun muistelen ensimmäistä visiittiäni Rioon. Asuimme Copacabanan rannalla (hieno hotelli IBM:n hinnoin...), ja sinäpä oli lähellä erinomainen churrascaria nimeltä Marius.

Ovella sai käteensä pienen pyöreän läpyskän, jonka toinen puoli oli vihreä, toinen punainen. Kupletin juoni oli siinä, että alkupaloja syödessä pöydällä oli läpyskä punainen puoli ylöspäin, että sai evästellä rauhassa.

En ole eläissäni sen jälkeenkään nähnyt sellaista alkupalapöytää. Tai -pöytiä! Niitä oli monta eikä tainnut juuri olla herkkua, mitä sieltä ei olisi löytynyt. Oli kylmiä ruokia, ostereita, sushia, lämpimiä ruokia, leikkeleitä, salaatteja..... Ruotsinlaivojen buffetit todella kalpenevat tämän rinnalla!




Silloinen brittisiippani varoitteli syömästä liikaa, sillä pääruoka olisi pelkkää lihaa eri muodoissaan. Yritin siis "vain" hiukan närppiä alkupalapöydistä. Vaikka yritykseksihän se jäi...

Kun alkupaloista oli selvitty, sai kaksivärisen läpyskän kääntää vihreä puoli ylöspäin, ja sitten se alkoi...

Tarjoilijoiden armeija marssi pöytäämme vuoronperään tarjottimillaan mitä uskomattomimpia lihavartaita ja makkaroita. Oli nautaa, lammasta, possua, strutsia, en edes muista kaikkea. Niistä sitten leikeltiin taitavasti mureita siivuja, jotka olivat todella maukkaita! Hyvän punaviinin kanssa (vaikka Brasilia ei todellakaan ole mikään viinimaa) se oli kyllä herkullista!!

Kun sitten olimme syöneet itsemme ihan voivuksiin saakka (ja siis käännettyämme taas ne punaiset puolet läpysköistämme esiin), saapui pöytään jälkiruokatarjoilija ison koripunoksisen tarjottimen kanssa. Tarjottimella oli kaikki tarjolla olevat jälkkäriannokset, joita lienee ollut parisen kymmentä. Huonolla englannillaan hän kävi läpi koko tarjonnan.

"...änd tiiis iis vanilla ais kriim vith sokolaade soos", hän sanoi lopuksi tarttuen kulhossa olevaan, suklaakastikkeen kuorruttamaan vaniljajäätelöpalloon nostaen sen koritarjottimelta. Vedin henkeä kauhistuneena, ja tajusin sitten vasta, että korissa oli vain muovisia (?!!!) replikoita jälkkäreistä! Sen verran oli hämärää ja viiniäkin juotu, joten en heti hoksannut.

En muista, mitä jälkkäriksi silloin syötiin, mutta varsin oli vaisu kävelymatka takaisin hotellille. Minun mahani oli niin täynnä, etten todellakaan jaksanut edes suutani avata, ja seuran suhteen oli ihan sama tilanne. Hän tosin sillä pienellä matkalla totesi näyttävänsä ihan raskaana olevalta, koska maha oli niin täysi.

Hotellilla keksin haluavani baarissa Caipirinhan. Valtava älynväläys, näin jälkeenpäin ajatellen. Baarissa oli nuori tyttö, joka vahingossa valmisti niitä kolme. Koska mies ei sellaista halunnut, jouduin sitten juomaan ne kaikki, mikä oli sekin hölmöä, koska yhdestä vain veloitettiin. Mutta olin aika hauskalla päällä  - siis omasta mielestäni :)

Ei tarvitse paljoa mielikuvitusta, näin sitruunaisia drinkkejä (normaalisti en siis edes juo mitään väkeviä) ja massiivinen määrä ruokaa, ja voin siis todella huonosti koko yön. Huh, kammottaa muistellakin sitä.

Mutta se ruoka oli kyllä hyvää!

Koko lysti muistaakseni oli jotakin 26 euroa per lätty, joka sikäläisittäin on varmaan aika paljon.

Hienot olivat myös maisemat "Tammikuun Joen" Jeesuspatsaalta! Vaikka siellä muistaakseni kuvanottohetkellä teknisesti talvi olikin, ei lämpötila koskaan kovin alas laske.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua!