Maailmanmenoa ja elämää suurempia kysymyksiä ruoasta

Kaikki ne hoksaavatkin. Irlannin suomalaisten keskuudessa oli ilo ylimmillään, kun oli havaittu Finnairin iso kone Dublinin kentällä. Normaalisti tällä konetyypillä lennellään pidempiä matkoja.

Posti ei ole maiden välillä kulkenut viikkoihin, mutta nyt kulkee taas, kertoi konsulimme FB:ssä. Tosin ihan sama minulle, koska olen Suomessa ja toivon mukaan vielä pitkään.

Henkilösuojaimiahan siellä todellakin tuotiin. Irlannin tartuntatilastot eivät todellakaan naurata. Porukkaa on vajaa viisi miljoonaa, ja tältä näyttää:

Ahdistaa ajatuskin mennä takaisin, mutta luultavasti vielä menee muutama kuukausi, ennen kuin asiaa voi ajatellakaan. Ketuttaa vaan maksaa vuokraa pitkästi toista tonnia per kuukausi, vaikka koko kämppää ei edes käytä. Tosin sinne ei mitenkään edes ole ikävä.

*****

Laitoin muuten perjantaina lihapullia. Käsittääkseni olen (entisenä) keittokirjailijana aika hyväkin kokki, mutta kahta asiaa en hallitse. Nimittäin lihapullia ja pannaria.

Pannarin kanssa aletaan olla "hollilla", mutta lihapullien ei. Nyt luin jostakin, että Hans Välimäen ohjeen mukaan niihin pitäisi käyttää maustepippuria ja ne pitäisi paistaa ensin uunissa, sitten vasta voissa pannulla.

Laitoin maustepippuria ja suuresti rakastamaani valkopippuria, kermaa, sikanautajauhelihaa ja pari paahtoleipäsiivua (ei siis korppujauhoja!), suolaa, sipuli- ja valkosipulijauhetta ja hiukan savupaprikaa plus sen kananmunan. Rakenne oli OK, mutta uunipellillä paistaessa alunperin pyöreät pyörykät hiukan litistyivät. Tuotekehitys siis jatkuu edelleen.

Pannarista puheenollen: Pitääkö pannarin olla paksua ja mehukasta, vai ohutta, rapeaa ja kuplivaa? Tein viimeksi hiukan liian pienellä pannulla, mutta taikinaohje alkaa olla kohdillaan. Mies moitti turhan paksuksi sitä pannukakkua.

Minunkin mielestäni se olisi voinut olla kuplivampaa, ohuempaa, ja reunoiltaan rapeaa.

Tässäpä kysymys teille, rakkaat lukijani. Millainen siis on täydellinen pannari?