Saharan kierros

Uskomatonta, etta siita on jo vuosi, kun laksin ykskaks impulssimatkalle Pohjois-Afrikkaan. Se oli enemman kuin uskomaton reissu, en koskaan ajatellut paatymaan kiertamaan Saharaa. Ympari ja lapi maailman suurimman suolajarven.

Suolajarvi  - niin, oli siella todella vettakin!

Paikalliset pelkaavat suolajarvea, silla sinne kerrotaan kadonneen muutaman kamelikaravaanin. Kas, todellakin siella on suolakuoren alla vetta! En ollut uskoa silmiani. Enka kylla uskaltanut astua pois tielta, suolakuoren pettamisen pelossa. Kukaan ei oikeastaan ole sita tutkinut sen tarkemmin.

Silla reisulla selvisi monta asiaa, kuten se, miten kamelikaravaanit tunnistavat reittinsa. Olen aina luullut, etta reitti on loytynyt tahtien ja auringon aseman avulla, mutta siina on muutakin: Jos reitti hukkuu, taytyy haistella maata, ja tunnistaa kamelin pissan haju  - ja kas, reitti loytyy taas!

Sekin oli uusi asia, etta kamelit eivat selvia ilman ihmista, ja ovat kiintyneet omaan keitaaseensa. Jos kameli myydaan toiselle keitaalle, taytyy se pitaa kiinni, silla muuten se lahtee lipettiin ja palaa kotikeitaalleen.

Viivasuora reitti lapi suolajarven.

Keitailla oli uskomattoman kivoja hotelleja, yllari minulle. Ja kuumia lahteita, joista tuli vetta uima-altaisiin. Mukava kellotella iltaisin. 

Yhtena paivana loytyi keitaan "puutarhuri" oppaaksi, ja kertoi, kuinka keitaan kastelukanaviin lasketaan vesi seitseman kertaa paivassa, ja kuinka viljely on jarjestetty kerroksittain. Alinna paprikat, perunat, jne. Sitten hedelmapuut ja pensaat, jotka kasvavat miljoonien taatelipalmujen katveessa. Taatelit polytetaan kasin (!!!) ja sitten juuri ennen kypsymista "huputetaan", ettei sato sateen sattuessa matanisi.

Huputettuja "valon sormia".

Kertakaikkiaan mielenkiintoinen reissu!

Libyasta sai halpaa bensiinia.