Metsässä kasvava lisäainepommi ja muuta ruoka-asiaa

Oletko tullut koskaan ajatelleeksi, että kotoinen puolukkamme on itseasiassa lisäainepommi? Siis sittenkin, vaikka sen poimisi suoraan mitä puhtaimmasta metsästä.

Punaisia lisäainepommeja, hui!

Puolukkahan sisältää ihan hirvittävästi E-koodeja, kuten:

E200 eli sorbiinihappoa, jota käytetään elintarviketeollisuudessa säilöntäaineena ja kosteuttavana aineena etenkin kosmetiikassa
E210, eli bentsoehappoa, joka sekin on säilöntäaine
E440, eli pektiiniä, joka on yleisesti käytetty hyytelöimisaine
E160a, eli karotenoideja, jotka ovat keltaisia väriaineita
E163a, eli antisyaniinia, joka on punainen väriaine

Tuntuuko lista kauhistuttavalta?

Olen aiemmin kirjoittanut ruoasta, kosmetiikasta ja lisäaineista, ja otin tämän nyt esille siinä mielessä, että näissä, kuten muissakin asioissa pitäisi säilyttää suhteellisuudentaju. Liikaan vedenjuontiinkin voi kuolla, mutta puolukoiden LD-arvo, eli lethal dose (tappava annos) lienee vielä suurempi kuin veden, ainakin jos tuijottaa noita E-koodillisia aineita.

Tästä tuli vain mielenkiintoista keskustelua viime viikolla Rotaryklubini kokouksessa, ja siksi ajattelin laittaa tännekin muutaman sanasen aiheesta.

Elintarviketeollisuudessa käytetään luonnossakin esiintyviä aineita, jotka on joko otettu luonnosta tai syntetisoitu. Väitetään, että synteettinen aine on puhtaampaa ja siksi riskittömämpää kuin testaamaton ja mahdollisesti kaikenlaisia jäämiä sisältävä luonnollinen lisäaine. Asiantuntijoiden mukaan se on kuitenkin ihan samaa tavaraa.

Asetaldehydi on on yksi viimeaikoina tapetilla olleista lisäaineista. Olen aiemmin kirjoitellut siitä täällä. Asetaldehydi on noussut otsikoihin, koska sitä esiintyy käymisteitse valmistetuissa ravintotuotteissa pieniä pitoisuuksia. Tästä otsikoihin nousivat esimerkiksi jogurtit, vaikkakin ihmisen pääasiallinen asetaldehydin altistamisen lähde ovat alkoholin suurkulutus ja tupakka.

Asetaldehydiä esiintyy myös hedelmissä ja marjoissa ja tätä kautta myös mehuissa. Se antaa jogurtillekin hedelmäisen maun ja sitä käytetäänkin laajasti aromiaineena elintarvikkeissa. Ihan hyväksytysti.

Hyvin monet E-koodilla merkittävät aineet ovat siis löydettävissä luonnosta. Jos syö monipuolisesti, todennäköisesti myös yksittäisiä lisäaineita on ruoassa pienemmissä määrin. Kannattaa miettiä sitä. Enemmän olisin huolissani esim. pakkausmuovien jne. sisältämistä hormonihäiritsijöistä, joista ei oikeasti ole vielä pitkän aikavälin seurantaa olemassa.