Tarina kertoo, että Runeberg oli perso makeille leivonnaisille, ja söi niitä mielellään aamuisin punssin kera. Hänen vaimonsa leipoi tortut ja ohje niihin kehittyi koska Fredrikalla ei aina ollut kaikkia aineksia leivonnaisiinsa, joten niihin laitettiin keksinmuruja yms.
Hyvä Runebergintorttu on kuitenkin mehevä ja mantelinen. Sanotaan, etta alunperin sen makeus tuli punssisesta kostutusliemestä, hillosta ja sokeripumadasta, ja mahdollisista pikkuleivänmuruista, mutta nykyään laitetaan sokeria taikinaankin.
Sokeria välttelevien tai keliaakikkojen ei tarvitse myöskään jäädä paitsi tästä herkusta.
Gluteenittomat ja (liki) sokerittomat Runebergin tortut syntyvät seuraavasti:
150 g voita
2 kananmunaa
4 dl (200 g) mantelijauhoja
1 dl hasselpähkinäjauhetta
1 dl kermaa
1 tl leivinjauhetta
1 1/4 sokeria (tai vastaava määrä makeutusainetta)
manteliesanssia
6-12 tl vadelmamarmeladia
30 g valkosuklaata
2 kananmunaa
4 dl (200 g) mantelijauhoja
1 dl hasselpähkinäjauhetta
1 dl kermaa
1 tl leivinjauhetta
1 1/4 sokeria (tai vastaava määrä makeutusainetta)
manteliesanssia
6-12 tl vadelmamarmeladia
30 g valkosuklaata
Kuumenna uuni 200-asteiseksi.
Vaahdota voi ja sokeri/makeutus ja vatkaa munat joukkoon yksi kerrallaan. Mikäli seos juoksettuu, sen saa esim. sauvavatkaimella uudelleen tasaiseksi.
Sekoita kuiva-aineet ja kerma taikinaan. Lusikoi seos korkeisiin muffinssivuokiin (annoksesta tulee 12 pientä tai 6 suurta muffinia). Paina kunkin muffinin keskelle kuoppa kostealla sormella ja laita siihen teelusikallinen vadelmamarmeladia.
Paista muffineita uunissa n. 15 minuuttia.
Anna jäähtyä. Sulata valkosuklaa ja valuta siitä lusikalla rinki hillosilmän ympäriille.
Ohje:
Luotonen-Ylisaari: Karpin juhlaruokaa s. 178-179
Nyt pilaan hyvän legendan, mutta toimelias fredrica ei kuitenkaan aluksi niitä leiponut itse vaan osti läheisestä leipomosta punssilla kostutettuna ja leivoksia alettiin kutsua runebergin tortuiksi. Myöhemmin myös fredrica teki kyseisiä leivoksia. Tämä koulumme historianopen tutkimuksia. Mukavaa viikonloppua.
VastaaPoistaTästä on tosiaan kahta eri sorttia tarinaa kun oikein kaivaa :) Jokatapauksessa tiedämme, että Janne niistä tykkäsi.
VastaaPoista