En ole vieläkään toipunut tuosta alkuviikon kuolinuutisesta. Alkuviikko meni sitä koskenutta viestiä tuijottaessa, ja nyt se vasta alkaa puskea tajuntaan. Ihana ihminen ja hyvä ystävä. Mies, jonka kanssa olisin jopa mennyt naimisiin, ellei olisi ollut noita New Yorkin WTC-hyökkäyksiä ja monta muuta ympäristöstä johtuvaa asiaa.
Läheisen kuolema on järkyttävää. Minun ex-avikseni kuoli eromme jälkeen, ja sekin järkytti syvästi. Ei se tunne erottele sitä ollaanko erossa vai ei. Liki kymmenen vuotta yhdessä avioliitossa kuitenkin.
Robertin kanssa hiukan eri juttu. Olemme tunteneet toisemme yli 20 vuotta ja samalla jakaneet paljon hyvinkin intiimejä asioita. Se oli silloin, ja vuodet ovat vierineet sen jälkeen hirvittävällä nopeudella.
*****
Joulukuusi meillä poistettiin vasta tänään. Olisiko silti muovikuusi tulevaisuudessa parempi? Omassa asunnossani olen suosinut sitä jo kauan, mutta nyt ollaankin miehen talossa. Kenellä on muovikuusi? Eihän se tosin kuuselta tuoksu... Mutta tuo neulashärdelli! Tuntuu kuin niitä olisi joka paikassa ihan samalla tavalla kuin Baselin karnevaalien jälkeen sitä konfettia löytyi kämpästä vielä vuoden lopussakin.
 |
| Tämänvuotinen kuusi olikin kaunis, teinineitien koristelema. Pianon päällä pienen 1-vee -Vanessan lelut valmiina odottamassa pikkuneitiä. |
 |
| Joulun jälkeinen pippuripihvi röstiperunalla. |
Lisäksi vielä muutama kuva Turun jouluisuudesta!
Turku on ihana joulunakin. Taidankin ensi jouluna suunnistaa sinne joulun viettoon. Joulurauhanjulistusta olin kuuntelemassa paikan päällä varmaan pitkästi yli 10 vuotta sitten.
VastaaPoistaLäheisen ihmisen poismeno on aina järkytys ja järkytys on myös toisinaan vähemmän läheisen ihmisen poismeno. Muistan, kun kymmenkunta vuotta sitten kuulin, että vanha koulukaverini oli kuollut väkivallan uhrina, niin se kyllä järkytti sydänjuuria myöten kahdesta syystä... itse kuolema ja kuolintapa. Kyseessä oli suhteellisen nuori ihminen silloin, noin neljävitonen.
Kannatan itse tekokuusta, koska sen kanssa pääsee niin paljon helpommalla ja ulkonäkö on nykyään niin aidon oloinen, ettei juuri eroa näe ja tunne kuin ihan läheltä.
Luulen, että ahdistus tällaisista kuolonuutisista kumpuaa lähinnä omasta kuolemanpelosta.
PoistaOlen hyvinkin realistinen jalat-maassa -ihminen, mutta nyt ensimmäistä kertaa huomaan itsessäni sen piirteen, että vahvasti kiellän jonkin asian. Siksi olen tuijottanut epäuskoisena jo monta päivää tuota Robertin Katherine-sisaren viestiä. Eihän se siitä muuksi muutu. Aivan hirvittävän surullista.