Matkakaipuuta - The Ritz

Ai että, jos olosuhteet sallisivat, lähtisin nyt Lontooseen jouluostoksille. Varaisin ihan ensitöikseni iltapäiväteen Ritzistä - se yleensä pitää varata kuukausia etukäteen. Tosin korona-aika saattaa olla muuttanut tätäkin tilannetta. Ritzissä on aina todella ihanat joulusomisteet, ja mahtava joulukuusi. 

Ritzin jouluvalmisteluista ja muusta elämästä kulissien takana tuli taannoin TV:stä kaksiosainen ohjelmasarja nimeltään Ritz hotel London, kurkistus huippuhotelliin. Ohjelman jaksot ovat ilmaiseksi nähtävissä vielä jonkin aikaa MTV Palvelussa. Kannattaa katsoa (linkki edellä).

Viimeinen kuva on hissistä, jos ihmettelette 😁. Hyvin kaunis paikka koko hotelli, ja varsinkin tämä ravintolakerros etenkin joulukoristeissaan. 

Meillä on muuten kauniisti sidottu Michelin-kokki John Williamsin (hän on oikein MBE) kirja, jonka julkkareista on myös TV-sarjassa.

Onhan Lontoo tietty kiva muutenkin. Shoppailu- ja huvittelumahdollisuudet ovat siellä omaa luokkaansa.  Jos haluat illalla vaikka teatteriin, niin aina löytyy jotakin mielenkiintoista.

Muutenkin sikäläistä elämää on kiva katsella. Tai näin joulun alla katsella vaikka katujen jouluvalaistuksia.

Minulle jotkut kaupatkin, kuten Whole Foods Kensington High Streetillä on jo elämys, vaikka se ei Teksasissa Austinissa olevaa ketjun lippulaivaliikettä mitenkään päihitäkään. Myös lukuisat farmers' marketit ja (kirppu)torit siellä sun täällä, Covent Garden ja nähtävyydet ovat ihania, vaikka niitä vaan kävelylenkillään katselisi.

Lontoo on minulla yksi niitä maailman It-paikkoja, ja niin sopivan tuttu vuosien varrelta.

Korealainen kulttituote - kuin hilloa purkissa

Tämä kuorintanaamio on jo jonkin aikaa vilahdellut niin ulkomaististen julkkiksien kosmetiikkamieltymyksistä kertovissa lehtijutuissa, kuin kotimaisissa kosmetiikka-artikkeleissa. Eikä suotta. Skinfoodin Black Sugar - perussarjan tuotteet variaatioineen ovat olleet markkinoilla jo harvinaisen kauan, mikä on erikoista nopeatempoiseen tuotteitten vaihtumisella ja tuotesarjojen jatkuvalla uudistumisella kyllästetyillä korealaisilla kosmetiikkamarkkinoilla.

Black Sugar - parustuotesarjaan kuuluu muitakin tuotteita (mm. seerumi, puhdistusöljy  - sarjasta on myös mm. Honey Sugar Food - versio) kuin kuorintanaamio, mutta tästä mansikkaversioista, eli Skinfood Strawberry Sugar Foodista en ole nähnyt kuin tämän naamion myytävänä. 

Kun purkin avaa, sieltä tulvahtaa mitä autenttisin mansikan tuoksu! Sokerin lisäksi kuorivina rakeina on mansikan siemeniä. Ne tuntuvat aika karkeilta, joten jos iho on kovin herkkä, en suosittele kovin kovakouraista hieromista niillä. Samaten naamion levitystä välittömään silmien ja suun ympäristöön, joissa iho on ohuempaa, on vältettävä.

Naamio levitetään kasvoille ensin ohjeiden mukaan puhdistetulle iholle 5-10 minuutiksi. Koska tuote sisältää ihoa kemiallisesti kuorivaa salisyylihappoa, arvelisin, että tässä ajassa se ei ehdi kovinkaan ihoon imeytyä vaikuttamaan, joten (omalla riskillä, jos iho on erityisen, eli kovin, kovin herkkä) pitäisin sitä iholla 20-30 minuuttia, minkä olen itse tehnytkin. Sen jälkeen käytetään hyväksi ihoa mekaanisesti kuorivia aineita, eli sen sisältämiä mansikan siemeniä ja sokerikiteitä, jonka jälkeen naamio pestään pois huoneenlämpöisellä vedellä jatkaen sen jälkeen normaalilla ihonhoitorutiinilla.

Naamio on kuin purkillinen mansikkasosetta, tai kuin mansikkaista marjapuuroa.

Vaikka en yleensä välitä korealaisen kosmetiikan monasti jopa lapsellisuuteen menevästä  elämyksellisyydestä, tässä mansikan tuoksu ei voi mennä harhaan. Veikkaan, että jopa kosmetiikan tuoksuja kammoavatkin pitävät siitä, koska tässä ei mennä mitenkään hajuvesimäisyyteen tuoksun ollessa niin elävän mansikkainen.

Lehtijututkin pitävät siinä mielessä hyvin paikkansa, että naamion jälkeen iho tuntuu silkinpehmeältä ja sen jälkeen käytettävät tuotteet imeytyvät ihoon mukavasti jäämättä ihon pinnalle killumaan.

Vaikka tämä ei olekaan maksettu mainos, täytyy mainita, että jos kiinnostuit hankkimaan sen jo suhteellisen edullisen hinnankin takia (n. 14,62 EUR postikuluineen), tämä myyjä eBayssa toimittaa tuotteen Latviasta, joten tulleja tai muuta paperisotaa tilaamisesta ei seuraa, vaan toimitus tuli rekisteröitynä suhteellisen nopeasti ilman moisia riesoja. Vaikka eBayn sivulla sanotaan, että toimitus on vain United States, Europe, Canada, Brazil, niin paketti tuli Suomeen ilman sen kummempia tarkempia Suomea koskevia toimitukseen liittyviä etukäteistiedusteluja myyjältä (haluan aina varmistella...). Niin, olemmehan me Euroopassa toki, senpuoleen! 😀

Burrataa, babypinaattia ja paahdettuja kirsikkatomaatteja

Burrata on ollut "muotijuusto" jo pitkään. Tätä mainetta on siivittänyt sen varsin hankala saatavuus, sillä burrata on syötävä tuoreena, joten sitä eivät monet kaupat varastoi. 

Burrata on mozzarellan serkku, ja se on valmistettu puhvelinmaitomozzarellasta, joka venytetään pussimaiseksi ja täytetään mozzarellan valmistuksesta jäävän ylijäämämozzarellan paloilla, heralla ja kermalla (lue lisää täältä). Herkullinen täyte valuu halkaistessa juustopussin sisältä. Kuumennusta tämä juusto ei kestä, vaan se on parasta huoneenlämpöisenä.

Yllätyksekseni huomasin tarjouslehdestä, että Lidliin oli tullut erä burrataa juuri tänään torstaina, ja pitihän sitä herkkua saada. Tarjosin sen babypinaatin, uunissa oliiviöljyssä paahdettujen, yrteillä maustettujen kirsikkatomaatinpuolikkaitten, balsamicon, oliiviöljyn, tuoreen basilikan ja rouhitun mustapippurin kanssa. Koko komeus oli ryyditetty hippusella suolaa. Tähän sopisivat myös paahdetut pähkinät tai pinjansiemenet, mutta innoissani unohdin ne tyystin, vaikka niitä olisikin kaapista löytynyt.

Tätä kermaista herkkua kannattaa yrittää vielä pelastaa itselleen Lidlistä huomenna perjantaina - ellei se ole loppuunmyyty. Esitteen mukaanhan sitä tuli myymälöihin vain erä. Minun ostamieni purkkien päiväys oli 2.12., joten ihan päivässä ei näitä tarvitse välttämättä syödä, jos sitten sattuisi näitä vielä perjantaina tai sen jälkeen saamaan käsiinsä.

Nyt sitä taas saa!

Kuten olen aiemmin täällä kirjoitellut, mielestäni maailman parhaimman sävyinen huultenrajauskynä on löytynyt Lumenelta, ja sen sävy on nimeltään Vanamo. Käytin sitä vuosia, kunnes se vuosia sitten pettymyksekseni lopetettiin. Vastaavanlaisen etsimiseen on myös kulunut vuosia, mutta yhtä täydellistä en ole koskaan vielä löytänyt.

Nyt kuitenkin huomasin, että Vanamo (joka on numero 3) on tullut takaisin Lumenen valikoimiin, vieläpä samanlaisen puukynän muodossa kuin aiemmin! Kylläpä ilahduin!

Hitti ja muutamia huteja.

Vanamo on Lumenen valikoimissa numero 3 ja näköjään valikoimasta löytyy sille sopiva huulipunakin. Sitä en ole kokeillut, sillä Cliniquen High Impact Lipstic Honey Blush (sävy numero 16) on se luottopunani nudesävyisten joukosta. Sopii myös tämän huultenrajauskynän sävyn kanssa. 

Lähinnä noista muista löydöistä on sävyltään samankaltainen Bourjoisin numero 01 Nude Wave. Tosin se on tummempi ja punertavampi. Itse kynä on pehmeämpi, joten se kuluu kovaa tahtia. Essencellä on myös ollut hyvin saman sävyinen, en tosin näe numeroa tai nimeä kynän kyljestä, ja sitten on Maybellinen Colorstay, olisiko tämä numeroltaan 680, Blush. Puukynä sekin. Alla näytteitä sävyistä.

Kuvattuna ranteen sisäpuolelta, vasemmalta oikealle: Maybelline, Essence, Bourjois ja Lumene. Kuva tietysti aina hiukan vääristää sävyt, mutta ehkä tästä saa jonkin käsityksen noitten sävyjen suhteesta.

Kaikki nämä ovat hyviä kyniä ja käytössä, mutta edelleen tuo Lumenen sävy on lähimpänä luonnollista huulten väriä, joten sillä ainoastaan saa aikaan meikkaamattoman näköisen ja todella luonnollisen tuloksen.  Kuvassa se näyttää varsin rusehtavalta, mitä se ei todellakaan ole, vaan enemmäkin juuri luonnollisten huulten punertavaa se on.

Itse suurennan huulia hiukan levittämällä väriä aavistuksenomaisesti huulikaaren ukopuolelta rajaamalla, ja arkioloissa kun värittää myös hiukan huulten keskiosaa, ei muuta huulimeikkiä kaipaakaan. Kynän jälki myös pysyy hyvin, ja vielä paremmin, jos ensimmäisen kerroksen piirrostaan puuteroi, ja rajaa ja värittää uudelleen samalla tavalla puuterikerroksen päälle.

Guerlain La Petite Robe Noire Pink Bangle

Parfyymi-klikkaus on kauppa, josta tekee löytöjä. Ostin sieltä bonustyttärelleni ja hänen aikuisille tyttärilleen hajuvesiä, ja silmät osuivat myös tähän Guerlainin huulipunaan, jota edelleen myydään noin neljäntoista euron hintaan (14,20 EUR, tarkalleen ottaen, sävy on numero 64 Pink Bangle). Ei ole maksettu mainos.

Huulipuna on varsin notkean voidemainen ja jättää kiiltävän pinnan. Sopii minulle hyvin, koska mattamaisempiin huulipuniin vaaditaan kosteutetummat ja rohtumattomat huulet, ja minulla valitettavasti on aina jonkinasteista rohtumaa, vaikka huulia kuinka kosteuttaisi ja rasvaisi. Punan voidemaisuus myös vaikuttaa pysyvyyteen, joten tätäkin punaa täytyy lisäillä päivän mittaan, ja se valitettavasti tarraa myös laseihin ja kahvikuppeihin.

Mutta ei se haittaa, väri on kaunis, kuten on hylsykin, ja onhan se Guerlain! Yksi lempimerkeistäni, mikä varmaan on käynyt selväksi tässä blogissa.

Samasta kaupasta oli "pakko" hankkia myös uusi hajuvesi vaikka "vanhojakin" on yli kuusikymmentä pulloa. Täältä voi vapaasti vakoilla Fragrantican profiiliani ja hajustekokoelmaani, jos kiinnostaa.

Tästä ostoksesta lisää myöhemmin.

Viikot vierivät

Sain muutaman kyselyn kuulumisistani. Kiitos huolenpidosta, ilahduttaa. Onkin ollut muutama viikko radiohiljaisuutta. Tämä lähinnä sen takia, että mieleni on ollut hiukan matalalla erään minut tuntevan henkilön vuoksi. Hän on lukenut blogiani ja levitellyt asioitani ikävällä tavalla tahoille, joille ne eivät olleet tarkoitettu, aiheuttaen tällä tavalla pahaa mieltä ja tarpeetonta huolta. Varsin ikäviä tällaiset ihmiset, joilla ei ole mitään tahdikkuutta tai tilannetajua.

Blogi on toki julkinen, mutta ei se oikeuta kuitenkaan asiaankuulumattomia tahallaan sotkemaan asioita, joista heillä ei ole edes täyttä käsitystä.

Mutta se siitä, eli kuulumisiin. Tämä tuhannen leukaluu on ehkä aiheuttanut suurinta harmia, ja eilen olinkin TYKSin Dentaliassa, jossa se kuvattiin usealla eri tavalla. Kuulen maanantaina, onko siellä jotakin vikaa. Päällisin puolin kaikki oli eilen kuitenkin kunnossa, eli voi olla, että kuvittelen.

Kuuluuhan tänne toki muutakin. Viime viikko oli aika raskas, sillä olin kantasolujen keruussa TYKSissä. Itse keruun piti tapahtua maanantaina 1.11., mutta kurjuus alkoi edeltävänä torstaina, jolloin aloitin pistelemään itseeni filgrastiimia, joka on solujen kasvutekijälääke. Ei itse pistelyssä mitään, mutta aine aiheutti minulle infernaalisen päänsäryn, jota jatkui viikon. 

Lääke saa kansanomaisesti sanoen luuytimen pullistelemaan ja tuottamaan kantasoluja, ja periaatteessa kallossa ei pitäisi pikkulapsiajan jälkeen luuydintä olla, mutta ilmeisimmin jäänteitä siitä oli ja tämä ehkä tuotti säryn. Tosin pääsin siinä ehkä helpolla, sillä monille tuo lääke tuottaa samanlaisia kipuja suuriin luihin, kuten jalkojen luihin. Minulla taas ei särkenyt kuin pää, ja siinäkin oli ihan tarpeeksi.

Menin sunnuntaina sairaalaan ja kuinkas ollakaan, veriarvot näyttivät aika onnettomilta maanantaina, joten keruu päätettiin siirtää tiistaihin. Sain lisää toista kasvutekijää filgrastiimin lisäksi ja tiistaina aloitettiin keräys. Maanantaina oli kaulaan laitettu i.v.-portti (paksu kanyyli), ja olin tiistaina siis kiinni koneessa, joka suodatti vertani koko päivän keräten kantasoluja talteen. 

Saalis oli heikko tiistailta, joten jatkoimme vielä keskiviikkona. Yöt menivät alkuviikosta valvomiseksi hankalan, paksun ja painavan kanyylin takia, ja tiistai-keskiviikkoyön "nukuin" (lue: istuin räpläämässä läppäriäni) solujenkeräyshuoneessa, sillä osastolla ei ollut tilaa.

Kaiken kaikkiaan soluja saatiin juuri ja juuri talteen kahta siirtokertaa varten. Pettymys. Tosin hematologi sanoi, etten saisi olla pettynyt, koska joiltakin ei keräys onnistu ollenkaan. Jos muuten asia kiinnostaa, Yle Areenassa on pieni tanskalainen kertomus nuoresta kantasolusiirtopotilaasta, jonka MS-tautiin kantasolusiirto oli viimeinen mahdollisuus. Dokumentin nimi on "Danielin viimeinen mahdollisuus", ja se on katsottavissa täällä. Ohjelma on ihan mielenkiintoinen, realistinen, ja on hyvä tietää/muistaa, että kantasolusiirtoa käytetään hoitona muihinkin sairauksiin kuin myeloomaan.

Noniin, siinä meni siis viime viikko, kolme päivää saikulla, ja sitten torstaina ja perjantaina uuden syklin mukaiset tiputukset näitä nyt meneviä immuno-onkologisia (biologisia) lääkkeitä. Siinä ei tosin kauaa nykyään nokka tuhise, kun käyn osastolla päiväiseltään. Isatuksimabi vaatii parin tunnin tiputusajan, eikä sitä tule joka viikko, kun taas karfiltsomibi tiputetaan nopeampaan tahtiin  - lisäksi tietty tulee suoneen se pakollinen deksametasoni-kortisoni ja tarpeen mukaan ehkä muuta, kuten immuniteettia buustaavaa lääkitystä tai kaliumia, jonka veriarvot ovat olleet viime aikoina matalalla. Tosin niin on ollut immuniteettikin, koska lääkitys ei erota myelooman tuottamia "feikkiproteiineja" oikeista, immuniteettia puolustavista proteiineista, joten kaikki saattavat saada kyytiä ja siten IgG-kokonaisarvo saattaa olla veressä matala.

Niin, kantasolujen keruu laski hemoglobiinia ja sain pussillisen punasoluja viime keskiviikkona ennen kuin lähdin kotiin. Vaikka tietty solut oli tilattu vastaamaan veriryhmääni yms., niin vaan kävi, että saamani lääkitys tunnisti ne (joskin heikosti) vieraiksi soluiksi, ja tuli hiukan hylkimisreaktion tapaista oireilua, jonka takia tiputusta hidastettiin tuntuvasti. Menihän siinäkin pussillisessa sitten aikaa, ja toista varattua pussillista ei edes ehditty antaa sinä päivänä.

Onnekseni en ole saanut noista biologisista lääkkeistä mitään ongelmallisia oireita, ellei kortisonilääkityksen "ihanuuksia" oteta huomioon (tosin kortisonia ei varsinaisesti lasketakaan "biologiseksi lääkkeeksi"). Viimeksimainituista olenkin jo kertonut.

Siinäpä nämä viikot ovat kuluneet vikkelään! Töissäkin on ollut suhteellisen vilkasta, ja loppuvuosi häämöttää. Tajusin, etten ole pitänyt lomiani koko vuonna ollenkaan, ja niiden pitämisen kanssa tulee kiire, koska vain viisi päivää saa siirtää ensi vuoden puolelle.

Huomenna taas TYKSiin ja teen siellä töitä aamupäivän (ennen karfi-lääkitystä pitää odottaa verikokeiden tulokset), sitten kotiin ja perjantaina pelkkä karfitiputus, elleivät torstaiset verikokeet mitenkään estä.

Näillä mennään, tosin hoidoista oli perin viikon tauko juuri ennen kantasolujen keruuta. Oli ihan mukavaa, kun ei tarvinnut käydä kuin kerran labrassa tänä aikana.

Tässä siis hiukan kuulumisia. Tämän jälkeen luulen, että saatte taas kosmetiikkapostauksia, sillä olen taistellut pintakuivan ihon kanssa ja kokeillut vähän yhtä sun toista siihen(kin).