Keskiviikkoa!

Niin sekin reissu sitten oli ja meni ja eilen piti palata takaisin Maastrichtin kautta, mutta jäin suustani kiinni rautatieaseman lipunmyyjämadamen kanssa ja seuraavaa junaa olisi pitänyt odottaa kauemmin kuin Aacheniin päin menevää ICE-junaa. Pääseehän tuolla Maastrichtissa käymään koska tahansa, jos haluaa. Bussit kulkevat täältä Aachenista joka 20 minuutti.

Tämä aseman täti innostui kun huomasi minun olevan Suomesta (ICE:n paikkalippua varten ojensin hänelle passini, josta sai nimen kopsattua). Siinä sitten käytiin läpi hiusteni väri, ilmasto Suomessa ja kaikenlaista muuta. Mahtoi selän takana jonottava porukka kiehua (öh...). Minusta oli kyllä ihan mukava juttuhetki. Ei kukaan kyllä tullut huomauttelemaan jonon jumituksesta.

Istuin eilen tovin Liègen Paavalin katedraalin (La Cathédrale Saint-Paul De Liège) aukiolla brasseriessa syömässä ulkona Gruyère-juustolla gratinoitua lettua, jonka täytteenä oli aimo annos pinaattia. Olisin halunnut simpukoita, kun kerran Belgiassa olin (ja kuukauden nimessä on R-kirjain - vanhanajan sanontahan kuuluu, että vain noina kuukausina voi syödä simpukoita...sitten taas toukokuusta elokuuhun niitä ei syödä - lue täältä lisää aiheesta). Juuri siinä ravintolassa ei simpukoita listalla ollut, naapuriravintola niitä kyllä mainosti, mutta se oli sitten valitettavasti kiinni juuri silloin.

Simpukat ja ranskanperunathan ovat belgialaisten kansallisruoka. Britit aina kertovat vanhaa vitsia belgialaisista: "Millä saa belgialaisen hulluksi? Laittaa hänet pyöreään ja pimeään huoneeseen ja sanoo, että nurkassa on ranskanperuna."

Talsin sitten Montagne de Bueren -portaille. Minulla ei ollut aikomustakaan kavuta kaikkia 374 porrasta ylös, mutta halusin ottaa portaista valokuvan. Valitettavasti allaoleva kuva piti lainata Wikipediasta, koska portaitten alaosassa oli muutama kiinalais-/japanilais-/mikälietaiwanilainen turistiryhmä, jotka eivät älynneet mennä syrjemmälle valokuvia ottavien turistien tieltä. 

Kuva napattu Wikipediasta. 

Vielä on suhteellisen tuoreessa muistissa kapuaminen Malesian Kuala Lumpurin lähellä oleville Batu-luolille, jonne on "vain" 272 askelmaa, kun tässä Liègen nähtävyydessä on yli sata enemmän. Huh.

Kosmetiikkaostoksillekin Liègessä olisi ollut oivallinen tilaisuus, mutta kun en oikeastaan tarvitse mitään. Suurta tahdonvoimaa vaati kuitenkin ohittaa ranskalainen kemppariketju ICI ja Kiko Milano, mutta näinpä nyt kuitenkin tein.

Deutsche Bahnin ICE oli myöhässä joten eksyin Guilleminsin asemalla olevaan Di-kosmetiikkakauppaan, ja löysin ihan jotain tarpeellistakin, eli Bourjois-merkkisiä huultenrajauskyniä. Sävy 01 Nude Wave on todella täydellinen. Ostin hyllystä kaikki kolme, ja olisin voinut ostaa enemmänkin.

Alla vielä pieni filkka asemalaiturilta Frankfurtin junaa odotellessa.

Niin! Ostin sentään jotakin "tuliaisia", eli kävin aseman Delhaizessa ja ostin ruokajuttuja. Siellä oli belgialaista patéeta ja erinomaisia gyoza-nyyttejä katkaraputäytteellä. Niitä söin juuri, kun kaapissa oli paahdetuista seesaminsiemenistä tehtyä kastikettakin.

Seuraavan reissun ajattelin tehdä Düsseldorfiin, siellä kun on japanilainen "keskittymä" liikkeineen ja ravintoloineen päärautatieaseman lähettyvillä. Tykkään japanilaisesta ruoasta.

Äkkiäkös siellä käy vaikka päiväseltään, kun ei tämä alle puolen tunnin matka Liègeenkään ICE-junalla kovin kauaa kestänyt. ICE-junan lippu tosin oli rutkasti yli tuplasti regionaaliin RE-junaan verrattuna.