Tuo toissaöinen kuolemantapaus vei hiukan pasmat sekaisin, joten tässä hiukan kevyempi postaus tälle päivälle, ihan vaan aasinsiltana tuosta aiemmasta Liège-postauksestani, jossa oli tuo "belgialainen ja ranskanperuna" -vitsi.
Netistä luin tänään myös keskustelua siitä, mistä ranskalaiset perunat ovat oikein saaneet alkunsa. Tässä keskustelussa näyttivät monet mieltävän ranskalaiset perunat nimenomaan belgialaisiksi alkujaan.
Photo by Fernanda Martinez on Unsplash |
Perunanhan toivat itse asiassa Eurooppaan espanjalaiset Etelä-Amerikasta. Mutta miten ne päätyivät suosituksi lisukkeeksi maailmalle, siitä on montakin stooria, joiden todenmukaisuutta ei tarkkaan tiedetä.
Yhden tarinan mukaan Belgiassa Meuse-joen (hollanniksi Maas) rantamilla (Liége ja Maastrich ovat molemmat sen varrella) friteerattiin ammoisina aikoina pikkukaloja ruoaksi. Kun joki oli talvisin jäässä, päätyi friteerattavaksi perunaa, ja näin tämä ruokalaji sai alkunsa.
Toinen tarina mainitsee perunoiden friteerauksen ja myymisen Pariisin kaduilla jo 1700-luvulla. Täältä se sitten olisi tarinan mukaan levinnyt Belgiaankin ja maailmansotien (varsinkin amerikkalaisten, Euroopassa sotineitten WWI:n) sotilaitten mukana vähän muuallekin.
Tosiasia lienee kuitenkin, että 1700-luvulla Thomas Jeffersonin (josta sittemmin tuli USA:n presidentti) eräs orja nimeltä James Heming (nimi kirjoitetaan joissain lähteissä myös Hemings) kouluttautui Ranskassa keittiömestariksi ja oppi sinä aikana tekemään ranskalaisia perunoita, joita sittemmin tarjoiltiin usein myös Jeffersonin huushollissa.
Luulisin siis, että ranskalaisten perunoitten reitti maailmalle kulki alun alkaen Etelä-Amerikasta Espanjaan, sieltä Ranskaan ja sitä kautta Belgiaan. "Jatkolevityksessä" lienevät avustaneet ensimmäinen maailmansota ja Jeffersonin kokki. Viimeksimainitun tekeminä näitä alettiinkin kutsua "perunoiksi ranskalaiseen tapaan valmistettuna".
Belgian Bruggessa on muuten Ranskanperunamuseokin (Frietmuseum), sen verran ovat Belgialaiset omineet nämä perunat.
Miten valmistaa itse rapeat ranskalaiset perunat?
Minun lapsuudenkodissani näitä tehtiin suhteellisen usein. Ensinnäkin on tärkeää valita jauhoinen peruna ja leikata ne suhteellisen samankokoisiksi suikaleiksi.
Tämän jälkeen on hyvä liottaa suikaleita kylmässä vedessä. Se poistaa niiden pinnalta liian tärkkelyksen, joten perunoista tulee rapeampia.
Perunat on fritattava kahteen kertaan. Käytetään kuumuutta kestävää, kuten auringonkukka-, soija-, maissi- tai rypsiöljy. Oliiviöljylläkin on puolustajansa (tässä linkki, jossa muitakin vinkkejä uppopaistamiseen).
Kuivaa perunasuikaleet huolella ennen niiden upottamista kuumaan öljyyn. Ensimmäisen paistokerran lämpötila saa olle alempi, koska sen tarkoitus on kypsyttää perunat läpikotaisin.
Seuraava uppopaisto on nopeampi ja kuumemmassa öljyssä, sillä se antaa perunoille niiden kullankeltaisen värin ja rapean pinnan.
Nosta sen jälkeen perunat valumaan ja lisää mausteeksi suolaa. Myös chipotle tai paprikajauhe antavat hyvää makua perunoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!