Omatekoiset kasvonaamiot

Tuli yhtäkkiä mieleen, että ennen harrastettiin omatekoisia kasvonaamioita. Siis silloin teininä. Suurimman suosion sai sellainen resepti, jossa sekoitettiin tuorehiivaa (!!!!), piimää ja sitruunamehua. Se muuten pelitti tosin hyvin, ja teki ihon todella pehmeäksi, eli oli hyvä valmistautuessa bileiltaan.

En kyllä tiedä, mitä tuo hiiva siinä teki, mutta kokonaisuus oli kuitenkin hyvä, ja tuota ohjetta käytettiin vuositolkulla. EDIT: Hiiva muuten tasapainottaa rasvaista ihoa.

Photo by Kimia Zarifi on Unsplash

Kyllähän me tiedämme, että esimerkiksi avokadosurvos auttaa kuivaa ihoa, ja jotkut vannovat tuoreen kurkun nimeen. Savi on myös hyödyllinen esimerkiksi epäpuhtaalle ja rasvaiselle iholle. Avokadosurvoksen voi korvata - yllätyksellisesti - majoneesilla, jossa on jo valmiiksi oljyä ja happamuutta antavaa happoa.

Hunaja on myös hyvä naamion aine. Se on miedosti antibakteerinen sisältämänsä propoliksen takia (propoliksella on paljon muitakin hyödyllisiä ominaisuuksia, lue täältä lisää). Hunajalla on myös matala pH--arvo, ja se osaltaan estää mikrobien kasvua. Lisättäessä hunajaan kosteutta, siihen muodostuu vetyperoksidia, jota ainakin ennen käytettiin haavojen puhdistamisessa. Lisäksi hunajassa on mm. flavonoideja, jotka tietty toimivat antioksidanttisesti.

Niinpä hunaja tulee kasvonaamioissa monia muita aineita, ja sitä voi esimerkiksi lisätä tuohin mainitsemaani hyviä rasvoja sisältävään avokadosurvokseen.

Samalla tavalla toimii hunaja-oliiviöljy-kauranaamio (kauranlesekin käy, ehkä vielä paremminkin kuin hiutaleet). Kaikkia näitä sekoitetaan yhtä paljon ja seos levitetään kasvoille. Plussana naamion poistossa tulee ihoa kuoriva hieronta, jos ensin siis hieroo naamiota ennen sen huuhtelemista.

Sitruuna ja kaikki hapot supistavat ihohuokosia. Iho on luonnostaan hieman hapan, joten miedot hapot naamiossa vain tukevat ihon terveyttä. Kokeilla voi vaikka naamiota, joka on tehty paksusta kreikkalaisesta tai turkkilaisesta jogurtista lirauksella sitruunamehua. Tämä kävisi hyvin naamioksi ennen bileiltaa.

Kuivalle iholle toimii hyvin naamio, jossa on 1:1 hunajaa ja omenaviinietikkaa (sitruunamehukin käy). Kombinaatio tasapainottaa ja kosteuttaa ihoa. Toinen vaihtoehto on kokeilla kookosöljy-hunaja-sitruunamehunaamiota, jossa ainesten suhde on sama.

Rasvaiselle ja epäpuhtaalle iholle voi kokeilla sinappinaamiota. Kyllä sellaisesta sinapista, jota saa siis tuubissa tai pulloissa. Sinapinsiemenet sisältävät rikkiä, joka miedosti kuorii ihoa ja on antibakteerinen. Sinappi sisältää myös ihoa pehmentävää öljyä.

Mahdollisuudet ovat rajattomat. Banaanimurskalla saa pehmeän ihon, raaka kananmunankeltuainen supistaa huokosia, keltuainen taas kosteuttaa jne.

Seuraavaksi kannattaakin kurkata ruokakaappiin, kun suunnittelee kasvojen ihonhoitoa naamion avulla. Ainoa haittapuoli näissä DIY-naamioissa on se, että ne eivät säilöntäaineettomina säily jääkaapissa pitkään.

Kuplia kerrakseen

Jos pääsiäisbrunssilta puuttuikin kuplajuoma, niin tässä niitä kuplia oli kyllä kerrakseen. Pakko on kirjoittaa pieni postaus aiheesta. 

Olen normaalisti käyttänyt nykyään Foreo UFOa ja siihen sopivia kasvonaamioita. Sopivan teknistä hommaa, kun puhelimen appin kautta skannataan naamion viivakoodi ja laite tietää, millainen ohjelma kuuluu mihinkin naamioon.

Nyt sitten löysin varastoistani muutaman kuitukangasnaamion ja ajattelin aamulla hiukan hoitaa ihoani ja "korkkasin" niistä mielestäni kiinnostavimman, eli 7th Heaven-merkkisen Pink Oxygen Bubble -naamion, joita saa miltei joka marketista (muistaakseni).

Tässä vaiheessa ei vaahtoa vielä ollut juurikaan.

Naamio oli siis tällainen vaahtoa kehittävä versio. Muistan ennenkin kokeilleeni moista, mutta siitä ei tullut näin loputonta vaahdon määrää kuin tästä. Lopulta se peitti lukulasit töhnäänsä ja yritin hieroakin sitä että vaahdon kehittyminen lakkaisi. Ei lakannut.

Noh, hommassa meni sitten tunteroinen, koska ajattelin, etten sitä hoitavaa vaahtoa ainakaan hukkaa, ja aloin siirtää sitä sormin kasvoilta kaulalle ja alemmaksi rintamukselle, jossa arvelin ihon myös kaipaavan hoitoa. 

Lopuksi kyllästyin siihenkin hommaan. Vaahto oli kuin tiukkaa hiusten muotovaahtoa, josta tuli kuplien sulettua voidemaista. Taisi se tuhria muutakin kuin lukulasit. Vein mekon pesuun homman päätteeksi.

Ja iho sen jälkeen? No, kyllä nyt iltapäivällä voi sanoa, että tuntuu se kosteutetulta ja pehmeältä, mutta arvelen, että helpommallakin olisi ehkä samaan tulokseen päässyt. Ainakaan naamion jälkeen ei tarvinnut mitään voidetta laittaa.

Onko joku muu kokeillut tätä?

Kuninkaalliset kauneusvinkit

Lueskelin jotakin amerikkalaista naistenlehteä ja siinä esiteltiin muutamia kuninkaallisten käyttämiä kauneusvinkkejä. Mm. Kate Middleton, tai pitäisikö sanoa Cambridgen herttuatar Catherine kuulemma vannoo Nivean voiteen ja ruusunmarjaöljyn (vai sanotaanko sitä ruusunsiemenöljyksi, rosehip oil) nimeen. Tämä Nivean Soft Moisturising Creme lieneekin aika hyvää, sillä Makeupalleyssakin se on saanut huikeat pisteet. Vieläpä aika huitsin isolta raadilta.

Katen suosikkivoide., maksaa alta viisi euroa

Monacon edesmennyt ruhtinatar Grace taas oli suuri käsivoiteitten kuluttaja, koska hänen mukaansa ikä näkyy ensimmäisenä käsistä. Olen samaa mieltä!

Kuningatar Elizabeth II taas on huulipunien ystävä. Hänen lempimerkkinsä on Clarins ja hänet on usein jopa julkisuudessakin nähty lisäilemässä huulipunaa. Kruunajaisiinsa hän tilasi asuun sopivan huulipunasävyn nimeltään "The Balmoral Lipstick", jonka nimi viittaa hänen suosikkilinnaansa Skotlannissa.

Elizabethin edeltäjä, kuningatar Victoria taas piti kalliista ruusuöljystä niin paljon, että hänen käsineensä oli aina parfymoitu sillä.

Surullisen kohtalon kärsinyt Ranskan kuningatar Marie Antoinette taas hoiti ihoaan tavalla, joka on vieläkin monien ranskalaisten naisten suosiossa.

Laitanpa hänen käyttämänsä kasvonaamion ohjeen tähän. Aineksista konjakki stimuloi pintaverenkiertoa ja tiivistää huokosia, maidon maitohappo taas liuottaa ihon rasvaa, joka pitää kuolleet ihosolut ihossa kiinni ja sitruuna hapokkaana taas kuorii ihoa. Kananmunan valkuaisen sanotaan korjaavan ihoa ja parantavan sen ulkonäköä.

Marie Antoinetten kasvonaamio

runsas 1/2 dl maitojauhetta
1 kananmunan valkuainen
2 tl konjakkia
1 sitruunan mehu

Sekoita ja anna olla kasvoilla puolisen tuntia. Pese pois viileällä vedellä.

Mustaa mönjää

Viime vuoden puolella tuli shoppailtua vähän liikaakin kosmetiikkaa tuolla kaukoidässä, joten olen myynyt niitä huutonetissä. Yksi myydyistä oli Shillsin pikimusta peel-off -naamio, jolla olin ajatellut hoitaa nenänpään mustapäitä ja ihonkohtia, joissa on laajentuneita huokosia.

Sitten tämä naamion ostaja ottaa yhteyttä ja kysyy, mistä näitä naamioita saa, sillä hänen ihonsa niin siitä tykkää. Ohhoh, minäkin heräsin  - ehkä olin päästänyt käsistäni todellisen kultakimpaleen pilkkahintaan?

Näin osoittautuikin käyneen (ainakin olin myynyt sen alihintaan kun en muistanut, mitä se maksoi).

Eräs tuttavani oli juurikin lähdössä Taiwaniin työasioissa, ja värväsin hänet ostoksille. Shills on taiwanilainen merkki, jota netissä myyvät jotkut kiinalaiskaupat, mutta en siinä tapauksessa luottaisi tuotteitten aitouteen  - eihän Kiina edes tunnusta Taiwania (jos tällä nyt on sitten mitään merkitystä).

Alkuperäinen ostaja sai täydennettyä varastonsa ja minä tuotin samaa tavaraa itsellenikin.  Japanilainen Daiso-merkkinen (valkoinen tuubi) musta peel-off -naamio on samantapainen tuote, joskin piirun verran edullisempi.

No mönjäähän se todella on! En todellakaan viitsi laittaa kuvaa naamastani, se oli kyllä aika naurettavan näköinen, hahhah!

Voi sanoa, ettei alkuperäinen ostaja turhia puhunut; kyllä se tepsii. Tosin kuivattaakin, eli aion käyttää sitä jatkossa lähinnä T-alueelle. Netistä (ja youtubesta) löytyy lisää tietoa ja käyttökokemuksia, ja joillakin sen sanotaan vetävän mustapäät pois ihosta. Ehkä ne minulla sitten ovat niin pieniä, etten niitä poiskiskotussa kalvossa huomannut, mutta kuitenkin.

Narastys ja sen hoito

Olen joskus aiemmin ollut narastyslaakkeiden suurkuluttaja, enka parjannyt paivaakaan ilman niita. Kun jatin leivat ja turhat hiilihydraatit pois ruoastani, narastys on ollut melko harvinaista. Nyt talla hurjalla laakecoctaililla se on taas palannut. Epailen suurimmaksi osaksi noita ns. tavallisia kipulaakkeita (esim. ketoprofeeni), joita syon joka paiva.

Tahan narastykseen kylla maarattiin ns. mahansuoja-ainekin (omepratsoli). Eli taas yhdella uudella laakkeella paikataan toisen aiheuttamia oireita. Sitapaitsi tama ns. mahansuoja ei kyllakaan oikein riita. Olen kipristellyt yon jos toisenkin tuskasta.

Hankin sitten koivuntuhkaa. Se oli kylla suhteellisen hinnakasta netista tilattuna, ja narastykseen sita olisi saanut ottaa aika reilusti. Lievan narastyksen saa hoidettua pois esim. manteleilla, mutta nain voimakkaaseen narastykseen niista ei ole mihinkaan. Harkitsin myos laakehiilta, mutta sitten tormasin netissa eraaseen vanhaan hoitomuotoon, joka ei maksakaan paljon.

Se on savi. Tuntuisi toimivan. Ainakin oma vatsani rauhoittui kummasti (sorruin eilen syomaan viljatuotteita, toisinsanoen kekseja, pizzan ja laskiaispullan, eika suolistoni nakojaan pitanyt siita ollenkaan). Savi absorboi nesteita, joten kannattaa muistaa ottaa laakkeensa niin, etta ne ehtivat imeytya, eivatka joudu saven mukana ulosteessa pois elimistosta.

Tama savi on ostettu iHerbista, ja sita voi kayttaa seka ulkoisesti, etta sisaisesti. Sisaisesti nautittuna sen maku on neutraali veteen sekoitettuna, eli minakin "sihtikurkku" saan sen alas hyvin.

Tasta voi siis veteen sekoitettuna tehda vaikka kasvonaamioita, joihin voi sekoittaa yrtteja  - tai oikeastaan vaikka mita! Varsinkin tallaisen sekaihoisen ihmisen naamalta se poistaa hyvin kiiltoa ja rauhoittaa ihoa, ja on todella hyva varsinkin kaytettyna ennen meikkia.

Nokkonen

Nokkonen on aika monikayttoinen kasvi, jota saisi hyodyntaa enemman, koska se menestyy vahan liiankin hyvin vaikka missa. Nokkonen on jo ammoisina aikoina kaytetty rautapitoinen yrtti, jonka sanottiin parantavan esim. nivelkivut (aivan oikein, jos nokkosen varsilla hakkaa kipeita nivelia, kipu siirtyy nokkosenpolttamiin ja helpottaa itse nivelessa*). Nokkosten varsien polttava aine on muurahaishappo. Roomalaiset aikoinaan veivat sotaretkilleen mukanaan nokkosia, silla niilla ihoa hieromalla sai verensa kiertamaan kylmemmissa ilmanaloissa.

Raudanpuutostiloissa rautatabletteja vatsaystavallisempi keino on hauduttaa tuoreita nokkosenlehtia vesitilkassa noin tunti, siiviloida seos ja kayttaa sita sisaisesti tarpeellisen ajan.

Nokkonen sisaltaa nykyisen tutkimuksen mukaan monia hyodyllisia aineita, kuten fenolihappoja, flavonoideja, kumariineja ja polysakkarideja (varsinkin nokkosen juuressa), joista viimeksimainitut saattavat toimia virustulehduksia vastaan. Flavonoidit ja fenolihapot vahentavat myos tulehdusta, ja saattavat olla hyodyksi esimerkiksi reumapotilaille, eturauhastulehduksissa ja virtsatulehduksissa.

TV:sta tuli ohjelma, jossa oli muutama hyva vinkki sen kayttoon. Kaikki tietavat, etta sita voi kuivata ja kayttaa esim. sampylataikinaan tai pinaatin sijasta "pinaattikeittoon", mutta harva tekee siita esim. teeta. Nokkostee poistaa nestetta ja vahentaa turvotuksia.

Nokkosesta saa hyvaa ainetta kauneudenhoitoon, mm. kasvoja voi hoyryttaa astian ylapuolella, ja astiassa kuumaa vetta jossa nokkosia joko kuivattuina tai tuoreina. Hoyrytys avaa huokoset ja puhdistaa niita.

Nokkosta voi kayttaa myos ihoa puhdistavaan naamioon, joka sopii varsinkin herkalle, epapuhtaalle tai artyneelle iholle:

1 rkl kuivattua nokkosta murskattuna
saman verran kermaa
saman verran arrowjuurijauhetta (nuolijuuri)
saman verran nokkosteeta

Seos saa vetaytya hiukan aikaa, ja sitten siihen lisataan tilkka vaahterasiirappia, jolla on myos puhdistava vaikutus. Seos on valmis kayttoon (sailyta jaakaapissa).

Yksi mielenkiintoinen ohjelmassa annettu vinkki oli tehda itse nokkossuolaa, jota voi kayttaa ruoanlaitossa ihan normaalin suolan tavoin. Se tehdaan nain:

Laita tehosekoittajaan tuoreita nokkosia ja lisaa saman verran (painon mukaan) merisuolaa. Jauha tehosekoittimessa hienoksi ja levita seos pariksi paivaksi palttinapyyhkeen paalle kuivumaan. Kun suolaseos on kuivaa, purkita se ja sulje purkin kansi siiviisti, ettei se ime kosteutta.

Tata voi siis kayttaa yrttisuolan tapaan.

*) Tassa siis hiukan sama funktio kuin ahdistuneilla (nuorilla), joiden on "pakko" viillella itseaan peittaakseen sisaisen tuskansa.