Minua kymmenisen vuotta vanhempi, vaimostaan eronnut miespuolinen ystavani kerran mainitsi, etta elamassa on parhainta toisista, laheisista ihmisista huolehtiminen.
Varmaan joillekin onkin. Han pitaa huolta sisarustensa lapsista, koska omia ei ole.
Mina taas toivoisin, etta joskus olisi aika, jolloin laheisista EI tarvitsisi huolehtia. Taman syovankin kanssa suurin murhe on laheisten ihmisten tuska. Moni myos todellakin kaantaa selkansa kuullessaan tilastani.
Toisaalta myos tarvitsen jonkun vetamaan minut pois taalta eristaytyneisyydesta. Haluan palan normaalia elamaa.
Blogi terveydestä, terveellisestä ruoasta, kosmetiikasta, luontaistuotteista ja yleensä maailmanmenosta aikuisen naisen silmin nähtynä. Kaksi kierrosta syövän sairastelua värittää elämääni ja kolmas jäi pysyväksi riesaksi, joskaan siitä ei ole sen kummemmin ollut vaivaa. Taustaltani olen pitkän linjan lääketutkimusammattilainen, ja ruodin postauksissa mm. kosmetiikan ja luontaistuotteiden ainesosia ja tehoa omien käyttökokemusten ohella.
torstai 3. marraskuuta 2011
Huh naita kynsia!
Kasvavat ihan kohinalla. Turha yrittaakaan lyhentaa lasiviilalla, ovat niin paksut (kiitos Nailtiquesin proteiinilakkojen), tarvitaan akryyliviila. Tassa mustaa kynsilakkaa (Mavala) ja Make Up Storen mattaa paallystetta.
keskiviikko 2. marraskuuta 2011
Moitteita julkiselle terveydenhuollolle
Tahan mennessa tapahtunutta: Kilpirauhasen vajaatoiminta, joka on hiukan yli vuoden jalkeen asettunut laakityksella. Itse vajaatoiminta aiheuttu sita ennen jo ongelmia mm. muistamisessa ja keskittymisessa. Mutta eihan sita huomaa, koska vajaatoiminta ei kehity yhdessa yossa.
Vuosisitten alkanut artroosi, eli molemmat peukalonivelet ovat "irrallaan" ja turvonneet. Aiheuttaa toiminnallista ongelmaa.
Menin sitten viela ja luiskahdin jaisella pihalla autosta noustessa, ja jo ennestaankin kipea olkapaa sai pahemman vamman, ja koska loin kyynarvarteni auton kynnykseen, siihen tuli ulnaris(eli kyynar-)- hermon vaurio.
Sitten tama uusinut rintasyopa, joka on metastasoinut todella nopeaan, koska kevaan joukkoseulonnassa ei huomattu mitaan.
Probleemia: Tyoterveyslaakari hoiti kilpirauhasongelmaa, ja lahetti minua sitten eri alojen spesialisteille. Ortopedi hoitaa olkapaata, kasikirurgi ainoastaan katta kyynarpaahan saakka, ja sitten syopaa hoitavat kirurgit, onkologit ja plastiikkakirurgit. Toteamisessa on radiologin tyopanos ensiarvoisen tarkea. Sitten voidaan tarvita psykiatrisia konsultteja (minakin olen tehnyt liaison-psykiatriaa nuoruudessani) psyykkiseksi tueksi, varsinkin terminaalipotilaille. Tai mikseipa muillekin, jos sairaus kuormittaa psyykkisesti paljon.
Tyoterveys on maksanut joitain konsultaatiokaynteja, mutta syopa hoidetaan potilaan omaan piikkiin keskussairaalassa. Sinne meni myos yksityiselta lahete leikkausjonoon (peukalot), mutta ortopedin lahete pompautettiin sielta takaisin, "koska oikea hoitopaikka on tyoterveys". Fysioterapia ei ole auttanut tahankaan saakka, ja fysiatri on kahteen otteeseen suositellut magneettikuvausta. Tyonantaja ei maksa. Tassa puhutaan siis jo liki tuhannesta eurosta.
Syovan takia kavin jo kerran kirurgin pakeilla. Siirsin leikkausta, koska halusin tietaan kasvainten speksit. Viime viikolla siis onkologin vastaanotolla, josta siitaKIN maksoin miltei 30 euroa. Vain kuullakseni suuremman kasveimen reseptoristatuksen. Asian olisi voinut hoitaa puhelimitsekin ilman poliklinikkamaksua. Kun tiedustelin muista kaytannon asioista, han muistutti olevansa onkologi, eika han voi ottaa kantaa muiden erikoisalojen alueeseen kuuluviin juttuihin. Aivan.
Siina vaiheessa aloin jo hikeentya. No, tanaan tuli kutsu plastiikkakirurgin juttusille, ja taas ensi viikolla siihen menee sitten kolmekymppia.
Kylla syopapotilaittenkin kanssa tehdaan sairaalassa tiimityota, mutta minusta ei mitenkaan sujuvasti. Turhaa ajan ja rahan haaskausta.
Britanniassa on systeemi, etta yleislaakarit (omalaakari, GP eli general practitioner) konsultoi tarpeen mukaan muita erikoisaloja, ja myos hoitaa potilaitaan laajemmalla diagnoosiskaalalla kuin Suomessa. Potilas ainakin tietaa, etta on yksi kontakti, jolla on koko homma hoidossa.
Mina olen entisessa tyossani ollut paljonkin tekemisissa naitten GP:itten kanssa, enka voi muuta kuin ihailla heidan toimintaansa. He hoitavat kaiken gynekologisista ongelmista psykiatriaan, ja todellakin myos osaavat sen, monta vuotta muita erikoisaloja konsultoituaan.
Koskahan taallakin joku hieman viilaisi tata systeemia toimivammaksi. Niin, ja tahan polimaksujen paalle sitten tulee viikkotolkulla (minimi 5 viikkoa) polikaynteja, se kolmisenkymppia kerta, per sadehoito joka arkipaiva. Sytostaattikaynnit viela siihen paalle.
Ei se ilmaista ole Suomessakaan.
Vuosisitten alkanut artroosi, eli molemmat peukalonivelet ovat "irrallaan" ja turvonneet. Aiheuttaa toiminnallista ongelmaa.
Menin sitten viela ja luiskahdin jaisella pihalla autosta noustessa, ja jo ennestaankin kipea olkapaa sai pahemman vamman, ja koska loin kyynarvarteni auton kynnykseen, siihen tuli ulnaris(eli kyynar-)- hermon vaurio.
Sitten tama uusinut rintasyopa, joka on metastasoinut todella nopeaan, koska kevaan joukkoseulonnassa ei huomattu mitaan.
Probleemia: Tyoterveyslaakari hoiti kilpirauhasongelmaa, ja lahetti minua sitten eri alojen spesialisteille. Ortopedi hoitaa olkapaata, kasikirurgi ainoastaan katta kyynarpaahan saakka, ja sitten syopaa hoitavat kirurgit, onkologit ja plastiikkakirurgit. Toteamisessa on radiologin tyopanos ensiarvoisen tarkea. Sitten voidaan tarvita psykiatrisia konsultteja (minakin olen tehnyt liaison-psykiatriaa nuoruudessani) psyykkiseksi tueksi, varsinkin terminaalipotilaille. Tai mikseipa muillekin, jos sairaus kuormittaa psyykkisesti paljon.
Tyoterveys on maksanut joitain konsultaatiokaynteja, mutta syopa hoidetaan potilaan omaan piikkiin keskussairaalassa. Sinne meni myos yksityiselta lahete leikkausjonoon (peukalot), mutta ortopedin lahete pompautettiin sielta takaisin, "koska oikea hoitopaikka on tyoterveys". Fysioterapia ei ole auttanut tahankaan saakka, ja fysiatri on kahteen otteeseen suositellut magneettikuvausta. Tyonantaja ei maksa. Tassa puhutaan siis jo liki tuhannesta eurosta.
Syovan takia kavin jo kerran kirurgin pakeilla. Siirsin leikkausta, koska halusin tietaan kasvainten speksit. Viime viikolla siis onkologin vastaanotolla, josta siitaKIN maksoin miltei 30 euroa. Vain kuullakseni suuremman kasveimen reseptoristatuksen. Asian olisi voinut hoitaa puhelimitsekin ilman poliklinikkamaksua. Kun tiedustelin muista kaytannon asioista, han muistutti olevansa onkologi, eika han voi ottaa kantaa muiden erikoisalojen alueeseen kuuluviin juttuihin. Aivan.
Siina vaiheessa aloin jo hikeentya. No, tanaan tuli kutsu plastiikkakirurgin juttusille, ja taas ensi viikolla siihen menee sitten kolmekymppia.
Kylla syopapotilaittenkin kanssa tehdaan sairaalassa tiimityota, mutta minusta ei mitenkaan sujuvasti. Turhaa ajan ja rahan haaskausta.
Britanniassa on systeemi, etta yleislaakarit (omalaakari, GP eli general practitioner) konsultoi tarpeen mukaan muita erikoisaloja, ja myos hoitaa potilaitaan laajemmalla diagnoosiskaalalla kuin Suomessa. Potilas ainakin tietaa, etta on yksi kontakti, jolla on koko homma hoidossa.
Mina olen entisessa tyossani ollut paljonkin tekemisissa naitten GP:itten kanssa, enka voi muuta kuin ihailla heidan toimintaansa. He hoitavat kaiken gynekologisista ongelmista psykiatriaan, ja todellakin myos osaavat sen, monta vuotta muita erikoisaloja konsultoituaan.
Koskahan taallakin joku hieman viilaisi tata systeemia toimivammaksi. Niin, ja tahan polimaksujen paalle sitten tulee viikkotolkulla (minimi 5 viikkoa) polikaynteja, se kolmisenkymppia kerta, per sadehoito joka arkipaiva. Sytostaattikaynnit viela siihen paalle.
Ei se ilmaista ole Suomessakaan.
tiistai 1. marraskuuta 2011
Myrkkyja kengissasi?
Kosmetiikka ei ole ainoa myrkkyjen lahde. Toinen paha on muoti. Eika sen myrkyn tarvitse olla kankaassakaan, silla esimerkiksi Kiinasta tuotavien kenkien laatikoissa kaytetaan kuivikepusseja (homeenesto), jotka saattavat olla - ja yleisesti ovatkin - taytetty Euroopassa kielletylla dimetyylifumaraatilla. Tallaiseen pakkaukseen laitetut kengat saattavat aiheuttaa pahimmillaan palovamman kaltaisia oireita iholla, ja saastuttaa myos kenkien sailytystiloissa muutkin jalkineet.
Dimetyylifumaraatti ei ole ainoa ongelma kengissa. EU:n rajalla valvonta suoritetaan pistokokeina, ja usein loytyykin esim. metyleenikloridia, joka on hitaasti haihtuva tuote, joka aiheuttaa usein hengitysoireita. Koska kemikaali on haihtuvaa, kuljetuskontteja ei pysayteta rajalle, vaan se jatkaa matkaansa, ja kengat vain tuuletetaan ennen myyntia. Viranomaisilla ei oikeasti ole mitaan oikeuttakaan pysayttaa, niita, silla sita varten ei ole mitaan erityista lakia. Laki ainoastaan suojaa tyopaikallaan mahdolliselta altistumiselta joutumisen, eli tyontekija on periaatteessa suojattu kenkaliikkeessa, mutta ennen kenkien paatymista sinne, ei ole oikeastaan mitaan keinoa valvoa kaytettyjen kemikaalien maaraa ja laatua.
Kenkiin kaytetty nahka kasitellaan yleensa halvan tyovoiman maissa, kuten Bangladeshissa. Kemikaalien haitat ovat hyvin tiedossa, mutta silti tyontekijoita ei suojata mitenkaan. Syopatapauksien maara on viime vuosina kaksinkertaistunut, ja tyontekijoiden oletusika on 40-50 vuotta.
Puhumattakaan siita, mika maara kemikaaleja paatyy jateveden mukana kaduille ja maaperaan. Olen kerran kaynyt marokkolaisessa nahanparkitsemossa, ja jo hajukin oli sanoinkuvaamaton, ihan silmat vuosivat vetta. Tuloksena oli kuivumassa iloisen varisia nahkoja, joista voi vaan todeta, etta silmamaaraisesti ainakin Euroopassa kaytettyja atsovareja ja aniliinia oli kaytetty runsaasti. Mita tummenpi tai syvempi vari on, sita myrkyllisempia aineita on tarvittu luomaan se.
Dimetyylifumaraatti ei ole ainoa ongelma kengissa. EU:n rajalla valvonta suoritetaan pistokokeina, ja usein loytyykin esim. metyleenikloridia, joka on hitaasti haihtuva tuote, joka aiheuttaa usein hengitysoireita. Koska kemikaali on haihtuvaa, kuljetuskontteja ei pysayteta rajalle, vaan se jatkaa matkaansa, ja kengat vain tuuletetaan ennen myyntia. Viranomaisilla ei oikeasti ole mitaan oikeuttakaan pysayttaa, niita, silla sita varten ei ole mitaan erityista lakia. Laki ainoastaan suojaa tyopaikallaan mahdolliselta altistumiselta joutumisen, eli tyontekija on periaatteessa suojattu kenkaliikkeessa, mutta ennen kenkien paatymista sinne, ei ole oikeastaan mitaan keinoa valvoa kaytettyjen kemikaalien maaraa ja laatua.
Kenkiin kaytetty nahka kasitellaan yleensa halvan tyovoiman maissa, kuten Bangladeshissa. Kemikaalien haitat ovat hyvin tiedossa, mutta silti tyontekijoita ei suojata mitenkaan. Syopatapauksien maara on viime vuosina kaksinkertaistunut, ja tyontekijoiden oletusika on 40-50 vuotta.
Puhumattakaan siita, mika maara kemikaaleja paatyy jateveden mukana kaduille ja maaperaan. Olen kerran kaynyt marokkolaisessa nahanparkitsemossa, ja jo hajukin oli sanoinkuvaamaton, ihan silmat vuosivat vetta. Tuloksena oli kuivumassa iloisen varisia nahkoja, joista voi vaan todeta, etta silmamaaraisesti ainakin Euroopassa kaytettyja atsovareja ja aniliinia oli kaytetty runsaasti. Mita tummenpi tai syvempi vari on, sita myrkyllisempia aineita on tarvittu luomaan se.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
