Pieni rillienosto-opas

Naistenlehdissä ja optikkoliikkeiden omissa aviiseissa usein neuvotaan silmälasien ostamisessa. Valitettavasti vain liki jokaisessa artikkelissa paneudutaan vain ja ainoastaan siihen, mikä kehysmalli sopii minkäkinlaiselle pärstämallille. Koska tämä on asia, joka yleensä selviää kaupassa peiliin vilkaisulla ja erilaisten pokien sovittelulla, aion tässä selonteossa pitäytyä muihin seikkoihin, joita tulee huomioida laseja ostaessa  - siis oikeammin kehysten ostossa. Linsseistä en juurikaan tiedä mitään.

Minulla on ollut jo vuosia yksiteholasit, siis ns. lukulasit. Monet sellaiset, joten tähänkin rillien joukkoon mahtuu useat sellaiset, joita en ehkä olisi valinnut jos olisin tietänyt, mitä ongelmia saattaa seurata. Tarkemmin sanoen, oikeastaan ainoastaan kahdet lasini ovat olleet suurinpiirtein täydelliset, ja se, mikä niitä yhdisti on se, että molemmissa on/oli metallikehykset ja niiden sangat joustivat sekä sisään-, että ulospäin.

Tällainen joustavuus on tarpeen ainakin silloin, jos vekslaa lasiensa kanssa, ts. ottaa ne usein pois ja laittaa taas takaisin päähän. Elleivät sangat jousta, on hyvä valita kehyksensä jostakin muusta kuin ihan halvimmasta alemallistosta. Varaosia, eli uusia sankoja pitää voida saada vielä vuoden-parinkin päästä. Ellei saa, niin pahimmassa tapauksessa joutuu uusimaan rillit linsseineen, ja se tulee kalliimmaksi kuin pelkät sangat.

Metallikehykset ovt oikeastaan aika hyvät kaikin puolin, mutta jos satut valitsemaan muovikehykset, varustaudu siihen, että niiden aisat löystyvät ajan kuluessa. Tällöin voi tapahtua kuten minulle niin monta kertaa: rillit yksinkertaisesti katoavat pään päältä (ei, nenäni nokalta en ole vielä hävittänyt yhtään kakkulaparia). Neuvottele siis samaan rillikauppaan jonkinlainen kaulanauha, joka pitää ne tallella jos sattuvat tippumaan, tai jossa ne voivat roikkua, jos hetkeksi lasisi päästä otat.

Miksikö sanoin, että vain kahdet ostamani kakkulat ovat olleet melkein täydelliset? Siksi, että niissä molemmissa on ollut nenätallat, joiden varassa lasit lepäävät nenän varteen tukeutuen. Ei muuten mitään ongelmaa, mutta jos sinulla on pitkä tukka, nuo tallat sotkeutuvat siihen helposti kun otat laseja pois päästäsi. Tuollaista takkua on raivostuttavaa selvittää, ja kun sitten riuhtaiset hiustupon tallasta irti, jää siihen tuppo hiuksia, joiden poistaminen on yhtä piperrystä, koska useimmiten ne riuhtaistessa katkeilevat vain lisää ja loppujen lopuksi tallassa on kiinni pari ärsyttävää karvaa, jotka kutittavat ja häiritsevät.

Muovipokat ilman talloja? No tässäpä onkin sitten uusimpien lasieni kanssa ilmennyt riesa. Kehykset, jotka nyt lepäävät nenän selkämyksellä ilman talloja hiertävät nenän päällyksen äkkiä punaiseksi. Silloin näky on hiukan kuin joku olisi täräyttänyt luuvitosella päin näköä. Milläkö apu tähän kehysongelmaan? No siihen saa kyllä laitatettua erikseen tallat ruuveilla kiinni.

Minun ratkaisuni on ainakin toistaiseksi ollut pitää välillä vanhoja laseja niin, että punoittava läiskä keskellä nenänvartta ehtii parantua  - mennäkseen taas rikki kun laitan uudet ja hienot Versaceni päähän.

Rillien osto ei olekaan niin yksinkertaista kuin luulisi.