Arvioita Kikon ripsiväreistä

Kirjoittelin aiemmin Kikosta, jossa tuli vingutettua luottokorttia hiukan enemmänkin. Olen yllättynyt noista ripsiväreistä, jotka ovat hintaansa nähden todella hyviä.

Eilen kokeilin Unforgettable-mascaraa (allaolevassa kuvassa hopeanvärinen putkilo) ja viimeistelin ripsien päät False Lashes Concentratella (vihreä putkilo allaolevassa kuvassa), joka on tarkoitettu nimenomaan viimeistelytuotteeksi (top coat).

Tuo perusmascara pidensi ja erotteli ripset todella hyvin, eikä jäänyt paakkuihin. Kaareva harja oli kuin piste ii:n päälle. Top coat antoi lisää pituutta, eikä siitäkään jäänyt kakkaroita ripsiin. Minä olen aika huoleton ripsivärin käyttäjä, eli en jaksa sutia sitä kovinkaan kauaa ja tarkasti paikoilleen, ja vielä vähemmän tykkään käyttää ripsiharjaa ripsivärin laiton jälkeen. Tämä oli laitettu suitsait sukkelaan ja oli todella siistin näköinen tulos.

Yläpuolella False Lashes Concentrate ja alapuolella Unforgettable-maskara.

Jos käyt maassa, jossa on Kikon liikkeitä, niin älä missään tapauksessa kävele ohi käymättä sisällä! Jos nämä kaksi ripsiväriä saa yhteensä noin kymmenellä eurolla, niin se on todella hyvä kauppa, jota ei kannata missata.

Wanhanajan kaupassa

Kuinka moni muistaa sen ajan kun kaupoista haettiin maito ja kerma omalla hinkillä? Minä muistan sen ajan hyvinkin, vaikkakkin olin aika pieni ja maitopussien aikakausi on se, joka on piirtynyt selvemmin muistikuviin.

Sen ajan "valintamyymälä", josta sai miltei mitä tahansa.

Tuore maito ja kerma mitattiin asiakkaan hinkkiin, eikä mitään muitakaan ruokatarvikkeita pahemmin ollut valmiiksi pakattuina saatavilla. Tonnikalaa käärittiin vahapaperikääreeseen kun se oli otettu todella isosta säilykepurkista. Paketti punnittiin ja maksu suoritettiin tietty painon mukaan. Jauhelihan sai paikan päällä jauhettuna ja leikkeleet siivutettiin myös asiakkaan silmien edessä.

Maitoa, kermaa ja voita haimme meijeristä me, jotka emme asuneet maalaistalossa, jossa näitä ruoka-aineita sai omasta takaa. 

Meijerissä piti käydä etenkin sellaisina aamuina, kun eivät kaupat olleet auki. Meijeri oli muistaakseni auki sunnuntaisinkin aamulla muutaman tunnin, ja sinne piti joskus kipaista polkupyörällä hinkin kanssa hakemaan kahvikermat iltapäiväkahville ja sunnuntain päivällisen jälkiruoille. Jonoa oli yleensä jonkin verran, koska kylmäkalusteita ei 60-luvulla vielä monessakaan talossa ollut (meillä oli jääkaappi, mutta myös kaksi kylmäkellaria oli käytössä edelleen) ja koska meijeri tosiaan oli auki vain lyhyen aikaa, joten sinne piti mennä suurinpiirtein jo kukonlaulun aikaan.

Nykyään katselen kaupungeissa niitä paikkoja, jossa ennenvanhaan on sijainnut kivijalkakauppoja, joista sai päivittäin käytettyjä elintarvikkeita, kuten juuri maito ja leipä. Minun kulmillani on kaksi leipomoa pienine myymälöineen, mutta sellaista pientä kauppaa ei ole, josta saisi hinkkiin haettua käsittelemätöntä maitoa päivittäin.

Kioski josta sai limpparia ja tikkareita.

Muistan myös sen ajan kioskit. Niistä sai tikkareita ja limsaa. Limsa ei ollut niin suurissa pulloissa kuin nykyään, ja kaikki karkitkin olivat todella pienissä pusseissa verrattuna nykyisiin. Oli punaisia ja vihreitä pyöreitä ja litteitä tikkareita, vanhanajan nekkuja ja sellaisia pyöreitä karkkimassatikkareita, joita me kutsuimme moukuiksi. Irtokarkit maksoivat neljännespennin tai puoli penniä kappale. Jos oli penni rahaa niin kaverin kanssa saatiin molemmille karkit.

 Grilleistä ja hampurilaisista ei ollut silloin tietoakaan, mutta muistan kuitenkin yhden nakkikioskin, josta joskus haettiin höyrynakkeja.

Joskus ajattelen noita tyhjiä ja asunnoiksi muutettuja kivijalkakauppoja katsellessani, että olisi se mukava aamulla koiraa ulkoiluttaessa hakea hinkillä maitoa päivän tarpeisiin, ostaa kirnuvoita ja saada samasta paikasta jonkin pienleipomon uunituore leipä mukaansa. Mutta aika entinen  - se tuskin enää palaa.

Uusia superfoodeja

Vaikka olenkin sitä miletä, että superfoodeja ei kannata etsiä juurikaan sen kummemmista paikoista kuin lähin metsä, niin on silti kiinnostavaa nähdä millaisia uusia muotiruoka-aineita punkeaa markkinoille.

Moringasta (tai oikeammin moringaöljystä) kuulin ensimmäistä kertaa kun lueskelin joidenkin hiustenhoitotuotteiden INCI-listoja. Ajattelin, että se on argaaniöljyn jälkeen ilmeisesti sitten se seuraava hullutus.

Sitten löysin netistä moringaa myytävänä myös lehtijauheena ja tällöin heräsi kiinnostus entistä enemmän. Mikä ihme tämä moringa oikein on?

Moringan kuivattuja lehtiä jauhettuna.

Moringa on nopeakasvuinen puu, joka kasvaa hankalissakin elinolosuhteissa. Pian huomattiin, että istuttamalla sitä saadaan hyvää ravintoa niin ihmisille kuin eläimillekin, sillä moringan lehdet sisältävät paljon proteiinia (välttämättömiä aminohappoja), vitamiineja (A, B, C) ja mineraaleja (kalsium, kalium), antioksidantteja,ja anti-inflammatorisia aineyhdisteitä.

Moringan siemenet ovat myös erittäin proteiinipitoisia ja sisältävät 30-40%öljyä, jossa on korkea oleiinihappopitoisuus (omega-9). Oleiinihapon oletetaan alentavan kolesteroliarvoja ja sen myös arvellaan estävän rintasyöpää.

Moringasta arvellaan olevan tulevaisuudessa apua nälänhädässa oleville ihmisille korkean ravintoainepitoisuutensa ja kasvin nopean kasvun takia.

Tilasin pussin tuota lehtijauhetta kokeeksi ja laitan sitä päivittäiseen viherpirtelööni.

Toinen superfood, johon törmäsin vegaanin Lontoossa asuvan ystäväni kokkauksissa on sacha inchi. Kokkaava herrapari käytti tätä kylmäpuristettua öljyä grillatuista kasviksista tehdyn salaatin kastikkeena.

Kuvan alalaidassa on sacha inchin siemenkota, joka pahasti muistuttaa tähtianista.

Olipa kerran kaksi heppua, joilla on Brainstorm-niminen tuotekehitysyhtiö. Juuri nämä samat tyypit toivat vuosia sitten amerikan markkinoille gojimarjat ja himalajan vaaleanpunaisen suolan. He ovat nyt löytäneet tämän tuotteen, jota sacha inchiksi sanotaan.

Itse kasvi kasvaa korkealla Perun vuoristoissa ja kasvin siemenet, joita myös inkapähkinöiksi kutsutaan, sisältävät huikean määrän omega-rasvahappoja (3,6 ja 9).

Sacha inchin siemenet sisältävät enemmän omega-3 -rasvahappoja kuin lohi. Tällainen vegaaninen vaihtoehto on joillekin hyvä valinta myös siksi, että monien köyhien maiden rannikot ryöstökalastetaan puhtaaksi kaloista, jotka käytetään vain ja ainoastaan kalaöljyn tuottamiseksi meille tänne pohjolaan. Uskomatonta, mutta totta!

Siemenissä on myös runsaasti proteiinia, enemmän kuin pähkinöissä, sekä tryptofaania joka on serotoniinin esiaste. Siemenet ovat myös hyvin antioksidanttipitoisia.

Koska aikkea pitää kokeilla, tilasin minäkin pussillisen noita siemeniä iHerbistä. Ne kulkevat siellä nimellä Savi Seeds.

Kaakaokuorrutettuja sacha inchin siemeniä 

iHerbistä saa näitä siemeniä naturellina tai sitten erilaisilla kuorrutuksilla. Tässä kuorrutteena kaakaota, toista superfoodia.

Terveellistä naposteltavaa.

Jos öljyä vielä jostakin löydän, niin sekin menee kokeiluun.

Etiopialainen/Eritrealainen lounas

Sain jotenkin hävitettyä kuvan pitopöydästä, mutta tässä tef- ja vehnäjauhoista tehdyn leivän päällä muut listan antimet. Riisistä en niin piitannut, joten sen jätin pois.

Kuten viime vuonna, myös tänä vuonna YK-naiset järkkärivät Daisy Ladiesin kanssa yhteistyössä etnisen lounaan, jonka tuotto menee maailman naisten hyväksi.

Ruoka oli todella herkullista ja kolme naista oli raatanut niiden kanssa yhdeksän tuntia. Tässä muutama valokuva:

Ruokalista oli suomeksi ja amharan kielellä.

Iloisia rouvia kokkaamassa.

Ystäväni Barbara leipineen.

Valmistautumista etiopialaiseen kahviseremoniaan.

Kahviseremonian tykötarpeet aina suitsukkeita myöten.

Meitä oli niin iso porukka, että kahvi tarjoiltiin suomalaisittain eikä etiopialaisista kupeista. Kahvin kera tarjolla popcornia (joita oli ilmeisestikin sekä suolattu että hiukan sokeroitu kevyesti) ja makeaa leipää, joka oikeastaan oli niinkuin meikäläinen pulla rusinoineen.

Vesivahinkoasian jälkipuintia naapurin kanssa

Mitä ilmeisimmin taloyhtiön konsultoima lakimies on katsonut taloyhtiön minulta vaatimat korvaukset asiattomiksi, sillä taloyhtiön hallituksessa oleva yläkerran naapurini lähetti minulle tällaisen meilin (olin siis kysynyt häneltä, osallistuisiko hän kanssani ensi viikonloppuna YK-naisten järjestämälle hyväntekeväisyyslounaalle):

"Jäi vastaamatta kysymykseen tulenko ruokailemaan!Ajattelin ensin tarkistaa miten on sinun remonttisi kustannusten laita.

Nyt näyttää siltä että olet onnistunut bluffissasi(ettet muka ole jo kauan sitten huomannut home ja muita vaurioita)ja maksatutat meille köyhille eläkeläisille remonttisi!Se ylimääräinen yhtiövastike kesällä aiheutti minulle poisjäämisen Elixiasta kesäksi ja yksi Tukholmanreissu jäi myös tekemättä.

Onhan minulla pieni vararahasto,mutta se on tarkoitettu omien yllättävien kustannusten hoitoon!Kun itse vastaan aina omista "mokista"ja oikeudentajuni sanoo että teit väärin,en hyväksy tekoasi!

Mikähän mahtaa olla seuraava remontin kohteesi,keittiö.....?

Hyväntekeväisyys-annokseni on loppuelämäksi täysi, joten en osallistu sunnuntaiseen ruokailuun!

Entinen ystäväsi XXX"

No jopas nyt!

Laitoin vastauksen:

"XXX,

Lakipykälien mukaan taloyhtiö on vastuussa lattian sisäisten putkien vuodoista. Jos minulla olisi ollut selkeästi havaittavia vaurioita kylppärissä, kuten esim. kaakelit tippuilleet seiniltä, enkä olisi siitä ilmoittanut isännöitsijälle, niin hulluhan minä olisin ollut ja täysin turhaan aiheuttanut itselleni ylimääräistä vaivaa juuri samaan aikaan kun muutenkin olen sairastellut (niin, minäkin olen "eläkeläinen" tällä hetkellä, Kelahan korvaa sairauslomia vain vuoden verran  - enkä voi väittää, että minullakaan isot tulot nyt olisi, asuntovelkaakin vielä).

Huomaa, että lain mukaanhan missään tapauksessa mitään ei olisi mennyt minun pussistani, sillä OMA vakuutukseni olisi korvannut minun laiminlyöntini, jos sellaista olisi tapahtunut!!!! Jos olisin väittänyt tällaista tapahtuneen, olisin syyllistynyt VAKUUTUSPETOKSEEN, ja pahimmassa tapauksessa voinut joutua siitä vankilaan. Olisin myös voinut lain mukaan syyttää entistä isännöitsijää yllyttämisestä rikokseen.

HUOMAA, että taloyhtiön oma vakuutusyhtiö LähiTapiola on todennut vakuutuspäätöksessään vahingon JOHTUNEEN LÄMPÖPUTKIEN VUODOSTA, joten ne kuuluvat taloyhtiön vastuulle. Jos taloyhtiön omavastuu (jota siis minulta yritettiin periä) on noin suuri, niin juurikin TALOYHTIÖN HALLITUS on vastuussa vakuutussopimuksesta sen allekirjoittajana. Minä olen jo aikoja sitten tarjonnut ilmaista apuani sopimusten tarkastamiseen, tehtyäni sitä työkseni 10 vuotta.

Uusi asunto-osakeyhtiölaki tuli voimaan 1.7.2010. Tämän mukaan mm:

Taloyhtiön ja osakkeenomistajien kunnossapitovastuuta on UAOYL 4 luvun 2 ja 3 §:issä täsmennetty. Taloyhtiön vastuulla on kunnossapito siltä osin, kuin se ei kuulu osakkeenomistajille. Taloyhtiön kunnossapitovastuu käsittää siten osakehuoneiston rakenteet ja eristeet. Lisäksi yhtiö vastaa perusjärjestelmistä, joita ovat mm. lämmitys-, sähkö-, tiedonsiirto-, kaasu-, vesi-, viemäri- ja ilmanvaihtojärjestelmät. 

ja 

Yleisperiaatteen mukaisesti osakkeenomistaja on vastuussa vaikutusmahdollisuuksiensa rajoissa olevista, lähtökohtaisesti hänen omistamansa huoneiston käytön perusteella kuluvista tai merkittäviltä osin hänen henkilökohtaisten mieltymystensä mukaisesti tehdyistä rakenteista, pinnoista ja laitteista.

...edelleen...

Lain 24-luvun 2 §:ssä on säädetty osakkeenomistajan korvausvelvollisuudesta. Sen mukaan osakkeenomistajan on korvattava vahinko, jonka hän on tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttanut myötävaikuttamalla asunto-osakeyhtiölain tai yhtiöjärjestyksen rikkomiseen. (KUTEN TODETTU, EI KAI KUKAAN OLE NIIN AIVOTON, ETTÄ JÄTTÄÄ ILMOITTAMATTA, JOS JOTAKIN KORJATTAVAA ON)

ja...

Yhtiön on 4-luvun 2 §:n 2. momentin nojalla korjattava myös sellaiset osakehuoneistojen sisäosat, jotka vahingoittuvat rakenteen tai yhtiön kunnossapitovastuulle kuuluvan rakennuksen muun osan vian tai sen korjaamisen vuoksi. Yhtiö ei kuitenkaan vastaa osakehuoneistoissa olevista altaista. 

Yhtiö ei myöskään vastaa korjauksen yhteydessä sellaisista kustannuksista, jotka syntyisivät osakkeenomistajan huoneistossaan tekemistä sisustuksellisista lisätöistä tai erikoisrakenteista. Lain periaatteena on, että korjausvastuu on täytetty, jos korjaustyö toteutetaan ajankohdan perustasoon. (NÄMÄ YLIMÄÄRÄISET JUTUT MINÄ OLEN JO ALUNALKAEN MAKSANUT. TALOYHTIÖ ON TAAS SÄÄSTÄNYT SIINÄ, ETTEI KYLPPÄRIIN ESIM. TARVINNUT ASENTAA NIIN PALJON KAAPPEJA KUIN SIELLÄ ALUNPERIN OLI)

Täältä voit itse lukea lisää:

http://www.omataloyhtio.fi/artikkelit/6094/uusi_asuntoosakeyhtiolaki_voimaan.htm

Se putkien vuotohan olisi ihan yhtä hyvin voinut olla SINUN kylppärissäsi, samat putket ne siellä seinien ja lattioiden sisällä kulkevat!!! Se vain jäi minulle epäselväksi, MIKSI EI porukka, joka asuu minun alakerrassani, ollut huomannut vuotojälkiä HEIDÄN KYLPPÄRINSÄ KATOSSA, koska siellä ne olivat hyvin näkyvillä.

Syytöksesi on minusta täysin aiheeton. Jos olisin vienyt asian oikeuteen, olisi tulos ollut ihan sama, plus että taloyhtiö olisi joutunut maksamaan vielä molempien osapuolten oikeudenkäyntikulut.

Kannattaa tosiaan perehtyä tuohon asunto-osakeyhtiölainsäädäntöön, ennenkuin ottaa noin jyrkästi kantaa mihinkään.

Ystävällisesti,

XXX"

"Vielä (Otsikolla "Olemme Suomen lainsäädännön piirissä, emmekä yksittäisten ihmisten mielipiteitten varassa"):

Kaikin mokomin asian voi viedä oikeuteen, jos sinusta siltä tuntuu (minä jo tarkistin, että minulla on kattava oikeusturvavakuutus, joten se lysti ei ole suoraan omasta kukkarostani pois).

Viitaten kuitenkin allaolevaan, lopputuleman kustannukset voivat todella nousta pilviin, ja asia ei siitä miksikään muutu. Minä en halua rikkoa lakia tekemällä vakuutuspetosta, joten syyttelysi on todella loukkaavaa.

Jos vahinko olisi tapahtunut SINUN kylppärissäsi (mikä olisi voinut hyvinkin olla mahdollista), olisitko SINÄ kyselemättä mitään laittanut ihan suosiolla taloyhtiön tilille yli 15 000 euroa? Mieti sitä.

Edelleen ystävyydellä ja ystävällisesti,

XXX"

Alkaa jo nyppiä tämä juttu.

Hämmästyttävän hyvä itseruskettava

Koska kesäisin yritän välttää varsinkin kasvojeni paahtamista auringossa, olen joskus talven mittaan turvautunut itseruskettaviin, ettei ihan kalpoiselta näytä. Aurinkoa välttelen pääasiassa siksi, että kasvoihini tulee helposti maksaläiskiä, jotka kaiketi johtuvat nuoruuden yltiöpäisestä auringonotosta. Toisekseen ei ole mitään järkeä paahtaa naamaansa kovin paljoa, sillä se vain aiheuttaa ihon ennenaikaista vanhenemista.

En usko, että itseruskettavat voiteetkaan ovat kovin terveellisiä; onhan mm. suihkurusketusaineissa todettu olevan karsinogeenisia aineita, joista voi olla pitkällä aikavälillä todella haittaa terveydelle. Satunnaisesti käyttäen riski tietystikin pienenee.

Olen aiemmin käyttänyt Doven voidemaista itseruskettavaa, mutta minusta se ei kosteuta ihoa kovin hyvin ja sitten kun sitä kerrostaa, se pois kesiessään muuttuu kuivalla iholla laikukkaaksi. Voidemaisissa itseruskettavissa on vielä sekin ongelma, että vaikka ne eivät yhdellä kerroksella toisi paljoakaan väriä, ne pitää silti levittää huolellisesti tasaisen jäljen aikaansaamiseksi.

Kuulin jostakin kehuja koskien Garnierin Ambre Solaire -suihkeruskettavaa, ja niinpä ajattelin hankkivani sitä.

Itseruskettava yllätti positiivisesti.

Aiempi kokeilu suihkepullossa olevalla itseruskettavalla aineella (en enää muista merkkiä) ei ollut kovinkaan miellyttävä, sillä se jätti ihon öljyiseksi ja pitkällä aikavälilla tuntui jopa kuivattavan ihoa.

Garnierin suihke oli yllätys. Se ei tuhrannut mitään, ja olin illalla sitä puhtaalle iholle suihkautettuani valmis laittamaan kasvoille kosteusvoidetta suihkeen kuivettua, mutta olipas yllätys: sitä ei tarvittukaan! Iho tuntui kosteutetulta, mutta ei öljyiseltä. Sama tunne oli vielä seuraavanakin päivänä.

Tuoteseloste on präntätty turhan pienellä, en saa siitä selvää. Aprikoosiuutetta (aprikoosinkiviöljyä?) se näyttää kuitenkin sisältävän. Suihketta on kahta eri sävyä; tummempi ja vaaleampi.

Jostain ulkolaisilta nettisivuilta kuin, että tämä suihke ei ole tarkoitettu kasvoille, mutta ihan hyvin se ainakin minulla toimi. Kovin vaaleahiuksiset varmaan tosin joutuvat suojaamaan tukkansa hyvin ennen tämän suihkeen käyttöä.

Niin, ja tulihan siitä kauniin kullanruskea ja tasainen väri pintaan muutamassa tunnissa.

Suklaakakkua ja sitruunamoussea

Viikonlopuksi pitää aina saada jotakin hyvää, joten tänä viikonlopuksi tein kahvin/teen kanssa nautittavaksi helpon suklaakakun ja jälkiruoaksi raikasta sitruunavaahtoa. Itse asiassa nämä sopivat hyvin yhteenkin, eli siivu kosteaa kakkua lautaselle ja siihen korvalle keko sitruunavaahtoa! Sen monimutkaisempia ei hyvien makujen tarvitse olla.

Käytä suklaakakkuun mitä tahansa tummaa suklaata. Minulla sattui oleman täysin makeuttamatonta 100% Ghirardellin suklaata, jolloin tietystikin makeutusta meni enemmän kuin jos olisin käyttänyt sokeroitua suklaata. Hapantuneen kerman sijasta voit laittaa jotakin muuta hapanmaitotuotetta, tai vain maitoa, jolloin soodaa ei tarvita vaan sen voi korvata leivinjauheella.

Suklaakakku

113 g levy sokeroimattonta suklaata
50 g voita
2 dl purkki hapantunutta kermaa
2-3 dl sokeria tai vastaava määrä makeutusainetta, riippuen suklaan sokerimäärästä (maistele!)
1 kananmuna
2 tl soodaa/leivinjauhetta
2 rkl psylliumia
vaniljan makuista proteiinijauhetta, mantelijauhetta, pähkinäjauhetta

Sulata voi ja paloiteltu suklaa mikrossa. lisää kerma ja makeutus. Seos saa pikemminkin olla hiukan liian makeaa jolloin kakku onnistuu parhaiten. Lisää muna, sekoita hyvin ja sen jälkeen kääntele seokseen jauhoja niin paljon, että seos on puuromaisen paksua.

Kaada taikina kakkuvuokaan ja paista 180 C kunnes kypsää tikulla kokeillessa.

Todella kostea ja tuhti suklaakakku!

Sitruunamousse

Sitruunamoussea saa aikaan monellakin konstilla, mutta tämä on tehty kermarahkaan. Kevennyksenä on mukana vaahdotettua munanvalkuaista. Tähän jälkiruokaan ei kannata mielestäni käyttää steviaa, sillä useimmat stevialaadut saavat sitruunan ja rahkan kanssa hiukan metallimaisen vivahteen makuunsa.

250 g maustamatonta kermarahkaa
1 ison sitruunan mehu
1 1/2 dl sokeria tai vastaava määrä makeutusainetta
2 tl vaniljauutetta/vaniljasokeria
2 munanvalkuaista
rippunen suolaa valkuaisten vaahdottamiseen

Kaada kermarahka kulhoon ja lisää sinne sitruunan mehu. Voit myös raastaa kuoren keltaisen osan hienoksi ja lisätä sen antamaan lisämakua. Lisää vanilja ja sokeri/makeutus. Seos saa tässäkin olla himpun verran liian makeaa, sillä sekaan tulee vielä valkuaisvaahto.

Erottele munista valkuaiset tarkasti (huomaathan, ettei valkuainen vaahdotu kunnolla, jos seassa on kiukankin keltuaista). Lisää valkuaisten sekaan rippusellinen suolaa ja vaahdota ne niin kovaksi vaahdoksi, että kääntäessäsi kulhon ylösalaisin vaahto ei valu sieltä pois.

Kääntele valkuaisvaahto rahkaseokseen ja jaa seos neljään annosmaljaan.

Koristele halutessasi vaikka sitruunamelissan lehdillä, hedelmillä, suklaarouheella tai -lastuilla tms. ja tarjoa joko suklaakakun tai (kuten kuvassa) mehukeiton kanssa.

Kuvan annoksessa koristeena tyrnimarjarouhetta.

Niin ja mitäs niille keltuaisille tehdään? Ellei muuta käyttöä keksi, nehän voi sekoittaa mousseen sellaisinaan viimeiseksi ennen tarjoilua! Vatkaa niitä hiukan sellaisenaan ennen sekoittamista niin että kalvot tarttuvat vispilään. Näin eivät ravinteikkaat keltuaiset mene hukkaan ja moussekin saa kauniisti keltaista väriä.

Millä bakteerit ja virukset tainnutetaan?

Jokainen meistä varmaan muistaa kun alakoulussa viljeltiin petrimaljojen lihaliemihyytelöissä esimerkiksi opettajanhuoneen ovenkahvasta löytyneitä bakteeri-istutuksia, ja samalla opittiin, että penisilliini on joskus keksitty homeesta.

Pieniä salakavalia otuksia, joiden vaikutus voi olla yllättävänkin vaarallinen.

Virukset toki tunnettiin silloinkin, mutta ylensä virustaudit vain kestettiin ilman lääkityksia, mutta kuten nykyäänkin, bakteerien aiheuttamiin tulehduksiin sai mikrobilääkettä eli antibioottia.

Minulla oli lapsena angiina monta kertaa vuodessa ja voi sitä antibioottikuurien määrää, minkä olen syönyt kunnes 17-vuotiaana näpsäistiin nielurisat kokonaan pois kurkkuabskessin (paise) jälkihoitona. Siihen loppui kurkkukipu ja tulehdukset.

Lääkitys tietty puolustaa aina paikkaansa järkevästi käytettynä, mutta silti ihmettelin, kun eräs entinen työkaverini, nuori nainen, oli saanut antibioottikuurin poskessaan heloittavaan finniin. Minusta siinä oli hiukan liioittelun makua, kyllähän tuollaiset finnit (vaikka se kovin punoittavalta näyttikin) parantuvat ihan ajan kanssa. Kuten monet muutkin paikalliset bakteeritulehdukset. Jos siis on muuten terve, eikä sairasta esim. diabetesta.

Sain itse antibioottikuurin tuon rinnan korjauspeikkauksen jälkeen kun satuin mainitsemaan, että minulla sokeritasapaino joskus heittelee (siis en kuitenkaan sairasta diabetesta). Jätin sen kyllä syömättä, sillä haavat ovat minulla parantuneet yleensä hyvin, vaikkakin tässä tapauksessa maalailtiin jo kauhukuvia kuoliosta jos haava sattuisi tulehtumaan.

En voi olla ajattelematta kuinka paljon oma suolistoni on kärsinyt noista antibioottikuureista. Enkä usko, että suoliston bakteeritasapainoa voi korjata maitohappokapseleita syömällä, ellei sitten kapselin pinta ole tosiaan sellainen, joka sulaa vasta suolistossa (ns. enterokapseli). Mahahapothan ne kaikki bakteerit ensisijaisesti jo vatsalaukussa tappavat.

Maailmalla alkaa olla jo paljon resistenttejä bakteerikantoja, joihin eivät nykyiset antibiootit kovin hyvin pure. Samaten koko ajan tulee lisää uusia viruksia, virukset kun muuntuvat jatkuvasti, ja immuunivasteen kehittyessä yhteen virukseen, tulee aina uusia muuntuneita kantoja.

Joskus Suomen Lääkärilehdessä oli tutkimus, jossa todettiin, että heti kun flunssan ensioireet iskevät päälle, kannattaa ottaa isoja annoksia C-vitamiinia ja sinkkiä. Hidastavat virusten jakaantumista. Kuumehan on sinällään elimistön puolustuskeino, eli flunssapöpöt kuolevat jos kuume nousee kunnolla, mutta jos paikkoja särkee, ibuprofeiini tai naprokseeni ovat ainoita tulehduskipulääkkeitä, joita kannattaa käyttää.

Monissa flunssalääkkeissä olevat asetosalisyylihappojohdannaiset saattavat jopa pahentaa flunssan hengitystieoireita, joten niitä kannattaa välttää.

Mitä tulee bakteereihin, on myös olemassa todella vanhojakin keinoja niiden taltuttamiseen. Kuka on joskus kuullut (bakterio)faageista, eli viruksista, jotka tappavat bakteereja? Tämä ns. vanhan kansan hoitomuoto elää mm. monissa entisen Neuvostoliiton alueen maassa.

Virukset siis yksinkertaisesti loisivat bakteereissa ja tappavat ne. Bakteerit eivät voi kehittää vastustuskykyä faageille, joten tämä on varsin tehokas keino parantaa bakteeri-infektio. On vaan läydettävä ko. bakteerikantaan sopiva faagi. Tämä genetiikan ala onkin yksi nousevista kiinnostuksen kohteista tällä hetkellä.

Faageja voi löytää mistä tahansa: maaperästä, viemäreitten jätevedestä, eläinten suolistoista ja vaikka merivedestä, joka onkin faagitiheydeltään yksi parhaimmista lähteistä. Sanotaan, että n. 70% vedessä olevista bakteereista kokee faagi-infektion.

Toistaiseksi faageja käytetään antibioottien ohella vaikeiden ja resistenttien tulehdusten hoitamiseen tietyissä maissa. Länsimaissa asia on kuitenkin vielä tutkinnan alla. Faagien käytön ongelmina nähdään lähinnä ihmisen oman immuunipuolustuksen toisinaan tapahtuvat hyökkäyksen niitä vastaan ja se, että vaikka bakteerit eivät kehitä resistenssiä faageille, saattaa faagi loisena saada osan bakteerin tiedonvälittäjä-DNA:sta, joka saattaa aiheuttaa sen, että seuraavan kerran samanlaiseen bakteeriin iskiessään se ei tapakaan bakteeria, koska faagi on menettänyt tehonsa.

Joka tapauksessa on ihmisiä, jotka ovat kärsineet jatkuvista antibioottiresestenteistä tulehduksista ja jotka ovat matkustaneet esimerkiksi Venäjälle ja saaneet avun faagihoidosta. Toivottavasti kehitys menee täälläkin eteenpäin ja siitä saadaan edullinen apu maailmanlaajuisestikin.

Lounaalla

Kävin opetuksen jälkeen hyvin ansaitulla lounaalla ravintola Teinissä. Pidän paikan "vanhahtavasta" imagosta. Listalla on konstailematonta ruokaa ja taustalla soivat vanhat levyt.

Alkuun tuodaan pöytään Auramaan (paikallinen leipomo) perunalimppua meijerivoilla. Annos, johon en minäkään malta olla kajoamatta.

Namnam!

En ruvennut sen suuremmalla skaalalla syömään vaan otin yhden listan herkullisista lämpimistä leivistä. Paahtopaistia ja piparjuurta! Todellinen 60-70 -luvun herkku! Tähän pitää lisätä, että ollessani ihan pikkutyttö kävimme todella usein ravintolassa sunnuntailounaalla, ja kunnolla tehty paahtopaisti (ja paahtokiisseli) olivat herkkua! Piparjuurikermaa piti tietty olla lihan kanssa.

Aah, mikä leipä!

Leipä olikin todella stydi, hyvä maultaan ja piti hieman sulatella sitä iltapäivälehtien kanssa. Sorruin sitten kuitenkin jälkiruokaan, joka oli erinomaista ruusukvittenipannacottaa. Ruusukvitteni ei ollut tässä annoksessa kerman seassa  - vaan oikeastaan paremmalta msitui kun oli soseena pannacotan pohjalla. Jälkkäri huuhdeltiin alas lasillisella unkarilaista Oremus Late Harvestia, jonka ihanan kuivatun aprikoosin ja hunajan savyttämät nuotit sopivat todella hyvin jälkkärin makuun. Vieläkin tulee vesi kielelle...

Ruusukvittenipannacottaa.

Suorastaan hävettää myöntää moinen porsastelu, mutta tuli sitten palattua mutkan kautta kotiin. Huomasin Eerikinkadulle avatun uuden etno-Delin, jossa sitten toki piipahdin katsomassa  - herkkujahan siellä todellakin oli. Ostin kaksi CafeNajjaar -pakettia (toisessa kardemummaa, toisessa ei), yhteensä n. 4 e. Ilahduttavaa nähdä tuota kahvia Suomessa, sillä Libanonista olen sitä viimeksi ostanut.

Kotimatkalla vielä kauniita maisemia.....

....ja yksi minipannacotta ja lasi viiniä...

...ja päivä pulkassa.

Opetuspäivän iloa

En muista olenko maininnut, että aloitin viime kuussa suomen kielen opetuksen maahanmuuttajille.  Joka tapauksessa olen todennut sen olevan kivaa puuhaa.

minulla on muodollinen opettajan pätevyys, mutta vähän päälle parikymppisenä aloin epäillä että onko minusta siihen kuitenkaan. Mitä nyt sitten jo ihan nuorena olen tehnyt englanninopettajan sijaisuuksia, koska olin kyseisen henkilön suosikkioppilas.

Minusta on ilahduttavaa nähdä näitten maahanmuuttajien into opetella suomen kieltä. Kirjoittamisessa ongelmia tuottavia ovat varsinkin kaksoiskonsonantit, mutta into on todellakin kova oppia! Sanoja kumitetaan vihoista pois ja kirjoitetaan uudelleen tarkastaen, onko opettaja samaa mieltä.

Minä tulen oppitunnilla niin hyville mielin itsekin.

Oppijaporukka on varsin heterogeenistä; on venäläisiä, jotka yleensä oppivat helposti, koska ovat jo kertaalleen oppineet lukemaan ja kirjoittamaan. Kyrillisten kirjainten käyttäjille ei näytä olevan kovin vaikeaa oppia suomen kieltä. Keskikategoriassa on sitten mm. turkkilaisia, vietnamilaisia, thaimaalaisia ja ylipäätään kauempaa idästä tulleita. He ovat innokkaita oppimaan ja iloitsevat saavutuksistaan.

Mutta nämä somalit! Lempioppilaani! Vaikka heistä osa ei edes osaa kirjoittaa tai lukea omalla kielellään. Voi sitä onnistumisen iloa, kun heitä opettaa! Ilo on molemminpuolinen!

Tämä kaikki on vapaaehtoistyötä, ja tällä hetkellä tuntuu että se on kovin, kovin palkitsevaa. Jos lukijoitani tämä toiminta kiinnostaa, niin tähän linkkiin on hyvä tutustua.

Käsivoidekatsaus #2

Kirjoittelin muistaakseni joskus viime vuonna viimeksi käsivoiteista ja tässä mielessä olen edelleen todella mieltynyt tuohon Lemon Juice&Glycerine -voiteeseen (tuubissa). Nyt on kuitenkin tullut hankittúa hieman muitakin merkkejä kokeiluun ja esittelen ne tässä.

Kuten jo aiemmin olen maininnut kosmetiikka-arvioiden yhteydessä, en kiinnitä huomiota pakkaukseen muussa tapauksessa kuin niissä, jossa pakkaus on joko epäkäytännöllinen tai todella kätevä. Yleensä naistenlehdissä kosmetiikka-arviot alkavat löpinöillä purkista tai pakkauksesta, mikä minun mielestäni on todella turhaa. Sisällön toimivuushan se on, mikä ratkaisee.

Käsivoiteita, joista kolme osoittautui todella hyviksi.

Ylhäällä: Missha Moist24 Manuka Honey -käsivoide. Tämä voide ei tuntunut mitenkään erityiseltä minun mielestäni. Aika vetinen koostumus, joka imeytyi nopeasti ihoon. Plussaa pienestä käsilaukkukoosta.

Vasemmalla: J.R. Watkins Apothekary Shea Butter - käsivoide (iHerbistä). Tämä on ihanan sitruunakakun tuoksuista, paksua voidetta, joka imeytyy ihoon salamannopeasti, niin, että melkein kuulee äänen *SLURPS*! Yksi ehdottomista suosikeista!

Toinen vasemmalta: ÜNT Peptide Repair Hand Treatment. Ensiksi tämä tuntui samanlaiselta lirulta kuin tuo ensiksi mainittu Misshan voide, mutta sittemmin huomasin, että tämä käsivoide pitää todella kauan kädet silkoisen tuntuisena ja tämä huomio vahvisti sen, että aion kokeilla muitakin sarjan käsivoiteita, eikä tämäkään ostos jää tähän ainoaan kertaan.

Keskellä: l'Occitane 20% Shea Butter -käsivoide. Ostin voiteen itse asiassa sen käsilaukkuun sopivan koon ja uuden tuoksun takia. Tuoksu on taateli, ja todellakin, se tuoksuu taatelikakulle. Voide on aika hoitava, tuoksu on vahva ja sen imeytyvyys ei ole niin nopeaa kuin aiemmin mainituilla voiteilla. Saatan silti ostaa sitä uudelleen kun merkin liikkeessä käyn.

Neljäs vasemmalta: Daiso Horse Oil Hand Cream. Tämä voide on testin eksoottisin, sillä se sisältää "hevosöljyä" (horse oil, magoroku). Sanotaan että tämä rasva muistuttaa lähinnä ihon omaa rasvaa, joten se toimii ihmisiholla parhaiten. Japanissa nämä tuotteet ovat erittäin suosittuja, eikä ihme; tämäkin voide imeytyy ihoon kunnolla ja tuntuu hyvin hoitavalta.

Oikealla: Mizon Olive Honey Hand Cream. Tämä voide tuntuu myös ohuelta luirulta. Kosteuttaa jonkin verran, mutta ei mielestäni riittävästi kun sitä vertaa näihin muihin voiteisiin.

Kaikkia näistä voiteista saa netistä tilaamalla, eikä minkään hinta ylita muutamaa euroa, l'Occitane  on kuitenkin kallein (n. 10 e/matkakoko 30 ml).

Satsin parhaimmaksi nimeäisin tuon J.R.Watkinsin voiteen. Ei tuhrusta, toimii erinomaisesti ja tuoksuu juuri sopivan miedosti.

Paperisavottaa

Tunnen tänään olleeni suhteellisen tehokas, koska sain jotakin papereitani järjestykseen, maksoin laskuja ja laitoin joitakin käyttämättömiä vaatteitani myyntiin. Olihan siinä yhdelle päivälle!

Se on ihan käsittämätön määrä mitä tuota paperia tunkee postiluukusta, varsinkin kun ottaa huomioon sen, että minulle ei tule mitään mainoksia eikä ilmaisjakelulehtiä. Laskuja piisaa ja kaikenlaista muuta "kirjeenvaihtoa", kuten TYKS muistaa lähettää joka toimenpiteestä ja kontrollikäynnistä kirjeenä vahvistuksen, vaikka joku käynti olisikin sovittu puhelimitse ja olisin saanut vahvistuksen sovitulle tekstiviestinä.

Ihan samanlainen on Kela. Keräsin kerran jotakin hammashoito- ym. maksuja kuoreen Kelan korvausosuuden hakemista varten, ja mukana sattui olemaan lasku, josta Kelan osuus olisi ollut 2,60 euroa. Siis olisi ollut, jos olisin juuri sen paperin toimittanut paria päivää aikaisemmin. En itse huomannut asiaa, eikä tuo rahasumma saa talouttani kumoon, mutta Kela huolehti siitäkin muistuttelemalla kirjallisesti kolmeen otteeseen että minun on tuotava jokin selvitys siitä, miksi anon korvausta myöhässä. Tämä siis jos todellakin haluan sen korvauksen.

Mahtoi noihin kirjeisiin palaa enemmän rahaa kuin minulla olisi ollut saatavana.

Paperiton elämä taitaa olla vain haave, vaikka vaikuttaakin siltä, että jossain määrästä turhasta paperihässäkästä yritetään päästäkin eroon. Kuten nyt tämä uusi apteekkien e-reseptisysteemi. Ihan hyvä keksintö sinänsä; voin mennä mihin tahansa apteekkiin ja reseptini löytyy sieltä ja saan lääkkeeni mukaani.

Ihan hyvä juttu muuten, mutta en ole vielä keksinyt millä muistaisin paljonko reseptissä on lääkettä jäljellä. Yliopiston apteekki tosin uusii reseptit kanta-asiakkailleen, mutta silti... Jospa minun reseptini on juuri uusintakierroksella kun lääkettäni tarvitsen?

Täytyypä tämäkin selvittää seuraavan kerran kun menen hakemaan kilpirauhaslääkettäni.

Hyvistä yrityksistä huolimatta en kuitenkaan oikein usko, että ihan lähivuosina tämä paperipinojen pöyhiminen kovinkaan suuresti helpottaa.

Toivossa on hyvä elää.

Tänään oli kaunis ja aurinkoinen syyspäivä ja paperisavotan ohessa tuli tosin ulkoiltuakin.

Uskalla epäonnistua!

Tänään on  - toivottavasti kohta ihan kansainvälinen  - epäonnistumisen päivä. Minusta erittäin hyvä keksintö, sillä epäonnistuminen koetaan usein häpeälliseksi, vaikka se kuuluukin jokaisella oleellisena osana oppimiseen.

Väitän, ettei ole onnistumista ilman epäonnistumisen kokemuksia.

Idea tästä päivästä on lähtenyt Aalto-yliopiston opiskelijoiden piiristä ja päivän tarkoituksena on muistuttaa ihmisiä siitä, että syvälle iskostunut epäonnistumisen pelko vaikeuttaa ihmisen kehittymistä ja unelmien toteuttamista.

Jäin miettimään, miksi epäonnistumista pidetään niin negatiivisena. En usko, että se on kulttuurisidonnaista, vaan enemmänkin ilmaus nyky-yhteiskunnasta, jossa suositaan "nuoria, kauniita ja menestyneitä". Laitoin nuo sanat lainausmerkkeihin, koska se on kliseemäisesti sanottu, mikä kyllä oli tarkoituskin.

Olen myöskin miettinyt tätä negatiivisuutta suomalaisen kulttuurin näkökannasta. Miksi esimerkiksi suomen kielessä yrittäjä on nimenomaan yrittäjä (joka yrittää), eikä asiaa ilmaista neutraalimmin saati sitten positiivisemmin (vrt. muitten kielten käännökset, esim. entrepreneur ja företagare).

Siinä mietittävää tälle päivälle!

Proteiinipizzaa!

Olin jo eilen suunnitellut tekeväni pizzaa, mutta miettimisen alla oli vielä pohjan rakenne. Kaapissa oli iso pussi soijaproteiinijauhetta, joten sitä ajattelin käyttää.

Pohjataikina siis tehtiin seuraavasti:

1 prk maitorahkaa

2 kananmunaa

2 tl leivinjauhetta

soijaproteiinijauhetta niin paljon, että seos on kittimäistä ja sen voi lastalla levittää leivinpaperin päälle uunipellille (ohjeesta tulee pellillinen).

Paista 200 C uunissa niin kauan, että pohjan reunat tulevat hieman kullanruskeiksi.

Ota pois uunista ja lisää täytteet.

Minä käytin tänään samaa S-kaupasta ostettua pizzapyrettä, jota olen ennemminkin täällä mainostanut. Sen lisäksi tuli tonnikalaa, kinkkua, tuoretta herkkusientä ohuina siivuina ja muutama oliivi siivutettuna. Juustona sinihomejuustoa ja kaikki jääkaapista löytyvät juustonkannikat raastettuna. 

Herkkusieniviipaleet ja oliivit laitoin koko komeuden päälle, niin saivat sienet hiukan kypsyä.

Sitten plätty taas takaisin uuniin ja paisto keskitasolla olisikohan 10-15 minuuttia tai kunnes juusto on sulaa ja reunat alkavat ruskottaa.

Hyvää ja täyttävää pizzaa!!!!

Ihonpuhdistusharja

Ihonpuhdistusharjasta olen kirjoittanut aiemminkin, mutta nyt ostin sähköisen sellaisen, ja olen ollut siihen todella tyytyväinen. Jos olet itse joskus vaihtanut tavallisen hammasharjan sähköiseen, niin voin sanoa, että tämän ladattavan kasvoharjan kanssa fiilis on hieman samanlainen.

Tämä harja on Rio-merkkinen, ja siinä on pyörivä harja. Kerron sen tässä erotuksena saman merkin puhdistusharjaan, joka toimii sykäyksittäin, ja sopinee silloin herkemmälle iholle, sillä pyörivä harja tuntuu puunaavan naaman aika hyvin.

Harjassa on kaksi muuta vaihtopäätä: Toinen vaahtomuovinen ja toinen, jossa on pienieä pyöriviä palloja,, jolla voi siis tehokkaasti hieroa kasvoja.

Harjan varsi on siis ladattava ja harjaosa (tai vaihtopää) pyörii kahteen eri suuntaan, jolloin esimerkiksi nenänpielistäkin tulee harjattua hyvin.

Koska tällaisen ladatun harjan kanssa voi matkustaminen olla hankalaa, ellei sitä saa kuljetettua erillisessä rasiassa niin, ettei se vahingossa kytkeydy päälle, käytän edelleen joko aiemmin esittelemääni tavallista kasvoharjaa, tai eBaysta muutamalla eurolla ostettua patterikäyttöistä reissussa. Patterikäyttöisessä on liukukytkin ja tietystikin paristotkin voi poistee, niin se ei vahingossa itsekseen surise virtalähdettään tyhjäksi laukussa.

Tuo violettinen hierontapää on tuosta patterikäyttöisestä harjastani, en tähän hätään löytänyt Rion omaa.

Clarisonicin Mia olisi ollut ykkösvaihtoehtoni harjaksi, mutta koska tämän Rion sai 59 eurolla, niin päädyin ostamaan sen.

Harja poistaa ihanasti kuollutta ihosolukkoa ja jos haluaa tehokkaamman kuorinnan, eBaysta löytää edullisesti hiontakiteitä.

Säästöä kosmetologikuluissa!!

Jo se, että tuo harja saa veren kiertämään naamassa, tuntuu parantavan ihon kuntoa aikalailla.

Hassut hiuspötkylät (korkkiruuvikiharoita)

Merkillisiä hiusrullia.

Ostin tällaisia hassuja hiusrullia vaivattomien kiharoiden toivossa. Olivat itse asiassa varsin hyviä tekemään korkkiruuvikiharaa. Eivätkä vaivaa pahemmin yölläkään päässä (ovat siis niin pehmeitä kuitenkin).

Noita rullia käytetään seuravanlaisesti:

Mukana tulevalla pitkävartisella koukulla (ihan ylhäällä olevassa kuvassa musta, tässä sininen, ja musta nahkanauha esittää hiustuppoa) otetaan tuppo hiuksia ja ne työnnetään putkeen.

Putken saa suoraksi ja koukku varsineen toimii sukkulana, joka vie hiustupon koko pituudeltaan tuubin sisälle.

Päässä nämä pysyvät harvinaisen hyvin ilman mitään muuta apua. Ne on helppo myös poistaa.

Varmaankin hiuksille terveellisempää kuin jatkuva kuuman kihartimen käyttö. Maksoivat eBayssa vain hiukan yli pari euroa.

"Perunasalaattia"

Minä en oikein ymmärrä, miksi esimerkiksi perunasalaattia sanotaan salaatiksi, vaikka se ei ole salaattia nähnytkään. Minusta salaatti on tehty salaatinlehdistä, joka siis on perusraaka-aine.

Löysin sitten eilen jääkaapin uumenista kolme kohtuullisen hyvin voivaa kaskinaurista, joten ajattelin tehdä niistä perunasalaattia. Perunaa kun en pahemmin syö.

Nauriit pataan kuorineen. Keitetään kypsiksi ja annetaan jäähtyä.

Sekaan pilputaan vaikkapa punasipulia ja muutama oliivi ja salaatti notkistetaan majoneesilla ja renskankermalla.

Söin tätä ripotellen sen päälle hiukan fetajuustoa. 

Nauris on aikalailla makeaa, joten lisäsin päälle suolaista fetaa. Jos minulla olisi ollut tuoretta minttua, se olisi varmaankin kruunannut koko tekeleen.

Keskiviikkoilta

Kävin tänään suuhygienistillä ja on sellainen olo, että suu pitäisi puunata jokaisen suupalan jälkeen, niin hyvältä tuntuu kun hammaskivi on poistettu. Äkkiä sitä kertyykin.

Tarkkasilmäisimmät lukijat ovat jo tässä vaiheessa hoksanneet, ettei minulla ole mitään sairaalaraporttia tarjolla  - siirsin leikkausta "kiireiden" vuoksi, ja uusi aika on 27.11. Onhan tässä kaikenlaista kohkaamista ollutkin.

Hävitin Lontoossa lukulasini ja voin syyttää vain itseäni, sillä kuka käskee liehua ympäri Lontoota löysät lasit päänsä päällä. Riski kävi kyllä mielessä, mutta ennenkuin ehdin asialle tehdä mitään, kakkulat olivat kadonneet.

Eilen lisäsin tappiolistaan ötökkäkäsitellyn torkkupeiton, ihmettelen vaan, mitä sekin mukanani oikein teki, varsinkaan kun en ollut edes menossa minnekään trooppiselle ötökkävyöhykkeelle. Mukana se kuitenkin oli, ja nyt ei löydy kuin pussukan hihna.

Samoin olen laittanut hiusten klipsipidennykset niin hyvään paikkaan, etten itsekään niitä löydä. Lienevätkö jossain hotellihuoneen roskiksessa? Sikäli harmi, koska ne olivat aitoa hiusta ja juuri presiis oikean väriset. Noh. Raportoin jo pohjolalle kaksi ensiksimainittua katoamistapausta, mutta tukka jääköön omaksi tappiokseni, mikä nyt ei kovin suuri ole, joten antaa olla.

Toden totta hävitttäisin varmaan päänuppinikin, ellei se olisi kropassa kiinni!

Päivän kruunasi se, että illan korvalla soitti lapsuudenystäväni, jonka olin jo luullut iäksi hävinneen elämästäni! Törmäsin tässä viikko sitten hänen veljeensä FB:ssa, ja sitä kautta siis uusi yhteys. Kivaa!

Lapsuusajan muisteloita puhelimitse  - ja tässä näkyy kummankin kotitalotkin.

Arginiini

Arginiini on aminohappo, jonka luokittelusta ollaan monta mieltä. Mielipiteet sen tarpeellisuudesta ihmiselle vaihtelevat välttämättömästä ei-välttämättömään, ja kaikkea siltä väliltä. Se kuitenkin tiedetään, että esimerkiksi vammat, haavat, palovammat kirurgisten operaatioiden paraneminen ja elimistön paha yleinen tulehdus eli sepsis vaativat arginiinia parantuakseen.

Elimistö tuottaa itsessään arginiinia, mutta prosessi on hidas. Arginiinia saa kaikesta valkuaisperäisestä ravinnosta, mutta eniten sitä sisältävät sipulit, sienet, pähkinät, gelatiini, siemenet, vehnänalkiot, kala, maitotuotteet ja liha. Joidenkin väitteiden mukaan eläinperäisessä ruoassa olevan arginiinin hyödyntäminen kehossa on huonoa, joten sitä pitäisi saada lisäravinteena.

Koska arginiinilla on vaikutuksia suoraan elimistön typpoksidin tuotantoon. Typpioksidi taas vaikuttaa suoraan verisuoniiin. Tästä syystä monet verenpainetautia sairastavat/sydänongelmaiset käyttävät arginiinia lisäravinteena.

Arginiinia käytetään myös alentamaan korkeaa kolesterolia (luultavasti tässä tapauksessa vaikutus perustuu tulehduksen estoon, eli kolesteroli ei muodostaisi niin helposti plakkeja verisuoniin), mutta tälle teorialle ei ole vedenpitävästi tukevaa tutkimusta.

Koska arginiini vaikuttaa verisuonten kautta mm. suorituskykyyn, sitä käytetäänkin esim. urheilijoilla tähän tarkoitukseen. Sitä käytetään väsymyksen hoidossa, aineenvaihdunnan vilkastamisessa (arginiini vaikuttaa ureakiertoon poistamalla kehosta aivoille haitallista ammoniakkia), masennuksen ja ahdostuksen ja erektiohäiriöiden hoitoon (johimbiinin kanssa).

Arginiiniä vastustuskyvyn parantamiseen ja esim. herpeksen hoitoon lysiinin  kanssa.

Monia funktioita siis. Minullakin on korkea verenpaine, joten ostin ihan huvikseni arginiinia katsoakseni, miten käy. Yksi hassu asia, minkä liitän suoraan arginiinin käyttöön on se, että öisin unimaailma on todella villiintynyttä. Ei kuitenkaan pahalla tavalla. Tänäkin aamuna suorastaan otti päähän kun puhelin soi ja herätti minut kesken kivan unen :(.

Kokeilkaas tekin ja kommentoikaa, kuinka kävi!

Iltapalaa

Löysin kaupasta ruissipsejä, ja pitihän niitä maistaa. Ihan mahtavaa napsittavaa juuston kanssa! Tässä tilanteessa oli tarjolla Saint Aguria.

"Marriage made in heaven!"

Tuliko vesi kielelle?

Kiko

Tästä pitää laittaa muutama sananen erikseen. Westfieldiin oli näköjään avattu Kikon myymälä.

Edullista kosmetiikkaa Italiasta.

Tuli vähän osteltua.... ripsivärit olivat siellä £3.90, joten niitä tuli kerättyä ostoskoriin aina monta. Valitettavasti ainoa väri oli musta, eikä suosimaani mustansinistä ollut valikoimassa. EDIT: Näköjään nettisivuilla on kaikenvärisiä, eli siis en vaan hoksannut niitä kaupassa sen tavarapaljouden keskellä.

Näistä kokeilin heti kihartavaa Extra Curl -mascaraa, ja todellakin se toimi! Olen tällaisten suhteen erittäin skeptinen, eikä esim. Diorin Diorshow Iconic mielestäni kihartanut ripsiäni lainkaan, vaikka sen pitäisi tehdä niin. Nyt en siis käyttänyt ripsitaivutinta.

Yksi näistä mascaroista oli itse asiassa väritön, yöllä käytettävä ripsiseerumi ja yksi oli ripsiä pidentävä "top coat".

Oli ilahduttavaa nähdä tuotteissa niin ripsivärin alusmascaroita (olen sitä mieltä, että jos ostaa hyvän ja hoitavan tällaisen, niin ripset kasvavat hyvin, eivätkä katkeile). Samaten valikoimassa oli myös ripsien viimeistelytuotteita (top coat) joka lähtöön.

Ostokset. Pienet irtoripsetkin eksyivät hankintoihin silmäkulmia varten.

Ripsivärien lisäksi ostin anti-age -tuotteita sekaiholle. Tuo voide ainakin tuntuu hyvältä, kosteuttaa hyvin, eikä kuivata tai kiillä naamassa yönkään jälkeen. Noita lappuja en ole vielä testannut.

Kaikenkaikkiaan olen tyytyväinen näihin ostoksiin ja koska nettisivuilta ei selvinnyt toimittavatko tilauksia Suomeen, lähetin kyselyn ja kerron teillekin sitten kun saan kuulla vastauksen.

This is a Central Line train...to...White City

Vietin pari päivää Westfieldissä, Euroopan suurimmassa ostoskeskuksessa, ja meno oli sen mukaista. Siis rahan meno.

Ulkopuolella oli jonkinlaiset italialaiset ruokamarkkinat, jossa oli tarjolla vaikka mitä. Tässä juustokoju.

Marks&Spencerillä on vaateosaston keskellä keidas, jossa voi virkistää itseään pikkupurtavalla ja juomilla ja lukea siinä sivussa vaikkapa päivän lehden.

Kolme tapas-annosta freesasi ja täytti kummasti vatsankin. Vasemmalla valkosipulikatkarapuja, keskellä ihania lihapullia tomaattikastikkeessa ja oikealla patatas bravas valkosipulimajoneesilla. Hyvää oli!

Lush on yksi lempiliikkeitäni, ja sen löytää miltei nenänsä johdattelemana. Tällä kertaa pidättäydyin ostamasta mitään.

Baileys-latte ja pieni pallo suklaatryffelijäätelöä.

Gourmet Burger Kitchenin "Taxidriver", olipa siinä hampurilaisella kokoa (muistin ottaa kuvan vasta kun olin syönyt sen jo puoliksi). Hyvää oli sekin.

Etnomuoti rulaa! Kuva Monsoonista, josta tuli tehtyä ostoksia, vaikkakin tällaisia tamineita olisi saanut edullisemmin vieressä olevalta Shepherds Bushin etnotorilta, joka on mielenkiintoinen käyntikohde sekin, ja jossa myydään ihan vaikka mitä.

Tämä kuva on Topshopin mallinukesta, jolla oli päällään tummansininen sulista tehty liivi. Kuva on vähän huono, mutta liivi oli todella hauskan näköinen. Tällaisella rintavalla se tosin voisi näyttää aika hasssulta.

Jo Malone on aina yhtä ihana paikka käydä tuoksuttelemassa. Minulla on pari Jo Malonen hajuvettä, ja ideahan on siinä, että niitä kaikkia voi sekoittaa keskenään. Nyt kausituoksuna oli karhunvatukka, mutta pääsin ulos ostamatta mitään.

Ihania tuoksuja kauniisti esillä!

Erään liikkeen seinät olivat täytetty vanhoilla ompelukoneilla.

Lähellä sulkemisaikaa alkoi jo olla hiljaista.