Elekieltä ja sen tulkintaa

Se kyllä täytyy sanoa, että näin etätöitten keskellä firmassa keksitään yhteisöllistä toimintaa jopa virtuaalisena, ja myös mielenkiintoisia koulutuksia.

Toissapäivänä tuli monen tunnin virtuaalikoulutus puolen tunnin jaksoissa. Kävin läpi ensimmäisen, joka käsitteli elekieltä (aion kirjoittaa, että katsoin sen, mutta interaktiivisessa videossa oli useita eri tsekkauspisteitä, joissa tarkistettiin asian ymmärtäminen, ja sitten "koe" lopussa). Eli palaan osin siihen täällä. Tämä siis minun tämänhetkistä osaamistani, eli ensimmäisen koulutuspätkän antia 😃.

Photo by Jonas Kakaroto on Unsplash

Olen ollut yli 25 vuotta kansainvälisissä hommissa ja ihan lyhyesti sanoen, siinä, missä sanat kertovat, ovat ilmeet, eleet yms. monasti toista. Täytyy kuitenkin muistaa, että elekieli on sidoksissa myös kulttuuriin, joten yksittäisestä eleestä ei voi tehdä definitiivisiä päätelmiä, vaan ele pitää sitoa kontekstiin.

Henkilökohtaisesti yksi suomalaisten suurista virheistä on seistä kädet puuskassa esimerkiksi puhuessa tai pitäessä esitelmää. Kädet puuskassa on hyvin torjuva ele, ja se ymmärretään siten joka kulttuurissa, joissakin asentoa pidetään jopa vihamielisenä. Asento tekee hyvin negatiivisen vaikutelman, tosin ehkä se on suomalaisille ujoille ihmisille suojautumiskeino. Toinen, mitä karsastan, on käsien laittaminen taskuihin puheen tai esitelmän aikana. Sekin toimii torjuvasti.

Esitelmöidessä on hyvä käyttää käsiään, mutta niillä ei pidä huitoa. Käsien eleet antavat sopivasti pontta puheelle, ja useinhan hyvin katsojiaan kosiskelevat puhujat levittävätkin kätensä miltei sillä tavalla, kuin aikoisivat ottaa kuulijansa syleilyotteeseen. Avoimet kämmenet myös tuovat vilpittömyyden tunteen ja synnyttävät luottamusta kuulijassa.

Photo by Andre Hunter (Unsplash)

Mikä tekee ihmisestä hyvän kuuntelijan? Jälleen kerran myös eleillä on osuutta asiaan. Miltä tuntuu puhua ihmiselle, joka katselee katonpiihin kun puhut? Tiedämme kumpikin vastauksen: turhauttavalta, koska hän ei tunnu kuuntelevan, vaikka välillä sanoisikin jotakin osoittaakseen kuuntelevansa. Hänen mielenkiintonsa on muualla.

Kuunteleva ihminen saattaa kallistaa päätänsä tai laittaa etusormensa poskelleen ja peukalon leualle, tai leuan alle, kuten kuvassa.

Suoraan silmiin katsominen on osoitus vilpittömyydestä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että toisen silmiin olisi tuijotettava herkeämättä (ellei ole kysymys rakastavaisista, jotka voivat kaikkea hölmöä tehdäkin). Muutaman sekunnin suora katsekontakti kertoo jo paljon, ja synnyttää luottamusta.

Entäs sitten, jos puhuja kertoo jotakin ja katse harhautuu esimerkiksi oikealle ylös. Todennäköisesti hän kertoi juuri valheen.

Onko sinulla hyviä esimerkkejä elekielestä ja sen tulkitsemisesta?

Niitänäitä

Viikko on lopuillaan, ja jonkinlainen myöhäinen kevätväsymys on ollut hiukan vallallaan, vaikka viikko alkoikin aika hyvin, eli nenänielubiopsian tuloksilla maanantaina. Ei siis ole ainakaan syöpä tai polyyppi tämä vaiva! Onneksi. Nyt kokeillaan kortisonisuihkeita pari kuukautta ja katsotaan auttaisiko se. Ellei, niin sitten "puukko".

*****

Huomasin eilen, että keittiön ikkunan alla on raparperi pullauttanut mahtavat lehdet ja varret ihan yhtäkkiä.

Kävin nippaisemassa puhkeamassa olleen kukan pois ja totesin, että osa puutarhaa on kyllä aika villissä tilassa.

Etupuutarhan molemmat suihkulähteet ja portaiden vieressä puksipuiden reunustama puro kaipaisivat puhdistusta.

Nämä taitavat olla kevätesikoita ja niitä on puoli tonttia keltaisenaan.

Lemmikkejä riittää myös.

Suklaakirsikan kukinnan jämät.

Mahonia.

Tällä tontilla on todella paljon metsämansikoita, vaikka ei metsän keskellä ollakaan.

Vuorenkilpi? Vai mikä lienee..

Mahonia.

Lisäksi kaiken muun "eläintarhan" ohella puutarhassa on viime aikoina liikuskellut fasaanikukko kanansa perässä. Kiva näky, mutta kyllä voi olla kamala ääni!

*****

Kohta onneksi onkin jo viikonloppu! Meillä se onkin pitkä sellainen, sillä maanantai on summer bank holiday!

NIOD: Non-Acid Precursor 15% (NAAP)

Viime vuosina on puhuttu paljon ihon kuorimisesta erilaisilla hapoilla. Deciemillä on NIOD-brändissään (NIOD=Non-Invasive Options In Dermal Science) hapotonkin vaihtoehto, joka kuitenkin toimii kuin happo.

NAAPissa käytetään erilaisia fermentoituja (eli käyneitä) bioderivatiiveja ja aminoisolaatteja, jotka toimivat happojen kaltaisesti iholla aiheuttamatta samanlaista ärsytystä kuin hapot yleensä.

Sameahkossa, hiukan geelimäisessä tuotteessa on myös ihoa kosteuttavia aineksia kuten glyseriiniä ja eksopolysakkaridia, sekä ihoa rauhoittavaa bisabololia.

Olin oikeastaan hiukan hämmästynyt siitä, että tämä tuntui iholla toimivat jopa paremmin kuin hapot. Ainakin iho tuntui pehmeämmältä käytön jälkeen.

Jos käytät tätä muitten NIODin tuotteitten kanssa, käytä tät kupariaminoisolaatin (CAIS) ja monimolekyylisen hyaluronihapon (MMCH) jälkeen.

Älä käytä rikkoutuneelle iholle.

Vihreää parsaa

Kollegani Vidya ilmoitti ryhtyvänsä Master Chef -kisailijaksi tämän koronahässäkän jälkeen, ja alkaa vaikuttaa jo siltä, että liityn seuraan. Niin paljon on tullut kokkailtua viime aikoina. Tai sitten kohta voisi jo pukata toisen keittokirjankin markkinoille.

Nyt on parsa-aika, ja parsaahan toki saa aika hyvin miltei ympäri vuoden nykyään. Meillä sitä syödään aika massiivisia määriä, eri tavoin valmistettuna.

Tänäaamuna puntillinen vihreää parsaa päätyi brunssipellille runsaan oliiviöljyn, suolan ja rouhitun mustapippurin kera. Seuranaan lämminsavupekonia, pari kananmunaa, kirsikkatomaatteja ja paprikoita. Lautaselle veistelimme parsan päälle tryffelijuustolastuja, jotka täydensivät makuelämystä.

Tämä jäi kahden hengen ruokailusta, mutta se maistuu illemmalla lämmitettynä.

Parsa on ehkä juuri parhaimmillaan paistettuna, keitettynä se mielestäni menettää hienoa makuaan jonkin verran.

Paistan usein parsat kiedottuina paperinohuisiin parman- tai serranonkinkkusiivuihin, taaskin unohtamatta oliiviöljyä.

Keitettynä tai höyrystettynä parsan seuraksi sopii voi ja balsamico (ylin kuva), voi ja juustoraaste (toinen kuva), pelkkä voi tai oliiviöljy, parmesaanilastut ja voi, ja alimmassa kuvassa on sitruunalla maustettua voivaahtoa ja paistettua päärynää. Kokeilu sekin...

Höyrytetyt parsat hollandaisekastikkeella on tietty ihan klassikko. Meillä ne menevät pannulla paistettuina myös salaatissa.

Miten sinä tarjoaisit vihreät parsat?

Toinen herkkupannu uunissa

Aiemmin postailin tästä herkkupeltiruoasta, postauksen voi lukea täältä. Tällaiset safkat ovat siitä kivoja, että pellille voi laittaa erilaisia aineita erikseen, ja ruokailijat voivat valita suosikkinsa. Minulla nämä ovat myös erittäin kasvisvoittoisia, ja nyt proteiinin lähteenä toimii yrttimarinoitu halloumijuusto. Tässä kuvat ennen uunia ja sen jälkeen:

Tulivat nyt vähän väärinpäin, eli ensin lopputulos ja sitten uuniin vasta menevä setti, mutta asia varmaan ymmärretään.

Aineksina on munakoisoa, paprikaa, varsiparsakaalta ja yrttimarinoitua halloumia. Paisto 175C vajaa puoli tuntia (vahdi paistostasi, pidin grillivastusta päällä lopuksi noin 5 min). Broccolini, eli varsiparsakaali oli kevyesti höyrytetty ennen paistoa, ja koko komeus oli pirskoteltu hyvällä oliiviöljyllä ennen uuniin laittoa. Lisänä hieman suolaa ja uunijuuresmaustetta.

Olisin laittanut siihen vielä munan, mutta mies pullahtikin töistä kotiin aiemmin, kuin odotin, eli unohtui :D . Tämä oli siis hänen ilta-ateriansa ja yksi annos, josta hän vaan tuumasi, että "olipas se hyvää".

Mukavaa viikonloppua!

Virtuaalimatka Rioon (muisteloita)

Tehdäänpä sitten virtuaalireissu Brasiliaan. Eka kertaa siellä käydessä jäivät mieleen churrascariat. Siis ne ravintolat, jotka periaatteessa tarjoavat grilliruokaa.

Koko Brasiliajuttu ei mitenkään mahdu yhteen postaukseen, joten aloitetaan juuri näistä churrascarioista.

En voi olla tuntematta virtuaalista vatsakipua, kun muistelen ensimmäistä visiittiäni Rioon. Asuimme Copacabanan rannalla (hieno hotelli IBM:n hinnoin...), ja sinäpä oli lähellä erinomainen churrascaria nimeltä Marius.

Ovella sai käteensä pienen pyöreän läpyskän, jonka toinen puoli oli vihreä, toinen punainen. Kupletin juoni oli siinä, että alkupaloja syödessä pöydällä oli läpyskä punainen puoli ylöspäin, että sai evästellä rauhassa.

En ole eläissäni sen jälkeenkään nähnyt sellaista alkupalapöytää. Tai -pöytiä! Niitä oli monta eikä tainnut juuri olla herkkua, mitä sieltä ei olisi löytynyt. Oli kylmiä ruokia, ostereita, sushia, lämpimiä ruokia, leikkeleitä, salaatteja..... Ruotsinlaivojen buffetit todella kalpenevat tämän rinnalla!

Silloinen brittisiippani varoitteli syömästä liikaa, sillä pääruoka olisi pelkkää lihaa eri muodoissaan. Yritin siis "vain" hiukan närppiä alkupalapöydistä. Vaikka yritykseksihän se jäi...

Kun alkupaloista oli selvitty, sai kaksivärisen läpyskän kääntää vihreä puoli ylöspäin, ja sitten se alkoi...

Tarjoilijoiden armeija marssi pöytäämme vuoronperään tarjottimillaan mitä uskomattomimpia lihavartaita ja makkaroita. Oli nautaa, lammasta, possua, strutsia, en edes muista kaikkea. Niistä sitten leikeltiin taitavasti mureita siivuja, jotka olivat todella maukkaita! Hyvän punaviinin kanssa (vaikka Brasilia ei todellakaan ole mikään viinimaa) se oli kyllä herkullista!!

Kun sitten olimme syöneet itsemme ihan voivuksiin saakka (ja siis käännettyämme taas ne punaiset puolet läpysköistämme esiin), saapui pöytään jälkiruokatarjoilija ison koripunoksisen tarjottimen kanssa. Tarjottimella oli kaikki tarjolla olevat jälkkäriannokset, joita lienee ollut parisen kymmentä. Huonolla englannillaan hän kävi läpi koko tarjonnan.

"...änd tiiis iis vanilla ais kriim vith sokolaade soos", hän sanoi lopuksi tarttuen kulhossa olevaan, suklaakastikkeen kuorruttamaan vaniljajäätelöpalloon nostaen sen koritarjottimelta. Vedin henkeä kauhistuneena, ja tajusin sitten vasta, että korissa oli vain muovisia (?!!!) replikoita jälkkäreistä! Sen verran oli hämärää ja viiniäkin juotu, joten en heti hoksannut.

En muista, mitä jälkkäriksi silloin syötiin, mutta varsin oli vaisu kävelymatka takaisin hotellille. Minun mahani oli niin täynnä, etten todellakaan jaksanut edes suutani avata, ja seuran suhteen oli ihan sama tilanne. Hän tosin sillä pienellä matkalla totesi näyttävänsä ihan raskaana olevalta, koska maha oli niin täysi.

Hotellilla keksin haluavani baarissa Caipirinhan. Valtava älynväläys, näin jälkeenpäin ajatellen. Baarissa oli nuori tyttö, joka vahingossa valmisti niitä kolme. Koska mies ei sellaista halunnut, jouduin sitten juomaan ne kaikki, mikä oli sekin hölmöä, koska yhdestä vain veloitettiin. Mutta olin aika hauskalla päällä  - siis omasta mielestäni :)

Ei tarvitse paljoa mielikuvitusta, näin sitruunaisia drinkkejä (normaalisti en siis edes juo mitään väkeviä) ja massiivinen määrä ruokaa, ja voin siis todella huonosti koko yön. Huh, kammottaa muistellakin sitä.

Mutta se ruoka oli kyllä hyvää!

Koko lysti muistaakseni oli jotakin 26 euroa per lätty, joka sikäläisittäin on varmaan aika paljon.

Hienot olivat myös maisemat "Tammikuun Joen" Jeesuspatsaalta! Vaikka siellä muistaakseni kuvanottohetkellä teknisesti talvi olikin, ei lämpötila koskaan kovin alas laske.

Kasvis-vuohenjuustotornit

Tällainen ohje on täällä ennenkin ollut esillä, mutta verestelläänpä muistoja. Varsinkin, koska sitä ei ollut indeksoitu blogin ruokaohjeisiin.

Onhan tämä hiukan tosin erilainen. Nyt käytettiin kuitenkin taas munakoisosiivuja pohjana, vuohenjuustoa siinä välissä ja pihvitomaattia päällä. Niin, nyt oli varastossa vuohenjuustoa, mutta minun suosikkini on ihan tavallinen Emmental-juusto. Tässäkin voi taas ihan itse säveltää.

Helppo uunipeltiruokahan tämäkin on, ja sen voi toteuttaa tavalla tai toisella. Tässä yksi ohje.

Kasvis-vuohenjuustotornit

munakoiso
vuohenjuustoa
pihvitomaattia

Mausteita (suolaa, mustapippuria....mitä nyt sitten haluaakaan, yrttejä, savupaprikaa).

Viipaloin munakoiso poikittain noin vajaan sentin viipaleiksi. Tee sama tomaatille. Vuohenjuustoa tarvitaan runsas puolen sentin viipale jokaisen alle laitetun munakoisonsiivun päälle.

Ylimmäiseksi tulee viipale tomaattia ja mausteet. Pizzamaustekin käy. Valuttelin kypsien tornien päälle hiukan hyvää balsamicoa (kuva alinna).

Munakoisoja ei muuten tarvitse välttämättä nykyään itkettää sillä ne eivät ole välttämättä kitkeriä.

Laita leivinpaperilla vuoratulle uunipellille 175C ja paista noin vajaa puoli tuntia, tai kunnes kasvikset ovat kypsiä.

Tämä on aika nopsa ja helppo iltaruoka, esim. Käytetään kasviksia monipuolisemmin, munakoiso lienee ihan turhan outo tuttavuus. Tai siis monelle aika vieras, enkä minäkään käytä sitä niin usein kun voisi.

Hyvä ja vanha balsamico on monen ruoan kaveri.

Keukenhof ja Delft

Tänään ajattelin ilahduttaa teitä pienellä kuvapostauksella Alankomaiden kukkapaikka Keukenhofista ja Delftistä. Keukeunhofiin nimenomaan kannattaa noita kukkapeltoja mennä katselemaan keväällä. Tulppaanien ja muiden sipulikasvien kukinnan jälkeen kukat leikataan ja niitä on valtavia kasoja siellä sun täällä. Sipuleitahan siellä hyödetään, eikä kukkia. Amsterdamista sinne ajelee vuokra-autolla aika näppärästi.

Amsterdamin-aikoina kävin usein Lontoossa, ja lento menee tuosta kuuri yli. Kiva ihailla tuollaista tilkkutäkkiä ylhäältäkin käsin. Keukenhofin kukkanäyttelyssä (siellä on siis näyttelyalue erikseen, paikalliset puutarhurit näytteilleasettajina) olen nähnyt elämäni suurimmat tulppaanit, joista nyt en kyllä löytänyt kuvia. Kotona niitä saattaisi olla jollakin muistikortilla tai -tikulla.

Delft on myös kiva pienempi kaupunki kanaaleineen, kuuluista sinivalkoisesta posliinistaan.

"Kelmillä" (KLM) oli - ja on varmaan vieläkin - liköörit ja sensemmoiset tällaisissa kanaalitalojen mallisissa miniatyyripullloissa, jotka ovat kovin viehättäviä. Minun kokoelmani on vaan hävinnyt vuosien saatossa ja muuttojen mukana.

Maailmanmenoa ja elämää suurempia kysymyksiä ruoasta

Kaikki ne hoksaavatkin. Irlannin suomalaisten keskuudessa oli ilo ylimmillään, kun oli havaittu Finnairin iso kone Dublinin kentällä. Normaalisti tällä konetyypillä lennellään pidempiä matkoja.

Posti ei ole maiden välillä kulkenut viikkoihin, mutta nyt kulkee taas, kertoi konsulimme FB:ssä. Tosin ihan sama minulle, koska olen Suomessa ja toivon mukaan vielä pitkään.

Henkilösuojaimiahan siellä todellakin tuotiin. Irlannin tartuntatilastot eivät todellakaan naurata. Porukkaa on vajaa viisi miljoonaa, ja tältä näyttää:

Ahdistaa ajatuskin mennä takaisin, mutta luultavasti vielä menee muutama kuukausi, ennen kuin asiaa voi ajatellakaan. Ketuttaa vaan maksaa vuokraa pitkästi toista tonnia per kuukausi, vaikka koko kämppää ei edes käytä. Tosin sinne ei mitenkään edes ole ikävä.

*****

Laitoin muuten perjantaina lihapullia. Käsittääkseni olen (entisenä) keittokirjailijana aika hyväkin kokki, mutta kahta asiaa en hallitse. Nimittäin lihapullia ja pannaria.

Pannarin kanssa aletaan olla "hollilla", mutta lihapullien ei. Nyt luin jostakin, että Hans Välimäen ohjeen mukaan niihin pitäisi käyttää maustepippuria ja ne pitäisi paistaa ensin uunissa, sitten vasta voissa pannulla.

Laitoin maustepippuria ja suuresti rakastamaani valkopippuria, kermaa, sikanautajauhelihaa ja pari paahtoleipäsiivua (ei siis korppujauhoja!), suolaa, sipuli- ja valkosipulijauhetta ja hiukan savupaprikaa plus sen kananmunan. Rakenne oli OK, mutta uunipellillä paistaessa alunperin pyöreät pyörykät hiukan litistyivät. Tuotekehitys siis jatkuu edelleen.

Pannarista puheenollen: Pitääkö pannarin olla paksua ja mehukasta, vai ohutta, rapeaa ja kuplivaa? Tein viimeksi hiukan liian pienellä pannulla, mutta taikinaohje alkaa olla kohdillaan. Mies moitti turhan paksuksi sitä pannukakkua.

Minunkin mielestäni se olisi voinut olla kuplivampaa, ohuempaa, ja reunoiltaan rapeaa.

Tässäpä kysymys teille, rakkaat lukijani. Millainen siis on täydellinen pannari?

Little Mac In Extreme Dimension -ripsiväri

Teki mieli taas kokeilla värillistä ripsiväriä, ja sinivihreille silmille sopiikin täydellisesti luumunpunainen sävy, joka MACilta löytyi nimellä Well Toned.

Luumunpunaa siinä ei niinkään ripsillä näy, mutta muuten korostaa kyllä silmien väriä, vai mitä? Kuva otettu ilman mitään filttereitä, joten sori muuten meikkaamaton naamani. Innostuin tästä nyt vaan niin, että muu unohtui... Vielä sitten toisena huomautuksena, että alaripsiin en koskaan laita ripsiväriä, tulee siistimpi vaikutelma, IMHO.

Ripsistä tosin tuli aika hyvän näköiset. Pidemmät ja tuuheamman oloiset. Tosin ripsiharjaa piti hiukan käyttää.

Mm. Stocka myy tätä useammassa eri sävyssä hintaan 13,90 eur, mikä mielestäni oikeastaan on jo todellinen löytö tähän hintaan!

2 x misellivesi

Mitä oli maailma ennen misellivesiä? Nykyään ne ovat ainakin minun meikinpoistoni kulmakivi. Jos meikki pitää poistaa, käytän misellivettä sellaisenaan useimmiten kevyen päivämeikkini poistoon (tämä vaan vaatii isot vanulaput) ja kun on enemmän meikkiä, saatan poistaa enimmät ensin öljyllä tai muulla rasvaisella meikinpoistoaineella.

Misellivettä siis todellakin kuluu, ja se on päivittäisessä käytössä. Garnierin misellivesistä olen pitänyt erityisesti niiden hyvän hinta-laatusuhteen takia, mitäpä sitä paljoa maksamaan, jos halvemmallakin hyvää saa. Nyt sitten kokeilin Garnier Micellar Milky Cleansing Water'ia.

Tämä maitomainen misellivesi oli siis hankittu Irlannista ja ehdin sitä jo käytellä ennen lähtöäni. Tämä on erityisesti kuivalle ja herkälle iholle.

En ihan kyllä ole sisäistänyt tämän miselliveden toimintaa, kuitenkin se on käsittääkseni hiukan kuin monitoimituote - ja misellivesien tapaan sitä ei tarvitse huuhtoa kasvoilta pois. Ongelma on vaan se, että se pitäisi levittää kasvoille sormin kuin puhdistusmaito, sillä se ei kovin hevillä vanulappuun imeydy. Toimii kyllä kaikin puolin moitteettomasti, mutta minusta hankalampi käyttää kuin ns. tavallinen misellivesi. Etuna on se, että tämä tuote ei ole parfymoitu, ja muutaman euron hintainen puteli riittää noin 200:n käyttökertaan. Ainakin pullon kyljen tekstin mukaan.

Tällä hetkellä minulla on käytössä Garnierin Micellar Rose Water Cleanse & Glow. Tuote sisältää ruusuvettä, jonka pitäisi kirkastaa ihoa, ja joka siinä myös vienosti tuoksuu.

Muuten tämä kyllä toimittaa asiansa, mutta en ole huomannut mitään ihon hehkua lisääviä ja ylitsevuotavia ansioita (mitä todella harvoin peruskosmetiikasta aiheutuukaan). Pullo on jo lopuillaan ja voinpa todellakin ostaa sitä lisääkin.

Erinomainen perusmisellivesi hyvään hintaan, joten suosittelen!