Viktoriaanisen Englannin myrkylliset kauneusvinkit

Vanhassa Atlas Obscurassa oli aikamoinen artikkeli viktoriaanisen ajan myrkyllisestä kauneudenhoidosta. Referoin sitä hiukan alle.

*****

Lasi- ja metallipullot piiloutuvat tiiviisti koteloon odottaen naisen päivittäistä rituaalia. Hän ottaa ammoniakkipullon ja pesee sillä kasvonsa, ja laittaa varovasti pullon herkän lasitulpan takaisin. Seuraavaksi hän kastaa sormenpäänsä toilettipöydällä oleviin voiteisiin ja puutereihin, kurkottaen kohti kirkkaanvalkoista, lyijypitoista maalia, jota hän hellävaraisesti sivelee kasvoilleen. On tärkeää välttää hymyilemistä; maali kovettuu, ja kaikki tunteet ja ilmeet saavat sen epäviehättävästi halkeilemaan.

Viktoriaanisessa Englannissa naiset aloittivat päivittäiset kauneusrutiininsa näillä tavoilla. Valitettavasti aikakauden kosmetiikkaa vleimasivat syövyttävät kemikaalit, jotka saattoivat aiheuttaa myös fyysistä riippuvuutta. Ja kuten nykyäänkin, neuvot siitä, miten, jos ja milloin näitä hoitoja käytetään, tulivat aikakauden suosituimmista kauneuspalstoista.

Yksi tällainen Harper's Bazaar -lehden palsta oli nimeltään "The Ugly Girl Papers": Tai paremminkin "Hints for the Toilet". Sen kirjoitti rouva S.D. Powers, aikansa kauneusasiantuntija, ja siitä tuli niin suosittu, että se julkaistiin uudelleen antologiana vuonna 1874. ”Ruman tytön papereissa” on sellaisen viisaan tädin sävy, jolla on loputtomasti neuvoja kauneusongelmien ratkaisemiseen.

Yhdessä luvussa Powers kysyy: ”Onko olemassa toivottoman arkipäiväistä naista?” Se on retorinen kysymys, ja aikakauden lukijat olisivat tienneet kirjailijan vakaan uskomuksen, että keskivertonaisesta voi tulla ”viehättävä” vain muutamalla pukeutumis- ja meikkikorjauksella. Powers arvosti kuitenkin meikin hienovaraisuutta ja muistutti aina huolellisesti diskreetistä puuterin ja poskipunan käytöstä.

Powersin mukaan naisten kauneus oli hienostunut, taitava ja puolisalainen suoritus. ”Kaikki tietävät, että ne ovat keinotekoista, ja hyväksyvät ne sellaisina, kuten teatterin pastillit”, hän kirjoitti.

Viktoriaaniset kauneusihanteet olivat odotetusti kalpeuden pakkomielteisiä: yläluokan valkoiset naiset tavoittelivat entistä valkoisempaa ihoa, mikä symboloi sitä, että heidän etuoikeutensa ei koskaan pakottanut heitä työskentelemään auringossa. ”Koko asiassa oli kyse siitä, miten ihosta voi tehdä läpikuultavamman”, sanoo artikkelissa Alexis Karl, parfymööri ja luennoitsija, joka on tutkinut laajasti viktoriaanista kosmetiikkaa.

1800-luvulla oli kaksi vallitsevaa meikkityyliä: ”luonnollinen” ja ”maalattu”. ”Luonnollisen” ihonhoidon ihanteet loihtivat mieleen ”englantilaisen ruusun”; terveen kauniin naisen, jolla oli hyvät moraalit, mutta Karl huomauttaa, että ”toki silloin jo ymmärrettiin, että keinotekoisuutta oli paljon meneillään”. ”Maalattua” kauneusrutiinia pidettiin hieman rohkeana; nämä naiset eivät peitelleet keinotekoisuuttaan eivätkä haluaan olla kauniita.

Samalla tavalla kuin nykyinen ”meikitön meikki” -trendi, luonnollinen ulkonäkö saavutettiin usein luonnottomilla valmisteilla, joista monet olivat kotitekoisia. Nykyaikaiset kauneuskäytännöt kumoavat nykyisten ihanteiden juuret: Powers ehdottaa 1800-luvun kemialliseksi kuorinnaksi Taraxacum-nimistä kemikaalia, jonka mukaan ”kompressi toimii kuin lievä mutta huomaamaton rakkula ja jättää uuden ihon, pehmeän kuin vauvan pylly”.

Jotta kasvot pysyisivät raikkaina, hän neuvoo levittämään kasvoille oopiumia yön yli ja pesemään ne sitten reippaasti ammoniakilla aamulla. Harvakulmaisille ja -ripsisille naisille suositeltiin usein elohopeaa yöksi silmävoiteeksi, mikä poisti tarpeen käyttää paksua meikkiä. ”Kuolemansairaan ulkonäkö oli erittäin haluttu: nainen, jolla oli vetiset silmät ja kalpea iho, mikä tietenkin oli peräisin kuolevan ruumiin tuskista”, Karl sanoo.

Saadakseen tämän lähes kuolemaa muistuttavan ilmeen naiset puristavat silmiinsä muutaman tipan sitrusmehua tai hajuvettä tai ottavat belladonna-tippoja, jotka kestivät pidempään, mutta aiheuttivat myös sokeutta. Vaaleaa ihoa suojattiin hunnuilla, käsineillä ja aurinkovarjoilla, mutta siihen vaikuttavia aineita sai myös ostaa. Sears & Roebuck myi suosittua tuotetta nimeltä Dr. Rose’s Arsenic Complexion Wafers, jotka olivat juuri sitä, mitä nimikin sanoo – pieniä valkoisia liitulevyjä, jotka oli rikastettu arsenikilla naisten nakerrettavaksi. Niitä mainostettiin erityisesti "täysin vaarattomiksi".

Arsenikki, maankuoresta löytyvä luonnollinen metalloidi, on erittäin myrkyllinen yhdiste, jota voi sietää jonkin aikaa pieninä määrinä syötynä (arsenikkia on joskus käytetty pieninä määrinä lääketieteessä). Pitkäaikainen altistuminen on kuitenkin erittäin epämiellyttävää, eli hermosto- ja munuaisvaurioita, hiustenlähtöä, silmien sidekalvotulehdusta ja arseenikeratoosiksi kutsutut kasvaimet saattavat vaivata koko kehoa yhdessä vitiligon kanssa, joka aiheuttaa pigmentin menetystä ihossa. Arsenikkia, josta tuli riippuvuutta aiheuttavaa ihmisen sietokyvyn kasvaessa, käytettiin mahdollisimman monessa muodossa.

Viktoriaaninen näyttelijä ja kauneuskirjailija Lola Montez kirjoitti kirjassaan The Arts of Beauty siitä, kuinka Böömin (joka nykyään osa Tšekin tasavaltaa) naiset kylpivät säännöllisesti arsenikkilähteissä, ”jotka antoivat heidän iholleen läpinäkyvän valkoisen sävyn”. Hän varoitti myös hinnasta: ”Kun he tottuvat tähän tapaan, heidän on pakko jatkaa sitä loppuelämänsä, tai kuolema seuraa pian.”

Vaikka kauneuteen liittyviä kuolemia ei aina raportoitu arsenikkimyrkytyksenä, viktoriaanisen ajan naiset tiesivät arsenikin olevan myrkyllistä tai riippuvuutta aiheuttavaa. Ei ollut harvinaista, että aikakauden murhaajat käyttivät sitä myrkkynä, ja 1800-luvun lopulla arsenikin tiedettiin olevan vaarallinen ainesosa väriaineissa ja tapeteissa. Arsenikin käyttöä pieninä määrinä ihon vaalentamiseen pidettiin kuitenkin. niin tehokkaana, että sitä jatkettiin vuosikymmeniä.

Vaikka "luonnolliseen" ulkonäköön tähtäävät ihonhoitotuotteet olivat vaarallisia, maalatut naiset eivät olleet juurikaan paremmassa asemassa. Näitä tuotteita käyttäneet naiset peittivät kasvonsa ja käsivartensa valkoisilla maaleilla peittääkseen luonnollisen ihonsävynsä ja jäljitelläkseen erittäin kalpeaa ihoa. Nämä tuotteet oli valmistettu lyijystä, joka on syövyttävää – mitä enemmän tällaista maalia käytti, sitä enemmän sitä piti käyttää seuraavalla kerralla peittääkseen vaurioituneen ihon. Vermillion, jota joskus kutsutaan "punaiseksi elohopeaksi", oli tunnettu myös myrkky ja huulipuna. Vermilion on kirkas, orenssinpunainen väri ja historiallinen meikkipigmentti. Sitä saadaan luonnosta cinaberi-mineraalista eli elohopealsulfidista.

Monet neuvonantajat, mukaan lukien Montez, vihasivat valkoista ihomaalia, cerusea. "Jos Saatana on koskaan ollut suoranaisesti saanut naisen pilaamaan tai vääristämään omaa kauneuttaan, sen on täytynyt olla houkuttelemalla häntä käyttämään tällaisia maaleja", Montez julisti.

Sargentin kuuluisassa muotokuvassa ”Madame X” mustassa mekossa kuvattua maalattua naista, Virginie Gautreauta, ihailtiin ja vihattiin hänen ruumiinmaisen ihonsa aistillisuuden vuoksi. ”Madame X maalasi indigovärillä suonia käsivarsiinsa, emalin päälle. Hän oli erittäin taitava – nämä naiset olivat kirjaimellisesti eläviä taideteoksia”, Karl sanoo.

John Singer Sargeant: Madame X. (Photo: Public Domain/WikiCommons) 

Cerusella valkoiseksi maalattujen naisten oli pidettävä kasvonsa lähes tunteettomina, jotta maali ei halkeilisi. Karlin mukaan he tekivät harkitun päätöksen maalata mieluummin kuin käyttää "luonnollisia" kosmetiikkamenetelmiä, joita käytettiin kotona. Kun aloitti cerusen käytön, kaikki tiesivät sen, eikä sosiaalisessa mielessä voinut koskaan siirtyä luonnolliseen ulkonäköön.

Kokoelmana luettuna kauneusaiheiset kolumnit, kuten "The Ugly Girl Papers", tuntuvat oudosti ristiriitaisilta. Yhdessä kohdassa Powers väittää, että "ammoniakki on terveellisin ja tehokkain stimulantti hiusten kasvulle", ja toisessa painottaa, että ei-toivottujen karvojen poistamiseen tarvitaan vain huolellinen ammoniakin levitys ihoalueelle.

Nuoruuden viehätystä korostettiin, kunnes Powers itse ikääntyi ja alkoi puhua harmaiden hiusten kauneudesta. Yllättävän moni näistä neuvoista on verrattavissa nykypäivän kauneus- ja terveyspalstoihin, kuten terveellinen ruokavalio, kunnossa pysyminen sekä mielenterveyden ja itsetunnon kehittäminen. Samaan aikaan mikään edellä mainituista ei ollut monien kauneusasiantuntijoiden silmissä tuolloin valinnainen elämäntapavalinta, vaan sana "velvollisuus" esiintyy näillä palstoilla usein.

Nykyajan kuluttajat toki kuvittelevat olevansa fiksumpia kuin viktoriaaniset, ja parannuksia on todellakin tapahtunut. Ainesosaluettelot ovat nykyään laillinen välttämättömyys, ja nykyajan meikkikäyttäjät suhtautuvat meikkaamiseen tietoisena itseilmaisun ja luovuuden keinona pikemminkin kuin velvollisuutena.

Jossain mielessä on kuitenkin vaikea olla huomaamatta yhtäläisyyksiä blogien ja vlogien jakamiin nykyajan kauneusvinkkeihin sekä mahdollisesti riskialttiisiin hoitoihin, joiden suosio ja hypetys vaihtelevat. ”Se on vähän kuin ihmiset sanoisivat: ’Voi, Botox silmillesi ei luultavasti ole hyvä’, kun taas toiset sanovat: ’Mutta hän näyttää nyt niin hyvältä!’”, Karl sanoo. ”Kuinka pitkälle olemme siis todella päässeet?”

Lähde: Atlas Obscura 17.12.2015

*****

City-lehdessä oli muuten myös mielenkiintoinen kirjoitus kuvaillen sitä, kuinka viktoriaanisen ajan naiselle oli sopimatonta tarjota viiniä.Oopiumis sen sijaan sopi kyllä tarjoilla. Artikkelin voi lukea täältä. 

Miten hoidetaan erilaisia ryppyjä ihossa?

Toisin kuin yleisesti ajatellaan, kaikki rypyt eivät ole samanlaisia. Vaikka niitä usein käsitellään yhdenlaisena ongelmana, ne kehittyvät itse asiassa eri syistä, eri vaiheissa ja vaativat erilaistuneempaa hoitoa. Kuivumisen seurauksena pintaan nousevat hienot juonteet eivät ole samoja kuin ajan, kollageenin menetyksen ja toistuvan, samoihin paikkoihin ilmentymisen aiheuttamat syvemmät juonteet. Niiden kaikkien niputtaminen yhdeksi ja samaksi ongelmaksi on täysin ja vain ainoastaan ajatus – ei totuus.

Rypyt eroavat toisistaan ​​anatomisen kerroksensa, niiden toimintaa ohjaavan mekanismin ja tarvittavan hoidettavan syvyyden suhteen. Esimerkiksi kosteutusrikas kosteusvoide korjaa merkittävästi kuivumisen aiheuttamia juonteita, mutta sillä on vain vähäinen vaikutus esimerkiksi syviin nenän ja suun välisiin juonteisiin, jotka johtuvat volyymin menetyksestä. Botuliinitoksiini pysäyttää dynaamisen rypyn loistavasti, mutta ei tee mitään painovoiman aiheuttamalle laskeutumiselle tai epidermaaliselle surkastumiselle. Retinoidit stimuloivat kollageenia ja kiihdyttävät solujen uusiutumista, hoitaen atrofisia ja staattisia ryppyjä ihotasolla, mutta eivät korvaa menetettyä ihonalaisrasvaa.

Lisäksi yksilöllinen ihon biologia vaihtelee todella paljon. Ihotyyppi vaikuttaa siihen, miten iho reagoi essimerkiksi hoitaviin laitteisiin. Hormonaalinen tila, erityisesti estrogeenitasot peri- ja postmenopausaalisilla naisilla, vaikuttaa kollageenin tiheyteen ja nesteytykseen. Jopa geneettinen alttius määrää kollageenin laadun ja hajoamisnopeuden. Kaiken kukkuraksi elämäntapamuuttujat, kuten uni, ravitsemus, stressi ja tupakointi, luovat täysin erilaisia ​​ikääntymisprofiileja jopa samanikäisten ihmisten keskuudessa.

Ryppyjen hoitaminen ilman, että ensin tunnistetaan ryppyjen tyypit ja niiden taustalla olevia syitä, on kliinisesti sama asia kuin yskän hoitaminen ilman, että määritetään, onko se infektioperäinen, allerginen vai sydänperäinen. Ryppyjen mekanismin on ohjattava hoitoa.

Photo by Katelyn G on Unsplash

Erilaisten ryppytyyppien ymmärtäminen

Dynaamiset rypyt

Tällaiset rypyt muodostuvat toistuvista kasvojen liikkeistä, kuten hymyilemisestä, otsan irypistelystä ja silmien siristelystä, ja ne syvenevät kollageenin vähentyessä lopulta ihoon. Yleisiä alueita ovat vsilmäkulmien ariksenjalat, otsarypyt ja ns. sibeliusrypyt kulmakarvojen välissä. Ne ovat seurausta toistuvista lihasliikkeistä ja voivat kehittyä staattisiksi rypyiksi.

Vaikka paikallisesti käytettävät aineet eivät voi vaikuttaa lihasjuureen, ne voivat hidastaa niiden etenemistä. Retinoidit tukevat kollageenia, kun taas peptidit, kuten argireliini, voivat hieman vähentää lihasten supistumista. Päivittäinen aurinkosuoja on tietenkin välttämätöntä, jotta näistä juonteista ei tule pysyviä.

Staattiset rypyt

Staattiset rypyt ovat ryppyjä, jotka näkyvät jopa levossa ja heijastavat syvempää rakenteellista ikääntymistä. Ne kehittyvät usein dynaamisista juonteista ja ilmestyvät yleensä suun ja leukalinjan ympärille (nenähuulijuonteet, marionettirypyt ja suun ympärillä olevat pystyjuonteet). Taustalla oleva syy on yhdistelmä ohenevaa dermiksen kudosta, ihonalaisen rasvan menetystä, solunulkoisen matriisin hajoamista ja hyaluronihapon vähenemistä ihon syvemmissä kerroksissa.

Hoitona voi olla kollageenin uudelleenrakentaminen ja volyymin palauttaminen. Retinoidit ovat tärkeä paikallisesti käytettävä ainesosa, kun taas muut C-vitamiinit, niasiiniamidi, peptidit ja kasvutekijät tukevat ihon laatua ja hidastavat ryppyjen etenemistä.

Klinikoilla tehtävät hoidot, kuten täyteaineet, pyrkivät palauttamaan menetettyä volyymia, kun taas biostimulaattorit yhdessä induktiohoitojen, kuten mikroneulauksen ja laserhoidon kanssa muokkaavat ihoa ajan myötä.

Valoikääntymisen aiheuttamat rypyt

Nämä rypyt laukaisevat krooninen UV-altistus, jossa valoikääntyminen kiihdyttää kollageenin hajoamista ja ihon ennenaikaista ikääntymistä, mikä johtaa syvempiin ja itsepintaisempiin ryppyihin.

Suositeltavaa on käyttää korjaavan ja ennaltaehkäisevän hoidon yhdistelmää. Pinnoitushoidot, kuten kemialliset kuorinnat ja laserit, auttavat korjaamaan näkyviä vaurioita, kun taas antioksidantit, peptidit ja mikä tärkeintä, päivittäinen laajakirjoinen aurinkosuoja suojaavat lisävaurioilta.

Kuivumisrypyt

Nämä ovat pinnallisia, ohimeneviä ryppyjä, jotka johtuvat ihon alhaisesta vesipitoisuudesta ja jotka usein liittyvät heikentyneeseen suojakerrokseen. Ne johtuvat epidermiksen vesipitoisuuden vähenemisestä.

Ajattele ensin ihosuojakerrosta... Keramidit, rasvahapot ja kolesteroli auttavat korjaamaan ihon suojakerrosta, kun taas kosteuttajat, kuten hyaluronihappo ja glyseriini, isitovat kosteutta. Tohtori Shirolikarin mukaan pitkäaikaiseen paranemiseen vahvemmat ainesosat, kuten peptidit ja kasvutekijät, auttavat tukemaan ihon paksuutta. Samalla retinoidit ja AHA-hapot voivat hienosäätää pinnan rakennetta ja parantaa epidermiksen uusiutumista.

Klinikalla voit valita ihon tehostajia, jotka kosteuttavat ja stimuloivat bioremodelointia, mesoterapiaa, joka ravitsee dermistä sisältäpäin, ja mikroneulausta, joka stimuloi kollageenia ja lisää ihon paksuutta.

Kompressiorypyt

Kompressiorypyt muodostuvat toistuvasta fyysisestä paineesta, tyypillisesti nukkumisasennoista, mikä johtaa pystysuoriin, usein epäsymmetrisiin ryppyihin.

Kosteutuksen ja kollageenin tuen yhdistelmä – ihonsuojaa korjaava ihonhoito, retinoidit ja kollageenia stimuloivat hoidot, kuten mikroneulaus, voivat auttaa parantamaan ihon vastustuskykyä. Ennaltaehkäisevät muutokset, kuten nukkumisasento ja tyynyn materiaali, ovat myös avainasemassa.

Pitkäaikainen ihon terveys vs. käänteinen hoito

Ryppyjen hoidon rajaaminen käänteiseksi hoidoksi on dermatologisesta näkökulmasta väärä suuntaus. Käänteinen hoito tarkoittaa yksittäistä tapahtumaa tai hoitoa, joka kumoaa vauriot ja palauttaa aiemman tilan, mikä usein johtaa potilaat jahtaamaan tuloksia yhä aggressiivisemmilla toimenpiteillä, usein häiriten juuri sitä ihon biologiaa, jota he yrittävät tukea.

Tavoitteena on vähemmän vaurioiden kumoaminen ja enemmän ihon luonnollisen rytmin – kollageenin tuotannon, solujen uusiutumisen, ihon suojakerroksen lujuuden, antioksidanttipuolustuksen ja kosteustasapainon – säilyttäminen. Kun näitä prosesseja tuetaan hiljaa, iho ikääntyy tarkoituksella: hitaammin, vahvemmin ja paljon vähemmän riippuvaisena dramaattisista toimenpiteistä.

Medikaalisen/farmaseuttisen tason kosmetiikka, mitä se on?

Pientä pohdintaa: En ole varmaankaan ihan ainoa, joka pitää silkkana markkinointikikkailuna kertoa, että joku kosmetiikkasarja on joko medikaalista tai farmaseuttista tasoa - tai täyttää molemmat laatukriteerit. Tällainen antaa kyseiselle brändille statuksen, joka vaikuttaa kliiniseltä, kiistattomasti toimivalta ja vakavasti otettavalta.

Näillä tuotteilla on yleensä tarkalleen mietityt, tyylikkäät ja minimalistiset pakkaukset ja ”tehokkaat” koostumukset, ja ne näyttävät siltä kuin ne olisivat tulleet suoraan laboratoriosta. Viestitetty ajatus on selvä: kyse ei ole kauneudesta, vaan tieteestä. Jossain klinikan ja kylpyhuoneen kaapin välimaastossa medikaalisesta tai farmaseuttisesta laadusta tuli kuitenkin sekä oikotie että statussymboli, johon usein liittyi korkea hinta. 

Photo by Ela De Pure on Unsplash

Mutta mikä ero näillä laatua koskevilla määreillä on? Itse ymmärrän, että näissä tuotteissa käytetään farmaseuttisen tason raaka-aineita, jotka ovat epäpuhtauksista vapaita ja valmistus tapahtuu asianmukaisissa ja tarkasti valvotuissa tiloissa ja että valmistuksella on asianmukainen laadunvarmistus.

Sanotaan, että medikaalisen tason ihonhoito ei ole pelkästään "vahvempaa"  ja toimivampaa kosmetiikkaa. Se on ihonhoitoa, joka on kehitetty dermatologian, farmakologian ja kliinisen käytännön risteyskohdassa käyttäen vaikuttavia aineita pitoisuuksina, jotka pystyvät tehoamaan ihon todelliseen fysiologiaan. Toisin kuin valtavirran ihonhoitotuotteet, medikaaliset tuotteet sisältävät kliinisesti merkittäviä pitoisuuksia vaikuttavia aineita, ne on kehitetty tieteellisen ja kliinisen tutkimuksen pohjalta, ja ne on suunniteltu hoitamaan tiettyjä ihosairauksia yleisten kauneusongelmien sijaan. Hmmm.

Tästä huolimatta medikaalinen (tai farmaseuttinen) laatu ei itse asiassa ole lainsäädännössä kosmetiikalle määritelty termi, vaikka ne kuulostavatkin viralliselta. Kliinisessä käytännössä näillä viitataan kuitenkin ihonhoitotuotteisiin, jotka sisältävät suurempia pitoisuuksia vaikuttavia aineita, ja ne ovat kehitetty kliinistä tutkimusta silmällä pitäen ja niissä käytetään kehittyneitä annostelujärjestelmiä imeytymisen ja tehokkuuden parantamiseksi. Tässä vaiheessa on syytä muistuttaa, että yleensä näiltäkin tuotteilta puuttuvat kunnon sokkoutetut ja kontrolloidut kliiniset tutkimukset, jotka sopivalla otannalla todistaisivat tuotteen lopullisen tehon.

Näitä tuotteita myydään usein esteettisen lääketieteen klinikoilla, ei niinkään tavallisissa vähittäiskaupoissa. Sen sijaan tavanomaiset ihonhoitotuotteet on kehitetty yleiskäyttöön, ja niissä turvallisuus ja miellyttävä käyttökokemus menevät tehokkuuden edelle. 

Medikaalisen tason ihonhoidon nousu

Termit ”medikaalisen/farmaseuttisen tason” tai ”tieteellisesti todistettu” ihonhoito ovat yleistyneet kymmenkertaisesti vuosien varrella. Nousu heijastaa esteettisen lääketieteen kehitystä. Injektiot, laserit sekä edistykselliset hoidot ja laitteet ovat yleistyneet ja saaneet suosiota, kun kuluttajat ovat yhä tietoisempia siitä, että hoito ei pääty klinikalla. Ilman oikeaa kotihoitoa jopa kaikkein kehittyneimmätkin toimenpiteet voivat jäädä vajaiksi. Jälkihoito on silta esteettisen klinikan ja kodin välillä, ja sen pitäisi säilyttää, parantaa ja pidentää hoidon tulokset.

Medikaalinen laatu, farmaseuttinen laatu, dermatologisesti testattu, mikä on näiden ero?

Vaikka näitä termejä käytetään usein synonyymeinä, ne eivät tarkoita samaa asiaa. Farmaseuttinen laatu viittaa ainesosien puhtauteen, ei lopputuotteeseen. Se voi viitata myös reseptilääkkeisiin. Niitä säännellään tiukasti, ne on tarkoitettu sairauksien hoitoon, eivätkä ne ole kosmeettisia tuotteita.

Toisaalta medikaalisen tason ihonhoito siltaa lääketieteen ja kosmetiikan välisen kuilun. Se ei ole lääke, mutta se noudattaa lääketieteellistä logiikkaa, joka perustuu näyttöön perustuviin ainesosiin, kontrolloituihin koostumuksiin ja kohdennettuihin tuloksiin. 

Lopuksi on syytä huomata, että ilmaisu ”dermatologisesti testattu” viittaa ainoastaan tuotteeseen, joka ei aiheuttanut ärsytystä testien aikana. Se tarkoittaa, että tuotteen turvallisuus on testattu ihotautilääkärin valvonnassa, ei sen tehoa, mikä on hyvä muistaa.

Hyödyt?

Lääketieteellisen tason ihonhoitotuotteet voivat tuoda näkyviä parannuksia aknen, pigmenttimuutosten, ikääntymisen ja hoitojen jälkeisen toipumisen hoidossa, etenkin niille, joille tavallisista, esimerkiksi tavallisissa kaupoissa myytävistä tuotteista on ollut vain vähän hyötyä. Medikaalisen tason ihonhoito voi oikein käytettynä olla erityisen hyödyllistä erilaisten esteettisten toimenpiteiden jälkeen.

Humpuukijuttuja?

Netistä sitä löytää ihan mitä vaan. Kuten kolmen päivän ihoa ihmeellisesti muuttavan purkkisardiinidieetin ohjeet. Minäkin voin liki kaikkea kokeilla huvikseni, mutta tähän en usko pätkääkään. Tosin se tulisi halvemmaksi kuin monet muut kokeilut 😆.

Photo by Teo Zac on Unsplash

Jos purkkisardiinit olisivat ainoa ravinnonlähde kolmen päivän ajan, voisi ainakin sanoa, että näin vähähiilihydraattisella ravinnolla turvotukset lähtisivät aika hyvin.

Tämän lisäksi niistä saisi hyviä Omega-rasvahappoja, proteiinia, D-vitamiinia, kalsiumia (varsinkin kalan ruodoista, jotka ovat säilönnässä pehmenneet), B12-vitamiinia, seleeniä jne. Eri asia on sitten, kannattaako purkkisardiineja syödä joka päivä. Raskasmetallit eivät yleensä ole ongelma sardiinien suhteellisen lyhyn eliniän takia.

Mutta: kolmessa päivässä iho ei voi muuttua miksikään, sillä ihon uudistuminen kestää liki kuukauden.

Toinen asia, joka ehkä kiinnostaisikin saattaisivat olla ns. mikroneulalaastarit, mutta kun tästäkin enemmän lukee, niin en oikein usko tähänkään.

Mikroneulalaastareissa käytetään pieniä, jähmetetystä hoitovasta aineesta tehtyjä liukenevia "piikkejä" jotka lävistävät ihon sarveiskerroksen. Laastari painetaan iholle ja aktiiviaineiden annetaan vaikuttaa. Ja ei, se ei satu vaan saattaa tuntua vain pienenä kihelmöintinä. Esimerkiksi salisyylihapon kuljettaminen ihonalaiseen finniin saattaa auttaa sitä paranemaan nopeammin. haluronihapon vieminen juonteiselle alueelle taas saattaa siloittaa ihoa. Hmmm...

Remescar Microneedling Patches silmänalusten ryppyihin ja tummuuteen. Kuvakaappaus valmistajan sivuilta

En tiedä, paljonko tätäkään uskoisin, mutta niistä on kuulemma hyötyä hyvin kohdennettuihin ongelmiin. Hyöty ei koske pelkästään "mikroneulojen" käyttöä, vaan se on näitten ja itse okklusiivisen laastarin yhdistelmä. Laastari suojaa alueen ja samalla se sulkee aktiiviset ainesosat sisään.

Tästä syystä mikroneulalaastarit voivat olla erityisen hyödyllisiä esimerkiksi ihossa syvällä sijaitsevien aknekystojen, juonteiden ja jopa aknearpien hoidossa. Ne eivät kuitenkaan korvaa esimerkiksi ammattimaista mikroneulausta, laserhoitoja tai injektoitavia aineita. 

Some By Mi -brändin mikroneulalaastarit finnien päälle. Kuvakaappaus iHerb

Vielä sitten yksi hullutus, joka on pyörinyt TikTokissa (en seuraa ko. mediaa, mutta luin tästä muualta netistä) on liukuvoiteen käyttö primerinä.

No näitähän on sitten silikoni-, öljy- ja vesipohjaisia, jotka eivät käyttäydy samalla tavalla kasvoilla. Eikä niitä ole testattu kasvojen iholla, eli seuraukset voivat olla arvaamattomia. Ainakin ne saattavat tukkia huokosia.

Kyllähän monet noista sisältävät samoja ainesosia kuin primerit (kuten silikonit ja kosteuttavat aineet), ne voivat ärsyttää ihoa ja silmänympäryksiä pahasti.

Erityisesti öljypohjaiset liukuvoiteet tukkivat todennäköisesti ihohuokosia. Luin, että liukuvoiteet voivat sisältää myös ainesosia, kuten säilöntäaineita tai hajusteita, jotka ärsyttävät tai vahingoittavat ihoa. Lisäksi spermisidit, jota saattaa löytyä joistakin liukuvoiteista, on melko voimakas ja mahdollisesti ärsyttävä ainesosa hierottavaksi kasvoille. 

Toisekseen, jos ajatellaaan genitaaleja, tuskin kukaan käyttää liukkaria koko päivän, kun taas meikki on yleensä kasvoilla koko ajan.

Minä en ole näihin aineisiin tutustunut tarpeeksi kommentoidakseni juuta eikä jaata - eikä ole todellakaan tunnut mieleenikään käyttää niitä primerinä, kun kasvoille tarkoitettujakin aineita on saatavilla.

Löytyyhän näitä kaikkia merkillisyyksiä, kun oikein nettiä selaa...

Aktiiviainevetoista kosmetiikkaa - mutta toimiiko se?

Olen aiemminkin kirjoittantu tästä aiheesta, mutta palataanpa nyt siihen taas uudelleen hiukan toisesta näkökantista.

Jokainen lienee kuullut muutama vuosi sitten ihonhoitotuotteisiin putkahtaneesta uudesta suosikkitehoaineesta, niasiiniamidusta.

Näitä ns. ainesosavetoisia ihonhoitotuotteita putkahtelee aina silloin tällöin markkinoille, ja sitten siinä vedossa jokainen brändi haluaa osansa potista, ja suoltaa markkinoille juuri tätä muotiainetta sisältäviä tuotteita.

Mutta vaikuttavasto nämä kaikki ihossa pintaa syvemmälle? Mahdollisesti voivat, mutta sisältääkö tämä riskejä?

Luin jostakin, että luksuskosmetiikan nettimyymälän Net-a-Porterin mukaan tehoaineilla tehtyjen hakujen määrä nousi 700% vuosien 2020 ja 2022 välillä. Milloin haettiin tietoa ihoa kirkastavasta C-vitamiinista, milloin niasiinista, millaoin retinolista, milloin kemiallisista hapoista tai ihoa kosteuttavasta hyaluronihaposta (viimeksimainittu on muuten pitkäketjuinen sokerimolekyyli, eikä happo). Vuonna 2022 USA:ssa tehdyn kyselyn mukaan esimerkiksi  61% millenniaaleista ja 48% X-sukupolvesta etsi netistä tietoa tietyista ainesosista valitessaan kosmetiikkatuotteita (katso taulukko täältä).

Tällaisia hakuja tehdessä on syytä muistaa, että useimmissa tällaisissa tutkimuksissa on rahoittajana kyseinen kosmetiikkafirma, ja tutkimuksessa varsin pieni joukko osallistujia ja kruununa kaiken päällä varsin kyseenalaiset mittarit.

Sinänsä sen tutkiminen, että imeytyvätkö tällaiset aktiiviaineet todella ihoon vai ei, voi olla hyväkin juttu, ja poikia paljon lisäkysymyksiä ja jopa uutta tietoa esimerkiksi lääkealalle, jossa voi syntyä uusia tapoja annostella esimerkiksi kipulääkkeitä tai vitamiineja.

Ihohan on kehomme suurin elin, noin 2 neliömetriä pinta-alaltaan ja jopa 3,6 kg. Se on suunniteltu suojaamaan kehoa ja pitämään ylimääräiset aineet kehon ulkopuolella. Suurin osa biomolekyyleistä ei varmaankaan edes penetroidu ihon läpi. Ihon tehtävä on ollakin este. Suurin osa esimerkiksi kosteusvoiteissa olevista ainesosista (kuten silikonit, öljyt ja vahat) ovat liian suurimolekyylisiä imeytyäkseen ihon äpi, ja niinpä ne jäävät ihon pinnalle pehmentämään sitä.

Jotta molekyyli pääsisi ihon läpi, sillä on oltava ihon kaltaisia ominaisuuksia. Sen on oltava lipofiilinen (rasvaliukoinen), sen pH:n on oltava lievästi hapan (4,6-5,5) ja sen molekyylipainon on oltava alle 500 daltonia.

Molekyylejä pystytään kuitenkin nykyään myös pilkkomaan nanopartikkeleiksi tai vesiliukoinen yhdiste pystytään kapseloimaan lipofiilisellä. Ihoon on mahdollista tehdä reikiä mikroneulauksella, tai/ja sitten parantaa sen läpäisykykyä esimerkiksi glykolihapolla. Mutta sitten: näilläkin "hienoilla" tavoilla voi myydä ja markkinoida tuotetta, eikä se tuote välttämättä sittenkään vaikuta kuin todella pinnallisesti.

Ja vaikka toimisikin, siinäkin on riskejä. Jos jokin aina pääsee dermikseen saakka, eli verinahkaan, se imeytyy myös systeemiseen verenkiertoon, eikä kosmetiikan ole tarkoitus tehdä niin.

Jostakin luin, että retinolit* saattavat tehdä niin, eli ne imeytyvät melanosyyttien, eli epidermiksen alimman kerroksen läpi. Melanosyytit juuri suojaavat haitalliselta UV-säteilyltä, ja kun retinoli haittaa niiden kasvua, ihminen altistuu auringonvalolle.

Säilöntäaineena käytetyt parabeenit ovat ilmeisesti toinen ryhmä aineita, jotka saattavat päästä ihon läpi ja häiritä hormonituotantoa. Tästä syystä etenkin raskaana olevien pitäisi olla varovainen näitten kanssa - ihan vaan varmuuden vuoksi.

Vaikka jotkut ihonhoidon aktiiviaineet voivatkin selkeästä vaikuttaa positiivisesti ihon kuntoon, on kuitenkin vielä paljon epäselvää niiden ihon läpäisykyvystä ja mahdollisista systeemisistä vaikutuksista. Tällä hetkellä on Ruotsissa menossa tutkimus keskittyen topikaalisiin vitamiineihin, ja alustavia tuloksia voidaan odotella ehkä tämän vuoden lopussa.

Mielenkiintoista, mutta hankalaa! Sen tiedän, että iho päästää huonosti lävitseen yhtään mitään. No, me kaikki lienemme tietystikin kuulleet nikotiinilaastareista, fentanyylilaastareista kivun hoitoon, ja onpa joitakin hormonilaastareitakin olemassa. Mutta silti tieto vaikutusmekanismeista on niukkaa ja kliinisten tutkimusten suuunnittelukin erittäin hankalaa, ellei ole hajuakaan siitä mikä edes olisi se olettamus, jolle se tutkimus perustuisi.

Mutta ehkäpä tässä tullaan viisaammaksi vuosi vuodelta - jotakin kautta.

Lopuksi vastaan itse tuohon kysymykseen otsikossa: En todellakaan tiedä, toimiiko. Voi olla, että toimii hyvin, tai sitten ei. Mutta ne rasvat, vahat ja silikonit kyllä siloittavat ja pehmentävät - ja ihan imeytymättä sen syvemmälle. Vaikka puhuttaisin retinolista, jota on tutkittukin jonkin verran, sen toimintakin taitaa olla aika riippuvainen siitä, mitä muita apuaineita ko. tuotteessa on.

*Retinolin imeytytvyys ilmeisimmin riippuu siitä, mihin se on sekoitettu. Jossain tutkimuksissa havaittiin, että oleiinihappoon sekoitettuna imeytyvyys parani.

Onko kosmetiikkatuotteissasi myrkkyjä?

Edellisestä postauksesta siirryinkin nyt sitten pohtimaan tätä asiaa.

Itse asiassa selvisikin, että ihonhoito-, meikki- ja hiustenhoitotuotteet tosiaan saattavat sisältää pysyviä, biokertyviä ja myrkyllisiä aineita (PBT-aineita) – kemikaaleja, jotka kertyvät elimistöön ja ympäristöön ajan myötä.

Vaikka useimmat ainesosat ovat vaarattomia, muutamia on yhdistetty sellaisiin ongelmiin, kuten hormonaaliset häiriöt ja lisääntymisongelmiin.

Luettuasi tämän, ei tarvitse muuttaa koko rutiiniasi yhdessä yössä. Näin opit tunnistamaan salakavalat asiat, ymmärrät, mitä ne merkitsevät terveydellesi (ja planeetalle) ja vaihdat ne puhtaampaan ja turvallisempaan kauneuteen.

Miksi näitä kemikaaleja on tuotteissasi alun perin?

Per- ja polyfluorialkyyliyhdisteet (PFAS), ftalaatit ja parabeenit ovat ainesosia, joita esiintyy usein ripsiväreissä, meikkivoiteissa ja nestemäisissä huulipunissa, koska ne parantavat niiden ominaisuuksia. Ne voivat toimia tuotteen kestävyyden pidentämisessä, vedenkestävyyden parantamisessa, haihtuvien ainesosien stabiloimisessa tai mikrobien kasvun estämisessä säilyvyyden pidentämiseksi.

Esimerkiksi PFAS-yhdisteet auttavat vedenkestäviä ripsivärejä ja pitkäkestoisia huulipunia pysymään paikoillaan, kun taas ftalaatteja lisätään yleensä hajusteisiin, jotta tuoksut kestävät pidempään ja hajuvedet, voiteet ja hiustenhoitotuotteet säilyisivät hyvin. Sitten on parabeeneja, joita käytetään laajalti säilöntäaineina kosmetiikassa, ihonhoidossa ja hiustenhoidossa mikrobien kasvun estämiseksi. Tuotteet, jotka ovat vahvasti riippuvaisia näistä asioista, esimerkkeinä pitkäkestoiset meikit ja tuoksuvoiteet, sisältävät todennäköisemmin enemmän näitä kyseenalaisia ainesosia.

Kuinka tunnistaa salakavalat myrkyt kauneustuotteissa

Koska ainesosaluettelot eivät ole aina selkeitä, niiden tulkitseminen on usein kuluttajien vastuulla. Tässä on mitä kannattaa seurata ja miten erottaa varottava aine mainostavista sanoista.

On neljä ainesosaryhmää, jotka kannattaa pitää tutkassa niiden kemiallisen koostumuksen, elimistöön kertymisen taipumuksen ja tunnettujen terveysriskien vuoksi: PFAS-yhdisteet, formaldehydiä vapauttavat yhdisteet, sykliset silikonit ja butyylihydroksitolueeni (BHT).

Erityisesti PFAS-yhdisteet ovat tunnettuja siitä, että ne viipyvät sekä ympäristössä että kehossamme vahvojen hiili-fluori-sidostensa vuoksi, ja ne on yhdistetty hormonaalisiin häiriöihin, maksatoksisuuteen ja jopa syöpään. Tunnistaaksesi PFAS-ainesosat kosmetiikkatuotteiden etiketeistä, etsi PTFE:tä, perfluorooktaanihappoa tai mitä tahansa, joka alkaa "perfluoro" tai "polyfluoro".

Formaldehydiä vapauttavia säilöntäaineita, kuten DMDM-hydantoiinia, imidatsolidinyyliureaa ja kvaternium-15:tä, käytetään usein vesipohjaisissa kosmetiikka- ja hiustenhoitotuotteissa mikrobikasvun estämiseksi. Ne toimivat vapauttamalla hitaasti formaldehydiä, joka on tunnettu karsinogeeninen ja hengitysteitä ärsyttävä aine. Jo pieninä pitoisuuksina formaldehydi voi aiheuttaa kosketusihottumaa ja allergisia reaktioita, erityisesti herkkäihoisille..

Sitten on syklisiä silikoneja, kuten syklotetrasiloksaania (D4) ja syklopentasiloksaania (D5), joita käytetään antamaan pohjustusvoiteille ja meikkivoiteille sileän koostumuksen ja saamaan ne kuivumaan. nopeasti iholla. D4:n ja D5:n on kuitenkin nostettu esiin huolenaiheena niiden biokertymisen vuoksi ympäristössä ja mahdollisten hormonaalisten häiriöiden vuoksi. On huomattavaa, että vaikka Euroopan kemikaalivirasto (ECHA) on liputtanut ne luonnosta häviämättömyyden ja hormonaalisten häiriöiden potentiaalin vuoksi, ne ovat edelleen sallittuja Yhdysvaltain kosmetiikassa. Lopuksi, BHT, antioksidantti, jota yleisesti käytetään tuotteen säilyvyyden pidentämiseen, on herättänyt huolta sen yhteyksistä hormonaalisiin häiriintymisiin ja yhteydestä neurotoksisuuteen.

Älä anna markkinointisanojen hämätä

Yksittäisten ainesosien lisäksi on olemassa toinenkin salakavala syyllinen, joka usein jää niinsanotusti "tutkan alle". Jos näet sanan "tuoksu" tai "parfum" ilman sen ainesosien erittelyä, se on varoitusmerkki, koska kosmetiikan pakkausmerkinnöissä on porsaanreikiä. Nämä termit ovat laillisesti suojattuja "liikesalaisuuksina", joiden avulla tuotemerkit voivat välttää tuoksusekoitustensa täydellisen kemiallisen koostumuksen paljastamisen säilyttääkseen omat reseptinsä.  Nämä termit voivat peittää kymmeniä, joskus jopa satoja, yksittäisiä kemikaaleja, jolloin kyseenalaiset ainesosat pääsevät toimitusketjujen läpi ja osaksi monen ihmisen päivittäistä kauneusrutiinia. Tällainen läpinäkyvyyden puute on erityisen yleistä hajusteissa, hiustenhoito- ja muotoilutuotteissa sekä pitkäkestoisissa meikeissä, joissa tuoksulla ja kestävyysominaisuuksilla on suuri rooli kuluttajien vetovoimassa. Varminta on siis valita hajustamaton tuote.

Myös suosittuihin markkinointitermeihin kannattaa suhtautua kriittisesti. Sanat "luonnollinen" ja "orgaaninen" etiketissä eivät välttämättä tarkoita, että tuote on puhdas, eivätkä ne takaa, että koko koostumus on peräisin luonnollisista lähteistä tai että tuote on turvallinen ihollesi. Vaikka luonnollisilla ja orgaanisilla ainesosilla voi olla ihonhoitohyötyjä, ne voivat myös lisätä allergisten reaktioiden riskiä luonnollisten hajusteiden ja säilöntäaineiden suuren pitoisuuden vuoksi (tätä minä olen aina toitottanut!). Parhaiten toimivat orgaaniset koostumukset sekoittavat usein sekä luonnollisia että synteettisiä ainesosia. Keskeinen näkökohta on, onko jokainen komponentti myrkytön eikä aiheuta riskejä ihmisten terveydelle, sillä vain tämä kriteeri voi oikeuttaa tuotteen kutsumisen "puhtaaksi".Luonnosta saatava ainesosa saattaa olla pahempi allergian aiheuttaja kuin synteettinen.

On myös hyvä idea etsiä luotettavia kolmannen osapuolen sertifiointeja, jotka tukevat tuotemerkin väitteitä. Tämä voi auttaa tunnistamaan tuotteet, jotka täyttävät maailmanlaajuisesti tunnustetut turvallisuusstandardit. Näitä kolmannen osapuolen sertifiointeja löytyy esimerkiksi merkeiltä Made Safe, EWG, Cradle to Cradle ja Cosmos Organic. EWG:n nettisivuilla minä vierailen usein.

Ainesosien läpinäkyvyyden lisäksi täytyy korostaa ainesosien hankinnan huomioon ottamista. Kannattaa suosia yrityksiä, jotka avoimesti kertovat, mistä ja miten heidän ainesosansa hankitaan, mikä viestii sitoutumisesta sekä tuoteturvallisuuteen että ympäristövastuuseen sekä ihmisarvoihin (viimeisesstä kirjoittelin aiemmin täällä).

Kauneustuotevalikoimasi uudistaminen ei tarkoita täydellistä remonttia yhdessä yössä, mikä voi olla hieman ylivoimaista. Kannattaa aloittaa vaihtamalla tuotteet, joihin kosket useimmin, erityisesti päivittäiset välttämättömyystuotteet, kuten kosteusvoiteet, aurinkosuojat ja meikkivoiteet, koska kasvoissa ovat ihosi alttiimmat osat.

Seuraavaksi voi suositella huulirasvojen, kiiltojen ja huulipunien vaihtamista, koska niitä usein niellään huomaamattaan. Äläkä unohda silmiä. Tuotteisiin, kuten silmänympärysvoiteisiin, luomiväreihin, silmänympäryskynään ja peitevoiteisiin, tulisi kiinnittää erityistä huomiota, sillä silmien ympärillä oleva iho on ohuempaa ja herkempää, ja sillä on suurempi riski joutua kosketuksiin sidekalvon, silmää suojaavan kirkkaan kalvon, kanssa. Lopuksi, vaihda ne tuotteet, joita käytät suuremmille ihoalueille, kuten vartalovoiteet ja aurinkovoiteet.

On tärkeää pysyä valppaana tuotteiden sisällön suhteen. Vaikka mainosmiehet mainostavat tuotteen olevan valmistettu "ilman sitäjasitä ainetta" (vaikka nyt ilman parabeeneja), se ei tarkoita sitä, etteikö kannattaisi tarkistaa, mistä kyseinen tuote on valmistettu.

Mitä vaikutuksia ilmastomuutoksella on kosmetiikka-alalle ja käyttäjille?

Lueskelin netistä viikonloppuna mielenkiintoisia artikkeleita, aina alkaen ilmastonmuutoksen vaikutuksista parfyymien kehitykselle. Poimin tähän muutamia yksityiskohtia.

Kuvakaappaus julkaisun kannesta, josta parfyymeja koskeva osio on poimittu.

Jos aloitetaan niistä parfyymeistä...

Tuoksuihin tarvitaan yleensä luonnollisiakin aineita, eteerisiä öljyjä, jotka tuotetaan kasveista. Maaperän laadun huononeminen vaikuttaa niin näihin eteerisiä öljyjä tuottaviin kasveihin kuin kaikkiin muihinkin kasvien tuotantoon perustuviin teollisuudenaloihin. 

Maaperä huononee koko ajan, ja sen mikrobiomi ei ole enää niin monimuotoista, kuin se joskus oli. Syynä tähän ovat lähinnä viimeiset 60 vuotta käytetyt tuholaismyrkyt, jotka tappavat elävät organismit, jotka tekivät viljelymaista reheviä ja tuottivat suurimman osan ravinteista, joita kasvit tarvitsevat kukoistaakseen ja lisääntyääkseen.

Maaperän mikrobiomin ja siten myös maaperän kasvien muuttuminen voi itse asiassa vaikuttaa suoraan niiden luonnon raaka-aineiden laatuun, joista hyvä hajuvesi syntyy. Kun maaperä kärsii, kasviuutteiden biokemiallinen koostumus voi vaihdella hyvinkin paljon - ne eivät siis ole tasalaatuisia. Tämä koskee myös kaikkea ns. luonnonkosmetiikkaa, joka perustuu kasviperäisille ainesosille.

Elävässä maaperässä on uskomaton biologinen monimuotoisuus, joka koostuu eläimistä/eliöistä ja mikro-organismeista, joita ei vielä juurikaan tunneta. Tämän ekosysteemin yhteiselo tarjoaa kasveille ravinteita, aromeja, mineraaleja ja vitamiineja. Silti nykymaailmassa arvioidaan, että yli puolet maaperästä on kuollutta maaperää, mikä on hälyttävää.

Tämä on myös huomattu viinintuottajien keskuudessa, mikä kävi ilmi keskusteluissa muutaman viinintuottajan kanssa hiukan yli viikko sitten Düsseldorfin viinimessuilla.

Ilmastonmuutos vaikuttaa myös ihon mikrobiomiin.

Ihon mikrobiomin tasapaino riippuu sisäisestä tasapainosta, mutta myös ulkoisista tekijöistä eli ympäristöstä. Lämpötilan ja ilmankosteuden nousu voi horjuttaa mikrobiomia ja ihon pH:ta (happamuutta), joka muuttuu emäksisemmäksi, mikä lisää riskiä ihoa suojaavan hydrolipidikerroksen heikkenemiseen ja tekee siitä siten herkemmän erityisesti alkoholipohjaisille hajusteille.

Tämän lisäksi kuuma ja kostea ilmasto tekee tuoksujen päänuoteista haihtuvampia ja pohjanuoteista voimakkaampia.

Entäs kosmetiikka?

Mitä tulee ihoon yleensäkin, niin kaikki me tiedämme, että otsonikato, kasvihuonekaasupäästöt ja lämpötilan nousu aiheuttavat ilmakehän muutoksia, jotka lisäävät yksilöiden ihosyöpäriskiä altistumalla enemmän ultraviolettisäteilylle. Ympäristötekijöillä on siis suuri vaikutus. Täältä voi lukea lisää aiheesta (englanniksi).

Kosmetiikka-ala vaikuttaa ympäristöön monin tavoin. Nykyiset käytännöt voivat kuluttaa luonnonvaroja, vahingoittaa meriä, vahingoittaa villieläimiä ja tuottaa haitallisia mikromuoveja. Tästä päästäänkin alan suurimpaan haasteen, eli pakkausjätteeseen, joka saastuttaa ympäristöä lisää. 

Mitä tulee kosmetiikan raaka-aineisiin, teollisuus seuraa yleistä trendiä ja alkanut investoida ilmastonmuutosta kestäviin ainesosiin. Brändit tutkivat myös laboratoriossa kasvatettuja vaihtoehtoja esimerkiksi kollageenin kaltaisille ainesosille, mikä vähentää ilmastonmuutokselle alttiiden kasviperäisten lähteiden tarvetta. 

Koska muuntogeenisistä ainesosista on tullut  yleisemmin hyväksyttyjä (tai vähemmän pelättyjä) ja säädökset ovat lieventyneet (tiedon kertyessä), biotekniikka on tulossa tuottamaan ainesosia, jotka kestävät ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Tämä muutos vähentää riippuvuutta perinteisistä viljelykasveista ja avaa myös uusia mahdollisuuksia tuottaa tehokkaita kasviperäisiä ainesosia valvotuissa ympäristöissä. Biologisen monimuotoisuuden väheneminen, joka on toinen ilmastonmuutoksen merkittävä seuraus, uhkaa kuitenkin myös tärkeiden kasviperäisten ainesosien saatavuutta. Sademetsät, joissa kasvaa tuhansia kosmetiikassa ja ihonhoidossa käytettäviä lajeja, tuhoutuvat hälyttävää vauhtia. 

YK:n ympäristöohjelman (UNEP) mukaan maailmassa menetetään vuosittain noin 10 miljoonaa hehtaaria metsiä, mikä vaikuttaa suoraan luonnollisten ainesosien tarjontaan. Tämä suuntaus pakottaa tuotemerkit turvautumaan synteettisiin vaihtoehtoihin tai formuloimaan tuotteita uudelleen, usein kestävyyden kustannuksella, vaikka joissakin tapauksissa synteettiset ainesosat ovatkin kestävämpiä kuin luonnolliset ainesosat.

Sokerit ihonhoitotuotteissa

Kun nyt kerran kirjoittelin runsaasta sokerinsyönnistä ja sen merkityksestä ikääntymisprosessissa, niin puhutaanpa muutama sana myös sokereista ihonhoitotuotteissa. Tavallista sokeria käytetään mm. kuorinnoissa ja karvanpoistossa, mutta sokereilla on muutakin käyttöä.

Itse asiassa kosmetiikkatuotteissa yleisesti käytettävä hyaluronihappokin on sokeri.

Sakkaroosi, joka tunnetaan myös nimellä tavallinen sokeri, on elintarvikkeissa yleisesti käytetty disakkaridi. Tämä ainesosa saadaan kiteyttämällä sokerijuurikkaan tai sokeriruo'on mehu, joka uutetaan puristamalla tai diffuusioimalla.

Sakkaroosi on glykosidi, joka muodostuu fruktoosi- ja glukoosiyksiköistä, jotka on yhdistetty toisiinsa α-(1→2)-glykosidisidoksella. Tämä disakkaridi koostuu 50-prosenttisesti fruktoosista ja 50-prosenttisesti glukoosista. 

Sakkaroosi on laktoosin ja tärkkelyksen ohella hiilihydraatti, jota esiintyy yleisesti elintarvikkeissa. Sen fotosynteesissä käytettävät pääkomponentit ovat vesi, CO2 (hiilidioksidi) ja aurinkoenergia. 

Photo by Mathilde Langevin on Unsplash

Ihonhoidossa sakkaroosi toimii aromina (esim. huulirasvat) ja kosteuttavana aineena. Sillä on hyvä affiniteetti ihon kanssa. Sakkaroosilla on muitakin hyötyjä:

- Se pitää ihon hyvässä kunnossa

- Se ylläpitää ihonhoitotuotteiden vesipitoisuutta niiden pakkauksissa ja iholla

- Se lievittää päänahan ja ärsytystä hiustuotteissa

- Se säilyttää ihonhoitotuotteen kosteuden koko sen käytön ajan.

Sakkaroosi on siis ihoa rauhoittava, kosteuttava ja hoitava.

Sakkaroosia käytetään myös hellävaraisissa puhdistusvalmisteissa. Koska tämä ainesosa hoitaa ihon hydrolipidikalvoa, se on herkän tai ärtyneen ihon ystävä, ja sitä voidaan käyttää esimerkiksi meikinpoistotuotteissa, kuorinnoissa, huulituotteissa, silmänympärystuotteissa, sekä saippuoissa ja kylpytuotteissa.

Hunajassa ja hedelmissä luonnostaan esiintyvä fruktoosi on yksinkertainen sokeri, jota käytetään sekä elintarviketeollisuudessa että ihon- ja hiustenhoidossa. Mitä fruktoosi on ja mikä on sen hyöty? 

Fruktoosi kuuluu glukoosin isomeerien luokkaan, koska niillä on samanlainen kemiallinen koostumus (C6H12O6) mutta erilainen rakenne. Fruktoosia esiintyy luonnostaan hedelmissä ja hunajassa. Sillä on positiivinen paikallinen vaikutus ihoon. Se voi kuitenkin aiheuttaa haittavaikutuksia, jos sitä nautitaan usein. Yhdistettynä glukoosiin se muodostaa sakkaroosin.

Kemiallisen koostumuksensa vuoksi monosakkarideihin luokiteltu fruktoosi on hiilihydraatteihin kuuluva yksinkertainen sokeri eli hedelmäsokeri. Sen molekyyli sisältää 6 hiiliatomia. Näin ollen se kuuluu heksoosien ryhmään.

Fruktoosi on vesiliukoinen, hajuton ja väritön kiteinen aine. Se on makean makuista, ja sitä esiintyy pääasiassa marjoissa, luumuhedelmissä ja tietyissä vihanneksissa. Sen osuus voi vaihdella hedelmittäin. Esimerkiksi 100 grammaa omenoita sisältää 6 grammaa fruktoosia.

Fruktoosia johdetaan kasvitärkkelyksestä keinotekoisten makeutusaineiden valmistukseen. Fruktoosia valmistetaan maissitärkkelyshydrolysaatista muuntamalla glukoosi osittain entsymaattisesti fruktoosiksi. Tämä tapahtuu käyttämällä glukoosi-isomeraasientsyymivalmistetta. Toisin kuin teollisilla sokereilla, tällä ainesosalla on alhainen glykeeminen indeksi. Indeksi on pienempi kuin glukoosilla.

Kemiallisista ja fysikaalisista ominaisuuksistaan johtuen fruktoosia käytetään erityisesti elintarviketeollisuudessa. Koska se on hygroskooppinen, sillä on affiniteetti veteen. Se liukenee matalissa lämpötiloissa ja edistää tiivistymistä, mikä tekee siitä mielenkiintoisen kosteutusaineen keksi-, leipomo- ja makeisteollisuudessa.

Fruktoosi on kosteuttava aine. Kun se lisätään ihonhoitotuotteeseen, se ylläpitää vesipitoisuutta pakkauksessa ja käytön jälkeen.

Photo by Alexander Grey on Unsplash

Fruktoosia käytetään siirappimuodossa myös aromiaineena erilaisissa valmisteissa. Kemiallisen rakenteensa ansiosta se pystyy pidättämään vesimolekyylejä koko pituudeltaan. Se poistaa kosteutta iholta.

Lisäksi fruktoosi on paikallinen kuorinta-aine, joka poistaa iholla olevaa likaa ja mikrobeja. Se puhdistaa sitä poistamalla kuolleita soluja. Näin se tekee ihosta sileän.

Fruktoosilla on myös hoitavia ominaisuuksia. Kun se levitetään iholle, se luo pinnalle kalvon, joka suojaa sitä ympäristötekijöiltä. Fruktoosi on myös hiustenhoitoaineissa kosteuttava tekijä.

Fruktoosia on monissa ihonhoitotuotteissa, kuten voidermaisissa tai geelimäisissä naamioissa, voiteissa ja kasvovesissä, vartalovoiteissa, silmämeikeissä ja meikkivoiteissa. Lisäksi fruktoosia voidaan käyttää hiustenhoidossa, kylpyvoiteissa ja puhdistusaineissa. 

Aiemmin trehaloosi eli "sienisokeri" tunnettiin ensisijaisesti sen kyvystä auttaa kasveja ja hyönteisiä selviytymään äärimmäisistä ympäristöolosuhteista. Nykyään yhä useammat julkaisut osoittavat sen ainutlaatuisia ominaisuuksia ja vähäistä myrkyllisyyttä, mikä viittaa sen käyttöön ihmisillä, erityisesti kosmetiikkateollisuudessa. 

Trehaloosi on yhdiste, joka on luonnollinen disakkaridi, jossa kaksi glukoosimolekyyliä on yhdistetty α-1,1-glykosidisidoksella. Trehaloosi on yleinen, ja sitä syntetisoivat monet organismit, kuten bakteerit, hiivat, sienet, hyönteiset, selkärangattomat ja kasvit, selkärankaisia lukuun ottamatta, kun solut altistuvat epäsuotuisille ympäristöolosuhteille (äärimmäinen kuivuminen, kuivuminen, kuumuus, pakkaslämpötila jne.). Trehaloosilla on ainutlaatuinen kyky muodostaa solujen ympärille geeli, joka estää niitä kuivumasta, mikä puolestaan suojaa niitä vaurioilta.

Vuonna 1855 François Della Sudda esitteli Pariisin kansainvälisessä näyttelyssä lääkkeen nimeltä ”Tréhala”. Sitä käytetään yskän ja keuhkosairauksien hoitoon. Se on eräänlainen makea möykky taimkotilo, jota tuottavat Larinus-suvun hyönteiset, jotka elävät eri Echinops-lajeilla Lähi-idässä. Vuonna 1858 Marcellin Berthelot eristi trehaloosin ”Tréhalasta” ja korosti sen fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia.

Vuonna 1876 todettiin, että ”Trehalasta” eristetyn trehaloosin kemiallinen rakenne on samanlainen kuin rukiissa (Claviceps purpurea) esiintyvän torajyvän sokerin. Vuonna 1913 trehaloosi löydettiin myös kasvikunnasta, erityisesti Jerikon ruususta (Selaginella lepidophylla). On myös osoitettu, että tätä molekyyliä esiintyy viherlevissä, sammalissa, maksaruohoissa ja saniaisissa.

Trehaloosia käytetään esimerkiksi kosteuttavissa seerumeissa, auringonhoitotuotteissa, hiusnaamioissa, silmänympärysnaamioissa. Vähäisen myrkyllisyytensä lisäksi tämä johtuu sen stabiiliutta lisäävästä ja suojaavasta vaikutukssesta yhdessä muiden elimistön biomolekyylien kanssa.

Autofagien aktivaattori: Tuloksia tukee trehaloosipitoisten liposomien paikallinen käyttö (in vivo). Näin ollen autofagiaprosessia moduloimalla trehaloosi vaikuttaa suojaavasti valovaurioilta säätelemällä tulehdusta, oksidatiivista stressiä ja solujen proliferaatiota sekä edistämällä angiogeneesiä.

Silottava aine: Trehaloosin käyttö ulottuu myös hiustenhoitotuotteiden formuloimiseen. Tällöin se on otettu käyttöön hiuskuituja pehmentävänä, silottavana aktiivisena ainesosana, joka pehmentää hiuskuituja. 

Haavojen paraneminen: Tuore tutkimus, joka tehtiin viljellyillä orvaskeden autotransplantaateilla, on osoittanut, että erittäin väkevä trehaloosi (> 98 %) helpottaa ihohaavojen paranemista aiheuttamalla ihmisen fibroblasteissa ohimenevän ja hyödyllisen ei-tulehduksellisen vanhenemisen tilan (solusyklin pysähtyminen) CDKN1A/p21:n positiivisen säätelyn kautta, mikä mahdollistaa tehokkaan haavanparannusprosessin. Tämä induktio johti sellaisten kasvutekijöiden erittymiseen, jotka stimuloivat keratinosyyttien proliferaatiota ja verikapillaarien muodostumista, ja nämä tulokset on vahvistettu in vivo hiirillä.

Ihon suojaus: Trehaloosi suojaa DNA:ta, proteiineja ja lipidejä eri tekijöiden aiheuttamilta molekyylivaurioilta tehokkaammin kuin muut sokerit. Tulokset osoittavat, että se auttaa ylläpitämään solujen eheyttä suojaamalla solukerrosten ja makromolekyylien natiivia kolmiulotteista rakennetta ja estämällä niiden denaturoitumista, hajoamista ja aggregoitumista stressin aikana. Yleisesti hyväksytty hypoteesi on, että trehaloosi säilyttää ja vakauttaa makromolekyylejä, koska sen hydroksyyliryhmät muodostavat vetysidoksia molekyylin pinnan kanssa, mikä auttaa säilyttämään niiden konformaation ja siten niiden aktiivisuuden.

Kosteuttava aine: Lisäksi trehaloosi jäljittelee ihon luonnollisten kosteustekijöiden (NHF) vaikutuksia. Sillä on kosteudensidontaominaisuudet, jotka ovat muita disakkarideja paremmat. Tämä antaa mahdollisuuden ylläpitää ja vakauttaa vesitasapainoa, mutta myös antaa iholle optimaalisen kosteuden. 

Antioksidanttisuoja: Trehaloosi sitoo vapaita radikaaleja, jotka voivat muuten aiheuttaa hapettumisvaurioita soluissa. On raportoitu, että trehaloosi säätelee vapaiden radikaalien korkeita tasoja ohjaamalla antioksidanttigeenien (kuten superoksididismutaasin jne.) ja autofagian reitin ilmentymistä. Siksi trehaloosi suojaa ihoa ympäristöstressitekijöiden aiheuttamien vaurioiden hapettumis- ja ikääntymisvaikutuksilta.

Trehaloosi on tutkitusti turvallista kosmetiikkatuotteissa aina 2% pitoisuuteen asti.

Mitä muita ihon kosteuttajia on kuin hyaluronihappo?

Allergia topikaaliselle hyaluronihapolle on harvinaista. Allergisia reaktiota hyaluronihappoa sisältäville, injektoitaville täyteaineille sen sijaan saattaa esiintyä 0,3-4,25% käyttäjistä (lähde). Sairastetulla koronavirusinfektiolla lienee osansa yliherkistymiseen.

On kuitenkin hyvä tietää ihon vaihtoehtoisista kosteuttajista kun valitsee ihonhoitotuotteita.

Photo by Milana Burlo on Unsplash

Katsotaanpa hiukan, mitä avainainesosia purkin kyljestä pitäisi hakea:

Glyseriini/glyseroli (INCI-nimi: Glycerine): Se on yksi tehokkaimmista kosteuttavia polyoleja sorbitolin ja mannitolin ohella. Glyseriini imeytyy sarveiskerrokseen ja muodostaa ”säiliön” lipidikaksoiskerrokseen, jossa sen uskotaan vaikuttavan sarveiskerroksen lipidirakenteiden tai proteiinien kanssa ja muuttavan niiden vedensitomiskykyä. Glyseriinissä on kolme hydroksyyliryhmää (-OH), jotka ovat vastuussa sen hygroskooppisuudesta. Ne todellakin sitovat ja pidättävät vettä. Glyserolin kosteuttava vaikutus ihoon on kuitenkin riippuvainen sarveiskerrokseen imeytyneestä määrästä: ihon kosteus kasvaa lineaarisesti kertyneen kosteuttavan aineen määrän myötä;

Maitohappo (INCI-nimi: Lactic Acid): Tutkimukset ovat osoittaneet, että maitohapon paikallinen käyttö pieninä määrinä lisää ihon kosteutta. Sen ainutlaatuinen rakenne antaa sille kyvyn sitoa vesimolekyylejä epidermiksen sisällä, mikä vähentää transsepidermistä vesihävikkiä kudoksesta. Lisäksi eräässä tutkimuksessa on osoitettu, että se edistää sarveiskerroksen lipidien, erityisesti keramidien, biosynteesiä, mikä vahvistaa ihon suojakerrosta. Maitohappo metaboloituu asetyylikoentsyymi A:ksi, jota sitten käytetään hiililähteenä lipidien biosynteesissä.

Aloe vera (INCI-nimi: Aloe Barbadensis Leaf Juice): Aloe vera -uutteet parantavat ihon kosteutta kosteutta, koska aloen koostumus sisältää runsaasti mono- ja polysakkarideja sekä aminohappoja (histidiini, arginiini, treoniini, seriini, glysiini ja alaniini). Toisin sanoen ne toimivat vetämällä vettä muista ihon kerroksista pinnallisimpaan kerrokseen. Tämän seurauksena aloe veralla on kyky lisätä sarveiskerroksen vesipitoisuutta, mikä parantaa myös ihon pinnan fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia ja tekee siitä sileän ja pehmeän.

Beetaglukaani (INCI-nimi: Sodium Carboxymethyl Beta-Glucan/Beta-Glucan): Tämä luonnollinen polysakkaridi on peräisin viljoista (riisi, vehnä, ohra, kaura jne.) tai mikro-organismeista (hiiva, bakteerit, sienet), ja se auttaa hidastamaan ihon vesihukkaa ja siloittamaan ja minimoimaan hienoja kuivumisjuonteita. Beetaglukaani saattaa edistää ihosolujen ja kollageenin biosynteesiä, huolimatta sen suuresta molekyylikoosta. On osoitettu, että beetaglukaani voi tunkeutua syvälle ihoon solujen välisen tilan kautta.

Dexpantenoli (INCI-nimi: Panthenol): Tällä yhdisteellä on myös kosteuttava ominaisuus. On havaittu, että panthenolia sisältävän koostumuksen käyttö vähensi merkittävästi ihon läpi tapahtuvaa vesihukkaa ja lisäsi sarveiskerroksen kosteutta, mikä selittyy B5-provitamiinin kyvyllä stimuloida epidermiksen suojaavan suojakerroksen muodostavien rasvahappojen synteesiä ja siten parantaa ihon kosteutta;

Polyhydroksihapot, eli PHA-hapot, kuten laktobionihappo (INCI-nimi: Lactobionic Acid) ja glukonolaktoni (INCI-nimi: Gluconolactone) jne. Rakenteensa ansiosta PHA-yhdisteitä pidetään erinomaisina kosteudensäilyttäjinä, joilla on voimakas affiniteetti vesimolekyyleihin niiden lukuisien hydroksyloitujen ryhmien (-OH) ansiosta. Niillä on kyky sitoa suuria määriä vettä ja säilyttää se ihon pintakerroksissa, jotta iho pysyy täyteläisenä ja kosteutettuna.

Niasiiniamidi (INCI-nimi: Niacinamide): Niasiiniamidi tunnetaan myös B3-vitamiinina, ja sen arvellaan stimuloivan keramidien ja muiden solujen välisten lipidien tuotantoa epidermiksessä, mikä puolestaan auttaa vahvistamaan ihon suojakerroksen toimintaa kosteuden haihtumisen vähentämiseksi, jolloin iho pysyy kosteutettuna ja täyteläisenä pidempään.

Natrium PCA (INCI-nimi: Sodium PCA): Natrium PCA on suolamuoto, jota esiintyy ihossa luontaisestikin. Se lisää ihon ylempien kerrosten kosteuspitoisuutta. Ionisten varaustensa ansiosta tämä PCA-johdannainen kykenee houkuttelemaan kosteutta ilmasta ja pitämään vesimolekyylejä sarveiskerroksessa jopa 250-kertaisesti painoonsa nähden.

Urea (INCI-nimi: Urea): Tämän polaarisen molekyylin kosteuttavaa vaikutusta on tutkittu laajasti vuosien varrella. On osoitettu, että urea voi vähentää merkittävästi haihtumisen kautta tapahtuvaa kosteushävikkiä ja auttaa siten parantamaan ja säilyttämään ihon kosteustasoa. Kosteassa ilmanalassa urea pystyy lisäämään sarveiskerroksen vesipitoisuutta sitoutumalla vesimolekyyleihin. Aiempi postaus tästä on luettavissa täältä.

Polyglutamiinihappo (INCI-nimi: PGA, Polyglutamic Acid): Polyglutamiinihappo (PGA) on peräisin soijapavuista, ja se otettiin alun perin käyttöön haavoja parantavana ainesosana yli 80 vuotta sitten. PGA on aminohappopolymeeri, joka on peräisin glutamiinihaposta ja se syntyy, kun monet glutamiinihappomolekyylit liittyvät toisiinsa. Polyglutamiinihapolla sanotaan olevan nelinkertainen teho sitoa vettä hyaluronihappoon verrattuna. Polyglutamiinihappo täydentää muita ihon luonnostaan tuottamia kosteuttavia tekijöitä. Sen tiedetään estävän entsyymiä, joka hajottaa hyaluronihappoa, joten niitä on hyvä käyttää yhdessä. Täten PGA se suojaa myös ihon oman luonnollisen hyaluronihapon vaikutusta jolloin iho on kosteutetumpi, tuntuu ja näyttää nuorekkaammalta. 

Lumisieni eli valkosieni eli valkohytykkä eli hopeakorvasieni (INCI-nimi: Tremella fuciformis): Tästä syötävästä sienestä tehdään polysakkarideja (suuri sokerimolekyyli) sisältävää uutetta, jota käytetään kosmetiikassa. Uutteen sanotaan olevan toimiva kosteuttaja, jolla on hieman suurempi vedensitomiskyky kuin esim. hyaluronihapolla ja pienempi molekyylikoko.

Pyrrolidonikarboksyylihappo (INCI-nimi: PCA, Zinc PCA): PCA on natriumsuola, joka on luonnollisen kosteustekijän (NMF) komponentti. Muiden klassisten NMF-komponenttien tavoin se on peräisin filaggriini-nimisen ihoproteiinin hajoamisesta. PCA sitoo hyvin kosteutta ihossa.

Fosfatidyylikoliini (INCI-nimi: Phosphatidylcholine, PC): PC on lesitiinin aktiivinen ainesosa, joka on luonnollinen kosteuttaja ja pehmentäjä. Soluseinät on tehty siitä, ja sen kyky edistää suojakerroksen toimivuutta terveyttä ja kosteutusta sekä suojata UVB-säteiltä on merkittävä. Mitä ehjempi ihon lipidisuojakerros on, sitä vähemmän kosteutta karkaa.

Rohtosammakonputki (INCI-nimi: Centella asiatica, Cica, Gotu Kola, Tigergrass, Pennywort): Centella Asiatica on Kaakkois-Aasiasta kotoisin oleva vihreä lehtikasvi, joka sisältää neljää pääkomponenttia (saponiinia) - Asiaticosidia, aasialaishappoa, madecassosidia ja madasialaishappoa (joskus näitä käytetään myös INCI-listoissa:Asiaticoside, Asiatic Acid, Madecassoside, and Madasiatic Acid). Sitä on käytetty vuosisatojen ajan parantamaan ihoa, mutta vasta viime aikoina siitä on tullut suosittu kosmetiikan ainesosa. Se on monien aminohappojen lähde, joka rauhoittaa ärtynyttä tai haavoittunutta ihoa ja parantaa samalla ihon kosteustasapainoa, joten se on erinomainen ainesosa kuivalle tai herkälle iholle.  Tutkimusten mukaan Centella asiatica ei ainoastaan lisää ihon luonnollista hyaluronihapon tuotantoa, vaan se myös estää sen hajoamisen estämällä hyaluronidaasientsyymin toimintaa.

Lista ei ole ihan kaikenkattava.

Kofeiini kosmetiikassa

Kofeiini lienee tuttu piristävä aine ainakin jokaiselle kahvinjuojalle, mutta mitä se tekee kosmetiikassa? Vai tekeekö mitään? Se onkin toinen juttu. 

Photo by Amanda Dalbjörn on Unsplash

Jos olette huomanneet, kofeiinia löytyy usein INCI-listoista varsinkin silmänympärysvoiteista. Toinen vaihtoehto sille ovat selluliittivoiteet.

Kofeiini on itse asiassa antioksidanttista, ja siinä mielessä se voi hidastaa ihon ikääntymistä ja suojata UV-säteiden aiheuttamilta tuhoilta (lähde 1). Se saattaa myös edistää esimerkiksi hiusten kasvua (lähde 2) ja näissä tuotteissa onkin sen kolmas pääasiallinen käyttö.

Kaupallisesti saatavissa olevat kosmetiikkatuotteet sisältävät yleensä 3% kofeiinia. Sen sanotaan estävän ylimääräisen rasvan kertymistä soluihin ja stimuloivan rasvojen hajoamista lipolyysin aikana (lähde 1), sekä lisäävän ihon mikroverenkiertoa. Tämä kaikki tosin vaatisi vielä lisätutkimuksia näiden edellämainittujen asioiden vahvistamiseksi.

Kofeiini on hyvin vesiliukoinen aine, ja siksi sitä käytetäänkin malleissa, joissa tutkitaan ihon läpäisyä. Ihon paksuudella ja okkluusiolla on vain vähän vaikutusta kofeiinin kykyyn tunkeutua ihon läpi.

On myös olemassa joitain nonkliinisiä, lähinnä hiirillä tehtyjä tutkimuksia, jotka antaisivat viitteitä siitä, että kofeiini saattaisi estää joitain syöpiä topikaalisesti annosteltuna, mutta tästä on vielä pitkä matka siihen, että se toimisi ihmisillä.

Kofeiinin sanotaan toimivan vasokonstriktorina, mistä syystä sitä lisätään voiteisiin, jotka esimerkiksi tiukentavat esimerkiksi silmäpusseja. Samasta syystä sisäisesti käytettynä se saattaa lievittää päänsärkyä (lähde). 

Luultavimmin kuitenkin kofeiinin hyödyt kosmetiikassa ovat lähinnä linkitettävissä sen antioksidanttisiin ominaisuuksiin, mutta toivottavasti noita muitakin ominaisuuksia vielä tutkitaan lisää.

Kosmetiikkashoppailusta ulkomailla (vinkkejä)

Laitanpa vähän näin kesälomakauden aluksi matkustaville vinkkejä kosmetiikkashoppailuun... Kuvakaappaukset ovat ko. firmojen omilta sivuilta.

Arvelen, että jokainen kosmetiikkanörtti tuntee Sephoran, ja syvää iloa päästessään ketjun myymälöihin shoppailemaan. Suomea lähin Sephoran myymälä sijaitsee Tukholmassa, ja pettymyksekseni se oli aika pieni verrattuna maailmalla oleviin suurempiin Sephoroihin. Ruotsin Sephora.se muuten toimittaa postitse Suomeenkin, mutta mikä ainakin minua ärsyttää sieltä tilatessa on se, että kaikkia tuotteita heillä ei ole lupa toimittaa Suomeen, luultavasti siksi, että on jo joku taho, joka ko. sarjaa eksklusiivisesti maassa markkinoi.

Omasta mielestäni Sephoraa miltei parempikin shoppailupaikka on lähinnä saksankielisissä maissa (+ esim. Tsekeissä) Douglas. Mun mies tietää tasan tarkalleen, että jos reissuillamme sellaisen ohi menemme, siellä on pakko poiketa ja se vie aikaa. 

Sveitsissä asuessa minulla oli tietenkin Douglasin kantiskortti, ja aina, kun mies oli siellä mun luona käymässä, vein hänetkin Douglasin myymälään ostoksille. 

Baselin myymälä on pääostoskadulla, ja varsin usein siellä on kanta-asiakkaille -20% kaikista tuotteista, joten siellä tuli käytyä usein. Siellä oli sellainenkin erikoisuus, kuin hyvää englantia puhuva miesmyyjä, jonka huomaan saatoin siippani uskoa. Yleensä miekkonen sai ostaa minun laskuuni mitä ikinä mieli, ja kun nämä kaksi häipyivät miesten osastolle yläkertaan, sain suorittaa omat ostokseni rauhassa alakerrassa.

Yleensä menin sitten omat ostokseni koriin kasattuani hakemaan seuralaistani yläkerrasta, ja miehet olivat siellä arpomassa mitä lajia kasvoseerumia kannattaisi ostaa. Ota ne kaikki, sanoin, ei haittaa, kun on -20% alennus (ja silloin n. 15k eur kuukausipalkalla saatoin tämän ja paljon muuta tarjotakin; Sveitsissä oli kyllä erinomaiset palkat ja pieni verotus, tosin elinkustannuksetkin ovat toista luokkaa kuin Suomessa, mutta silti käteen jäi hyvin). 

Ostokset lastattiin koriin ja kävin maksamassa ne kassalla. Ja bonukset kilisivät kortille käytettäväksi myöhemmin! 

Se kyllä täytyy sanoa tämän miehen kunniaksi, että hän ei hangoittele kosmetiikan käyttöä vastaan, vaan on jopa siitä kiinnostunut, ja kokeilee mielellään kaikkia kotkotuksia, mitä suinkin keksin. Ennen minun tapaamistani hän tuskin on mitään partavettä ja deodoranttia kummempaa edes tiennyt olevan olemassa!

Douglasilla on myös muuten oma tuotesarja, jossa on laaja kattaus aina värikosmetiikasta ihonhoitotuotteisiin. Myös Douglasin joulukalenterit ovat aika edulliseen hintaansa nähden aivan loistavia, ja niitä voi kuikuilla ostaa esimerkiksi Saksan eBaysta (eBay.de). Toimituskulut ovat yleensä todella kohtuulliset.

Ranskassa muuten Douglas toimii Nocibé-brändin alla. Tämän ketjun siis omistaa Douglas, mutta kantiskortit eivät käy näissä ristiin.

Saksankielisissä maissa ja esim. Puolassa on myös Rossmann, joka on enemmänkin edullisempien merkkien myymälä, ei niinkään selektiivisen kosmetiikan kauppa. Sielläkin kannattaa ehdottomasti piipahtaa.

Kolmas muistamisen arvoinen käyntikohde on Dm (drogerie markt). Näitä on saksankielisissä maissa ja entisissä itäblokin maissa. Ketju on hiukan samantapainen kuin Rossmann ja myy mm. päivittäishygieniatuotteita ja edullista kosmetiikkaa kuten Essenceä.

Ranskassa ja lähiympäristössä on myös Marionnaud-ketjulla myymälöitään. Ketju keskittyy paljolti selektiiviseen kosmetiikkaan, ja aika usein myymälät ovat suhteellisen pieniä kooltaan. Minulla oli Sveitsissä myös Marionnaudin kantiskortti, mutta aika harvoin siellä tuli ostoksilla käytyä.

Sveitsistä puheenollen, siellä on sellainen ketju kuin Otto's. Ainakin Baselin myymälä sijaitsi hiukan syrjässä (tosin keskustassa), eli en sitä ihan heti sinne muutettuani löytänyt, mutta kun olin sen löytänyt, siitä tuli ihan vakiokäyntikohde. Eräs ei-niin-kosmetiikkaorientoitunut ystävänikin miltei sekosi kyseisen kaupan valikoimasta, kun hänet sinne vein. Täältä tekee todellakin löytöjä, varsinkin selektiivisestä kosmetiikasta, mutta valikoima vaihtelee ja voi olla ihan melkein mitä tahansa.

Toinen Sveitsi-spesifinen edullisen selektiivisen kosmetiikan ostopaikka on Import Parfumerie. Meillä oli firman lähellä Baselissa yksi liike, ja torstai-iltapäivisin "päivystin" firman eräässä toisessa rakennuksessa, jonne yleensä kävelin SBB:n aseman läpi. Sen pienessä ostoskeskuksessa oli myös yksi liike, jossa aina pistäydyin ja poistuin harvemmin ostamatta mitään. Tällä ketjulla on hyviä alennuksia milloin mistäkin, tuoksuista, värikosmetiikasta tai ihonhoitotuotteista.

Brittein saarilla (UK, Irlanti) parhaita ostospaikkoja ovat Boots ja Superdrug. Boots ei valitettavasti ole enää vuosiin toimittanut Suomeen, mutta Superdrug sensijaan tietääkseni toimittaa (edit: ks. yst. Mimosan kommentti alla). Bootsin kantiskortille kertyy kyllä äkkiä bonuksia, niin Lontoossa kuin Dublinissa huomasin, että tämän tästä siellä on jopa satasia, kun keskittää kaikki mahdolliset ostot vessapapereista lähtien sinne.

Brittein saarilla kannattaa myös tsekata Aldi ja sen kosmetiikkahyllyt. Vaikka Aldi onkin periaatteessa ruokakauppa, on heidän oma kosmetiikkamerkkinsä ahkera tuottamaan tunnettujen merkkien hyviksi havaittuja "dupeja", joista olen täälläkin kirjoitellut monasti. 

Ehkä tässä yhteydessä pitää myös mainita Kiko Milano, joka tosin myy vain omaa merkkiään. Myymälöitä tällä italialaislähtöisellä ketjulla on vähän siellä sun täällä ja firma myös toimittaa Suomeen. Yli 49 euron tilaukset tulevat postikulutta.

Keskityin tarkoituksella postauksessa lähinnä Euroopassa toimiviin kauppaketjuihin, sillä aiheen laajentaminen esim. Aasiaan ja Amerikkoihin olisi teettänyt aika pitkän postauksen 😎. Todetaan nyt kuitenkin, että Sephora kuitenkin on Euroopan ulkopuolellakin varsin merkittävä toimija.

Tulivatkohan tässä tärkeimmät? Kerrothan, jos jotakin jäi puuttumaan!