Allure Beauty Box, marraskuu 2017

Nyt ei boxi olisi voinut tulla parempana päivänä piristämään elämään. Katsotaanpa, mitä se piti sisällään.

Vasemmalta kun lähdetään liikkeelle, niin ensimmäisenä on Pantene Pro-V Sheer Volume -hoitoaine. Vaahtomainen, tuuheuttava hoitoaine, joka on oikeasti hyvä siloittamaan hiukset. Kylppärissä on jostakin muusta boxista tullut täysikokoinen pullollinen tätä. Tämä on matkakoko. Tykkään.

Taka-alalla on punainen putkilo Korres Wild Rose -yönaamiota. tämä rikas voide lupaa sisältämänsä ruusuöljyn, hyaluronihapon ja C-vitamiinin avulla siloittaa kasvot yön aikana. Peukku sillekin.

Sen edessä on Avènen A-Oxitive Antioxidan Defense -seeruminäyte. Seerumi sisältää runsaaasti antioksidantteja, jotka toimivat vapaita radikaaleja vastaan tehokkaasti.

Boxissa on myös joko Kat von D:n tuoksu Sinner (musta pullo) tai Saint. Minulle osui Saint vaaleassa pullossaan.

Täysikokoiset tuotteet kauniissa pulloissaan.

Sinner on sekoitus patsulia, kanelia ja vetiveriä ja Sain taas makeampi sekoitus jasmiinia, tiarén kukkaa ja karamellia.  Oikein ihana tuoksu onkin.

Viimeisenä pakkauksessa on Pureology Hydrate Air -voide, lila tuubi, joka sisältää kookosöljyä ja silikoneja juuri oikeassa suhteessa ja lupaa antaa hiusten keskiosasta latvoihin juuri oikean määrän pitoa ja tekstuuria. Pesin juuri tukkani, joten voide pääsee heti kokeiluun ja lisään arvion vaikka kommenttikenttään myöhemmin.

Pureologyn voidetuubin päällä on Beauty for Real I-Line 24-7 Eyeliner -kynä sävyä Whiskey.

Kaunis, hieman metallinen pronssinruskea sävy, pehmeä kynä. Automaattikynä, jota ei tarvitse teroittaa, vaan terää saa ruuvattua näkyviin sen verran kuin sitä tarvitsee. Pysyy todella hyvin iholla.

Mikä näistä tuotteista kiinnosti eniten?

Tiistaiaamun turinoita - kvartaalitalous ja sen vaikutukset elämään

Eilen maanantaina oli todella vastahakoinen olo lähteä töihin. Tämä johtui siitä, että koko kuukauden olen lähestulkoon asustanut toimistolla. Meillä on oikeus tehdä hommia kotonakin, mutta menneinä vuosina ollessani vapaa lääkekehityskonsultti, olen tehnyt sitä ihan tarpeeksi paljon ja pidän toimistotyöstä ja muiden ihmisten joukossa olemisesta. Se pääseminen aamulla ulos tuosta ovesta vaan tuntuu olevan aina yhtä hankalaa.

Sinänsä voin tosin kehua firmaa, jossa olen töissä. Kukin voi tulla ja mennä töihin ja töistä silloin, kun haluaa, ellei ole kokouksia tai muita tilanteita, jolloin paikallaoloa pidetään välttämättömänä. Minä arvostan sitä suuresti.

Lääkekehityksen kaari on kuitenkin niin pitkä, että kvartaalitalous ei sovi siihen, mutta siinä elämme  - ihan joka firmassa alasta riippumatta, eikä se näytä muuksi muuttuvan.

Tämä tarkoittaa siis sitä, että jokaisen kvartaalin loppu ja varsinkin Q4 ovat yhtä hullunmyllyä. Nyt olen tehnyt ylitöitä siinä määrässä, että olisin voinut pitää pari päivää vapaata, mutta tahti sen kun kiristyy, enkä olemalla pois halua saada joitakin muita ihmisiä ongelmiin/kiukkuiseksi. Tiedän kyllä kuitenkin, että kukaan ei ole korvaaamaton, mutta usein homma ei etene, elleivät kaikki palaset ole kohdallaan.

Näkyykö kvartaalitalous stressaavan paljon keenkään muun hommissa? Onko kanssasisaria tässä suhteessa? Olisi lohdullista tietää.

nee

Tästä merkistä en ollut todellakaan koskaan kuullutkaan, ennen kuin huomasin sen käyttämässäni apteekissa (jos käytät jotakin säännöllistä lääkitystä täällä Sveitsissä  - kuten minä lääkettä kilpirauhasen vajaatoimintaan  - on se aina haettava samasta apteekista, sillä apteekki ottaa reseptin haltuunsa ekalla kerralla). Merkki on ilmeisimmin italialainen. Ilokseni huomasin viime käynnillä, että ovat purkaneet sen meikkiständin ja kaikki tuotteet olivat 30-70% alennuksessa. En voinut olla ostamatta.

Ilokseni löytin ripsiä pidentävän ripsivärin, E-vitamiinia sisältävän, läpikuultavan puuterin ja peittävän valokynän. Näitä tarvitaan aina! Ripsiväri on ruskea, mikä on kauniimman näköinen päiväkäytössä kuin kova musta.

Yleensä nuo valokynät ovat pigmentiltään aika surkeita, eivätkä ne missään nimessä peitä tummia silmänalusia, mutta tämä tekee sen ohuellakin kerroksella, näyttämättä pakkeloidulta.

Puuteri on hienojakoista ja sävy on numero 33. E-vitamiini ei liene mitenkään pahaksi iholle. Koko satsi maksoi vain noin 27 frangia  - olinpa todella tipauttaa korvat päästäni, kun niinkin edullisesti nämä sain. Lisää tästä sarjasta heidän verkkosivuillaan, tässä linkki.

Luksus- tai muuten vaan muotilaukkuja, osa II

Tätä laukkua olen himoinnut jo pitkään. Tätä voisi kutsua jo sijoituslaukuksi, sillä se maksoi maltaita ja on äärettömän epäkäytännöllinen ainakin tällaiselle ihmiselle, jonka laukusta pitää löytyä yhtä sun toista. Läppärikään ei mahdu tämän laukun sisään, vaikka tämä mallin suurin koko onkin.

Tämä Diorin laukku on pehmeää lammasnappaa, mutta kovakuorinen "Lady Dior". Näitä saa myös pehmeinä versioina, mutta halusin nimenomaan tämän sen kauniin ulkomuodon takia. Laukun tyypillinen, tikattu kuvio, "cannage" on lähtöisin Christian Diorin omistamista vanhoista huonekaluista, joiden punoksissa oli käytetty samaa kuviota. Lady Dior -nimen tämä cannage-laukku sai siitä, että yksi sen tunnetuimpia käyttäjiä oli prinsessa Diana.

Laukusta on myös eri materiaalista tehtyjä versioita, kuten farkkukankainen. Alla muutama muu esimerkki. Halusin kuitenkin tämän mustan ja klassisen, säilyttänee arvonsa parhaiten.

Mitä pidät tästä?

Luksus- tai muuten vaan muotilaukkuja, osa I

Olen omistanut tämän laukun jo jonkin aikaa, kunnes huomasin jutun suomalaisessa lehdessä. Mielenkiintoista...

Mikä ihana kesäkassi, tai näillä leveysasteillahan se menee ympäri vuoden. Olin tosin hämmästynyt, että siitä oli niinkin ylistävä juttu tuossa aiemmassa linkissäni.

Kauniita laukkuja, mutta olisin suonut kaikkien niiden olevan luonnollisista materiaaleista. Moni kauniista ja uudemmista malleista on akryylia, mikä on harmi. Tässä linkki.

Mitä pidät laukusta? Mitä mieltä muuten?

Pink Box, lokakuu 2017

Sitten tuli lokauun Pink Box, sarjassaan viimeinen tällä erää. Asunto alkaa olla niin täynnä kosmetiikkasälää ja boxeja. Nämä laatikot - niin Pink Boxin kuin Alluren - ovat tukevaa tekoa ja hyviä säilytyslaatikoita, mutta kaikella rajansa. Katsotaanpa, mitä boxi sisälsi tällä kertaa.

Aloitetaan vasemmalta. Vihreässä pullosssa on Guhl-merkkinen shampoo rasvoittuville hiuksille. Lupaa pitävänsä hiukset kuohkeina ja tasapainottavansa rasvoittumista sisältämänsä sinkin ansiosta. Kuivattamatta kuitenkaan latvoja, eli vaikuttaa siis lähinnä päänahkaan.

Valkoisesa tuubissa on Mila d'Opizin (olen tykkänään unohtanut tämän sveitsiläisen merkin!) Classics jokasään voidetta, joka suojaa ihoa säällä kuin säällä ja mihin tahansa vuodenaikaan. Voide sisältää jääleväuutetta (!!!), alppitähtiuutetta (edelweiss) ja E-vitamiinia tehoaineinaan. Ihan mielenkiintoinen voide.

Punaisessa tuubissa on Rituals The Ritual of Ayurveda Balancin Body Cream, eli tasapainottava vartalovoide, joka tuoksuu ihanalle ja sisältää intialaista ruusua ja Himalajan hunajaa. Sen kyllä tuoksusta tuntee. Ihana. Rentouttavaksikin esitteessä mainostetaan.

Sitten oikealla hammastahna, Signal (täällä se ei siis ole Colgate kuten siellä Suomessa) CC, eli hampaiden väriä korjaava, niitä suojaava ja hoitava tahna. Menee kyllä käyttöön, vaikka en innosta hihkukaan.

Etualalla on kaksi mustaa pakkausta The Body Shopilta. Toisessa on luomiväri ja suuremmassa sille paletti.

Sain syksyisen, jopa sähkövalossa hieman kullanhohtoisen luumunsävyn. Nämä Down to Earth -luomivärit ovat ilmeisimmin uutuuksia. Sävyjä luonnehditaan luonnon inspiroimiksi.

Sokerina pohjalla mukana oli Rituals-arvontakupongin lisäksi vielä 20% alennuskuponki, jolla voi käydä lunastamassa puuttuvat kolme puuttuvaa värinappia palettiin. Kuponki sujahti heti käsilaukkuun, kukapa tuota nyt voisi vastustaa, kun tämän boxin mukana kerran tuli palettikin valmiiksi!

Mikä boxin tuotteista vaikuttaisi kiinnostavimmalta?

Sensai Cellular performance Brightening Make-up Base

Tulin joskus ostaneeksi tämän Sensain primerin, ja muutamaan kertaan kokeiltuani viskasin sen jonnekin laatikon pohjalle ja unohdin sinne. Viimeksi Suomessa käydessäni ostui pullo silmiini ja pakkasin sen mukaan kun palasin takaisin Sveitsiin.

Pakkaus hieman kärsi matkan aikana, mutta pullo oli onneksi matkustanut oikein hyvin.

Ensivaikutelma tästä primeristä ei siis ollut mitenkään kehuttava. Se tuntui jotenkin "rasvaiselta" iholla ja jätti ikävän kiillon. Kiilto sai kasvot näyttämään lasimaisilta, ja se ehkä osin johtui voiteen sisältämästä helmiäisestä, osin siitä, että siinä on paljonkin kosteuttavia ainesosia, kuten skvalaania, aprikoosinsiemenöljyä ja glyseriiniä. Muita aineita tässä coctailissa ovat mm. aprikoosimehu, silkki, niasiiniamidi (B3-vitamiini), kiinalaisen tulimarjan uute ja tietty silikonit, vaikka ei tämä kovin paksunoloista silikonikittiä olekaan. Itse asiassa rakenne on hyvin kosteusvoidemainen.

Pullo on muovinen pumppupullo, joka ei rikkoonnu helposti, on hygieeninen, eikä ruikkaa liikaa voidetta kerralla.

Ihon sävyä tämä primer ei yksistään juurikaan tasoita, ehkä siksi ensimmäiset käyttökerrat olivat pettymyksiä.

Viime viikolla sitten huomasin töistä tultuani, pitkän päivän jälkeen, katsoessani naamaani oman kylppärini peilistä, että onpas meikki säilynyt hehkeänä! Arvelin ensin sen johtuvan uudesta meikkivoiteesta, mutta sitten huomasin saman tuloksen muillakin meikkivoiteilla. Primerissä siis sen salaisuus.

Kesäkäyttöön en ehkä tätä suosittelisi, enkä ainakaan, jos naama kiiltelee helposti. Minulla se tekee sitä, mutta näin kylmemmillä keleillä (vaikka täällä Baselissakin on vielä välillä lämpötila huidellut +25 C) tarvitsee jotakin hieman hoitavampaa ja kosteuttavampaa iholleen. Sanoisin, että tässä on todellakin "aikuisen naisen kauniin ihon salaisuus" (tämä oli napattu jostakin mainiostekstistä).

Vertaa.fi:n mukaan tätä saa edullisimmillaan Suomesta hintaan 66,90 per 30 ml, mistä jo riittää aika pitkään, sillä muutama tippa riittää.

Kiinnostuitko?

Sunnuntaituumailuja

Ajattelin tänään laittaa yksinkertaista ruokaa, eli perunamuusia, kalapuikkoja ja bearnaisekastiketta. Lisukkeena oli kaalisalaattia. Hyvää ja yksinkertaista. perunamuusista tuli pussista tehtynä hiukan liian löysää, ja yhtäkkiä sitä sekoitellessani juolahti mieleen entisajan kouluruoat, joista yksi oli perunavelli, eli lapsakka tai klapsakka. Vieläköhän sitä tarjoillaan kouluissa?

Makaronivelliä. Kuva: ideakeittiö.fi

Jokaisella on kai omat kouluruokasuosikkinsa ja -inhokkinsa. Jos minulta kysytään, niin yksi inhokeista oli makaronivelli. Siinä ei takuulla  - kuten ei lapsakassakaan - ollut juuri ravintoaineita.

Jauhelihakastiketta. Kuva: kotikokki.net

Suuremmin en myöskään rakastanut jauhelihakastiketta. Tai kaalikeittoa. Viimeksimainittua olen tosin aikuisiällä aina silloin tällöin tehnyt. Lihasoppa myös saa aikaan kylmiä väreitä selkäpiissä. Kaikista suurin kauhunaihe oli hernekeitto, ja se on sitä yhä.

Kuva. mtv.fi

Ainakin minun kouluaikoinani puuroja syötiin paljon lounaaksi. Ruispuuro oli aika mautonta, mutta ruismarjapuuro kyllä maistui! Riisipuurosta en pidä edelleenkään, mutta mannapuuro pakastemarjasilmällä maistuu edelleen. Joskus saattoi olla myös vispipuuroa, joka sekin on ihan OK.

Kuva: mtv.fi

Sitten on tietty näitä laatikkoruokia. Makaronilaatikko ja silakkalaatikko eivät herätä mitään intohimoja, mutta esimerkiksi maksalaatikko on hyvää, ellei sitä ole tuhottu liialla siirapilla. Janssoninkiusaus on aina hyvää! Samoin joululaatikot.

Jos joku oli maistuvaa koulussa, oli se paistettu kala (taisi olla ihan tavallista pakastekalaa leivitettynä), sen kanssa sai pinaattikastiketta ja perunamuusia. Salaatti oli näinä päivinä yleensä pilkottua kiinankaalta, jossa oli banaanipaloja ja sitruunamehukastike. Ah, että se olikin hyvää! Veriletuista pidän myös.

Kumma kyllä, en suuresti pitänyt koskaan liharuoista, ja niitä oli lapsuudenkodissani tarjolla vähintäänkin joka sunnuntailounaalla. Pihvejä, kyljyksiä yms. Lihapullat olivat arkiruokaa, ja ne olivat koulussakin ihan OK, samoin lihamureke.

Nuoremman siareni kanssa meillä oli ihan eri maku ruokien suhteen. Hänen suosikkejaan olivat juurikin esimerkiksi makaronivelli, makaronilaatikko, jauhelihakastike ja kananmunakastike perunoiden kanssa. Kalan kanssa tällainen vaalea, viipaloitua keitettyä kananmunaa sisältävä kastike vielä menee, mutta ei pelkästään keitettyjen perunoiden kanssa.

Millaisia muistoja sinulla on kouluruoista?

Kaikkea sitä kuuleekin...

Olin  tänään brunssilla entisen kollegani kanssa, joka on sveitsiläistynyt opiskeltuaan aikoinaan Berliinissä. Koko juttelumme sai esiin edelleenkin kummallisempia piirteitä sveitsiläisten elämästä. En ole näin paljon ihmetellyt mitään muuallapäin maailmaa asuessani, se täytyy sanoa. Kuvilla ei ole mitään tekemistä jutun aiheen kanssa, kunhan olen hiukan ottanut kuvia Baselista.

Baselin messukeskus on jännän muotoinen. Täällä on todella maailmankin mittakaavassa isoja messuja, kuten Basel Expo, jonka aikana hotellit ovat täynnä ja moni jopa vuokraa oman asuntonsa messukävijöille.

Ystävättäreni ja siis ex-kollegani asustaa noin puolen tunnin junamatkan päässä Baselista ja hänellä on lapsia, joista vanhin on 12-vuotias. Sveitsissä lapset tulevat koulusta aina syömään lounasta kotiin, joten jonkun on oltava siellä laittamassa ruokaa, joten ystävättäreni anoppi asuu heidän luonaan (ei ehkä ihan ihanteellisin ratkaisu kaikille, mutta heillä se toimii).

Lastentarhojen kuukausimaksut ovat tuhansia frangeja per lapsi (1 frangi on noin 85 senttiä) ja ryhmäkoot ovat aina 22 lapseen saakka yhden hoitajan voimilla. Tästä syystä retkillä ja muutenkin tarvitaan vanhempien osallistumista. Koska ystävättäreni miehineen ovat uraihmisiä (mikä on erikoista kotirouvavaltaisessa maassa), oli ystävättäreltäni kysytty, että voisiko hän ehkä sitten vastapalvelukseksi vaikka leipoa lastentarhalle.

Erään yliopiston rakennuksen katolta, tästä kulman takaa.

Koulusta vielä sen verran, että esimerkiksi yläastetta vastaavaan koulutukseen tulee pyrkiä, ja lopulta lukiotasoiseen koulutukseen pääsee vain 10-20% oppilaista, kantonista riippuen. Aika omituiselta kuulostaa, ainakin minusta!

Kulman takana olevan kaupan edessä usein oleva auto, jolla ajelee vanhemmanpuoleinen pappa.

Olen kyllä joskus paikallisten kanssa asioidessani ihmetellyt ihmisten sivistystasoa, jos suoraan sanotaan. Tai yleissivistyksen puutetta.  Ystävätär totesikin, että tärkeätä on opetella ulkoa paikalliset joet ja vuoret jne. Minä en ole tehnyt koskaan sillä mitään, että olen joskus koulussa opetellut esimerkiksi runojalat. Runoista en pidä, enkä niitä lue, eikä tulisi mieleen edes kirjoittaa. Toisaalta esimerkiksi matematiikkaa tarvitsee jokainen, samoin kuin tietoa siitä, miten yhteiskunta toimii tai miten hoidellaan yleisiä asioita.

Space Invaders!!!! Tätä minä aluksi ihmettelin! Mitä tekevät nämä hahmot joissain kadunkulmissa! Kyse on taiteesta, ja näitä voi bongailla ympäri kaupunkia eri muodoissa!

Syksyn kukkaloistoa Claraplatzilla vielä tähän loppuun!

Täällä on edelleen paikoittain jopa helteistä (suomalaisittain sanoen). Viime viikollakin vielä +25C. Missä on syksy?

Becca Glow on the Go

Jatketaanpa näistä Sephoran minituotteista. Olen täältä Sveitsistä metsästänyt Beccan läpikuultavaa puuteria, mutta se näyttääolevan loppuunmyyty vähän joka puolella. Vain hihglightereitä näkyy olevan tarjolla, sävyä jos toista. Koska olen aika noviisi niitten käytössä, en haluaisi ostaa täysikokoista, joten tämä minipakkaus tuli kuin tilauksesta.

Paketissa on puuterimainen ja voidemainen highlighter, kullansävyisiä molemmat. Voidemainen on hiukan punertava, kun taas jauhemainen on selkeästi kullansävyinen.

Ihan hyvännäköisiä vaaleammallakin iholla, vaikka äkkiä voisikin kuvitella, että noin kullanhohtoinen sopii vain tummemmalle iholle.

Tässä sävyt vielä häivyttämättä Ylempi on voidemainen.

Kuinka moni käyttää arkimeikissään korostussävyä? Sortuisitko ostamaan tämän duon?

Marc Jacobs The Nude(ist)

Sephorasta saa kaikenlaisia kivoja pikkupakkauksia, matkalle tai vaan kokeiltavaksi ennen täysikokoisen ostamista. Bootsilla on hiukan sama juttu, mikä on kiva. Ei tarvitse heti törsätä suurta rahamäärää. Päättelin Pariisissa, että nämä Marc Jacobsin pikkupakkaukset olivat suosittuja, koska tämä oli hyllyn viimeinen, joten hetken mielijohteesta laitoin sen koriini. Ovelasti ovat vielä sijoitettuina kassan lähelle, kuten kaupoissa karkit...

Sisältö oli kääritty mustaan silkkipaperiin ja siellä oli...

...metallinen peili suojakuoressaan. Eipä ainakaan mene rikki, sillä tämä on vain metallilevy. Voi kaiketi käyttää myös palettina, ainakin toista puolta.

Rusehtava minihuulipuna ja geelikynä silmänrajauksiin metallikuoressaan. Tätä kynää ei tarvitse teroittaa, vaan terää saa kelattua ulos ruuvaamalla toisesta päästä.

Hauskoja minituotteita matkakäyttöön. Sortuisitko ostamaan itse?

Fauchon

Jäi vielä Pariisinreissulta muutama kuva julkaisematta. Nämä ovat Fauchonin herkkukaupasta Place de Madeleinelta. Herkkusuitten paratiisi!

Ostin hiukan teetä, hanhenmaksaa, calissons ja muita herkkuja. Osa jouluksi!