Paluu halpispeitevoiteiden pariin

Kirjoittelin täällä aiemmin kahdesta edullisesta ja käyttökelpoisesta markettipeitevoiteesta. Olen käyttänyt tuota silmänalusille tarkoitettua ahkerasti, ja hiukan jäi vaivaamaan, että millaisia ne muut saatavilla olevat sävyt ovat.

Kyseessä on siis Makeup Revolution Eyebright Illuminating Undereye Concealer, jos joku ei sattunut tuota aiempaa postausta lukemaan

Ei muuten mikään ihme, että ensin ostamastani putkilosta tuli alkuun liki pigmentitöntä nestettä. Ohjeessa neuvottiin ravistamaan sitä ennen käyttöä. Sitä en tehnyt.

Tosin putkiloita lähempää tarkastellessa niiden läpinäkyvästä osasta näkee, ettei sisällä oleva massa ravistelemallakaan täytä putkiloa tasaisesti, vaan siellä on ilmaa. En tiedä, kuinka hyvin tämä näkyy allaolevassa kuvassa. Toivottavasti jotenkin.

Ravisteleminen ei siis ehkä olisi auttanut?

Joka tapauksessa.... Tässä kaikki kolme sävyä vertailussa.

Tässä alimmasta ylempiin: Porcelain, Light ja ylimpänä Fair. Ensinäkemältä luulin, että Porcelain olisi tummin (vaikka nimi viittaakin vaaleampaan), mutta sitä se ei olekaan. Light näyttää tummimmalta ja punapohjaiselta. Punapohjaiselta näyttää myös Porcelain, mutta tuo vaalein on neutraalimpi.

Light on ihan nappivalinta omalle iholleni. Tuo vaalein on todella vaalea, ja vaikuttaisi koostumukseltaan paksummalta kuin nuo kaksi muuta. Ehkä vaan kuvittelen, koska se on noinkin vaalea?

Minusta tämä on ihan käyttökelpoinen peiteväri juurikin silmänalusille. Joinakin päivinä en edes laita meikkivoidetta, vaan peittelen tällä silmänaluset ja nenänpielet, ja hyvin pelittää.

Helppo (ja edullinen) kukkakaaligratiini

Nyt tuli niin hyvää kukkakaaligratiinia, että oksat pois! Tätä syötiin kaksi päivää, eli siinä on neljä isohkoa  annosta. Jos on vähäruokainen, siitä riittää useammallekin. 

En ollut ajatellut tehdä tällaista, mutta kun kaapista sattui löytymään aineet, niin piti hiukan säveltää.

Kukkakaaligratiini

800 g pakastekukkakaalta

n. 170 g juustoraastetta

purkki smetanaa

n. 1/2 dl maitoa

suolaa, valkopippuria

Höyrytin hiukan kukkakaalta, mutta se ei ole välttämätöntä, jos käyttää pakastettua tuotetta. Jos pidät al dente -koostumuksesta, älä höyrytä, mutta jos pidät pehmeästä kuten minä, höyrytä.

Laita uuni päälle n. 200 C.

Laita kukkakaali (voideltuun) uunivuokaan. Se ei kyllä tarttunut tuohon posliinivuokaan, vaikka vuokaa ei voideltukaan.

Ripota päälle jauhettua valkopippuria ja suolaa ja sekoita niin että mausteet levittyvät tasaisesti.

Sekoita smetana, maito ja n. 3/4 juustoraasteesta ja sekoita se muihin aineisiin vuoassa.

Ripota loppu juustoraaste kukkakaaliseoksen pinnalle ja paista kunnes pinta on kauniin rusehtava.

Lämmitettynä tämän maku vain paranee. 

Hintaesimerkki:

- pakastekukkakaali 2 pss eli 2 x 400 g (Rainbow, pakaste) 0,72 e/pss

- juustoraaste 175 g (Rainbow Emmentalraaste) 1,69 e

- smetana 120 g (Kotimaista 35%) 1,19 e

- maito (Kotimaista kevytmaito) 3 snt/0,5 dl (onpa nillitystä laskea tämäkin!)

- suola ja valkopippuri omasta kaapista

Yhteensä pyöreästi 4,30 e. HOX! Jos haluat tehdä tämän vieläkin edullisemmin, osta tuoretta kukkakaalta, joka on varsinkin syksyn satokaudella edullista, höyrytä kukinnot ja raasta juusto itse palasta.

Sähkön hintaa en laskenut ☺.

Niitänäitä

Olen ollut lomalla tämän viikon, ja maanantaina olisi vielä bonuksena bank holiday. Viikko on ollut todella kiireinen, kaikenlaista pikkuasiaa hoideltavana. Myös (kosmetiikan) shoppailua, ja olin ihanassa kahden tunnin kasvohoidossakin tänään. 

Hoksasin myös passini menneen vanhaksi huhtikuulla.

Olipa harmillista! Laitoin elektronisesti uuden passihakemuksen, ja huomasin, että joka toinen kerta sitä ei voikaan tehdä pelkästään verkossa. Siis joka toisen viiden vuoden passin saa uusittua käymättä poliisiasemalla, mutta joka toinen vaatii käynnin siellä ja uuden sormenjäljet jne. Onneksi sain ajan jo ensi viikolle, pelkäsin hiukan, että aikoja ei saa ja uuden passin saamista saa odotella ikuisuuden. Lehdissä kun on ollut kauhujuttuja jonoista poliisilaitoksille.

Eikä minulla ilman passia ole edes henkkareita! Huomasin sen tänään, kun piti mennä postista lunastamaan paketti. Ajokorttia ei nykyään hyväksytä henkkariksi ja minun ajokorttini on sitäpaitsi sveitsiläinen, joten sen kanssa on varmaan vielä vähemmän mahdollisuuksia todistaa mitään, vaikka siinä kuva ja nimi onkin.

Pistän siis miehen asialle ja hänelle valtakirjan mukaan. Hankalaksi tämäkin homma on tehty.

****

Sitten ilouutinen, sain hienon asunnon Saksasta. 1 1/2 huonetta, kaupungin (Aachen) keskustasta, omalla kattoterassilla, rauhallisen puiston vierestä. Kattoterassilta näkymä myös paikalliselle katedraalille. Toivottavasti siellä eivät kellot soi kukonlaulun aikaan joka sunnuntai.

Näkymää kattoterassilta, joka siis on ihan privaatisti käytössäni.

Asunto on 53 m2, aika kallis, kalustettu ja kaikin puolin varustettu (TV, WIFI, liinavaatteet, astiat jne.). Makuuhuone on pieni, mutta eihän sen suuri tarvitse ollakaan. Siivous joka toinen viikko. Tämä riittää minulle ihan hyvin. Baselissa siivooja kävi joka tiistaiaamu, joskus todella aikaisin. Silloin hän koputti ovelle, ja jos en tullut avaamaan, raahattiin koko siivouskalusto jumalattomalla ryminällä ja kolinalla ovet taakse. Kuka siinä nyt enää nukkuu, puin päälleni, päästin siivoojan sisään ja lähdin toimistolle. Jos siivooja tuli myöhemmin, hän käytti tietysti yleisavainta kun olin jo lähtenyt.

Talo on rakennettu vuonna 1900, ja sen vieressä tosiaan on puisto, jossa on viikonloppuisin markkinat, ja jouluna tietty joulusellaiset, nehän ovat Keski-Euroopassa todella kivoja.

Vaikka muutan virallisesti vasta 1.1. (työt alkavat 2.1. maanantaina), joulukuun vuokrankin joutuu maksamaan, sillä asunto on vapaana 1.12. ja sinne oli jonotusta, joten saadakseni sen asunnon maksut nyt vaan menevät näin.

Sain sitten päähäni, että voisihan sinne mennä jo joulun jälkeen ja ehdotinkin tätä siipalleni, joka ei yleensä jostakin kumman syystä voi jättää firmaansa kuin pitkiksi viikonlopuiksi. En oikein ymmärrä, kyllä kai ne työntekijät siellä pärjäävät muutaman päivän itsekseenkin.

Ehdotin, että hän voisi tulla mukaan, ja että lähtisimme jo tapaninpäivänä. Vastaus: joo, olisihan se mukavaa (lue: kiva juttu, mutta ei onnistu).

Seilasin sitten netissä yhtenä iltana, ja huomasin SASilla olevan lennot Turusta Tukholman kautta Frankfurtiin siinä kalleimmassa business-luokassa vain noin 300 euroa per lätty.

Varsinainen diili! Otin ja varasin kummallekin menon.

Herra hiukan nikotteli seuraavana aamuna, kun kuuli asiasta, mutta sanoin, että minä maksan, hän voi tehdä lipulla mitä haluaa. Rebookaus (matkan siirto) ja peruutus kokonaan (rahat takaisin) eivät maksa mitään.

Hän saisi itse varata ja maksaa paluun haluamanaan päivänä.

Katsotaan, mitä asiasta tulee. Itse mielelläni menisin sinne hiukan aiemmin koska en ole kaupungissa (muistaakseni) koskaan käynyt, ja olisihan se hyvä vähän paseerata ympäriinsä ja tutustua paikkoihin. Nyt vaan pitää tämä kävely ja liikkuminen kondikseen ja käynkin fysioterapiassa ahkerasti ja treenaan. Ottaen huomioon edistymisen parin viime kuukauden aikana, en yhtään epäile etteikö se onnistuisi.

Tällaista tällä kertaa. Kiitos kun jaksoit lukea.

Oikein mukavaa viikonloppua ja muistakaahan osallistua arvontaan!

Kasvoille eloa muullakin kuin meikillä

Havahduin taas siihen, että kylläpäs kalvakka ihminen katsoo peilistä aamulla. Tai pitkin päivää oikeastaan. Ihan joka päivä ei näin lomalla kotona kökötellessä jaksa pahemmin meikatakaan.

Mutta pieni rusketus muuttaa kaiken, ainakin antaa kasvoille eloa. Auringonottoahan ei nykyään enää suositella, mutta sen rusketuksen saa pullostakin.

Itseruskettavista tulee aina mieleen ne entisajan karmaisevat tuotteet jotka haisivat ja jättivät ihoon seepramaisia rantuja. Ne aineet myös kuivattivat ihoa ja lähtivät pesussa läikkinä pois - jos ylipäätään edes kuluivat ajan myötä kunnolla pois. Ainakin minulla sitä ruskeaa jäi ihon kuiviin kohtiin ja siinäpä olikin hankaamista ja iho ärtyi entisestään.

Tämän kaiken huomioonottaen tämä Tan-Luxen The Face onkin hyvä keksintö: voit sekoittaa muutaman tipan suosikkikasvovoiteeseesi, seerumiin tai kasvoöljyyn ja voilà, kohta naamallasi on hehkeä rusotus. Ilman kamalaa hajua ja kuivattavuutta, riippuen tietystikin siitä, mihin tipat sekoitat. Näin päivetyksestä tulee myös tasainen kun levität sen kasvoillesi sekoitettuna johonkin muuhun hoitotuotteeseen.

Ohje on siis sekoittaa kämmenen pohjalla vähintään n. 1/2 tl haluttua voidetta/seerumia/kasvoöljyä ja 2-12 tippaa Tan-Luxea. 12 tippaa on ehdoton maksimi, ja halutun värin syvyys siis kasvaa sen mukaan, mitä enemmän Tan-Luxea laitat.

Tan-Luxea on saatavilla Light/Medium ja Medium/Dark, ja värin tummuuden tietystikin voi valita omien mieltymystensä, ihon pohjavärin, hiusten värin ja halutun lopputuloksen mukaan.

Tan-Luxessa itsessään on myös kosteuttavia aineita, kuten mm. glyseriiniä ja vadelmansiemenöljyä.

Tuotesarjassa on paljon muitakin kiinnostavia rusketusaineita, täältä voit katsoa lisää (mainoslinkki, ei kaupallista yhteistyötä). Tan-Luxea myyvät monet kivijalkakaupat ja nettikaupat, ja esimerkiksi Lookfantastic myy 10 ml:n pulloa (mainoslinkki, ei kaupallista yhteistyötä) alle 14 euron.

Neste on pakattu pipettipulloon, ja se on todella riittoisaa. Ainakin minulla tuo 10 ml pullo tuntuu kestävän ikuisuuden 😘

Charlotte Tilbury Airbrush Flawless Setting Spray

Olen aina vannonut UD:n meikinkiinnityssuihkeen nimeen, mutta nyt oli huusholliini eksynyt tämä Charlotte Tilburyn vastaava, jonka pitäisi vielä häivyttää ihon virheitäkin, mitä käsittääkseni UD:n vastaava ei edes lupaa.

Suihkepullo on pienempi kuin UD:n vastaava, ja yllättävän painava kokoonsa nähden. Pullon materiaali on hieman paksumpaa ja kalliimman vaikutelman aikaansaavaa himmeäpintaista kirkasta muovia. Pullossa on nestettä 34 ml.

Ensimmäiset suihkaukset pullosta olivat varsin märkiä ja epätasaisia truuttauksia, mutta hieman pumpattuani suihke muuttui hienojakoiseksi ja levisi tasaisesti kasvoille.

Itse nesteessä on joitain hoitaviakin ominaisuuksia. Eri asia on sitten, tunkeutuvatko ne hyvät ainesosat meikin läpi ihoon. Riippuu varmaan meikkipohjan tekemästä kalvosta ja sen läpäisevyydestä. Neste sisältää mm. glyseriiniä, aaloeta ja kasviuutteita.

Tuotteen lupaus on virheiden häiventämisen lisäksi pitää meikki hyvänä kasvoilla 16 tuntia. Kesäkuumilla tätä olisi ollut parempi testata kuin nyt syyskylmillä, kun iho ei hikoile ja kiillä niinkään helposti.

Näin esimerkkinä: Olimme tänään juhlissa, ja tein meikin jo aamulla, ja näin iltayhdeksältä se on vielä ihan kuosissaan. Yleensä poskipuna on sellainen, joka salamyhkäisesti katoaa kasvoilta päivän mittaan, kuten usein myös meikki- ja varsinkin peitevoide saattavat tehdä, mutta nyt nämä olivat pysyneet oikein hyvin.

Iho kyllä näyttää tasaisemmalta suihkeen käytön jälkeen. Poskipuna ja aurinkopuuteri näyttivät sulavan paremmin osaksi meikkiä ja minusta ihokin näytti silkoisemmalta.

Saattaa hyvinkin olla, että vaihdan sen UD:n tähän. Tosin tätä pitäisi vielä testata ääriolosuhteissa, eli vaikkapa kesäkuumalla.

Mukavaa viikonloppua!

Lisää kuivan ihon hoidosta

Ehkä olisi pitänyt laittaa tämä postaus tuon edellisen "kuiva iho" -postauksen kanssa samaan syssyyn, mutta ehkä lukijatkaan eivät jaksa kahlata läpi kilometrin pituisia jaarituksia.

Tuossa edellisessä postauksessa (linkki ylempänä) oli puhetta parista seerumista, ja mainitsin, että yöksi tarvitsen näiden päälle kunnon voiteen. Se voide on samaa sarjaa.

Clinique Moisture Surge Intense 72-Hour Lipid Replenishing Hydrator -voide lupaa nimensä mukaisesti kosteuttaa ihoa 72 tuntia. Käytän tätä tosiaan noiden seerumien päälle yöksi. Tämä muuten sopii myös naamioksi, jos iho tarvitsee pikakosteutusta.

Se sisältää mm. hyaluronihappoa, kofeiinia (antioksidantti?), cicaa eli Centella asiaticaa (tämä muotiraaka-aine rauhoittaa ärtynyttä, herkkää ja kuivaa ihoa), lipidejä, peptidejä, skvalaania ja (hehheh) aktivoitua aaloevettä. Kiinnostaisi kyllä tietää, miten aaloevesi "aktivoidaan". Tässä taas nähdään markkinamiesten rajatonta mielikuvitusta... Jospa tuon minulle joku järjellisesti selittäisi, niin voisin innostuakin (ja uskoa sen voimaan)?

Tämä sopii kuin nenä päähän noitten seerumien kanssa käytettynä. Tapaan hieroa sen suorastaan raivokkaasti iltaisin ihoon, annettuani seerumien ensin imeytyä kunnolla.

Toimii hyvin. Purkki näyttääkin olevan kohta finaalissa, joten pitääpä hankkia uusi, näin talvikelien tullessa.

Hieronnasta puheenollen. Nyt kun olen taas iltaisin aloittanut tämän hierontahomman, tokaisi fysioterapeuttini yhtenä päivänä, että "sä olet laihtunut" (no sellaista vahinkoa ei todellakaan ole päässyt tapahtumaan"). Kysyin hämmästyneenä, että miten niin? "No kun sun posket ovat niin kaventuneet".

Jos nyt näin on, niin siitä en voi mitään muuta syyttää kuin tuota varsin voimallista päivittäistä kasvohierontaa. Ehkä se laittaa nesteet liikkeelle? Kuinkahan kaitakasvoiseksi minunkin pyöreä naamani mahtaa tulla, kun hommaa jatketaan vielä muutama kuukausi? 😂. Ai kauheeta...

Silmäkulmien harakanvarpaat

Enpä tiedä, milloin ne sinne ilmestyivät. Nuo harakanvarpaat. Aika nuorena kai, ja voihan niitä sanoa kauniisti naururypyiksikin.

Meni kyllä aikansa ennen kuin älysin, että eihän pelkkä rasva siinä toimi, vaikka rasvoista puhutaankin "kosteuttavina". Eiväthän ne mitään kosteuta, vaan siihen alle pitää laittaa jotakin vesipohjaista.

Olenkin aina käyttänyt jotakin seerumintapaista, ja siihen sitten päälle silmänympärysvoidetta, ja se toimii. Eihän se noita naururyppyjä poista, mutta ainakin hidastaa niiden syvenemistä ja uusien syntymistä. Toivon mukaan.

Muistaakseni tämä Revolution Skincaren seerumipullo päätyi minulle jostakin nettikaupasta "täyteostoksena". Huomasin vain sanat "hyaluronic acid"  ja edullisen hinnan, ja niin pullo klikattiin ostoskoriin. Varmaan näitä löytyy marketeistakin. EDIT: Pikaisella kuukkeloinnilla näkäjään näitä myyvät ainakin Lookfantastic, Cocopanda, Bootz (taitaa olla halvin, alle 6 euroa), Notino, Parfumdreams ja merkin oma kauppa.

Myöhemmin vasta katsoin tarkemmin, ja siinähän lukikin "5% Caffeine solution + Hyaluronic Acid. Targeted Under Eye Serum". No ei se mitään, silmänympäryksille sitä ehkä enemmän kaivattiinkin. Ja olihan se tietty edullinen.

Seerumi on kohtalaisen paksua ja kirkasta. Sen luvataan kofeiinin avulla kirkastavan tummia silmänalusia ja vähentävän turvotusta. Hyaluronihappo siloittaa hienoja juonteita. Lisäksi siinä on niasiiniamidia ja glyseriiniä.

Silmänalusten turvotus ei ikinä ole minulla ollut mikään ongelma, mutta pienet juonteet ovat. Siinä tämä ihan toimiikin, joskaan se ei tietenkään tee ihosta ihan täysin silkosensileää. Siihen jo tarvittaisiin kirurgin veistä.

Siloittaa se kuitenkin, katselen kämmenselkääni, johon sitä juuri pyyhkäisin. Mitään silikonipommia en INCI-listasta löydä, mutta sen sisältämä luonnollinen ksantaanikumi on monien muiden ominaisuuksiensa lisäksi kalvonmuodostaja. Ksantaanikumihan on muuten myös elintarvikelisäaine, 100% luonnollinen biopolymeeri. Ksantaania käytetään esimerkiksi salaatinkastikkeiden yms. sakeuttajana, ja hyvin usein gluteenittomassa leivonnassa tuomaan taikinalle sitkoa gluteenin asemasta.

Ksantaani myös estää ihoa haihduttamasta kosteutta, joten se toimii hyvin kosmetiikassa.

Seerumi on öljytön, tuoksuton, parabeeniton, gluteeniton, alkoholiton, vegaaninen ja eläintestaamaton. Siinä sitä meriittiä kerrakseen ja hintaisekseen se vielä on mielestäni hyvä hankinta.

Hulluuksia

Tulipa vaan taas mieleen ulkonäön muokkaaminen. Lähinnä ajattelin sitä, kun kesällä saikulla tuli katseltua kaikenlaisia suoratoistopalvelujen ohjelmia, ja eksyin katsomaan sellaistakin siirappisarjaa kuin Ihana Elisa (Elisa di Rivombrosa), jota on epookkisarjana hehkuteltu.

Jakso jaksolta katse alkoi kiinnittyä enemmän ja enemmän näyttelijöiden hampaisiin. Ylähampaat olivat suorassa rivissä ja valkoiset, mutta closeupeissa näyttelijöiden puhuessa näkyivät alahampaat, jotka olivatkin surullinen näky. Kellanharmaat hampaat sojottivat sinne sun tänne.

Image by deringölge serin from Pixabay 

Mikähän siihenkin mahtoi olla syynä? Loppuivatko rahat kesken hampaitten laiton? Luulisi näyttelijöiden ymmärtävän, että ne värjäytyneet sikinsokinhampaat näkyvät kyllä puhuessa, ja varsinkin lähikuvissa. 

Sarjan katsominen jäi siihen, kun aloin tuijottaa niitä hampaita ja juoni alkoi olla sivuseikka.

*****

Toinen juttu on sitten kaikenlaiset kauneuskirurgiset toimenpiteet ja pistoshoidot. Jokainen tietty saa vanheta kuten huvittaa, ja ymmärrän toki pikkuvirheiden korjailun, kuten esim. vinksahtanut hammas, lurpattavat yläluomet tai jokin muu häiritsevä (pienempi) juttu.

Varsinkin USAssa näkee sitten näitä vanhempia (yleensä) naisia, joilla on kasvoja kohotettu ja kiristetty jo niin monta kertaa, etteivät juonteetkaan enää oikene. Hassuinta on, että joskus näillä sitten kaulan iho roikkuu poimuilla, tai vaikka se olisikin kiristetty, sitten dekoltee laskostuu velttona hienosti kaulan alla.

Jos vaikka nämä olisikin hoidettu pois päiväjärjestyksestä, iho lepattaa sitten löysänä muualla kropassa. Näin kerran Riossa hotellin aamiaisella naisen, jolla oli moneen otteeseen kiristetyt kasvot aina rintamukseen saakka, mutta lyhythihainen paita paljasti veltot ja lepattavat kyynärvarret ja varsin suonikkaat ja ryppyiset kädet. Eikä tässä kaikki. Naisella oli shortsit jalassa ja nahkapoimut roikkuivat polvista alas. Koko komeuden kruununa oli voimakas rusketus.

Jos voi sanoa, että joku näyttää rusinalta, niin siinä se istui. Ihmisrusina.

Halusin tällä myös muistuttaa, että kropassa on muitakin hoidettavia alueita kuin kasvot. Monta kertaa se pääsee unohtumaan. Varsinkin ne polvet.

*****

Entäs sitten pistoshoidot tai implantit? Edelleen sanon, että jokainen makunsa mukaan, mutta miksi jokaisen pitäisi näyttää Kim Kardashianin kopiolta? Oletteko ikinä nähneet kuvaa, jossa hän nauraisi tai edes hymyilisi? Mahtaako naamassa olla niin paljon fyllinkiä, ettei se onnistu? Siihen vielä pakkelit päälle.

Näin taannoin erään ystäväni parikymppisen tyttären, joka on ihan nätti nuori nainen. MUTTA nyt hän oli pumppauttanut huulensa todella paksuiksi. Niin, kyllä, hyaluronihappo kuluu aikaa myöten pois, MUTTA mitä tapahtuu aikaa myöten huulten iholle, kun sitä venytetään noin? Veikkaan, että kun tämä hullutus (muoti) menee ohi (ja se tulee kyllä menemään ohi kuten kaikki trendit), on plastiikkakirurgeilla taas ylenmäärin asiakkaita, kun löysä iho pitää jotenkin kursia kasaan.

Sama poskipää- ja pakaraimplanttien kanssa. Eivät kai nekään edes kestä ikuisesti? Vai tulevatko arkeologit muutaman tuhannen vuoden kuluttua löytämään haudoista vain erilaisia silikonityynyjä, joiden merkitystä voi vain arvailla?

Miten käy näiden implanttien kun kroppa rupsahtaa, ja sitähän se tekee meillä kaikilla? Lihas häviää ja surkastuu iän myötä. Varmaan siis keksitään body lift myös, siis ryppyisen kropan ihon kiristäminen, että saataisiin rintaimplantit edes jotenkin pysymään paikallaan. Muutenhan ne heiluisivat polvissa saakka. Aikaa myötenhän "kaikki valuu etelään", kuten taiteilijaystäväni Sibel tapaa sanoa.

Näiden kaikkien toimenpiteiden pitkäaikaisvaikutuksiahan emme vielä todellakaan tiedä. Ihon venyminen sitä täytellessä on kuitenkin ihan järjelläkin ajatellen tosiasia.

Oletko koskaan miettinyt tällaisia?

NARS Climax

Katsastetaanpa taas yksi ripsiväri, eli NARS Cosmeticsin Climax. Ostin minikoon Sephorasta. Minusta on mukavaa, kun näitä minikokoja on tarjolla. Ei ainakaan harmita niin paljoa kuin jos satsaa täysikokoiseen, eikä siitä sitten pidäkään.

Pieni katsaus firman historiaan. Brändin perustaja on François Nars, meikkitaiteilija ja valokuvaaja, joka syntyi Etelä-Ranskan Tarbes'ssa. 

Kosmetiikkayritys perustettiin vuonna 1994, ja alussa tarjolla oli vain 12 huulipunaa, joita myytiin New Yorkissa. Nykyään tuotteita on huomattavasti enemmän ja niitä myydään netin lisäksi tavarataloissa noin 30 maassa.

Yritys myytiin Shiseidolle vuonna 2000, ja Nars jäi tähän Shiseidon tytäryhtiöön toimien taiteellisena johtajana ja brändinsä valokuvaajana sekä copywriterinä.

Huomattavaa on, että Narsin tuotteet testataan eläimillä, sillä yritys haluaa säilyttää jalansijansa Kiinan markkinoilla.

Mutta asiaan, eli Climax-ripsiväriin. Ripsivärin lupaus on hoitaa ripsiä kosteuttavan kompleksinsa avulla (tämä ilmeisimmin viittaa ripsivärin sisältämän glyseryylistearaatin ominaisuuteen pitää massassa oleva vesi ripsissä). Ultrasileän koostumuksen luvataan antavan runsaasti tekstuuria ripsille.

Mainostekstissä puhutaan myös "innovatiivisesta" harjasta. Kyllähän tällaisia pörhelöisiä harjoja on muillakin brändeillä nähty, ja kieltämättä ne levittävätkin värin ripsiin tasaisesti, ilman, että joka välissä ripsiä pitäisi olla harjaamassa tai kampaamassa. Kirjoittelin aiemmin Fenty Beautyn ripsarista, jolla silläkin sai ihan näyttävät ripset, mutta kokkareiset sellaiset. Periaatteessa pidän enemmän FB:n ripsarin tyyppisistä ohuemmista pötkyläharjoista, mutta ehkä tällaisella muhkeammalla harjalla on sittenkin tarkoituksensa.

Jälki oli nimittäin paljon parempaa kuin tuolla Fenty Beautyn maskaralla. Muutamia kokkareita ja yhteenliimautuneita ripsiä joutui kampaamaan pois, mutta muuten jälki oli ihan hyvä ja ripset jopa pitenivätkin tuuhenemisen ohella. 

Mikä tärkeintä, ripsiväri ei sotkeutunut riippuviin yläluomiini, eikä myöskään karissut päivän aikana poskille.

Ihan hyvä ripsiväri, mutta tuo eläimillä testaaminen oli minulle ihan uusi juttu. Ehkä otan asioista tulevaisuudessa paremmin selvää ja suosin brändejä, jotka eivät jatka eläintestauksia, vaikka niitä ennen tehtiinkin.

Mikä ihme on osmanthus tuoksuissa?

Sanan osmanthus (Osmanthus fragrans, "tuoksuoliivi" tai "makea oliivi") näkee usein tuoksunuoteissa. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mikä se on. Nimi tuo vain mieleen osmankäämin, joka se ei ole. Eihän osmankäämi edes tuoksu miltään, vai tuoksuuko?

Osmanthus on tosiaankin oliivin sukulainen, ikivihreä, noin 10-metrinen puu, joka tuottaa syötäviä hedelmiä, joita voi käyttää kuten oliiveja. 

Valkoiset (joskus myös kellervät tai oranssit) kukat jäävät sen lehtien varjoon, ja lehtiä käytetään mm. teen maustamiseen. Osmanthus kasvaa luonnonvaraisena mm. Pohjois-Amerikassa, Kaakkois-Aasiassa, Havaijilla ja Uudessa-Kaledoniassa. Kasvi on Kiinasta lähtöisin.

Aasiassa, varsinkin kiinalaisessa lääketieteessä sillä on montakin käyttöä. Sitä käytetään mm. kehoa puhdistavan rohdon lähteenä, ja moniin muihin tarkoituksiin.

Osmanthuksen kukkia käytetään ruokiin ja esimerkiksi viinin valmistukseen. Toisin kuin monet tuoksuvat ja syötävät kukat, ne eivät ole kitkeriä maultaan, vaan makeita.

Kuva: Pixabay

Osmanthuksen kukat tuoksuvat kypsältä persikalta, (kuivatulta) aprikoosilta, hunajalta, luumulta ja jasmiinilta. Tuoksu on voimakas, mehukas, mutta silti kermainen ja pehmeä. Siinä on myös ripaus orvokkia. Jos tarkkaan tuoksuttelee, siitä voi löytää myös tupakkaa, kuivattuja hedelmiä ja patsulia. Osmanthus on yksi kalleimmista tuoksujen raaka-aineista.

Osmanthus toimii hyvin esimerkiksi nahkaisten tuoksujen parina, mutta sopii myös kukkaisten tuoksunuottien kanssa. Sen kanssa ydintuoksuina toimivat myös hyvin tee, puumaiset tuoksut, myski ja appelsiini.

Esimerkkejä parfyymeista, joissa osmanthus tuoksuu:

Narciso Rodriguez For Her

Dior Eau de Dolce Vita

Gucci Flora

Hermès Galop

Atelier Cologne Love Osmanthus

Louis Vuitton Mille Feux

Aqua di Parma Osmanthus

Michael Kors Michael Kors

Calvin Klein Escape

Givenchy L'interdit

Kenzo Jungle Le Tigre

Elizabeth Arden Sunflowers

Oscar de la Renta Volupte

Nina Ricci Deci Dela

Escada Sunny Frutti

Osmanthuksesta voi lukea lisää (suomeksi) täältä.

Kuivan ihon hoitoa

Taisin jo aiemmin mainitakin, että noiden hoitojen aikana/jälkeen on ihoni muuttunut aikamoisen kuivaksi. Silti se tuttuun tapaan alkaa kiillellä helposti meikin alla.

Clinique on sarja, jota olen oikeastaan käyttänyt jatkuvasti, vaikka aina silloin tällöin teenkin syrjähyppyjä  muihin brändeihin.

Kuten näkyy, pullot vetelevät jo viimeisiään. Isompi Moisture Surge Hydrating Supercharged Concentrate on tarkoitettu kasvoille ja kaulalle, ja pienempi Clinique Moisture Surge Eye 96-Hour Hydro Filler Concentrate nimensä mukaan silmänympäryksille.

Molemmat ovet vesipitoisia ja rasvattomia geelejä. Pidän myös pumppupulloista, joihin ne on pakattu.

"Virkistävän vesigeelin" (ilmaisu lainattu mainostekstistä), luvataan kosteuttavan kasvoja 72 tunnin ajan. Sitä mainostetaan myös antioksidanttipitoiseksi, mutta minä en näe mitään kovin maailmaa mullistavia antioksidantteja INCI-listassa. Tai, no onhan siinä mm. leväuutetta ja kofeiinia, jonka antioksidanttinen merkitys on hiukan kiisteltyä.

Muuten siinä on tuttuja kosteuttajia, kuten glyseriiniä, erilaisia sokeriyhdisteitä, ureaa ja hyaluronihappoa. 

Silmänympärysgeelissä on suurin piirtein samoja aineita höystettynä useammanlaisilla leväuutteilla, vihreällä teellä, niasiiniamidilla, kookosöljyllä (ahaa, tämä ei siis olekaan ihan täysin rasvaton, mutta rasvaisuus ei mitenkään tunnu), peptideillä ja kasvisuutteilla.

Loppujen lopuksi ainesosalistat eivät ole mitään maailmaa mullistavia, mutta kunhan geeli toimii, olen tyytyväinen. Kunnon voiteen kyllä tarvitsen tähän päälle yöksi.

Nämä tuotteet sopivat jokaiselle ihotyypille.

Omatekoiset kasvonaamiot

Tuli yhtäkkiä mieleen, että ennen harrastettiin omatekoisia kasvonaamioita. Siis silloin teininä. Suurimman suosion sai sellainen resepti, jossa sekoitettiin tuorehiivaa (!!!!), piimää ja sitruunamehua. Se muuten pelitti tosin hyvin, ja teki ihon todella pehmeäksi, eli oli hyvä valmistautuessa bileiltaan.

En kyllä tiedä, mitä tuo hiiva siinä teki, mutta kokonaisuus oli kuitenkin hyvä, ja tuota ohjetta käytettiin vuositolkulla. EDIT: Hiiva muuten tasapainottaa rasvaista ihoa.

Photo by Kimia Zarifi on Unsplash

Kyllähän me tiedämme, että esimerkiksi avokadosurvos auttaa kuivaa ihoa, ja jotkut vannovat tuoreen kurkun nimeen. Savi on myös hyödyllinen esimerkiksi epäpuhtaalle ja rasvaiselle iholle. Avokadosurvoksen voi korvata - yllätyksellisesti - majoneesilla, jossa on jo valmiiksi oljyä ja happamuutta antavaa happoa.

Hunaja on myös hyvä naamion aine. Se on miedosti antibakteerinen sisältämänsä propoliksen takia (propoliksella on paljon muitakin hyödyllisiä ominaisuuksia, lue täältä lisää). Hunajalla on myös matala pH--arvo, ja se osaltaan estää mikrobien kasvua. Lisättäessä hunajaan kosteutta, siihen muodostuu vetyperoksidia, jota ainakin ennen käytettiin haavojen puhdistamisessa. Lisäksi hunajassa on mm. flavonoideja, jotka tietty toimivat antioksidanttisesti.

Niinpä hunaja tulee kasvonaamioissa monia muita aineita, ja sitä voi esimerkiksi lisätä tuohin mainitsemaani hyviä rasvoja sisältävään avokadosurvokseen.

Samalla tavalla toimii hunaja-oliiviöljy-kauranaamio (kauranlesekin käy, ehkä vielä paremminkin kuin hiutaleet). Kaikkia näitä sekoitetaan yhtä paljon ja seos levitetään kasvoille. Plussana naamion poistossa tulee ihoa kuoriva hieronta, jos ensin siis hieroo naamiota ennen sen huuhtelemista.

Sitruuna ja kaikki hapot supistavat ihohuokosia. Iho on luonnostaan hieman hapan, joten miedot hapot naamiossa vain tukevat ihon terveyttä. Kokeilla voi vaikka naamiota, joka on tehty paksusta kreikkalaisesta tai turkkilaisesta jogurtista lirauksella sitruunamehua. Tämä kävisi hyvin naamioksi ennen bileiltaa.

Kuivalle iholle toimii hyvin naamio, jossa on 1:1 hunajaa ja omenaviinietikkaa (sitruunamehukin käy). Kombinaatio tasapainottaa ja kosteuttaa ihoa. Toinen vaihtoehto on kokeilla kookosöljy-hunaja-sitruunamehunaamiota, jossa ainesten suhde on sama.

Rasvaiselle ja epäpuhtaalle iholle voi kokeilla sinappinaamiota. Kyllä sellaisesta sinapista, jota saa siis tuubissa tai pulloissa. Sinapinsiemenet sisältävät rikkiä, joka miedosti kuorii ihoa ja on antibakteerinen. Sinappi sisältää myös ihoa pehmentävää öljyä.

Mahdollisuudet ovat rajattomat. Banaanimurskalla saa pehmeän ihon, raaka kananmunankeltuainen supistaa huokosia, keltuainen taas kosteuttaa jne.

Seuraavaksi kannattaakin kurkata ruokakaappiin, kun suunnittelee kasvojen ihonhoitoa naamion avulla. Ainoa haittapuoli näissä DIY-naamioissa on se, että ne eivät säilöntäaineettomina säily jääkaapissa pitkään.

Viikonloppu

Viime viikonloppu sattui olemaan vähän tapahtumarikkaampi - ainakin minulle, joka olen kököttänyt pandemian alusta lähtien pääsääntöisesti kotona.

Perjantaina oli Vanessan, 5 vee, synttärit. Olin jo hyvissä ajoin ostanut hänelle meikkipussukan, jossa oli kaksi kimaltavaa "kynsilakkaa" ja kolme huulikiiltoa + vedellä kiinnitettäviä tatskoja (kuvakaappaukset Kidzone). Hieno neiti on aina hieno neiti vaikka olisi vain 5 vee.

Soitin sitten miehelle, että toisi töistä tullessaan käärepaperia ja kortin. Minulla oli vielä töitä, kun hän tuli ja lätkäisi sen kortin läppärilleni ja sanoi, että "kirjoita sä". Työnsin kortin takaisin hänelle ja sanoin, että teen vielä töitä, älä häiritse. Saat myös paketoida lahjan.

Hän sai sitten kortin kirjoitettua ja minä laitoin nimeni alle. Katselin syrjäsilmällä paketoimista pöydän toisella puolella.

- sulla on se paperi väärinpäin

- [hölmistyneenä] eikös se näin päin tule? Vai käännänkö mä sen näin päin? [alkaa "käskystä" kääntää paperin suuntaa eikä paperia toisinpäin, siis ylösalaisin, kuten tarkoitin]

- no ei, jos sä ostan kuviollisen paperin, se kuviopuoli tulee tietenkin ulospäin, muutenhan siinä olisi voinut käyttää vaikka mitä valkoista puotipaperia

- [hämmentyneenä] ai jaa.... [paperi käännettiin viimeinkin ylösalaisin, eli kuviopuoli paketin päälle päin]

Jatkoin laskelmiani seuraten tapahtumia pöydän toiselta puolelta syrjäsilmällä. Paketista ei tullut kovin siistin näköistä ja herra alkoi teipata paketin päitä isoilla paloilla maalarinteippiä.

- siellä kaapissa on kirkastakin teippiä

- no mutta eikös tämä oo ihan hyvä?

- no on se nyt vähän ruma

- no kun tämän teipin saa avattua niin helposti

- [antakaamunkaikkikestää]

Luovutin. Kuka 5-vuotias miettii miten saa helpoimmin avattua lahjapaketin repimättä sitä? Kysyn vaan. Ei ainakaan tämä elohopeaneiti, joka on erittäin vilkkaan luonteensa perinyt Bangladeshistä adoptoidulta äidiltään (joka siis on miehen toinen adoptiotytär).

*****

Lauantai-illaksi olin varannut jo elokuulla kahden henget pöydän Kakolanmäelle (siis se entinen vankila-alue, vankilahan siirtyi jo aikapäivät sitten Turun Saramäkeen) perustetusta uudesta ravintolasta nimeltä Kakolan Ruusu. Elokuussa siksi, että sinne oli todella pitkä jono. Eikä ihme, sillä ravintola on ensimmäisen Michelin-tähtensä saaneen turkulaisen Kaskiksen keittiömestarin Erik Mansikan toinen ravintola.

Siellä on tietty à la carte -lista, ja sitten Isot ja Pienet Pidot, eli pöytään kannetaan mitä sattuu, tietty ruoka-aine -allergiat huomioiden. Otettiin Isot Pidot minun piikkiini, ja yksi isompi viinipaketti (meillä herra ei ole koskaan juonut mitään alkoholipitoista, eikä aikonut siis nytkään aloittaa).

Ruoka oli niin taivaallista, että ekojen ruokalajien saapumisen jälkeen unohdin koko kännykän olemassaolon.

Isot Pidot

Bageri Å:n tuoretta leipää + paahdettua voita ja yrttidippiä

Naudanliha-tataki, paahdettu heinäemulsio, sipulia ja yrttejä

Itsetehtyä piimäjuustoa ja savustettua kurpitsaa (siinä oli myös ohuita kesäkurpitsasuikaleita)

Perunarieskoja, majoja ja päälle raastettua vuohenjuustoa (lämmin)

Grillattua kukkakaalta ja miso-cashewpähkinäkastiketta (lämmin)

Vihersalaatteja Lindrothin puutarhasta, hunajajogurttidressing ja kurkkua

Kesäperunaa ja kevätsipulikastiketta (lämmin)

**

Ras el Hanout -karitsaa, kikhernepyree ja suolasitruunakastike

Ahvenanmaan kirjolohta, hollandaisekastiketta, katkarapuja ja kirjolohenmätiä

**

Mustikkaa, maitojäätelöä ja tuorejuustoa (tuorejuusto oli suklaista ja koko komeuden päällä oli hienosti napsahtavia, ohuenohuita valkosuklaalastuja)

No ei ainakaan nälkä jäänyt! Muistinkohan edes kaikki? Tuo tataki oli aivan ihanaa, seuraavaksi rankkaisin nuo savustetut kurpitsat.

Kalan päällä oli raastettua piparjuurta, mutta ei se, kuin mikään muukaan kävellyt minkään maun yli, eli voi sanoa, että koko hommassa oli "makujen sinfoniaa". Kalan kanssa tarjottava hollandaise oli muuten kylmää ja astian pohjalta olivat ne katkaravut.

Mitä tuosta nyt enää voisi sanoa? Olen ihan sanaton. En ihmettele, vaikka tällekin ravintolalle räpsähtäisi Michelin-tähti aikanaan. Maut olivat ihan omaa luokkaansa.

Erittäin vahva suositus (eikä ollut maksettu mainos).

PS: Surullisenkuuluisa funikulaarikin suvaitsi toimia, vaikka olikin taas vaihteeksi ollut aamulla rikki.

Kätevä putsaripuikko

Usein sitä miettii, mitä pakkaisi lennolle käsimatkatavaroihin. Nesteille kun ei ole kovin paljoa tilaa. Huulipuikkoja ja sensellaisia ei lasketa nesteiksi, kasvovoiteet kylläkin.

Löysin Skincitystä tällaisen firman oman merkin Pre-Cleansing Oil -puikon, ja kätevältähän tämä vaikuttaa. Ainakin se sulattaa meikin kuin meikin kasvoilta, ja sitähän tietty voi käyttää ihan kuin puhdistusöljyä, sillä se sulaa sellaiseksi kasvoilla.

Jollakin korealaisella brändillä on ollut samantapainen, ja surin, kun se loppui. Nyt en muista enää merkkiä, enkä sitä, mistä sen ostin.

Se korealainen puikko oli aika iso, kun taas tämä Skincityn puikko on vain 6,5 cm korkea. Riittoisaa kiinteää öljyä se on joka tapauksessa.

Tätä ihan samaa puikkoa ei teida enää Skincityltä saada, mutta myynnissä on vastaava syväpuhdistava puikko, sekä kahvinpurua hyödyntävä ihonkuorintapuikko. Niitä ei ole edes hinnalla pilattu.

Mm. Parfumdreams.fi myy myös vastaavanlaista G9 Skin - merkkistä öljypuhdistuspuikkoa (KLIKS, mainoslinkki, ei kaupallista yhteistyötä). Tästä on myös mustapäiden nitistämiseen tarkoitettu versio. Merkki on korealainen, mutta se minun aikaisempi puikkoni oli eri merkkinen. Tuo sama puikko löytyy myös CDON.fi'stä.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Fenty Beauty

Jospa tutkaillaan vaiheeksi ripsiväriä, jonka taannoin hankin Ruotsin Sephorasta. Seltähän toimitetaan nykyään Suomeenkin.

Fenty Beauty tuotteista muistaakseni on täällä ollut juttua aikaisemminkin. Olen ne hyviksi havainnut.Nyt sitten halusin kokeilla Fenty Beautyn Full Frontal - maskaraa, joka lupaa ripsiin volyymia, pituutta ja kaarevuutta. Siis jonkinlaista "lash lift" -efektiä.

Tuubi olikin aika isokokoinen, mustaa ja hopeaa väriltään. Harjassa ei ollut mitään kikkailua, se oli tuollainen varsin "tavallinen" pötkylä.

Tätä sai kyllä kerrostaa aika tavalla, sillä yhdellä sutaisulla ripset eivät vielä kovinkaan ihmeellisltä näyttäneet. Kerrostaessa sai kyllä käyttää raskaalla kädellä ripsiharjaa (tai -kampaa), sillä ripset liimautuivat yhteen ja niihin jäi epämiellyttäviä paakkuja.

Ripsien "nostosta" tai kaarevuuden lisäämisestä ei todellakaan ollut tietoakaan. Ripsien taivutuksen tuloksetkin hävisivät alta aikayksikön.

Plussan puolella voi sanoa, että väri ei karissut päivän aikana silmien alle, eikä myöskään tahrinut raskaita luomiani, niinkuin monet ripsivärit tekevät. Ripset jäivät myös pehmeiksi, eivätkä olleen tikkumaisen kovat, vaikka väriä lisäsi useamman kerroksen.

Summa summarum: En mitenkään kilju innosta, halvemmalla saa kyllä paljon parempiakin ripsivärejä. Tämä maksoi 280 SEK, eli noin 26 EUR Sephorassa.

Trussardi My Name (ja lisää puuterisista tuoksuista)

Jatketaanpa tällä puuteristen tuoksujen linjalla. Tutkiskelin asiaa hiukan lisää. Olisi mukavaa päästä tuoksuttelemaan iiriksen juurta, joka aitona on yksi kalleimmista parfyymien raaka-aineista.

Jossain sanottiin tuoksua myös mokkanahkaa muistuttavaksi, ja sitä se varmaan onkin. Samaa muistuttavat orvokki ja heliotrooppi. En muista koskaan tuoksutelleeni heliotrooppia, mahtaako sellaista Suomesta löytyäkään?

Halusin tietää, miksi puutereihin alettiin lisätä tuoksuja, ja vastaus olikin sitten varsin yksinkertainen. Marie Antoinetten aikana naisten kampaukset olivat jopa puolen metrin korkuisia, ja koska niiden teko vei tunteja aikaa ja vaati kaikenlaista irtolisäkettä, kuten hevosen jouhia, tyynyjä, irtonutturoita ja jopa (rauta)lankaa. Jokainen suortuva oli rasvattu ja puuteroitu ja koska kampaus oli niin suuritöinen, sitä pidettiin viikon. Viikon aikana haju alkoi tietysti olla aikamoinen ja kampaus alkoi houkutella hyönteisiä ja jopa jyrsijöitä, joten puuterin hajustaminen keksittiin pitämään näitä epätoivottuja vieraita loitolla. Ehkä se hiukan pitikin.

Puutereita toki käytettiin kasvoilla ennen tätäkin, mutta vasta peruukkien puuterointi kasvojen lisäksi räjäytti hajustetun puuterin käytön (lue täältä lisää).

Mutta asiaan. Kyselin kerran jossain keskustelupalstalla mikä olisi oikein puuterinen tuoksu. Monet suosittelivat Trussardin My Namea.

Uteliaana ihmisenä se piti heti hankkia, ja kylläpä se onkin puuterinen! Tosin siitä puuttuu se kuuluisa iiriksen juuri (orris).

Tästä tosiaan löytyykin varsin vahvana heliotrooppi ja orvokki. Sydäntuoksussa on myös myskiä, joka sekin yhdistetään puuteriseen ominaistuoksuun. Muut tuoksun tekijät ovatkin sitten heikompia, myöskin syreeni ja vanilja, jotka yleensä dominoivat tuoksua kuin tuoksua. Kallaa (arum lily) ei myöskään paljoa erota, vaikka se on siellä, kun oikein osaa hakea.

Kaikenkaikkiaan tämä on mielestäni mielenkiintoinen ja sametinpehmeä tuoksu, joka jää viipyilemään iholle pitkäksi aikaa.

Mikä tekee parfyymin tuoksusta "puuterisen"?

Tätä olen funtsinut pitkään. Kun nettiä selaa läpi, ei asia olekaan kovin yksioikoinen. Puuterinen tuoksu sekoitetaan usein vaniljaan, mitä se ei ole. Vanilja on herkullisempi tuoksuna. Puuterisuutta kuvaillaan myös (vauvan)talkin tuoksuksi, huulipunan ja yleensäkin vintage-kosmetiikan tuoksuksi.

Photo by Raphael Lovaski on Unsplash

En ole vieläkään tyytyväinen tähän selitykseen, enkä todellakaan lähde ostamaan talkkia tuoksutellakseni sitä. Itse liitän puuterisuuden suuresti pitämäni brändin, Guerlainin tuotteisiin. Selattuani näitä läpi Fragranticassa, en oikeastaan löytänyt mitään varsinaisesti mitään yhteistä nimittäjää, jota voisi kutsua puuterisuuden alkulähteeksi.

Lojuin sohvalla ja tuoksuttelin Trussardin My Namea ja Narciso Rodriguezin For Her tuoksuja, joita molempia sanotaan hyvin puuteriksiksi. Näilläkään ei ole oikeastaan mitään yhteistä nimittäjää, siis tuoksukomponettien suhteen.

Puuteriset tuoksut itse asiassa juontavat juurensa jo barokkiaikaan, jolloin ylhäisö puuteroi kasvonsa ja tupsutteli peruukkinsa valkoisiksi riisipuuterilla. Myöhemmin muoti jatkui, kun saatiin japanilaisilta geishoilta vaikutteita aikana, jolloin itämaisuudella oli suuri vaikutus sen aikaiseen rokokoomuotiin. 

Puuteriin alettiin lisätä mm. tuoksua antavaa iiristä, siis sen jauhettua juurta (orris root). Italialaissyntyisen, mutta sittemmin Ranskan kuninkaan kanssa naitetun Katariina de' Medicin uskotaan olleen tämän tuoksuvan puuterin luoja. Puuterissa oli tietysti myös vieno riisin tuoksu.

Puuterinen tuoksu siis yhdistetään lähinnä iiriksen juureen. Iiriksen kukkia ei sinällään käytetä tuoksuissa. Löysin muitakin kuvauksia: puuterin tuoksun kuvaillaan muistuttavan orvokkia, heliotrooppia ja myskiä. Puuterin tuoksu on kuitenkin kuiva ja hiukan puumainen ja leijuu kuitenkin ympärillä pehmeänä, kuten pehmein kashmir-vaate.

Parfyymeissä tuoksu ei oikein lyönyt läpi ennen 1900-lukua. 1920 Guerlain lanseerasi L'Heure Bleue -tuoksunsa, joka oli yksi ensimmäisistä, jossa yhdistyi iiris, myski, heliotrooppi, tonkapapu ja orvokki. Olen kirjoitellut tästäkin tuoksusta aiemmin täällä. Tonkapavun sanotaan olevan vaniljainen, mutta yhdistettynä kukkien kanssa se antaa tuoksuun puuterisen vivahteen.

Muita puuterisen tuoksun lähteitä voivat olla mm. mimosa, joka antaa vihreän, orvokkimaisen tuoksunuotin; cassie (akaasia), joka kuivuessaan tuottaa orvokkimaisen, hiukan mausteisenpuuterisn tuoksunuotin; heliotrooppi tekee tuoksusta puuterisen, mantelisen ja vaniljaisen. Kuitenkin puuterisuuden päätekijöitä ovat orvokki ja orrisjuuri. 

Puuterinen tuoksu ei ole kovinkaan pitkäikäinen, tai siis kestävä, vaan se häipyy helposti. Nykyään käytetään tietty synteettisiä tuoksuaineita, sillä kukkia tarvitaan todella paljon tuoksun komponenttien valmistamiseksi, ja tuoksut olisivat siis "aitoina" todella kalliita.

Minä olen suuri puuteristen tuoksujen ystävä, mutta makujahan on tietty monia, ja kaikkia ne eivät niinkään viehätä.

Luonnollista, suomalaista ja käsintehtyä kosmetiikkaa

Varsinkin nyt koronan jyllätessä on ollut aika ajatella pienempiä, kotimaisia yrityksiä ja sitä, kuinka niitä voisi itsekin tukea. 

Keväällä minulla oli iho hieman rikki, ja joku TYKSin hoitajista antoi vinkin pihkavoiteesta. Niin, sellaista saa apteekistakin, mutta selatessani nettiä huomasin suomalaisen pikkufirman myyvän mm.  käsintehtyjä pihkasalvapuikkoja. Kiinnostuin, ja huomasin myös, että sama firma myy muutakin, kuten tervapihkasalvaa ja huulirasvoja.

Yritys on nimeltään Luonnon Cosmetics Hollola (mainoslinkki, tuotteet kuitenkin ihan itse ostettuja ja maksettuja) ja sen toiminta perustuu luonnollisiin raaka-aineisiin, kosmetiikan aiheuttamien yliherkkyyksien huomioimiseen ja eläinkokeettomuuteen.

Ostin sitten vähän yhtä sun toista. Pihakasalvaa, tervapihkasalvaa ja sekä maustamatonta, että mintunmakuista huulirasvaa. Huomasin myös, että valikoimissa on tuotteita myös eläimille. Tässä luonnollisuus on hyvä juttu, koska esimerkiksi jokainen koiranomistaja tietää, että jos jotakin laittaa tassujen nirhaumiin, koira lipoo sen hyvin äkkiä pois, eikä täysin auta, vaikka tassun kuinka paketoisi. Kissat taitavat olla vielä tarkempia siitä, mitä tassuihin laittaa.

Antibakteerinen pihkasalva sisältää 20% kuusen pihkaa ja se tuoksuu ihanalle! Pihkasalvalla voidaan hoitaa mm. hyönteistan pistoja, auringonpolttamia, kuivia kantapäitä ja kynsivalleja.

Astetta jytympää on tervapihkasalva, jossa on myös 20% pihkaa ja sen lisäksi hautatervaa (tervahaudassa poltettua siis, mikä on mielenkiintoista). Se hoitaa bakteeritulehdusten lisäksi myös sieni-infektioita. Tämä muuten paransi sen minun rikkoutuneen ihonikin. Tässäkin salvassa on kiva ja luonnollinen tuoksu!

Huulirasvat ovat valmistettu sheavoista, mehiläisvahasta, kookos-, jojoba- ja auringonkukkaöljystä sekä soijattomasta E-vitamiinista. Makuaineina toimivat raakakaakao ja minttu. Näitä löytyy niin maustamatonta, suklaata, minttua kuin minttu-suklaata.

On muuten hyvä huulivoide.

Noiden pihkavoiteiden suhteen kannattaa muuten muistaa että saattaa olla, etteivät ne sovi hartsiyliherkille. En tosin tunne yhtäkään tällaista henkilöä itse.

Kannattaa siis edelleenkin suosia kotimaisia pikkuyrityksiä! Itse kaupasta sen verran, että ainakin minulla kesti hiukan aikaa keksiä, mistä noilta sivuilta pääsee tilaamaan, joten säästän teiltä tämän pohtimisen vaivan, ja laitan linkin tähän. Sehän on taas tietystikin mainoslinkki 😆.