Tätä olen funtsinut pitkään. Kun nettiä selaa läpi, ei asia olekaan kovin yksioikoinen. Puuterinen tuoksu sekoitetaan usein vaniljaan, mitä se ei ole. Vanilja on herkullisempi tuoksuna. Puuterisuutta kuvaillaan myös (vauvan)talkin tuoksuksi, huulipunan ja yleensäkin vintage-kosmetiikan tuoksuksi.
 |
| Photo by Raphael Lovaski on Unsplash |
En ole vieläkään tyytyväinen tähän selitykseen, enkä todellakaan lähde ostamaan talkkia tuoksutellakseni sitä. Itse liitän puuterisuuden suuresti pitämäni brändin, Guerlainin tuotteisiin. Selattuani näitä läpi Fragranticassa, en oikeastaan löytänyt mitään varsinaisesti mitään yhteistä nimittäjää, jota voisi kutsua puuterisuuden alkulähteeksi.
Lojuin sohvalla ja tuoksuttelin Trussardin My Namea ja Narciso Rodriguezin For Her tuoksuja, joita molempia sanotaan hyvin puuteriksiksi. Näilläkään ei ole oikeastaan mitään yhteistä nimittäjää, siis tuoksukomponettien suhteen.
Puuteriset tuoksut itse asiassa juontavat juurensa jo barokkiaikaan, jolloin ylhäisö puuteroi kasvonsa ja tupsutteli peruukkinsa valkoisiksi riisipuuterilla. Myöhemmin muoti jatkui, kun saatiin japanilaisilta geishoilta vaikutteita aikana, jolloin itämaisuudella oli suuri vaikutus sen aikaiseen rokokoomuotiin.
Puuteriin alettiin lisätä mm. tuoksua antavaa iiristä, siis sen jauhettua juurta (orris root). Italialaissyntyisen, mutta sittemmin Ranskan kuninkaan kanssa naitetun Katariina de' Medicin uskotaan olleen tämän tuoksuvan puuterin luoja. Puuterissa oli tietysti myös vieno riisin tuoksu.
Puuterinen tuoksu siis yhdistetään lähinnä iiriksen juureen. Iiriksen kukkia ei sinällään käytetä tuoksuissa. Löysin muitakin kuvauksia: puuterin tuoksun kuvaillaan muistuttavan orvokkia, heliotrooppia ja myskiä. Puuterin tuoksu on kuitenkin kuiva ja hiukan puumainen ja leijuu kuitenkin ympärillä pehmeänä, kuten pehmein kashmir-vaate.
Parfyymeissä tuoksu ei oikein lyönyt läpi ennen 1900-lukua. 1920 Guerlain lanseerasi L'Heure Bleue -tuoksunsa, joka oli yksi ensimmäisistä, jossa yhdistyi iiris, myski, heliotrooppi, tonkapapu ja orvokki. Olen kirjoitellut tästäkin tuoksusta aiemmin täällä. Tonkapavun sanotaan olevan vaniljainen, mutta yhdistettynä kukkien kanssa se antaa tuoksuun puuterisen vivahteen.
Muita puuterisen tuoksun lähteitä voivat olla mm. mimosa, joka antaa vihreän, orvokkimaisen tuoksunuotin; cassie (akaasia), joka kuivuessaan tuottaa orvokkimaisen, hiukan mausteisenpuuterisn tuoksunuotin; heliotrooppi tekee tuoksusta puuterisen, mantelisen ja vaniljaisen. Kuitenkin puuterisuuden päätekijöitä ovat orvokki ja orrisjuuri.
Puuterinen tuoksu ei ole kovinkaan pitkäikäinen, tai siis kestävä, vaan se häipyy helposti. Nykyään käytetään tietty synteettisiä tuoksuaineita, sillä kukkia tarvitaan todella paljon tuoksun komponenttien valmistamiseksi, ja tuoksut olisivat siis "aitoina" todella kalliita.
Minä olen suuri puuteristen tuoksujen ystävä, mutta makujahan on tietty monia, ja kaikkia ne eivät niinkään viehätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!