Makeutusaineista: Luo han guo ja stevia

iHerb myi steviaa, johon on sekoitettu luo han -nimisestä hedelmästä saatavaa makeutusainetta. Ilman muuta sitäkin piti kokeilla.

Stevia lienee jo tässä vaiheessa tuttu jokaiselle, mutta luo han, tästä piti ottaa selvää. Luo han, eli latinalaiselta nimeltään Siraitia Grosvenorii on monivuotinen köynnöskasvi, joka on peräisin Kiinasta ja Thaimaan pohjoisosista  - kurkkujen kanssa samaa sukua.

Nykyään sitä viljellään sen hedelmien takia. Hedelmistä saatava uute on n. 300 kertaa sokeria makeampaa, joten sitä käytetään vähäkalorisena luonnollisena makeutusaineena ja traditionaalisessa kiinalaisessa lääketieteessä (TCM) myös lihavuuden ja diabeteksen hoitoon.

Vielä raakoja hedelmiä.

Kasvin voi helposti sekoittaa mangosteeniin, sillä ne näyttävät aikalailla samalta värinsä ja kokonsa puolesta. Sisus tosin on aivan erinäköinen.

Kasvista käytetään myös nimea monk fruit tai lo han.

Hedelmän makeus on pääosin peräisin mogrosideista, jotka ovat triterpeeniglykosideja, joita on myös tutkittu syövän ehkäisemisessä. Muut makeat ainesosat ovat siamenosidejä ja neogromosidejä. Nämä aineet ovat hyviä antioksidantteja ja nykyisen käsityksen mukaan myös ainakin jossain määrin ehkäisevät syöpää ja sydän- ja verisuonitauteja. Viimeksimainittu johtunee siitä, että mongrosidit saattavat estää LDL-kolesterolin oksidaation verisuonissa.

Elimistö ei käsittele näitä aineita kuten hiilihydraatteja, eli ne eivät nosta insuliinitasoa eivätkä pilkkoudu energiaksi. Mongrosidit saattavat itse asiassa estää maltaasientsyymin toimintaa suolistossa ja siten ne estävät myös maltoosin pilkkoutumista glukoosiksi ja sen päätymistä verenkiertoon.

Mielenkiintoista...olin aluksi varma, että noissa hedelmissä olisi vain tavallista hedelmäsokeria, mutta tämähän kuulostaakin todella hyvältä. Tähän vielä voin lisätä, että maku ei ole hullumpi. Pientä sivumakua ehkä on, mutta ei haittaavasti - ainakaan tässä ostamassani pakkauksessa olevissa annospusseissa.

Luo han - samoin kuin stevia tällaisena pulverina - sekoittuu helposti nesteeseen ja kestää myös ruoanlaitossa kuumuutta, joten tätä voi käyttää siis oikeastaan liki mihin tahansa, mihin käyttäisit sokeriakin.

Sokerittomia suklaita testissä

S-kaupat myyvät Balance-merkkistä stevialla makeutettua suklaata, joka on aika hyvää. Ilman mitään omituisia sivumakuja. Ainoa valitettava puoli asiassa on se, että siinä on myös malitolia, joka laittaa mahan iloisesti sekaisin, ainakin jos sitä suklaata enemmän kuin puoli levyä kerrallaan vetelee. Ellei laita, niin on ihme. Suklaata on kolmea eri laatua: Pähkinäsuklaa, maitosuklaa ja tumma suklaa. Se tumma versio muuten muistuttaa hiukan Mignon-munien sisältöä maultaan.

Ei tietty löytynyt yhtään ehjää levyä, koska olen "ottanut muutaman palan" kaffeen kanssa tänään.

Sitten tämä "älä osta" -osasto! Cavalier-merkillä on ennenkin ollut sokerittomia suklaita saatavilla Suomessa. Nyt oli näemmä tullut markkinoille steviaa ja erytritolia sisältävä suklaarasia.

Herkullisen näköistä...

...mutta pahaa!

Erytritolin maku tuli liikaa läpi. Tosin tämä suklaa ei vienyt mahaa sekaisin ihan niin paljon kuin tuo Balance, mutta ei kuitenkaan ollut vaikuttamattakaan ruoansulatukseen.

Veguversio

Viimeisenä sitten täysin sokeriton vegaaniversio, joka ei sisällä oikeastaan suklaata ollenkaan, vaan carobia (johanneksenleipäpuun hedelmästä). Jos jollekin tämä maistuu, niin hyvä. Minulle ei. Ei tosin tarvitse hertsata mahaoireitakaan tätä syötyä.

Edit: Tänään löysin Minimanista tällaisia belgialaisia suklaita.

Matcha-teetä kyytipoikana ja antioksidantit on taas saatu talteen.

Valikoimassa oli neljää sorttia: Maitosuklaa, hasselpähkinä-, manteli- ja tumma suklaa. Kyllä belgosuklaa on aina aidon makuista, mutta näissäkin on sitten sitä maltitolia, eli maltillisesti näiden kanssa!

Stevia, erytritoli, sukraloosi ja aspartaami

Jo aikaisemmin olen maininnut, etta aspartaamia ei kannata kayttaa ruoanlaitossa (eika muutenkaan), silla sen lisaksi, ettei se ole kovin terveellista, se nostaa veren insuliinitasoa miltei samalla tavalla kuin sokeri. Tama merkitsee sita, etta verensokeri ei pysy tasaisena (tulee nalka) ja toisekseen sen kanssa syodyt energiapitoiset aineet tarttuvat helpommin kylkiin.

Steviaa saa nyt vuodenvaihteen jalkeen Suomestakin. Mina olen kayttanyt sita suhteellisen paljon jo vuosia, mutta joissain steviamerkeissa loytyy hiukan kitkeraa makua, ja toiset eivat taas jostain syysta sovelly leipomiseen. Esimerkiksi piimakakusta ei tule stevialla ihan maailman paras maultaan. Jostain syysta.

Erytritolissa on taasa hiukan samanlainen viilea sivumaku kuin ksylitolissa. Kannattaa miettia, mihin se sopii ennenkuin sita kayttaa. Leipomuksiin se paasaantoisesti ei kovin hyvin sovi, mutta voisin kuvitella silla hyvin makeutettavan esimerkiksi sen Minttusuklaapommi-smoothien, jonka ohjeen olen kirjannut tanne blogiin aiemmin. Mintun kanssa se varmaan on ihan hyvakin yhdistelma. Toinen puute erytritolissa on se, etta se ei sula kovin hyvin. Tassa tapauksessa kuitenkin hiukan auttaa se, etta siita on olemassa tomusokerimainenkin muoto.

Sukraloosi, jota Splendan nimella myydaan (ei saa Suomesta) ei ole ongelmatonta sekaan. Se ei imeydy ollenkaan ihmisen ruoansulatussysteemin lapi mennessaan, eika sita kuulemani mukaan kovin hyvin saa vesistoista puhdistettua pois jatevedenpuhdistamoissa. Kuitenkin se on mielestani paras aine leivontaan, ja muistuttaa eniten sokeria maultaan.

Toin sita nyt viimeksikin Lontoosta. Hinta Sainsburylla liikkuu £2.00 hiukan yli £3.00 per purkki, purkin koosta riippuen. Tuo pienempi purkki vastaa 750 g sokeria. Tilavuusmitoissa se on yksi yhteen sokerin kanssa, eli ala mittaa sita painon mukaan!

Pohjoismaista ainakin Norjasta saa Splendaa, eli jos siellapain liikkuu, kannattaa sita hankkia. Splendaa saa myos makeutusnappeina samanlaisissa pienissa muovirasioissa kuin muitakin makeutusaineita.

Kaksi makeutusainesuosikkia.

Jouluvalmisteluja

Nukuin myohaan, ja nyt ei sitten tietty vasyta. Mutta mitas siita. Lanttulaatikko on vielakin uunissa, ja on todella hyvan makuista!

Koiruus on ollut hiukan ihmeissaan tasta uudesta paikasta, mutta ei ole enaa niin hanakasti seuraamassa mm. vessaan (valilla oli ihan kuin koissu olisi pelannyt minun karkaavan saunanikkunasta). Hemoglobiiniarvo taitaa olla edelleenkin alhaalla, koska uuvahtanut olo iskee aina valilla, viimeksi ollessani koissun kanssa ulkona. Niin ja postimies toi www.lookfantasic.com 'ilta yllattavan joulupaketin (Dermalogican pussukka jossa kaikenlaisia naytteita). Kappas vaan, mika tuuri! Ponkaisin vaan sohvanpohjalta ylos liian nopeasti ja kerkesin jo tuupertuakin ennenkuin paasin ovelle saakka. Ei vammoja kuitenkaan, paani loin. Tuli vaan tasta mieleen, etta olisiko verenpainekin asettumassa aloilleen? Se olisikin ihana uutinen!

Maustekakun aion viela huomenna leipoa. Sita varten ostetun piiman (siis piimakakku kyseessa) olen ehtinyt jo miltei juoda, mutta putkahti mieleen, etta siihen voisi piiman lisaksi laittaa hiukan puolukkasurvosta. Raportoin huomenna, miten homman kanssa meni.

Btw, se karpistettu piimakakun ohje on taalla jossain (siis tassa blogissa). Makeutin sen aiemmin stevialla, mutta steviasta tulee valitettavasti juuri leivonnaisista hiukan kitkeria. Nyt ajattelin palata takaisin sukraloosiin (Splenda), jote onneksi onkin paketti jemmassa.

Valvoskelua

Minnekohan pain maailmaa sita kannattaisi muuttaa, kun alkaa nukuttaa jo ennen klo 21 illalla, ja sitten heraa pirteana kuin peipponen noin kolmelta yolla? Osin tuo heraaminen kylla johtuu tasta sarkevasta kurkustakin. Laitoin pari kuumaa teemukillista ja otin sarkylaakkeen. Sen jalkeen nukutti viime yonakin hyvin, joten ehkapa tanaan sama homma, kun ei ole kiirettakaan minnekaan. Kummallisen kauan tuo kurkku on kipeana, enka muuta syyta keksi kuin se mokoman intubaatioputki. Olihan se paikallaan niin kauan kuitenkin. Sitten tuo yksi laake viela kuivattaa suuta todella paljon.

Chai-kupponen.

Kavin eilen illalla hakemassa tavaroitani taas omasta asunnostani, ja ovi oli kuin olikin noottini jalkeen laitettu lukkoon. Piti hakea Splenda-paketti leivontaan ja merisuolapussi, mutta tietty toin sielta kolme kassillista kaikkea muuta, mutta se Splenda jai. Toivottavasti en ole laittanut sita auton katolle tai laskenut kasistani portaikkoon.

Stevia maistuu leivonnaisissa joskus kitkeralta, siksi kaytan ainakin osan joko Splendaa tai erythritolia.

Viela kolmas chai-mukillinen, ja sitten petiin. Se on Rooibos-pohjaista, joten se ei valvota. Ihana piparkakkumainen maku kruunaa kaiken.

Stevia ruoanlaitossa ja leivonnassa

Minulta kyseltiin taannoin, mita steviaa kaytan ruoanlaitossa ja leivonnassa. Perusstevia, joka on kaytossa, on Now Foodsin. Pieni purkki maksaa iHerbissa alle 6 taalaa. Olen valilla kayttanyt myos NuSteviaa, mutta kun naita kahta vertailee keskenaan, saa NuSteviaa hiukan isomman purkin palttiarallaa samalla hinnalla kuin tuo Now Foodsin purkki, mutta makeus on ihan eri, eli Now'n tuote on kiinteammassa muodossa, ja sita tarvitaan huomattavasti vahemman kuin tuota NuSteviaa.

Kuvassa molemmat. NuStevia, 98 g ja Now 28 g per purkki. Yhta riittoisia.

Kumpikin on puhdasta steviaa, josta kannattaa olla tarkkana, silla usein noihin stevioihin on sekoitettu esim. erythritolia tai maltodekstriinia.

Jos sitten haluan esimerkiksi vaniljan makua kaakaooni, tai muuten tarvitsen sita leivonnassa esimerkiksi, kaytan naita:

Tamakin on Now'n tuote ja katevissa annospusseissa, ettei sita koskaan hurahda kerralla liikaa.

Nestemaista Sweet Leaf'in steviaa.

Naita kolmea on minulla aina kaapissani. Sweet Leafin maustettuja stevioita on useampia, mutta nuo ovat ne eniten kaytetyt. Jotkut nestemaiset steviat ovat varsin mauttomia, ja niita saa todella kayttaa paljon, etta saa halutun maun ja makeuden, mutta naista pulloista riittaa ihan pienikin maara. Lisaksi ne ovat katevissa pipettipulloissa.

Seuraava kysymys lienee, etta mihin tuota toffeenmakuista voi kayttaa? Kokeilepa vaikka kaakaoon, tai syo puolukkasurvosta tai tuoreita marjoja kermavaahdolla, jonka olet maustanut silla. Mina maustan silla myos luonnonjogurttini. Tassa on vain mielikuvitus rajana!

13. päivä ja perjantai

Eilen olin ystävättäreni kanssa miltei koko päivän kylpylässä. Ensin punttisalille "leukapieliä vetreyttämään" (siis "juoruilemaan") lämpimään porealtaaseen, jonka jälkeen vesijuoksua ja vapaamuotoista kelluntaa mieli rentona. Sauna, kuppi kahvia ja kotiin.

Koko illan jomotti tuota loukkaantunutta olkapäätä, vaikken varsinaisesti käsivarsia punttisalillakaan treenannut, ne muutamat uintiliikkeet näköjään olivat liikaa. Seuraavan kerran olen varovaisempi. Meillä on molemmille viiden käyntikerran kortti sinne, ja koska nytkin olimme likipitäen ainoat asiakkaat siellä puolenpäivän jälkeen, menemme varmaan sinne vielä näiden viiden kerrankin jälkeen.

Eilen tuli TV:stä ohjelma, jossa käsiteltiin ruokien terveysväittämiä. Niitähän löytyi, mm. joissain jogurteissa oli teksti "auttaa terveenä pysymisessä" tjsp. Aikamoinen väittämä, varsinkin kun oletettavasti ko. tuote on sokerilla kyllästetty. Jutun paras osa käsitteli ns. rypsipossua, jossa on ruokinnan ansiosta 15% enemmän pehmeää rasvaa. Rypsiä käytetään ruokinnassa soijan asemesta. Kuitenkin ko. firman tuotteissa saattoi olla kokonaisuudessaan enemmän rasvaa, kuin vastaavissa muitten valmistajien tuotteissa. Uskomatonta kuluttajien vedätystä, niinkuin sillä 15%:lla olisi mitään todellista merkitystä.

Miten myöskään voidaan todistaa väitteet siitä, että jogurtti säilyttää terveyden? Maitohappobakteerien kyllä tiedetään olevan suolistolle hyviä, mutta mikä määrä niistä selviää happaman mahalaukun ohi suolistoon? Mahalaukun happojenhan on tarkoitus eliminoida bakteerit. Olettaen, että osa kuitenkin selviää, mitä tekee sokeri elimistölle? Ei ainakaan hyvää.

Päivän päätteeksi leivoin mustikkapiirakkaa, koska olin välttänyt kiusauksen syödä sellaista päivemmällä kahvilassa. Hiivataikina gluteenijauhoista, kookosjauhoista ja pellavansiemenjauhoista onnistui oivallisesti, ja päälle tuli paksu kerros mustikkasurvosta, joka sakeutettiin omenakuidulla (pektiini). Makeutus oli steviasta, tietenkin.

Tältä se näytti ja hyvältä maistui vaniljaisella stevialla maustetun kermavaahdon kera.

Steviasta

Minä olen ollut menneisyydessä light-limppariaddikti. Varsinkin kesäisin sitä piti saada, ja vielä nytkin tulee vesi kielelle kun ajattelen joitain keinomakeutettuja juomia, etenkin Cokista jääpaloilla ja sitruunanviipaleilla, ja Fantaa tai Jaffaa.

Sitten luin muutamia totuuksia aspartaamista, ja sillä makeutettujen juomien ja muiden tuotteiden käyttö jäi sen tien. Ehkä satunnaisesti sorrun, en muuta.

Jos makeaa pitää saada, se makeus tulee steviasta. Vielä parisen vuotta sitten en tiennyt koko aineesta mitään, mutta onneksi on internet, ja keskustelupalstat, joista saa tietoa.

Stevia on asterien sukuun kuuluva kasvi, jonka lehdistä saadaan todella makeaa aineta. Lehdet sinällään kuivattuina ovat hiukan kitkeriä, mutta kun sen jalsotaa valkeaksi jauheeksi, kitkeryys poistuu.

EU:ssa ei steviaa saa markkinoida elintarvikkeena eikä makeutukseen muutakuin Ranskassa. Suomessa luontaistuotekaupat myyvät steviaa "ihonhoitoon". Yhdysvalloissa se on hyväksytty elintarvikelisäaineena (käsittääkseni sitä ei saa kutsua makeutusaineeksi, mikä kuulostaa idioottimaiselta), ja sieltä sitä tilaankin iHerbin kautta.

Steviassa ei ole kaloreja, eikä se nosta verensokeria. Sitä suositellaankin etenkin kakkostyypin diabeetikoille. Joidenkin tutkimusten mukaan sillä on suotuisa vaikutus myös liikalihavuuteen ja verenpaineeseen (nämä toki linkkaantuvat verensokeriin ja insuliiniin). Stevia myös lisää glukoositoleranssia. Joidenkin tutkimusten mukaan se stimuloi insuliiniherkkyyttä ja normalisoi veren glukoosipitoisuuksia, joten esimerkiksi makeanhimo ja näläntunne tasapainottuvat. Verensokerin tasapainottumisella on monta muutakin hyötyä, mm. lapsilla se saattaa tasata ADHD-oireita. Mikä kuitenkin parasta: Niillä, joilla ei ole ongelmia glukoosiaineenvaihdunnassa, se ei kuitenkaan laske verensokeria liian alhaiselle tasolle.

Stevia-kasvi on kotoisin Paraguaysta. Niin siellä kuin monissa muissakin Etelä-Amerikan maissa sitä on käytetty makeutusaineena jo satoja vuosia. Nykyään se on noissa maissa myös virallisesti tunnustettu hoitomuoto molempiin diabetestyyppeihin, ja sitä saa esimerkiksi kapseleina siihen tarkoitukseen.

Odottelemme mielenkiinnolla, milloin muu maailma seuraa esimerkkiä.

Lauantai ja aurinkoinen viikonloppu

Sää alkaa näyttää kesäisemmältä, ja onhan se jo aikakin. Olin illalla syönyt pussillisen durian- ja jackfruitlastuja, joissa kaiketi oli hiilihydraatteja sen verran, että aamulla oli kiljuva nälkä. Durianista sen verran, että se on iso ja rumannäköinen hedelmä, joka haisee pahemmalta kuin siivoamaton puuvessanalunen helteellä, mutta maku on herkullinen. Nämä lastut eivät tuoksahtaneet, mutta valitettavasti suussa maistui lievä tallinmaku jälkeenpäin.

Durianin voimakkaasta hajusta kertoo sekin, että kaukoidässä näkee usein hotellien ulko-ovissa kyltin, jossa kielletään ko. hedelmän tuonti tiloihin. Muistan myös kerran, kun olin Sri Lankalla, ja lähdin ruotsalaisen ystäväni ja erään siellä asuvan ruotsalais-sikäläisen pariskunnan kanssa Kandyyn, ja takaisintulomatkalla noteerasin ääneen, että tienvarsitorilla myytin durianeja. Ei olisi pitänyt tehdä sitä, sillä ruotsalainen ystäväni ei ollut ikinä sellaista maistanut, ja vaati kuskia pysähtymään ostaakseen yhden. Lienee tarpeetonta sanoa, että siinä helteessä loppumatka oli tukala sen löyhkän takia. Lopujen lopuksi löyhkän lähde oli umpioitu moneen muovikassiin ja laitettu kameralaukkuun, joka roikkui ikkunasta ulkona ja auton ikkuna oli kiinni. Ja silti se HAISI! Ruotsalainen ystäväni kertoi jälkeenpäin, että hän oli niin iloinen ostoksestaan, että jos olisimme vaatineet häntä heittämään hedelmän pois, olisi hän itsekin jättäytynyt kyydistä.

Mutta asiaan, eli tähän päivään. Olin ostanut lämminsavupekonia lihaliikkeestä ja laitoin kunnon low carb -aamiaisen, eli pekonia ja munakokkelia.

Oli oikein herkullista, haenpa sieltä pekonini toistekin, maussa oli todella iso ero noihin markettien vakuumipakattuihin verrattuna. Seurana tälle pannulliselle oli tietty kuppi hyvää Earl Greytä.

Tästä tuleekin mieleeni, että vaikka muuten välttelen makeaa, käytän kuitenkin teessä ja kaakaossa makeutuksena steviaa, joka on aito luonnontuote. Valitettavasti sitä ei EU:ssa saa myydä elintarvikkeena (josta syystä sitä markkinoidaan ihonhoitoon  - en ole kokeillut), mutta sitäkin tilaan iHerbistä. Menee täysin sokerin asemesta, mutta annostelu täytyy tehdä ennemminkin lusikan varsipäällä kuin teelusikalla, niin makeaa se on. Sanotaan se myös vaikuttavan suotuisasti verensokeritasapainoon, joten sitä suuremmalla syyllä suosin sitä, vaikkei toistaiseksi verensokeriarvoissani mitään häikkää ole ollutkaan. Kuitenkin diabetes on sukurasite.