Uudenvuoden aatto

Olipa kerran pieni koira, joka ensimmäistä kertaa näki päivänvalon arabialaisen taivaan alla, siellä missä kuunsirppi näyttää veneeltä. Pieni koira sai kai verenperintönä emoltaan muistot Kuwaitin invaasiosta, koska pikkuraukka pelkäsi koko ikänsä kaikenlaista paukuttelua.

Kaikenlaiset ilotulitukset olivat aina suuri kauhun paikka, jolloin koiruli pakeni aina omaan paniikkihuoneeseensa (kylppäri, joka oli asunnon keskellä) tutisemaan pelosta, ja minä yritin laskelmoida ulkoiluttamisen siten, että kävimme ulkona ennen klo 18, jonka jälkeen sai luvallisesti paukutella ilotulitusraketteja. Seuraava ulkoilu oli sitten yleensä aamuyöstä klo 4.30-6 välillä  - toivoin aina sydämestäni, ettei kukaan typerys olisi silloin enää pamauttanut mitään raketteja. Hyvin usein kuitenkin joku hölmö sen teki aattona ennen klo 18 ja aamuyöstä.

Pääsin itse sitten vasta uudenvuodenpäivänä nukkumaan kun koiruli oli ulkoilutettu ja saatu rauhoittumaan.

Kirjoitan tämän siksi, että ihmisten pitäisi yrittää paukutella ne rakettinsa silloin, kun niiden aika on, eikä rasittaa ketään (ei ihmisiä, eikä eläimiä) räiskimällä niitä luvattomalla ajalla tai enää vuoden vaihtumisen jälkeen.

Samalla myös mietin, miten itse kuluttaisin uudenvuoden vaihteen, nyt kun ei koirua enää ole seurana. Ulkona sataa ja on liukasta. Liukastuin ja lensin jo kerran kumoon tänään kun astuin ulko-ovesta ulos (ja nyt paketissa oleva käsi hiukan turvoksissa). Eli ei tee mieli lähteä minnekään. Mielelläni olisin kyllä taas ollut koiruutta rapsuttelemassa ja rauhoittelemassa vuodenvaihteenyön. Nyt se ajatus ahdistaa.

Hyvää Uutta Vuotta 2013, olkoon se vieläkin parempi kuin edellinen oli!

Nettikaupoista + kuluttaja-asiaa

Vaikkakin hankin nämä saapikkaat, on aikeissa hankkia vielä toinen pari ns. käyttökenkiä. Viime talven olen kulkenut milloin missäkin vanhoissa kengänruppanoissa, mutta oikeasti nyt pitää ostaa sellaiset, joilla ei liukastele, koska jos nyt kaadun tämän leikatun käteni kanssa, niin ei tule kyllä mistään mitään.

Pakkasella ja hangessa hyvät, mutta ajattelin jotakin loskakeleilläkin käytettävää. Nämä saapikkaat ovat Marks & Sparksin mallistoa.

Löysin sitten nelly.com'ista Stockholm Design Groupin edulliset nilkkurit. Olivat alennuksessa ja oikeastaan juuri tuontapaisia hain. Toimitus oli todella nopea.

Oli myös hyvä, että kyseinen putiikki myy Fudgen hiustuotteita, sillä Membrane Gas on tosihyvä aine varsinkin jos äkkiä pitää saada tukkansa säällisen näköiseksi ja kuosiin.

Hain paketin postista, se tuli tosiaankin parissa päivässä. Ihmettelin hiukan paketin pienuutta, mutta kotona selvisi syy: nilkkurien ohesta pakettiin oli laitettu merkilliset kiiltonahkaballerinat (vaikka laskunkin mukaan paketissa olisi pitänyt olla ne nilkkurit). Palautuskuvio on himputin monimutkainen ja he eivät vaihda tuotteita, joten minun olisi siis pitänyt tilata ne nilkkurit uudelleen. Tein työtä käskettyä, mutta edullisen hinnan takia ei ollut minun kokoani enää jäljellä, GRRR.

Löysin yhdet toiset hiukan samanlaiset, mutta kun yhtenä yönä sitten surffailin muissakin nettikaupoissa, sain samat kengät monta kymppiä halvemmalla, eli hintojen vertailu siis kannattaa!

Tuon Membrane Gasinkin saisi edullisemmin ulkomalta, jos löytää sellaisen myyjän, joka toimittaa ponnekaasupulloja postitse. Brittikaupoista siis on turha edes yrittää tilata.

Sitten lisää kuluttaja-asiaa: Nyt kun ALVit joiltain osin nousevat, voi sen pohjalta esim. irtisanoa kännykkäsopimuksensa, kertoi minulle erään operaattorin kauppias, joka sattui viikolla soittamaan. No...minulla ei ole määräaikaista sopimusta muutakuin nettitikun kanssa, ja sekin sopimus raukeaa keväällä. Saunalahden touhuista nipotin täällä eräässä postauksessani, ja jotkin seikat, kuten monen laskun lähettely per kuukausi (netti, puhelut) ja se, että vaikka hinta olisi kiinteä (netti), niin joka kuukausi viitenumero vaihtuu ja ai että siellä mennään sekaisin, jos olen ohjelmoinut maksut muutamaksi tulevaksi kuukaudeksi. Sitäpaitsi Saunalahden nettitikku ei tue Maccia.

Päätin siis vaihtaa operaattoria. Jos puhelinlaskuni ovat nyt olleet hiukan yli 30 e per kuukausi, nyt tulen maksamaan vuoden verran kiinteää, hiukan vajaata 15 euroa. Katsotaan, miten homma menee.

Sitten sähkölamppuihin, joista kirjoittelin täällä aiemmin. Se on todella raivostuttavaa, miten nopeasti nuo uudet "energiansäästölamput" menevät rikki vanhoihin lamppuihin verrattuna. Vanhoja lamppuja olen hamstrannut, MUTTA tässä uutinen teille, jotka ette ole: vanhoja lamppuja saa rautakaupoista ym. teollisuuslampun nimellä. Vaikka ne uudet energiansäästölamput säästäisivätkin energiaa, niin vanhoista lampuista tulee roskina riesaa pitkän ajan kuluessa.

Enkä usko kenenkään rikastuneen vaihdettuaan noihin säästölamppuihin, eli ero on käytännössä kaiketi todella pieni. Energiaa voi säästää monella muulla tavalla tehokkaammin.

Sitten edelleen asiaa. Olette varmaankin huomanneet, että ylläolevat linnut ovat hiljalleen hiipineet niin kahvipakettien, kosmetiikkapurkkien ym. kylkiin. En ole edes viitsinyt katsoa, mitä tällaisesta co-brandayslisästä joutuu kuluttaja maksamaan. Itse tuote ei poikkea ns. normaalista, eikä ole mitään sen kummempaa, kuin mitä on aiemminkin myyty. Katsokaapa vaikka tuotteiden ainesosalistoja. Kahvi on kahvia, vaikka nuo linnut keikkuisivatkin pussin kyljessä, ja vartalovoide tai suihkugeeli on samaa, mitä ko. valmistaja on aiemminkin myynyt.

Tästä tulevat mieleen seuraavaksi BB-voiteet. Vilkaiskaapa isojen merkkikosmetiikkatalojen tuotteiden INCI-listoja, ja verratkaa niitä samojen valmistajien vanhoihin päivävoiteisiin. Niin, ne voiteet eivät ole BB-voidetta nähneetkään (siksi kai kutsumanimi on paremminkin Beauty Balm, kuin alkuperäinen Beblesh tai Blemish Balm). Ja juksaamisesta maksaa taas kuluttaja. Valmistaja taas selviää uudelleenbrandayksellä edullisesti, koska uuden tuotantolinjan perustaminen on kallista.

Kätevää, eikö totta? Yritetään me sentään olla kuluttajina viisaita.

Kädettömän kokkailuja - kuningattaren leipävanukas

Päivä on mennyt koirulia ikävöidessä ja siivoamisyrityksessä, josta ei edelleenkään tule mitään tulosta niin kauan kuin yksikätisenä huseeraan. Pari viikkoa vielä tätä lastaa olisi pidettävä  - mutta peukalo ei vielä senkään jälkeen ole ihan kunnossa. Menee vielä ainakin pari kuukautta.

Kun olin saanut vasempaan käteeni muutaman haavan pilkkoessani terävällä keittiöveitsellä muutamia pahvilaatikoita kartonkikeräykseen ja saanut rusikoitua metallisen teepurkin merkillisen kourun malliseksi yrittäessäni sitä auki, luovutin ja aloin miettiä, mitä tekisin kuivahtaneesta pullapitkonpalasesta ja puolesta paketillisesta kuivahtaneita minidonitseja. Jees, pullavanukasta! Tässä hiukan erilainen ohje, kuin mihin yleensä ollaan totuttu. Marengin tosin jätin vatkaamatta, sillä siitä(kään) ei yksikätinen selviä. Nätti ja erittäin hyvänmakuinen siitä tuli!

Hyvää vaniljakastikkeen kanssa! Tähän tuli marengin asemesta päälle paahdettuja minidonitsin puolikkaita.

Kuningattaren leipävanukas

7 dl kermamaitoa
4-5 rkl voita
6 isoa viipaletta valkoista leipää (ranskanleipä hyvä, pullakin käy), josta on kova kuori poistettu
2 rkl raastettua sitruunan kuoren keltaista osaa
4 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria
4 munaa, valkuaiset ja keltuaiset tarkkaan eroiteltuna
n. 1 1/2 dl kuningatarhilloa (oikeastaan mikä tahansa hillo käy)
voita vuoan voiteluun

Kuumenna uuni n. 180-asteeseen. Voitele n. pari litraa vetävä laakeahko uunivuoka voilla (vuoan on hyvä olla syvempi kuin ns. piirakkavuoka, esim. lasagnevuoka on hyvä).

Kuivalle leivälle ja pullalle koittaa pienin konstein uusi elämä.

Laita maito ja voi paksupohjaiseen kattilaan ja kuumenna se liki kiehumispisteeseen (älä anna kiehua eikä palaa pohjaan). Ota kattila hellalta ja lisää sinne leivänpalat, sitruunankuori 2 rkl sokeria ja 1 tl vaniljasokeria. Anna seoksen levätä 15-20 minuuttia ja vatkaa se sen jälkeen tasaiseksi lisäten kananmunankeltuaiset sekaan.

Kaada seos vuokaan ja paista uunin keskiosassa n. 25 min tai kunnes seos vuoassa on hyytynyt.

Silläaikaa vatkaa valkuaiset puhtaassa kulhossa kovaksi vaahdoksi. Kääntele loppu sokeri ja vaniljasokeri sekaan.

Ota vuoka uunista, levitä päälle hillo ja kuorruta koko komeus valkuaisvaahdolla aina vuoan reunoihin saakka. Laita vuoka takaisin uuniin n. 10 minuutiksi tai kunnes marengin huiput ovat ruskettuneet kullanvärisiksi.

Höyryävän kuumaa...

Joulun rippeitä

Niin se sitten meni tämäkin joulu  - ensimmäinen joulu ilman virallista Joulukoiraa. Eipä ole ollut paljoa muutakaan jouluun viittaavaa, paitsi nyt tietty suklaita yms.

Jouluaattona syötiin dim sumia, eli todella epäortodoksiset eväät, mutta kädettömänä ei paljoa kokkailla. Juuri jouluksi meni myös keittiöstä, uunista, liesituulettimesta ja eteisestä lamppu, joten  äsken kokkailin tattaripuuroa pilkkopimeässä. Ihan tuli syötävää kuitenkin, suolan lisäys arvelutti eniten.

Köykäistä mutta täyttävää.

Jos joku eksyy joskus San Franciscoon, kannattaa käydä syömässä dim sumia Dol Ho -nimisessä paikassa Chinatownissa (808 Pacific Avenue). Todennäköisesti olet ainoa turisti, kukaan ei puhu englantia eikä ruokalistaa ole, bongaat sitten vain kiertävästä kärrystä höyryäviä herkkukoreja pöytään, pannullinen vihreää teetä tuodaan automaattisesti. Kahdelta näkäiseltä ahmatilta oli lasku kerran $7.60. Epäilin, että siitä on jäänyt vähintäänkin ykkönen edestä pois, mutta ei, se todellakin oli noin edullista.

Aattona dim sumit huuhtaistiin alas punaviinillä ja jälkkärinä oli prinsessakakkua, Prinsessan muistolle. Vieläkin on niin vaikeaa uskoa, että rakas koiruli on poissa.

Tuhottuja herkkuja. Onko pihlajanmarjakarkeista tullut mauttomampia kuin ennen?

Nyt kun jouluruoista alkaa olla rippeitä jäljellä, voin paljastaa, että metsäsienisalaatista tulee muuten aika passeli kastike vaikkapa kalapihveille. Lipeäkalaakin voi kokeilla, minun pöydässäni sitä ei koskaan ole, siis en osaa sanoa, miten sen kanssa natsaa.

Sinne vaan mikroon sienisalaatti. Punajuurisalaatti tarjottiinkin sitten kylmänä lisukkeena.

Olut- ja punaviinidieetti

Turun Sanomissa oli hauska juttu olutdieetistä. Saksalaiselle Jens Bujarille oli kertynyt hiukan liikaa vararengasta vyötärölle, joten hän päätti laihduttaa, mutta ei halunnut luopua oluesta. Niinpä hän kehitti olutdieetin ja pudotti sen avulla 15 kiloa joutumatta kertaakaan kieltäytymään tuopposesta. Hän perehtyi asiaan sen verran, että julkaisi jopa kirjan aiheesta.

Laihdutusjuomaa, olkaa hyvä!

Kuulostaa hiukan samalta kuin 70-luvulla muodissa ollut kananmuna-valkoviinidieetti. Minä olin liian nuori silloin sitä kokeilemaan (eikä ollut tarvettakaan), mutta se mielikuva minulle jäi, että pikku hönöissä syömättömyyskin kaiketi tuntui helpolta.

Olen jo aiemmin tutustunut punaviinidieettiin (hankkikaapa kardiologi Roger Corderin kirjoittama kirja "The Red Wine Diet", lukekaa se ja hämmästykää), jota mm. sydänlääkärit Briteissä suosittelevat potilailleen, joilla on korkea kolesteroli ja plakkeja verisuonissa. Dieettiin kuuluu lasillinen punaviiniä per päivä, ja viinin pitää olla mielellään tehty korkealla vuoristossa kasvaneista rypäleistä, jotka ovat pieniä ja täynnä siemeniä (esim. chileläinen Malbec).

Milloinkohan suomalaiset sisätautilääkärit alkavat suositella tätä? Mitä tulee kolesteroliin, tämän artikkelin mukaan hyödyt eivät liity yksinomaan punaviiniin, vaan yleensäkin alkoholiin, joka lisää hyvää kolesterolia (HDL).

Nyttemmin punaviiniä on tutkittu myös laihdutusta silmällä pitäen. Mielenkiintoista on, että joidenkin tutkimusten mukaan punaviini jopa estää lihomista. Jos siis puhutaan punaviinistä, hyödyt liittyvät punaviinin antioksidanttien tuottamaan suoliston bakteereihin liittyvään hyötyyn.

Suolistossa kasvaa niin "hyviä" kuin "pahojakin" bakteereja. Jos hyvät bakteerit vähenevät tai pahat bakteerit lisääntyvät, se voidaan linkittää tyyppi 2:n diabetekseen, lihavuuteen ja suolistotulehdukseen (inflammatory bowel disease, IBD), joka on kasvava ongelma ja varsin ikävä vaiva.

Nyt on todettu punaviinin lisäävän hyviä bakteereja suolessa, sen lisäksi että se vaikuttaa suotuisasti veren rasva-arvoihin. hyvät bakteerit edesauttavat metaboliaa, joka potentiaalisesti auttaa myös rasvan palamisessa.

Punaviinistä on myös löydetty piceatannoli-nimistä yhdistettä, joka auttaa kontrolloimaan lihomista viivästyttämällä nuorten rasvasolujen kypsymistä ja estämällä niiden muuttumista kypsiksi rasvasoluiksi, joita on vaikeampi karistaa kehostaan. Tämä tapahtuu estämällä insuliinia aktivoimasta rasvasoluja kypsyttäviä geenejä.

Koostumukseltaa piceatannoli muistuttaa punaviinistä myös löytyvää resveratrolia, joka vaikuttaa veren rasva-arvoihin. Resveratrolia löytyy myös esim. mustikoista ja passionhedelmistä, mutta artikkelissa ei kerrota, onko näissä myös piceatannolia.

Juokaamme siis punaviinimme tästedes ja tämän tiedon valossa ihan hyvällä omallatunnolla.

Terveysjuomaa tämäkin  - kohtuudella käytettynä!

Joulunalusviikon tunnelmia

Havahduin vasta siihen, että ensi viikollahan se joulu jo onkin. Ihan niinkuin pala aivoistani olisi jäänyt viime perjantaina sinne eläinlääkärille Serun mukana. Nämä pari viimeistä viikkoa, jolloin Serun kunto vain huononi ja huononi, ovat kietoutuneet yhteen sumppuun minun mielessäni. Takkuun, josta ei löydä päätä eikä häntää.

Huomasin tämän kun kävin ystäväni kanssa kahvilla päivällä. Selitin jotakin juttua, ja huomasin itsekin, että se oli todella inkoherenttia tekstiä. Ajantaju viime viikkoina tapahtuneista asioista heitti täysin häränpyllyä ja puolessa välissä jo unohdin, mitä olin aikonut kertoa (muistin kyllä kotona). Ihan kuin sumussa. Loppuhuipennukseksi näin ikkunasta ohikulkevia koiranulkoiluttajia ja tulin loppujen lopuksi kotiin ripsivärit poskilla ja kyynelehtien.

Oli pakko kuitenkin lähteä vielä ihmisten ilmoille sulattamaan autoa jossain parkkihallissa. Kökötin sitten yksikseni läheisessä kahvilassa lukien iltapäivälehtiä kahvikupin ääressä kyyneleitä pyyhkien. Kukaan ei kai (onneksi) huomannut sitä.

Nyt ollaan jo puolimatkassa tämän käsilastan kanssa! Olen syönyt kaikenlaista "sormiruokaa", koska oikealla kädellä ei veistä pidellä. Samaten sopat ym. juokseva menee vasemmalla kädellä käytetystä lusikasta paljolti muuallekin kuin suuhun. Nyt alkaa jo tulla kekseliäisyydenpuutetta ruokalajeista. Puuroa, nakkeja, kinkkua, lanttulaatikkoakin tein, salaattien pitää olla tukevasti haarukkaan tartuttavissa, tai sitten majoneesilla sidottuja, kuten punajuuri-piparjuurisalaatti. Nyt kokeilen kalapullia ja sienisalaattia. Viimeisen joulukinkun palasen söin aiemmin tänään jo liki yökkäyksien kera vahvassa sinapissa uitettuna (siis kinkunsiivu ui, en minä) ja koska kahvilassa söin yhden joulutortun, ovat siis jouluevääni siinä. Ehkäpä elän joulunpyhät viherpirtelöillä?

Makeaa kyllä menisi. Ja kahvia.

Lasiin koottu tiramisukakku valmistuu helposti.

Ehkä tämä tästä. Ajan kanssa.

Tässä vielä pikaohje tuon lasiin kootun tiramisun tekoon:

Tarvitset paketin savoiardikeksejä (lady fingers, joskus kissankielikekseiksikin sanotaan), vahvaa kahvia, mascarponejuustoa (maustamaton Philadelphia tms. käy), kermaa, amarettolikööriä, tummia kaakaojauhetta.

Pitkulaisia savoiardikeksejä saa nykyään miltei joka kaupasta.

Pikatiramisu lasiin koottuna:

Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää siihen mascarponea sopivassa määrin (puolet - puolet, tai mikä suhde tahansa käy). Mausta seos amaretolla ja lisää sokeria tarpeen mukaan.

Liota keksejä vahvassa espressossa (ei ihan lötköiksi saakka, sillä muuten tiramisu on hankala koota, tosin se onnistuu kuitenkin, olivatpa keksit miten lötköjä tahansa). Kasaa aineet kerroksittain lasiin, ylin kerros pitää olla kermamassaa. Siivilöi päälle kaakaijauhoja. Tarjoa.

Hajuvesiostoksilla

Tuoksujen ostaminen on hankalaa, ellei tiedä, mitä hakee. Saatat päätyä aina käyttämään samaa tuoksua, tai ostat summanmutikassa. Jos tuoksuttelet kovin monia parfyymeja kaupassa, hajuaisti jossain vaiheessa sekoaa, ja seurauksena saattaa olla hutiostos. Loppujen lopuksi myös parfyymi muuttaa aina tuoksuaan iholla, joten tuoksuista oikeastaan on varminta päättää vasta kun on niitä pari kertaa käyttänyt.

Nytpäs esittelen teille paikan, josta saa ostaa haluamansa kokoisia näytteitä laajasta valikoimasta ja edullisesti.

Mikä hauskinta, sieltä saa Jo Malonen ja Demeter Fragrance Libraryn tuoksuja kokeiltavaksi pikkurahalla. Jo Malonen tuoksuja voi sekoittaa keskenään, ja Demeteriltä löytyy perustuoksuja, joista voi sommitella omansa.

Jo Malonen Red Roses

Miltäpä tuntuisi valita joku näistä Demeterin tuoksuista?

Noille nettikaupan sivuille kannattaa rekisteröityä ensin. Lähettävät yleensä sitten alennuskupongin, jonka voi käyttää ensiostoksiin. Postimaksu on alle $50 (n. 38 euron) ostoksista vain $5.95 (eli noin 4,50 euroa), ja maksaa voi luottokortilla tai PayPalilla (PayPal-tili pitää siis olla perustettuna/perustaa, ja se toimii myös Visa Electronilla, tai sinne voi jopa siirtää rahaa ostoksia varten).

Huomaathan tilatessasi, että ainakaan pienimmät pakkaukset eivät ole tarkoitettu hajusteen pitkäaikaisempaa säilytystä varten. 30 ml pakkauksen saatat myös saada täältä edullisemmin kuin mitä se kaupoissa on myytävänä.

Sivustolla voit hakea sopivia tuoksuja esim. yhden perustuoksun (esim. jasmiini) perusteella, mikä on kätevää.

Happy shopping! Tämä ei ainakaan kaada hevillä taloutta, ja samalla rahalla, jonka pistäisi suureen hajuvesipulloon, saa täältä jo paljon erilaisia tuoksuja kokeiltaviksi, myös miesten tuoksuja on tarjolla, ja jopa sellaisia hajusteita, joita ei enää valmisteta.

Surun olemus

Mistä on suru tehty? Vaikkakin Seren auttaminen pois tästä maailmasta oli paras ratkaisu koiruhan olisi ollut jo tukehtumassa, silti olen itkenyt silmäni punaisiksi eilisestä lähtien. Koirulle kun oli kertynyt kilo lisää painoa lyhyessä ajassa vaikka lihakset olivat alkaneet kadota, yli litra vettä pienissä keuhkoissa siis.

Suruun liittyy ainakin nyt joltisenkinlainen määrä sympatiaa koiruliparkaa kohtaan. Miten kauan minä itse kestäisin, ellen voisi hengittää kunnolla? Minulla on ollut yhden kerran paha keuhkoputkentulehdus, ja sen kärsineenä tiedän edes hiukan, miltä tuntuu vetää henkeä kun se toiminto pakahduttaa ja pistää, ja laittaa lopulta yskimään niin, että lihakset kipeytyvät.

Kuolema on myös lopullinen muutos; enää koskaan en tule näkemään tuota pientä kirsua pilkistämässä ovenraosta kun koiru vakoilee, mitä teen, tai kun tulen kotiin. Vielä eilen istuin sängyn laidalla koirulin seisoessa kainalossani, ja "juttelimme" tapamme mukaan. Nyt en enää koskaan voi rapsuttaa neitiä tai tuntea hänen pehmeätä turkkiansa poskeani vasten.

Useasti on koiruli lohduttanut minua surussani, pitänyt seuraa ja ollut hyvä kaveri. On myös ollut mukavaa pitää huolta koissusta. Eräs vanhempi, miespuolinen vanha ystäväni kiteytti kerran elämän tarkoituksen siten, että se on pitää huolta jostakin. Tuntea olevansa jotakin jollekin muulle. Samaa laumaa pienen koiran mielestä. Koirulin omaa laumaa.

Meillä on koiruli myös toiminut todella paljon ns. sosiaalisena veturina. Koiruli ja minä olimme verkostoituneet hyvin alueen koirien ja niiden omistajien kanssa. Koiran kanssa kulkiessa ihmiset myös ryhtyvät herkästi juttusille, ja koirulikin saa samassa kaipaamaansa huomiota vierailtakin.

Tämä kaikki tuntuu nyt menetetyltä ja aiheuttaa surullisen olon. Itsekästäkö?

Tähän kaikkeen liittyy myös itsesyytöksiä. Olisiko syöpäkasvain tulut ollenkaan, jos koiru olisi leikkautettu jo nuorena? Eihän sillä ollut tarkoitus teettää pentuja. Tämä keuhkokasvain varmaankin (todennäköisesti) levisi niistä (hormoniperäisistä) nisäkasvaimista, joita leikattiin muutama vuosi sitten. Niiden jälkeen vatsalle ilmestyi pari pattia, joista eläinlääkärille soittelinkin, mutta kun ne patit sitten hävisivät, en ajatellut asiaa sen koomin. Olisi ehkä pitänyt.

Joka tapauksessa olen iloinen, että nämä viimeiset vuodet olen voinut olla enemmän koirulin seurana.

Noita päiviä ei saa enää takaisin, mutta muistot ovat rakkaita.

RIP Sere

Rakas sydänkäpymme nukutettiin tänään ikiuneen.

Tavaranhävitysvimmaa ja joulutouhuja

Koissu oli eilen huonompi ja kieltäytyi syömästä mitään. Olin edellisenä päivänä saanut neitokaisen syömään nokareen paistettua jauhelihaa ja jauhemaksaa, joten kävi mielessä, että olisiko koissukin mennyt ihmisten tavoin ketoositilaan ilman hiilihydraatteja.

Teinkin sitten koirulille pullamössöä, eli liotin pullanpaloja kermassa, ja sainkin neidin hiukan syömään. Varmaankin siinä verensokeri hiukan kohosi ja insuliini varastoi energian ja laski taas verensokerin niin, että koirulille maistuivat pihvitikut sen jälkeen.

Olen täällä paketoinut joululahjojani; vielä pitäisi hankkia muutama joulukassimainen pakkaus (näillä käsillä ei paljoa lahjapaketteja kääritä, vaan homman pitää olla yksinkertaisempi). Vaikkakin taannoin täälläkin paukuttelin henkseleitäni kun olin ollut niin fiksu, että lahjat on hankittu ajoissa, niin nyt kuitenkin NOTE TO SELF: Laita ne kaikki samaan paikkaan niin niitä ei tarvitse joulun alla jäljittää.

Sain taas aikaan kammottavan kaaoksen erästä äidilleni tarkoitettua naamavoidepurkkia kun etsin. Löytyihän se sitten kuitenkin.

Olen tällä hetkellä aikamoisessa "tavaranhävittämisvimmassa". Että ihmisellä voi olla käyttämättömiä vaatteita, kosmetiikkaa ja koruja! Tavaroita on mennyt mukavasti huutonetissä kaupan, ja tänään laitoin sinne vielä lisääkin, eli sellaisia vaatteita, joista olen pitänyt kynsin ja hampain kiinni. Tulin siihen tulokseen, että laskettelu ei minua innosta tällä haavaa, joten ihan käyttämätön gore tex -pukukin saa mennä myyntiin.

Lueskelin tänään yhtä toista blogia, jonka pitäjä oli keksinyt hyvän joululahjaidiksen: suklaanystävälle voi antaa valmiita suklaalusikoita. Kas, muistin ostaneeni niitä Schipholin kentän suklaabaarista (varmaan ihan järkkyyn hintaan), ja riensin tsekkaamaan, josko kaappiin olisi noita vielä jäänyt. Yksi löytyi, mutta mausteeksi tarkoitettu pipetillinen viskiä oli haihtunut jonnekin taivaan tuuliin.

Näitähän voisi tehdä itsekin ja paketoida kauniiseen sellofaaniin! Tuo viskinsä menettänyt pipetti näkyy hiukan heikosti kuvassa oikealla.

Näihin lusikoihinhan tarvitaan periaatteessa vain tuollaisia puusta tehtyjä kertakäyttöteelusikoita ja suklaata. Eikä se mitään väkijuomia kaipaa, mutta jos sellaista haluaa lisätä, apteekista pitäisi saada tuollaisia muovipipettejä.

Suklaa pitää sulattaa hitaasti vesihauteessa, eikä sitä saa kuumentaa liikaa, muuten sen jähmettyessä sokeri voi saostua kimpaleen pinnalle (jees, olen ollut Brysselissä joskus suklaantekokurssilla, tieto siis sieltä). Muottina voi käyttää vaikka silikonista jääpalamuottia. Jos käyttää kovaa jääpalamuottia, voi olla aiheellista vuorata se kelmulla. Suklaata ei myöskään saa laittaa pakkaseen jähmettymään.

Suklaatahan voi maustaa monin tavoin. Voi käyttää glögimaustetta, piparkakkumaustetta, miltei mitä tahansa! Jos löytää jostakin minivaahtokarkkeja, niitä voi laittaa paketin pohjalle "lumeksi".

Kauneimmat paketin saa sellofaanista siten, että tekee pohjan ensin valmiiksi jotakin purkkia, juomalasia tms. lieriötä apunaan käyttäen, ja kun pohja on taitettu ja teipattu kuntoon, ottaa purkin käärön avoimesta päästä pois ja täyttää sen sitten haluamallaan tavalla + laittaa suklaalusikan sen päälle ja sulkee ylöosan kauniilla nauhalla.

Kaakaonjuojalle tämä on todella herkkulahja! Pankaas kokeillen!

Banoffee pie

Koissun tilanne on edelleen samanlainen. Huono syömään, mutta siitä huolimatta painoa oli tullut 200 g lisää sitten viime viikon. Merkillistä. En edes uskalla ajatella, josko se on lisää vettä keuhkoissa.

Neidille maistuivat kyllä tänään Lidlin pihvitikut, joten niitä hain lisää huomiseksi. Samalla reissulla huomasin, että siellä myytiin pakastealtaassa banoffeepiiraita. Oooh...yksi piti ostaa!

Banoffee on toffeesta, banaanista, kermavaahdosta ja suklaasta pitävän unelmajälkiruoka. Kaikkea muuta kuin kevyt, mutta ah niin suussasulavaa. Laitanpa teille reseptin. Tämän ohjeen määrät saavat olla suurinpiirtein, se onnistuu kyllä aina.

Valitettavasti tällä kertaa ei ollut tarjolla omatekoista banoffeeta, mutta tämä valmissellainen ei ollut kuitenkaan mitään hullumman makuista.

Banoffee Pie

200 g digestivekeksimurskaa (kaura- tai grahamkeksitkin käyvät)
100 g voita
tölkki (n. 4 dl) kondensoitua maitoa (sokeroitua)
2 isoa banaania
2-3 dl kermaa
vaniljasokeria
koristeluun suklaalastuja

Laita kattilaan vettä ja upota maitosäilykepurkki siihen (avaamattomana siis). Kiehuta purkkia siinä 2 1/2-3 h. Purkin on oltava täysin upoksissa, muuten toffeet saattavat lentää kattoon, eikä sitä ole kiva siivota!

Sulata voi ja sekoita se keksinmuruihin. Painele pohjataikina irtopohjavuoan pohjalle (voit laittaa alle leivinpaperieristeen).

Ota maitopurkki pois vedestä ja anna sen jäähtyä n. 15 minuuttia. Vatkaa tällävälin kerma vaahdoksi ja mausta se vaniljasokerilla.

Avaa maitotölkki ja lusikoi sisältö piiraspohjan päälle. Viipaloin toffeen päälle banaanit. Kaada viimeksi päälle kermavaahto ja koristele suklaalastuilla.

Jähdytä jääkaapissa ennen tarjoilua (minä laitan yleensä pakastimeen, jolloin se on kohmeisena mielestäni kaikista parasta).

On muuten ihan mahtavan hyvää!

Arvonnan voittaja

Mustan helmiriipuksen uusi omistaja on Goldilocks! Laitatko osoitteesi niin saat minulta postia :)

Miltei tyylikäs!

Käsikipsi vaihdettiin tänään hiukan kevyempään ortoosiin. Valitsin mustan, a la Tähtien Sota.

Verkko-operaattorin asiakkaana

Minulla on netti ja puhelin Saunalahden liittymillä, ja muuten on sujunut hyvin, mutta tänään olen saanut kulumaan aikaa sellaisen asian selvittelyyn, jollaista ei oikeasti saisi edes tapahtua.

Pidemmän aikaa tätä blogia lukeneet muistavat, että olin viime talvena muutaman kuukauden evakossa omasta asunnostani putkivuodon aiheuttaman remontin takia. Tein operaattorille asianmukaisen muuttoilmoituksen muuttaessani pois, ja sama kun muutin takaisin.

Osa laskuista oli kuitenkin kiertänyt väliaikaisasunnon kautta, mutta päätynyt kuitenkin minulle. Paitsi tämä yksi lasku, josta tuli nyt sitten perintäfirmalta ulosottouhkakirje.

Olin aikalailla hämmentynyt, sillä yleensä maksan kaikki laskuni, eikä niitä tällä tavalla ole koskaan jäänyt roikkumaan. Yhteydenotto perintäfirmaan ei auttanut mitään, sillä heillä ei ollut maksamattomat laskun viitenumeroa, josta olivin voinut tarkistaa sen, oliko lasku maksettu vai ei.

Kun otin yhteyttä operaattoriin, selvisi, että osoitteenmuutos oli tehty vain toiseen sopimukseen, eikä molempiin.

Olisiko siis minun pitänyt soittaa sinne kaksi kertaa erikseen ilmoittaakseni molempia laskuja koskevat osoitteenmuutokset?

Kuulostaa pöhköltä ja sitä se onkin. Aikani asiaa pengottuani lasku löytyi (ja kyllä, siinä oli väliikaisasuntoni osoite) ja se oli tullut minulle todella myöhässä ja olin sen maksanut nettipankista kiireissäni katsomatta eräpäivää.

Koko juttu ärsyttää sikälikin, että pienestä laskusta (siis laskusta, jonka loppusumma on alle 250 e) saa lain mukaan veloittaa max 21 euroa perintäkuluja. Ymmärrän kyllä, että perintäkirjeen lähetykseen tarvitaan joku printtaamaan se ja laittamaan kuoreen, + postimaksu, mutta että muutaman euron maksusta 21 e? Minusta tuo on hiukan jo liikaa.

Kirjoitin Saunalahdelle tulikivenkatkuisen meilin, jossa vaadin heitä korjaamaan asian ASAP. Minä en aio toista päivääni pilata roikkumalla puhelimessa ja selvittelemällä asioita, joiden olisi ko. palveluntuottajalla pitänyt hoitua itsestään.

Jos kyseessä olisi minun fibani, ilman muuta maksaisin laskun sellaisenaan mukisematta.

Vai mitä mieltä olette?

Sunday, Monday...

Koissu oli täällä puoli päivää. Tilanne on pysynyt suurinpiirtein samanlaisena; huono neiti on syömään. Tosin hän todisti taas olevansa AITO TYTTÖ, sillä koiransuklaa kyllä maistui ja siinä sivussa meni alas yksi pihvitikkukin. Ostin tänään huomiseksi koissulle jauhelihaa ja jauhettua maksaa, jotka paistoin valkosipulin kanssa. Valkosipulista ruoka saa jotakin makua, kun kerran suolaa ei saa käyttää. Sipulinpalat noukitaan pois ennen tarjoamista.

Serun huominen lounas.

Olen tänään seilannut netissä, ja löysin hauskan kauppapaikan. Myytävänä on kalliimpaakin tavaraa, mutta esim. laukkuosastolla on kivan paljon kierrätysmateriaaleista tehtyjä laukkuja. Materiaalina on käytetty esim. Porschen turvavöitä :) Käykääpä katsomassa, toimittavat tavaraa myös Suomeen!

------------------------- hupsista, postauksen viimeistely jäi maanantaille -----------------------

Pirpana on ollut tänään hiukan pirteämpi ja touhukkaampi; kävimme jopa ulkona.

Tämä päivä on mennyt miettiessä joululahjoja. Yleensä ostan niitä (välttämättömiä) pitkin vuotta, jotta ei mitään "loppusuoran paniikkia" tarvitse kärsiä. Jää vain paketointi tehtäväksi joulun alla.

Vaikkei ääreensä viedystä illuminati-hörhötyksestä mitään perustaisikaan, tässä kuvassa on asiaa.! Suositaan kierrätystavaroita ja pienyrittäjiä mieluummin kuin tarjotaan suoraan rahavirtaa jättiyrityksille!

Olen oikeastaan kyllä anti-jouluihminen. Mitä järkeä on hertsata joululahjaostoksilla ja sitten jouluna syödä itsensä kipeäksi? Suosittelen muillekin ainakin tätä lahjojen hankkimista pitkin vuotta (ja alennusmyynneistä), niin kulutkin jakaantuvat pitkin vuotta eikä tarvitse menettää hermojaan tungoksessa.

Joulukortit voi laittaa sähköisinä, niin on vähemmän paperijätettä. Töissä sain aina hervottoman pinon mitä koristeellisimpia kortteja eri yhteistyötahoilta, ja kun sitä kartonkia nyt sitten siinä oli, järjestin ne vietäväksi lasten päiväkoteihin arkartelumateriaaliksi. Tuleepa jokin hyvä tarkoitus niillekin korteille. Ei sillä, että väheksyisin niiden lähettäjiä, mutta työelämässä ne ovat aikalailla "pakkopullaa", sähköinen kortti tai rahojen lahjoitus johonkin hyvään tarkoitukseen saajan puolesta (minäkin "omistan" epälukuisen määrän vuohia, lehmiä ja kaivoja eri puolilla Afrikkaa).

Sitten vielä toinen asia lahjoista: vilkaiskaa ihmeessä, mitä nettihuutokaupat tarjoavat! Minä olen niistä pääsääntöisesti ostanut erinomaisen hyvää tavaraa. Mikä on toisen roska, se on toisen aarre, joten harkitkaa ihmeessä lahjojen hankkimista sitä kautta!

Jouluiset marmeladimakeiset

Koissu viettää laatuaikaa isäntänsä kanssa ja kunto ilmeisestikin plaanaa edelleen, kun ei ole mitään kuulunut. Hyvä jos diureetti hiukan alkaa helpottaa neidin oloa.

Ajattelin vaihteeksi laittaa tänne jouluisen reseptin, eli marmeladimakeisiakin voi tehdä itse. Muksuna teimme niitä diabeetikko-isällemme, joka ei raukka saanut koskea ihaniin Vihreisin Kuuliin.

Nämä onnistuvat myös makeutusaineesta, mutta silloin sokerointia varten on syytä varata erytritolia, sillä se näyttää eniten tavalliselta kidesokerilta, eikä sula niin helposti. Makeiset voi tietty kastaa myös tummaan suklaaseen.

Marmeladimakeiset

7 dl vettä
20 g agar-agaria (hiutaleina liukenee nopeasti, tätä saa elintarvike- ja luontaistuoteliikkkeistä)
7 dl sokeria
1 1/2 dl kiinteää omenasosetta
1 - 1 1/2 tl sitruunahappoa (apteekista ainakin saa), viinihappokin käy
2 tl hedelmäesanssia
hiukan karamelliväriä (ole varovainen ettei tätä tule liikaa, annostele suurinpiirtein tulitikun puupäällä)

Väriä saa myös luonnollisesti granaattiomenamehusta, jota myydään monien markettien venäläisten tuotteiden hyllyissä.

Jos käytät suikaleina ostettua agaria, liota niitä vedessä vuorokauden.

Mittaa vesi/mehu kattilaan, lisää agarhiutaleet ja keitä niin, että hiutaleet liukenevat ja seos on sileää. Lisää sokeri ja keitä n. 40 min, kunnes seos muodostaa lankamaisen vuon lusikasta tiputtaessa (tätä ei tule yleensä makeutusaineen kanssa).

Ota seos hellalta ja lisää muut aineet (maistele, ettei mitään tule liikaa; esanssin kanssa saa myös olla varovainen).

Kaada seos leivinpaperin päälle laakealle tarjottimelle (kulmat voit muotoilla ja kiinittää nuppineuloilla laatikkomaisiksi, niin seos ei valu alustalta pois.

Anna kuivua pari vuorokautta ilmavassa paikassa (varo jäätymistä). Leikkaa sopiviksi paloiksi, sokeroi ja tarjoa.

Kuivista kakunmuruistakin saa pieniä leivoksia tai kakkutikkareita kun murumassaan sekoittaa hiukan sulaa voita, rommitilkan ja hillottuja kirsikoita hienonnettuna. Koko komeus kastetaan suklaaseen ja siinä se. Kuvan leivos on Naantalin Aurinkoisen rommikirsikkapallo, koska kipsi kädessä en voi itse leipoa mitään.

Koirupirpanan perjantaipäivä - ja eettistä pohdiskelua

Koissulin tilanne on ennallaan. Neiti oli minun luonani päivän isäntänsä ollessa töissä. Olin pedannut lattialle petin kasaan taitelluista untuvatäkeistä, niin ettei koissun tarvitse hyppiä sängylle, eikä sieltä pois, koska se rasittaa liikaa. Vielä mitä, sängylle piti päästä ja siinä sitten pötköttelimme molemmat suurimman osannajasta.

Olin laittanut illalla likoon neidin suuresti rakastamaa kuivattua kalaa, jotta se olisi helpompaa syödä, mutta vielä mitä  - mikään ei kelvannut. Rapsuttelut, lempeä hieronta ja laululeikki "Leivo pieni, lintu kaunokainen..." kyllä viihdytti, ja niillä mentiin.

Isäntänsä luona oli sentään syönytkin.

Nyt vaan odotellaan ja eletään päivää kerrallaan. Nyt kun tämän kirjoitin, niin mietin  -odotellaan siis...mitä? En osaa sanoa. Tänään juttelimme asiasta koissun isännän kanssa ja siitä olemme molemmat samaa mieltä, ettei koissu näytä ihan täysin luovuttaneen, katse kertoo sen. Ja sentään juo ja syö ja tarvitsee seuraa.

Pikku prinsessamme tiara päässään.

Minä olen kirjoittanut täällä eutanasiasta muutamaan otteeseen, mutta koska koiru ei pysty kertomaan, miltä tuntuu, on luotettava omaan asiantuntemukseensa. Onhan koiru tässä tapauksessa ollut meillä melkein parikymmentä vuotta. Ainakaan koirulla ei näytä olevan kipuja, eikä henkeäkään tänään ahdistellut yhtäkään kertaa yskänpuuskaan saakka. Häntäkin heiluu ajoittain. Olin huolissani koirun energiansaannista, mutta en halunnut kokeilla syöttää mitään suolaista, muutenhan olisi turha syöttää diureetteja.

Kun esim. isäni kuoli, olin oikeasti iloinen (niin, no, en nyt toki riemusta kiljunut), sillä arvelen sen olleen raskas isku joutua täysin muiden huollettavaksi. Sisareni ei tätä ajatusta ymmärtänyt ollenkaan, vaan isä olisi pitänyt pitää hengissä keinolla millä hyvänsä. Vaikka hän oli itse luovuttanut jo, ja ilmaisi sen lakkaamalla syömästä ja juomasta.

Mahdollisesti koissukin antaa jonkin merkin, kun sen aika on. Mikä ironisinta tässä tilanteessa on,  on se, että ilman tuota syöpäkasvainta koissu teoriassa porskuttelisi vielä vuosia, sillä sydän oli käytännössä OK.

Parfyymeja

Tässä hieman tikusta asiaa, koska en oikein pysty nukkumaankaan (koissupirpanan tilanne ennallaan). Tuli mieleen käydä läpi hajusteita, joita on joskus käyttänyt.

Cacharel Eden: Tässä yksi ekoista hajuvesistäni. Pullo kului helposti loppuun.

Givenchyn Amarigesta en pahemmin tykännyt. Pullo ei kulunut koskaan loppuun.

Guerlainin Champs Elysees: Olen suuri Guerlainin tuoksujen ystävä, mutta tämä ei ole niistä parhaasta päästä. Pullollisen kulutin kuitenkin loppuun, mutta toista en kaiketi koskaan tule hankkimaan.

Oscar de la Rentan SO, joka ei oikein sekään miellyttänyt niin paljoa, että olisin saanut pullollisen kulutettua loppuun.

Salvador Dali: Tätä taisi mennä pari pientä pullollista ja vielä voiteita sun muita tuoksun oheistuotteita siinä sivussa.

Kenzon Fleur, jonka kulutin supernopeaan loppuun. 

Nina Riccin l'Air dy Temps, joka ei oikein iskenyt sekään. Pullollisen sain kuitenkin jotenkin kulutettua loppuun.

Cartierin Must piti saada heti sen ilmestyttyä. Pullo kului lopppuun, mutta siitä ei  kovin ihmeellisiä muistikuvia jäänyt.

Guerlainin Samsaraa taisi kulua pari pullollista YSL:n Opium-kauden loputtua.

Hermesin 24 Faubourg oli kiva tuoksu, jota kulutin pullolisen, mutta voisin hyvin hankkia toisenkin.

Guerlainin Mitsouko: Yksi maailman huipputuoksuja mielestäni.

Guerlainin Shalimar: Tätäkin lienee kulutettu pari pullollista, vaikkei se Guerlainin tuoksuista ihan kärkisuosikkini olekaan.

Givenchyn Organza on yksi suosikeistani, jota on mennyt useampi pullo ja parfyymipullolllinen on nyt käytössä.

Issey Miyaken l'Eau d'Issey'ä voisin ottaa vielä toisenkin pullollisen. Ensimmäinen tuli kulutettua nopeasti loppuun.

Diorin Miss Dior on mielestäni hiukan pikkusievä tuoksu, jota löytyy nytkin tosin pieni pullo kaapistani.

Käytin joskus tätä YSL:n Opiumia sen lanseerauksen jälkeen, ja appivanhemmat toivat joltain ulkomaanreissultaan minulle sitä puolitusinaa pulloa, joten kun ne oli käytetty, oli minun Opium-kiintiöni täysi.

Lancômen Ô:ta ostin joskus ison pullollisen vartalovoiteineen. Raikas päivätuoksu, jota en tosin ole jäänyt kaipaamaan.

L'Heure Bleue Guerlainilta on yksi lempituoksuistani, joita on mennnyt useampi pullo, ja yksi on nytkin käytössä.

Laura Biagiottin Veneziasta muistan tykäneeni ja sitä yhden pullon kuluttaneeni. Voisin käyttää uudestaankin.