Kolme Batisten kuivashampoota - mitä eroja näillä on?

Jokainen varmaan on joskus käyttänyt kuivashampoota, ja siihen nähden Batistehan on brändinä aika ylivoimainen verrattuna muihin kokeilemiini.

Tuli vaan mieleen hiukan vertailla, sillä minulla on kaksi loppusuoralla olevaa pulloa ja yksi hiukan täydempi. Ainakin vasemmalla ja oikealla olevissa tuotteissa on tuoksu erilainen. Vasen on "Love is Love" ja oikean tuoksu on "Cheeky Cherry".

Mutta keskimmäinen poikkeaa jo näistä muista pakkauksensakin muodon vuoksi. Siinä tuoksuu Gardenia, ja se on vegaaninen. En ole koskaan tullut edes ajatelleeksikaan, ettäkö kuivashampootkin voidaan jakaa vegaanisiin ja ei-vegaanisiin.

Tässä keskimmäisessä mainostetaan olevan 100% luonnollisia bambukuituja ja gardeniauutetta. Se on tarkoitettu lähinnä hienolle hiukselle ja sen vaikutus on kohottava sekä volymisoiva.

Mutta mielestäni se tekee paljon enemmän vaaleita rantuja kiuksiin kuin nuo muut, ja on hankalampi harjata pois. En aio ostaa sitä enää. Tyvikohottava vaikutuskaan ei mielestäni poikennut siitä, mitä noilla muilla saadaan aikaan.

Batisten vegaanisessa valikoimassa on myös kevyttuoksuinen Green Tea & Chamomile ja lentiviä hiushaivenia kesyttävä coconut Milk & Hemp.

Oletko kokeillut näitä?

Moissaniittisormus

Kaikkeen sitä törmääkin... En ole mikään jalokiviharrastaja, joten moissaniitti oli täysin tuntematon käsite.

Nyt tuntuu, että niitä mainostetaan joka tuutista. ostin halvan hopeasormuksen, jossa siis kimaltelee timantin sijasta karaatin moissaniitti.

Timantit ja moissaniitit ovat kaksi eri kivityyppiä. Timantit ovat pelkkää hiiltä (C), ja moissaniitti on taas piikarbidi (SiC)

Moissaniitteja on alunperin löydetty meteoriiteista, mutta nykyään niitä tehtaillaan laboratorioissa. 

Timantti ja moissaniitti ovat kaksi erilaista kivityyppiä, jotka eroavat toisistaan sekä koostumuksessa että ominaisuuksissa. Timantti on kova materiaali, Mohsin kovuusasteikolla kovuus on 10 ja moissaniitti ei sille paljoa häviä, sillä sen kovuus on samalla asteikolla noin 9,25.

Nimensä moissaniitti sai kemian Nobel-palkinnon voittaneen Henri Moissanin mukaan.

Moissaniitin valontaittokykyä sanotaan jopa paremmaksi kuin timanttien. Minunkin silmääni tämä moissaniitti on todella säihkyvä, tosin vertailukohteena on käsillä vain toisen rihkamakorun kristalli (tai lasinpalako se mahtaa olla). 

Mitä taas tulee hintaan, moissaniitit ovat synteettisestä taustastaan johtuen tietty paljon halvempia kuin timantit. Luonnossa moissaniitit ovat harvinaisuus.

Moissaniitti on usein ekologinen valinta, koska sen valmistus ei vaadi laajamittaista kaivostoimintaa, kuten luonnon timanttien hankinta.

Moissaniiteista ja timanteista, sekä niiden ominaisuuksista voit lukea lisää täältä.

Tämä sormus ei ollut mikään kovin tyyris, kelpaa taas kadotella... Minulla on sokeritoppasormet, ja vihkisormuksenkin kadotin jonnekin päivä häitten jälkeen. Mies sanoi, ettei uutta tipu, eikä uutta tippunut. Nykyään en edes moista tarvitse ja mieskin on jo ollut vainaa kauan aikaa.

Mutta itseään voi aina piristää tällaisilla halpissormuksilla.

Rival ❤️ Me

Kemppariketju Rossmannin omista brändeistä Rival 🖤 Me on sellainen, jolla on mielenkiintoisia ja edullisia muutaman euron tuotteita. 

Halloween-meikkejäkin löytyy.

Luomiväripaletit ovat hyvin värikkäitä. 

Brändin kynsituotteista tykkään. Ostin taannoin muutaman.

Vasemmalla yhdistetty 2-in-1 alus- ja päällyslakka (hupsan, tämä olikin Essencen, eksyi kuvaan, koska pullo on saman mallinen kuin Rivalin tuotteissa) , hieman sävyä antava kynnenkovettaja, kynsien valkaisija ja HD-metalligeelilakka, joka on kauniin beige.

Kahta keskimäistä en oikeastaan olisi tarvinnut. 

Läpikuultava lakka saa jotenkin kynnet näyttämään kuvissa siltä, kuin kynnenaluset olisivat likaiset (mitä ne eivät todellakaan ole).

Sorruin myös huulipunaan, joka nyt ei ole yhtään minun värini! Ehkä tämän saa joku joululahjaksi, en ole tätä edes kokeillut muuta kuin myymälässä.

Kultahippuista violettia? Tämä taitaa vaatia useamman kuin yhden kerroksen.

Kiinnitin muuten taas huomiota yhteen asiaan täällä Saksassa. Naisväki testailee kemppareissa  huulipunia suoraan testereistä huulilleen, mikä ei tulisi kyllä pieneen mieleenikään. Ei, vaikka sen testeripunan pyyhkisi ensin tarjolla olevalla paperilla. Hyh.

Mukavaa sunnuntaita!

Eilen Bonnissa

Eilen illalla sain päähäni lähteä käymään Bonnissa. Tässä muutama kuva Saksan entisestä pääkaupungista.

Paikkakunnan ehdoton superjulkkis on Ludwig van Beethoven, joka sattui syntymään täällä.

Herran vaaleanpunainen synnyinkoti on nykyään museona.

Ja kun Saksassa ollaan, sielläkin oli kirkkoja. Kuvassa Bonn Minster.

Tämä kuva tosin on ihan toisen kirkon sisältä, ei edellämainitusta Minsteristä.

Vaikka kaupunki pommitettiinkin toisen maailmansodan aikana maan tasalle, jotakin vanhaa siellä sentää on - tai ainakin vanhan näköistä.

Bonnin alkuperäinen Sterntor rakennettiin noin vuonna 1244 Sternstraßen päähän, ja se oli osa keskiaikaista kaupungin linnoitusta.

Keisari Vilhelm II:n väliintulosta huolimatta portti, joka oli viimeinen jäljellä oleva portti entisistä kaupungin linnoituksista, purettiin vuonna 1898 liikenteen sujuvuuden parantamiseksi. (Koordinaatit: ♁50° 44′ 8.8″ N, 7° 5′ 54.1″ E - vanha sijainti) Vain kaksi vuotta myöhemmin - vuonna 1900 - Bottlerplatzin tai Vivatsgassen pohjoispuolelle pystytettiin muutaman metrin päähän samanniminen korvaava rakennelma. Se koostuu vain osittain entisen Sterntorin jäännöksistä, vanhan kaupunginmuurin jäännöksestä ja sen ainoasta säilyneestä puolipyöreästä tornista. Pieni kulmatorni ja sitä ympäröivät linnoitukset luokittelevat sen historistiseksi. Se on suojeltu rakennus.

Ulkokaareen on kiinnitetty kaksi muotokuvaa, ristiinnaulittu Kristus Marian ja Johanneksen kanssa ja ”Jumalanäiti seitsemän murheen kanssa” vuodelta 1650. (Lähde Wikipedia).

Tätä katsellessa minäkin muutuin 5-vuotiaaksi.

Oli ihan kiva iltaretki, mitä nyt junayhteys hiukan tökki paluumatkalla. RRX vei vain Eschweileriin saakka Kölnistä. Siellä oli toisen junan odottelua hiukan aikaa, mutta kotiin pääsin, ja ihan asiallisessa aikataulussa.

En sitten millään tajua, että täällä on edelleen + 20 C, ja ihmiset kulkevat shortseissa ja hihattomissa topeissa. Minulla oli paksu villatakki ja hikeä pukkasi.

Vanha postitalo.

Noh, kuvasin vain kauneinta osaa Bonnista. Muutenhan se ei mikään nätti paikka ole. Ellei mennä Rein-joen rantaan, minne en ehtinyt.

Burberry Goddess

Älkää nyt hermostuko näihin tuoksupostauksiin, mutta nyt taas postilaatikkoon tupsahti hyvin kiehtovan tuoksuinen näyte. Tämä oli nimensä mukaan ihan jumalaisen tuoksuinen.

Burberry Goddess (Eau de Parfum Intense) on viime vuonna (2023) lanseerattu, hyvin aromaattinen gourmettuoksu, joka suorastaan hyväilee nenän reseptoreita. Se on todellinen vaniljapommi.

Pintatuoksussa on vaniljaa, laventelia, kaakaota ja mausteista inkivääriä.

Kuvakaappaus: fragrantica.com

Keskituoksussa on vaniljakaviaaria. Mutta mikä on vaniljakaviaari? Vaniljakaviaari koostuu puhtaiden madagaskarilaisten Bourbon-vaniljapapujen siemenistä ja hedelmälihasta, jotka raaputetaan palkojen sisäpuolelta, jotta saadaan vaniljan intensiivisin ja eksoottinen maku ja tuoksu talteen.

Lopuksi pohjalla on vielä vanilja-absoluuttia. Tämä on kallein kaikista vaniljan olomuodoista. Se on itse asiassa niin kallis, että useimmat tuoksuvalmistajat käyttävät tuotteissaan sen sijaan synteettistä vaniljaa. Se valmistetaan vaniljaöljyhartsista hajottamalla se hienojakoisella sokerialkoholiliuottimella. 

Kun liuotin on haihtunut, jäljelle jää absoluuttinen vanilja. Se on paksun öljymäistä, eikä niin lämpimän makean tuoksuista kuin vanilja yleensä. Tässä mielessä se on varsin sopiva pohja tälle muuten nin makealle hajuvedelle.

Tämä oli kyllä aivan ihana! Jos olet vaniljan ja kaakaon ystävä, käypä tuoksuttelemassa!

Notinossa 10 ml pullo näkyy olevan 26,70 euroa, ja 30 ml:n pullon saa täällä n. 44 eurolla.

Pintakuivan ja kiristelevän ihon pelastus

Kun ilman viilenevät, alkaa monasti ihokin temppuilla. Kosteutuksen ensiapuna voidaan käyttää mm. hoitonesteitä ja -suihkeita, mutta seerumi on ainakin omalle iholleni se ihan välttämätön juttu aamuin ja illoin.

Numbuzinin erittäin kosteuttavista (yö)seerumeista olen täällä aiemmin kirjoitellutkin, eikä niitä voittaneita juurikaan ole, mutta tämä Bioderman Hydrabio -seerumikin kuuluu kyllä ihan parhaimmistoon.

Pakkauksessa mainostetaan sen sopivan erittäin kuivalle ja herkälle iholle. Pintakuivalle ja kiristelevälle iholle tämä on kyllä todellinen helpotus. Seerumi on hieman geelimäistä ja aika kirkasta, mutta imeytyy ihoon todella alta aikayksikön. Sopii siis myös hyvin meikin alle.

Seerumissa on kosteuttavia aineita, kuten glyseriiniä, ksylitolia, natriumhyaluronaattia ja mannitolia, prebioottisia frukto-oligosakkarideja, ihoa rauhoittavaa ramnoosia, ihoa rauhoittavaa, antioksidanttista ja hoitavaa leväuutetta sekä hyviä rasvahappoja sisältävää omenansiemenuutetta.

INCI kuulostaa hyvältä.

Tuote on pakattu hygieeniseen pumppupulloon.

*****

Meillä täällä ei vielä ihan kesän loppua näy, vaikka ilmat ovat viilenneetkin ja "ruskaakin" yrittää pukata. Tässä kaksi kuvaa kotibulevardini varrelta. Ilma hipoo vielä +20 -astetta.

Tuolla taka-alalla on joku graffitein koristeltu pömpeli keskellä kadun kaistoja. En tiedä, mikä se on, mutta sen koristelu on ihan karttaankin merkittyä, signeerattua taidetta.

NYX Pro Fix Stick

Olen edelleen Sisleyn varsin peittävän "valokynän" vannoutunut käyttäjä, mutta eräältä kauppareissulta jäi käteen NYXin silmänaluskirkastaja (peitevoide), joka oli yllättävänkin hyvä.

Olen täynnä epäilyksiä, kun puhutaan näinkin puikkomaisen tönköstä tuotteesta, mutta tämä NYX Pro Stick Fix yllätti hyvällä levittyvyydellään. Ohut kerros peittää hyvin silmänalusten tummuuden, eikä se pakene juonteisiin, kun tarpeeksi ohuena kerroksena sen levittää silmiensä alle. Tai mikseipä se käy muuallekin kasvoille peittämään ja korostamaan kauniisti.

Mikä parasta, tämä ei ole hinnalla pilattu! Täällä hinta on alle kahdeksan euroa.

Kuvakaappaus: NYX

Sävyjä on kokonaista 24. Aina punaisuutta peittävästä vihertävästä silmänalusten tummuutta kirkastaviin kellervään ja vaaleanpunervaan, sekä jokaiselle ihon sävylle sopiviin peitevoidesävyihin. Tämä oma silmänalussävyni on #0.2 Pink.

Taas on se aika vuodesta, kun iltojen pimeydessä on haasteellista saada minkäänlaista kunnon kuvaa tuotteesta iholla, mutta: Kas tässä, yritin ainakin!

Tämä on arkimeikkiin ihan hyvä löytö.

Kornelimünsterissä

Täältä Aachenista Monschauhun mennessä on matkan varrella, Eifelin alkupäässä, pieni kylä, jonka nimi on Kornelimünster. Lähdin eilen illalla tutkimaan paikkaa.

Benediktus Anianialainen (750-821) perusti vuonna 814 Inde-joen varrelle Kornelimünsterin luostarin Kaarle Suuren pojan ja seuraajan Ludvig Hurskaan aloitteesta. Luostari oli alun perin nimeltään Lunastajan luostari Inde-joella (Erlöserkloster an der Inde).

900-luvun puolivälissä luostarille annettiin keisarilliset oikeudet, ja sen jälkeen se sai haltuunsa suuren osan kirkkoa ympäröivästä alueesta.

Vuonna 875 eräät reliikkikappelit vaihdettiin vuonna 253 kuolleen paavi Korneliuksen marttyyripyhimyksen reliikkikappeliin. Tämän jälkeen luostari tunnettiin nimellä Sancti Cornelii ad Indam (Pyhä Kornelius Inden varrella) ja myöhemmin Kornelimünsterinä. Nykyään luostarin virallinen nimi on Anianan ja paavi Korneliuksen pyhän Benedictuksen luostari.

Vuonna 1500 luostarista tuli osa Ala-Rhein-Westfalenin aluetta, ja vuonna 1802 alue joutui ranskalaisille. Kornelimünsterin luostari lakkautettiin yhdessä muiden ranskalaisten hallitsemilla alueilla sijaitsevien luostareiden kanssa, ja munkit pakotettiin lähtemään.

Tänä aikana Kornelimünsterin kunta joutui ranskalaisten hallintoon Mairie-järjestelmän piiriin (ilmankos siellä on paikka nimeltä Napoleonsberg). Vuonna 1815 Kornelimünster tuli Preussin haltuun, ja sitä hallinnoitiin sittemmin osana vanhaa Aachenin piirikuntaa (ennen vuoden 1972 hallinnollista uudelleenjärjestelyä). Benediktiinimunkit palasivat Kornelimünsterin luostariin vuonna 1906 ja perustivat Kornelimünsterin uuden benediktiiniluostarin. Entisen luostarin Pyhän Korneliuksen kirkko on nykyään seurakunnan kirkko.

Kornelimünster on osa Aachenin kaupunkia.

Luostarin kirkosta ei oikein saanut kunnon kuvaa mistään suunnasta, eikä se ollut auki.

Inde-joen rantaterassilla maistui vastapaistettu ja rapeareunainen omena-kanelipannukakku viinilasillisen kanssa. Lämpöä on edelleen +20 C.

Laventelipuuteri, joka ei ole puuteri

Törmäsin netissä tällaiseen violettiin puuteriin, joka ei oikeastaan ole puuteri. Tällaista myy täällä kaksikin firmaa, toinen on Bella Berlin ja toinen Teint Doré. Alla kuva jälkimmäisen mainossivuilta, oma puuterini on Bella Berliniltä ostettu Candy Bella® Lavender Matte Powder.

Erikoisintahan näissä puutereissa on se, ettei kummassakaan ole ns. normaaleja puuterien aineksia, joista kirjoittelin aiemmissa puutereita ja niiden rakennetta koskevissa postauksissani. Tässä linkissä on tuorein ensin, sitten kaksi muuta osaa aiheesta.

Näissä ei siis ole talkkia, eikä mitään muutakaan perinteistä jauhemaista, joka paakkuuntuisi iholla tai kerääntyisi juonteisiin.

Candy Bellan INCI-lista näyttää tältä:

Silica, Dimethicone, Vinyl Dimethicone/Methicone Silsesquioxane Crosspolymer, Polymethylsilsesquioxane, Diisostearyl Malate, Methicone, Petrolatum, Mikrokristallines Wachs, Phenoxyethanol, Ethylhexylglycerin, Squalan, Tocopherylacetat, Wasser, Glycerin, Butylenglykol, CI 45410, CI 77007, Lavandula Angustifolia (Lavendel) Extrakt, Opuntia Ficus-Indica Stammextrakt, BHT, 1,2-Hexandiol, Centella Asiatica Extrakt, Hydroxyacetophenon.

Siinä on silikonien lisäksi jopa hoitavia aineita (skvalaani, viikunakaktusuute, glyseriini, rohtosammakonputkiuute, rauhoittava laventeli), antioksidanttista tokoferoliasetaattia (E-vitamiinin muoto) ja kalvonmuodostajia, joiden takia en laittaisi tätä ihan silmien lähelle, ettei vahingossa mene silmiin.

Silica on tietty aine, joka käytetään muissakin puutereissa ja se antaa iholle sileän pinnan ja pitää sen mattana.

Halusin kokeilla tätä rauhassa, ennen kuin kirjoittelen tästä, sillä ensimmäinen ajatukseni oli, että mahtavatko silikonit tukkia ihohuokosia. Omaan naamaani kun ilmaantuu helpolla näppyjä. Tähän lisäksi voi vain todeta, että useimmissa tavallisissa puutereissa oleva talkki myös tukkii ihohuokosia.

Toisin kävi, tämän käytöstä ei tullut mitään iho-oireita. Mattana se kyllä piti kasvot erinomaisen hyvin, ja toisin kuin mikä tahansa muu puuteri, se ei mitenkään kakkuuntunut kasvoille, vaikka sitä päivän mittaan lisäsikin. Itse asiassa lisäämiselle ei ollut koskaan mitään todellista tarvetta, halusin vaan kokeilla kesäkuumilla, että kertyykö se tietyille ihon osille, mutta ei, se piti kutinsa ja oli aina tasaisena kerroksena kasvoilla.

Tästä voi vaan päätellä, että jos haet mattaavaa puuteria, joka ei paakkuunnu iholla, vilkaise INCIä ja osta sellainen, jossa on silica ihan listan kärjessä. Muistan aiemminkin omistaneeni tällaisen puuterin, ja sekin mattasi ihon hyvin. Tämän putskun merkkiä en enää muista, mutta hyvä se oli.

Puuterin sijasta ehkä käyttäisin tästä sanaa "viimeistelytuote", sillä kun selasin joidenkin mattaavien meikinkiinnitystuotteiden (-suihkeiden) INCI-listoja, niissä oli samankaltaisuuksia tämän kanssa. 

Koostumukseltaan tämä on voidemaista, ja se "jämähtää" ihoon nopeasti (tämä ei poissulje hyvää levittyvyyttä kuitenkaan), eikä tunnu siitä huolimattakaan rasvaiselta, vaikka se sisältää rasvaa. Ihoon tulee selkeästi huomattavan sileä pinta, ja se häivyttää myös jonkin verran ihon virheitä. Tätä en saanut kovinkaan hyvin vangittua kameralla.

Merkillinen "puuteri" tämä siis on! Laventelista huolimatta siinä ei juurikaan ole tuoksua, ainakaan minun nokkaani. Iholla tämä on siis ihan väritön, vaikka pakkauksessa violetilta näyttääkin.