Flunssassa

Hieman on ollut hiljaista täällä, koska olen ollut flunssassa. Siis ongelmana sinuiitti ja jatkuva yskiminen, joka on vienyt äänen liki kokonaan. Tuskin tämä influenssaa on, koska sain työnantajan sponssaaman rokotteen siihen, ja rokote on tänä talvena aika kattava, eli nelivalenttinen, viime vuoden kaksivalenttisen sijasta. Eikä varmaankaan ole edes koronavirus. Ongelma on se, että saan sinuiitin noin kerran-pari vuodessa ja se kestää ja kestää. Kun nyt nousisi edes kuume, mutta ei.

Yritän palata normaaliin postaustahtiin huomenna. Tässä ajattelemisen aihetta, itsekullekin 😆. Kaikki mietintämyssyyn!

Ihanaa viikonloppua!

Kevään merkkejä, osa II

Täällä on jo mm. puita kukassaan. Ympäri kaupunkia näkee esimerkiksi valkoisenaan kukkivia puita, joista en osaa sanoa, mitä ovat. Allaolevien vaaleanpunakukkaisten kukkaloisto on alkanut jo mennä hiukan ohi. Tutun näköinen on tuo sinisenä kukkivakin pieni lehtevä kasvi, mutta en osaa sanoa nimeä. Niitä näkee Suomessakin.

Poskipuna ja sen käyttö

Mitä vanhemmaksi sitä tulee, sitä tärkeämpää olisi poskipunan käyttö. Samaten meikkivoiteen sävyn valinta on tarkempaa. Liian vaalea tekee harmaankalvakan näköiseksi, joten sävy voi olla hiukan lämpimämpi. Poskipunassakin voi olla hiukan hehkua mukana.

Tämä kaikki tuli vaan mieleen, kun taannoin olin kasvohoidossa ja homman päätteeksi kosmetologi meikkasi minut. Poskipunaa oli aika tavalla, joten autoon päästyäni katsoin itseäni peilistä hiukan kauhistuneena, mutta oikeastaan kyllä, poskipunan kuuluu hiukan näkyäkin.

NIODin Photography Fluid todellakin tasoittaa ihon pintaa ja häivyttää ryppyjä.

Siinä saa tosiaankin olla myös hehkua, joten korostustuotetta ei poskipäille tarvitse. Sorruin ostamaan Cult Beautysta Beccan yhteistyökokoelman (Becca Khloé & Malika, #BECCABFFs, by Khloé Kardashian & Malika Haqq) Glow Letters -matkakoisen aurinkopuuterin. Arvelin ensin, että se olisi turhan rusehtava ja kiiltelevä, mutta ei. Tällainen hiukan kullanruskea näyttää kyllä poskilla ohuena kerroksena varsin kauniilta, vai mitä?

Käytätkö sinä poskipunaa tai aurinkopuuteria päivittäin?

Vieraileva bloggari: Syövän jälkeistä elämää

Blogissa on aiemmin pariin otteeseen vieraillut pari kertaa syöpää sairastanut lapsuudenystäväni. Pyysin häntä kertomaan kuulumisiaan. Millaista on elämä ollut viimeisimmän syövän jälkeen? Aiemmat postaukset voi lukea täältä ja täältä. Syöpä ei aina ole maailmanloppu, eikä kuolemaksi!

*****

Vuonna 2011 keväällä todetusta rintasyövän toteamisesta on nyt kulunut 9 vuotta ja terveenä ollaan edelleen. Silloin kun sairaus todettiin, keräsin asiasta aivan valtavasti tietoa ja verkossa kirjoitin nimimerkillä tuntemuksia ja sairauden kulkua yms. hyvin aktiivisesti ja hain vertaistukea sieltä sun täältä. Lueskelin alan kirjallisuutta ja pari kirjaa, joissa rintasyöpään sairastunut julkkis kertoi omista kokemuksistaan. Kalastelin tosi paljon tietoa myös siitä miten aiemmin saamani sädehoito on syövän kehittymiseen vaikuttanut. Olin jo lähes onkologian kandi. Hain myös tietoa naistenlehdistä, televisiosta ja netistä erilaisista lääketieteellisistä julkaisuista. Tavallaan tällä lailla työstin asiaa. Sitten lopetin tietojen bongailun kun tsekkasin erilaisia tilastoja. 

Silloin tällöin rintasyöpä "kummittelee" mielessä, mutta aika on tehnyt tehtävänsä, enkä enää murehdi asiaa. Kahdeksan kontrollikäynnin jälkeen olen saanut ns. terveen paperit. Suihkussa käydessä ablaatio tulee mieleen, mutta olen sinut asian kanssa.  Perusteellisen harkinnan jälkeen päädyin siihen, että rekonstruaatiota ei tehdä. Sairastettuani lapsuudessa Morbus Hodginin sain niin paljon ylämanttelin sädehoitoa, ettei sitä voitu enää uudestaan antaa. Siksi olenkin kiitollinen kun rinta poistettiin kokonaan ja annettiin sytostaatit. Kun päädyin siihen, että uutta rintaa ei enää tehdä niin tilannetta helpotti sekin, että olen pienirintainen niin puoliero ei ollut kovin iso, ja annettiin ymmärtää että uudelleenleikkauksessa on omat riskinsä. 

Rintasyöpää hoidettiin OYS:ssa ja siellä on kolmen vuoden viive, kunnes uusioleikkaus tehdään, jos potilas niin haluaa. Ehdin jo noiden vuosien aikana tottua tilanteeseen ja mieheni antoi minulle täysin vapaat kädet, että teen niin kuin itsestä tuntuu. Maksusitoumuksella saatavat proteesit ovat hyviä. Voi olla, että jos olisin ollut silloin paljon nuorempi, olisin ehkä voinutkin kallistua rinnan uusinta-leikkaukseen ja jos minun tapauksessa syöpä ei olisi ollut niin ärhäkkä mitä se silloin oli. Kukin tekee päätöksen oman tilanteensa ja mielensä mukaan ja molemmat vaihtoehdot ovat hyviä.

Kiitollinen saa olla, että selvisin syövästä. Minulla on taipumus miettiä ja murehtia asioita ennakkoon, mutta sehän on aivan turhaa. "Enkelit osaavat lentää sillä he ottavat itsensä kevyesti".

Enää sairauden pohtiminen ei ahdista niinkuin silloin alussa. Näillä mennään ja omasta hyvinvoinnista tietenkin kannattaa huolehtia. 

Photo by National Cancer Institute on Unsplash

Mistä saa matkakokoja, joiden avulla voi kokeilla tuotteita? Milk Makeup Hydro Grip Primer

Tähän minulla ei ole kattavaa vastausta, mutta edelliseen postaukseen vedoten, voin sanoa, että sieltä löytyy. Omasta mielestäni on parempi kokeilla edullisesti, ennen kuin ostaa täysikokoisen pakkauksen. Etenkin, ellei tunne tuotetta entuudestaan. Mielestäni myös monet kosmetiikkapakkaukset ovat ihan liian isoja ja useimmat vanhenevat jo ennen kuin ne käytetään loppuun.

Tässä mielessä hankin matkakoon kehutusta Milkin primeristä. Tämä Milk Makeup Hydro Grip Primer on Alluren Best of Beauty Award Winner -listalla, eikä syyttä. Se on (uskomatonta kyllä) silikoniton, parabeeniton, öljytön, tuoksuton, talkiton, eläinkoevapaa ja gluteeniton, myös vegaaninen. Silikonittomaksi tätä ei voisi uskoa millään, niin sileän ihon pinnan se tekee!

Hampusta peräisin oleva kannabiksensiemenuute tuo kosteutta iholle, sinisen agaaven uute tuo iholle meikkiä varten tarttuvan pinnan ja aaloe, kirsikankukkauute, B-vitamiini ja hyaluronihappo hoitavat ihoa. Tämä todellakin tuntuu.

Täytyy sanoa, että positiivisesti yllätyin. 

Cult Beauty Starter Kit

Cult Beautyltakin on tullut jonkinlainen one-off -kosmetiikkaboxi. Katsotaanpa, mitä se pitää sisällään. Tämä on itse asiassa jo toinen ilmestynyt boxi, ja ostin sen, kun netistä löytyi alekoodikin (alekoodi jutun lopussa, se sama netistä löydetty).

Laatikko oli tukeva ja kuten kuvasta näkyy musta, pienehköllä logolla. Tuotteita oli sisällä viisi, ja pienessä lehtisessä oli tuotetiedot, sekä INCI-listat.

Vasemmalta ylhäältä alkaen: Glow Recipe Watermelon Glow Sleeping Mask (30 ml), Living Proof Restore Mask (28 g), NARS  The Multiple - Orgasm (4 g), Patchology FlashMasque Hydrate 5 Minute Sheet Mask (1 kpl). Alla vasemmalta: Huda Beauty Topaz Obsessions Palette (täysikokoinen) ja The Ordinary Alpha Arbutin 2% + HA (täysikokoinen).

Mitäs pidit? Koodilla YOU15 näkyi saavan niin tästä kuin muustakin Cult Beautyn tarjonnasta 15% alennusta.

Tukka hyvin, kaikki hyvin?

Jos edelleen pysytään hiustuotteissa, joulukalenterista saatu Avedan Damage Remedy Daily Hair Repair oli aluksi niin plääh-osastoa, kun vaan olla voi. Kirjoittelin siitä täällä kalenterin yhteydessä.

Kuva kaapattu Lookfantasticin sivulta.

En olisi voinut olla vääremmässä tässä ensireaktiossani. Tosin täytyy myöntää, että tämän lisäksi käytän muutaman tipan Moroccanoilia hiusteni latvoissa...

Mutta: Tämä voide toimii hiusten latvoissa myös muotoilutuotteena, ja lieneekin niitä parhaita kokeilemiani! Käytän suoristusrautaa (tai kiharrinta, vaihtelevasti) ja halian taivuttaa nimenomaan hiusteni latvat pois hapsottamasta (kuten tuossa kuvassa oikeassa kolumnissa). Siinä mielessä tällä saa aikaan todella kestävän taivutuksen latvoihin.

Jos ja kun hiusten pesuväli on viikko, kiharat pysyvät hyvin koko viikon, kunhan hiuksen laittaa yöksi Invisibobblella sykeröksi pään päälle. Kampauksen kohotukseen käytän Kristin Essiä tai Eleven Australiaa.

Koskaan ei ole pitkien hiusten huoltaminen ollut näin helppoa! Enää ei ole tarvinnut joka aamuista kiharrussessiota, ja kun koko komeuden ylle sadesäällä suihkauttaa kevyesti kosteussuojasuihketta (Joico tai Lee Stafford), hiukset pysyvät huolettoman kauniina koko päivän viikon!

Tätä hoitoainetta myyät mm. Marks & Spencer ja Lookfantastic.

Peittosiko tämä kehuttu tuote ikisuosikkini?

Minulla on pörröinen tukka, joka vaatii oikeasti hoitamista. Hiuksissa on vaaleita raitoja, joten sekin osaltaan vaikuttaa hiusten kuntoon. Pesen ne kerran viikossa, sillä muuten latvat kuivuisivat liikaa.

Kävin taannoin Bootsilla ja huomasin tämän hiusnaamion olevan tarjouksessa. Muistin lukeneeni siitä ylistäviä arvioita, joten ostin sen.

Tätä Garnierin ihanasti banaanilta tuoksuvaa naamiota voi käyttää hoitoaineena, hiusnaamiona tai hiuksiin jätettävänä hoitoaineena. Se ei sisällä silikoneja, ja sen ainesosat ovat 98 % luonnollisia. Tuote on 100 % vegaani.

Kuulosti siis hyvältä, ja tuntui jopa varteenotettavalta kilpailijalta luottotuotteelleni Kiehl'sin auringonkukkanaamiolle, jonka hinta joskus kirpaisee, mutta joka tuntuu tainnuttavan hiusteni pörröisyyden, ja jota olen käyttänyt jo vuosia.

Täytyy sanoa, että Kiehl'siin verrattuna Garnier on kyllä ihan OK, mutta Kiehl's vielä parempi. Garnierin naamion jälkeen hiukseni olivat edelleen takkuiset ja pörröiset, ja niitä joutui selvittelemään kauan aikaa, mikä varmaan ei edes hiuksille ole hyväksi.

Aikamoinen pettymys. Hieman paremmin se pelitti, kun sitä laittoi ennen pesua hiusten latvoihin, mutta siinäkin hoidin viimeiseksi hiukseni Kiehl'sillä, joka varmaankin hiukan vääristi arviota.

Ei jatkoon, valitettavasti.

Ei nimi miestä pahenna (tai naista)...

Näin globaalisti töitä tekevänä sitä törmää mitä ihmeellisimpiin nimiin. Tänään juttelin puhelimessa intialaisen Vinkupallin kanssa. Mielikuvitus laukkaa (ja tiedoksi, hän oli miespuolinen)...😁

Photo by chuttersnap on Unsplash

Olen jossain täällä kirjoitellut eräästä Intianreissusta, "aliotsikolla" "Kaveri Puri ja Puijari Pani", jutun voi lukea täältä. Hassuja nimiä nekin suomalaisesta näkökantista. 

Täällä Irlannissa, vaikka suurimmaksi osaksi ollaankin englanninkielisessä maassa, on kuitenkin säilynyt vanhempi, irlantilainen nimikanta. Ihmettelin sitä ensin, mutta toisaalta, eihän se sen kummempi juttu ole, kuin suomalaisetkaan nimet. Ihan kuin William - Viljami, Elizabeth - Elisa tai Eliisa.

Täällä vaan Viljami on Uilliam tai vain Liam, walesilainen Owen on Eoin (lausutaan samalla tavalla) ja Ossi on Oisin (lausutaan osheen), Aerin tai Eireann on Erin jne. Voit näistä lukea lisää täältä.

Oikeastaan mukavaakin, että vaikka ulkomaalaiselle näiden täkäläisten nimien kirjoitusasu ei heti välttämättä paljasta, miten nimet lausutaan, ne ovat kuitenkin pysyneet perinteisessä muodossaan, vaikka sukunimet ovat pitkälle "anglisoituneita". 

Mitä tulee suomenkielisiin nimiin, hiukanhan se särähtää korviin, jos ihmisen nimi olisi vaikka Winifred Pöllänen. Vai mitä?

Kosmetiikkakauppa, josta tekee halpoja löytöjä

Tutustuin Direct Cosmeticsiin jo Lontoon-aikoinani. Niihin aikoihin he eivät toimittaneet tilauksia UK:n ulkopuolelle. Nyt satuin vilkaisemaan sivuille uudelleen, ja kas, toimittavat jopa Suomeen. Kannattaa käydä kurkkaamassa, sillä jotkut tuotteet, esimerkiksi kosmetiikkatesterit, pakkaamaton tai pakkausvauriollinen kosmetiikka irtoavat todella edullisesti ja täältä saa mm. merkkejä, joita ei Suomesta löydy (kuten Revlon). Poimin tähän muutaman tuotteen esimerkiksi:

Kaupassa on muutakin kuin kosmetiikkaa, ja valikoimat vaihtelevat.

Sunnuntaihaaste - kysymyksiä

Kristiinan blogista bongasin seuraavan haasteen, ja siis jatkan juttua omalta kantiltani. Katsotaanpa, mitä seuraaviin vastaan:

Asun: Kolmessa paikassa. Irlannissa, kotikotona omassa asunnossani Turun keskustan jokirannassa ja miesystävän luona Turun Pitkässämäessä isossa omakotitalossa.

Innostun: No viimeksi näistä Aldin kosmetiikkatuotteista! Ilmiselviä dupeja, mutta toimivia sellaisia, eikä maksa paljoa!

Ihailen: Stoalaisen tyyniä ihmisiä, kuten miesystäväni. Siinä missä minä hypin tasakäpälää jonkin asian suhteen, hän ottaa kaiken järkähtämättömän rauhallisesti.

Haluaisin: Kokeilla jotakin muuta ammattia, mutta mihinkäs sitä enää tässä iässä. Samalla alalla olen ollut jo 25 vuotta, tosin tehtävät ovat vaihtuneet vuosien myötä, mikä on tietty hyvä asia.

Rentoudun: No vaikka hyvän kirjan ja viinilasillisen kanssa omalla eteläparvekkeella jokinäkymissä Turussa. Vaihtoehto voisi olla joku ihana keidas etelän mailla. Auringonpaiste kuuluu asiaan.

Luonnettani kuvaa: Kipakka temperamentti. Onneksi sitäkin on oppinut hallitsemaan vuosien varrella.

Ilostun: Ystävien tapaamisesta ja uusista käsilaukuista. Viimeisin hankinta on kuvassa näkyvä Carvelan laukku.

Haaveilen: Elämästä lämpimässä ilmastossa, bambupöheiköistä ja tummista illoista. Vähemmän hektisestä elämästä.

En luopuisi: Jaa-a. Tämä on vaikea. Kaiketi en luopuisi tästä kaikesta kansainvälisyydestä, mitä työ on tuonut tullessaan. Globaalista meiningistä, ystävistä ympäri maailman ja kaikista kokemuksistani matkoilla maailmalla ja asumisesta eri maissa.

Oliko se kaikkien kehujen arvoinen?

Skincityllä oli tämä Juice Beautyn seerumimeikkivoide tarjouksessa kolmella kympillä, joten sävyvalikoiman suppeudesta huolimatta ajattelin ostaa sen, koska olen lukenut siitä niin paljon ylistäviä arvioita.

Sävy 05 Buff oli ainoa, joka oli tarjolla, ja se oli valitettavasti minun kasvoilleni ihan liian vaalea. Käyttöön tämä sävy kuitenkin luultavasti jää, sekoitettuna tummemman meikkivoiteen kanssa. Temptalian Foundation Matrixin mukaan Medium Tan olisi iholleni suositeltavin.

Tarkastellaanpa nyt kuitenkin tätä voidetta sellaisenaan. Tai seerumihan se on... Ja seerumiksi tämän tekee erittäin juokseva rakenne ja hoitavuus, sillä se sisältää antioksidanttista, resveratrolipitoista greipinsiemenuutetta sekä C- ja E-vitamiinia, hedelmien kantasoluja (viimeksimainittujen tehosta en ole ihan varma, mutta hienoltahan se kuulostaa) sekä kosteuttavaa kookosta.

Pigmenttiä on paljon ja peittävyys onkin hyvä, ja tuote on kerrostettavissa ohuen koostumuksensa ansiosta. Pigmentit ovat kasvipohjaisia. Voisi kuvitella tässä olevan silikoneja, vaan eipä ole! Uskomattoman ohutta, ja silti peittävää, tekee kaunista jälkeä!

Kuva ranteen sisäpuolelta, ja iho hiukan "kananlihalla".

Arvelen, että sienellä levitettynä tällä saisi todella luonnollisen ihon (tosin se onnistuu kyllä ihan sorminkin), ja alankin harkita tuon oman sävyni hankkimista.

Tuote on formuloitu ilman petrokemian tuotteita, parabeeneja, propyleeni- tai butyleeniglykolia, ftalaatteja, natriumlauryylisulfaatteja, hyönteismyrkkyjä, synteettisiä väriaineita ja tuoksuja ja on eläinkokeeton.

Kiinnostuitko? Ja vastauksena omaan kysymykseeni: Kyllä, se on kaikkien kehujen arvoinen!

Suomessa tätä myy mm. Stockmann.

Kevään merkkejä?

Täällä Irlannissakin on ilmeisesti ollut Föhn-tuulien vaikutusta, sillä alkuviikosta oli jopa melkein kuumaa. Täällähän hellettä tarkoittaa se, että lämpötila nousee yli parinkympin, eikä alkuviikosta kovin kauas siitä jäätykään. Ihmiset ovat kulkeneet paljain kintuin ja lyhythihaisissa T-paidoissa, ja minä menin tiistaina toimistolle talvitakki päällä. Tulihan siinä hiki.

Tiistaina töihin mennessä huomasin myös, että jotkut puut alkavat jo kukkia. tämä puu on tuossa kulman takana. Ei se varmaan kirsikka ole, vaikka onkin vaaleanpunaiset kukat, kuka tunnistaa? Näitä näkee täällä paljonkin ja työmatkalla niitä on suuremmassakin kukkaloistossa jo.

Nämä kuvat on taas otettu jo ennen joulukuun puolta väliä Frascatin Marks & Spencerillä, olisiko ollut 12. joulukuuta. Pajunkissoja!!!!!! Alkuperästä ei hintalapuissa ollut mainittu, joten varmaankin sitten ovat ihan kotimaisia. Samoja oli muuten myös eilen siellä myytävänä. Piti ihan vaivihkaa hypistellä, että ovatko tuoreita  - ja kyllä olivat.  I h a n i a !!!

*****

Postailin kerran noista syksyn lehtikertymistä katukäytävillä (lue postaus täältä), ja tiistaina töihin mennessä ihmettelin, että, minne ne kaikki mädänneet lehdet oikein olivat häipyneetkään? Kävelin ihan kuivia ja miltei puhtaita betonijalkakäytäviä myöten. Joitain jälkiä tosin lehdistä oli, mutta vielä joulukuun puolen välin paikkeilla joka paikassa leijaili jalkakäytävillä mätänevien lehtien haju, ja ne olivat lehdistä jopa liukkaat. Tuskin sitä mätää lehtimössöä sieltä on poistettu joulun aikana! 

Kun lehdet vielä olivat kuivia, näin muutaman kerran työmiehiä potkimassa niitä kasaan ja keräämässä roskasäkkeihin käsin. Silti niitä jäi todella paljon mätänemään kulkuväylille. Ja nyt ne ovat yhtäkkiä poissa!

Kummallista.

Huxley Secrets of Sahara Grab Water

Minulla on pintakuiva, mutta kuitenkin aika helposti öljyisen kiltelevä iho, joten tasapainoilu sen kanssa on suoranaista taidetta ja olenkin tästä syystä erilaisten kasvoseerumien suurkuluttaja. Toisteiseksi on parhaiten pelittänyt tämä Vichyn seerumi, mutta nyt löytyi toinenkin, joka on tarpeeksi koostumukseltaan kevyt meikinkin alle.

Tein taas Yliopiston apteekkiin tilausta, kun siellä oli yömyynti, jolloin alennukset ovat jo tuntuvia. Korealaisesta kosmetiikasta en ole oikeinn koskaan innostunut, mutta silti klikkasin ostoskoriini tämän Huxley Secrets of Sahara Grab Water - hoitonesteen, joka siis ei ole varsinainen seerumi, vaikka omassa naamassani nyt sitä virkaa toimittaakin.

Nyt on pullollisesta enää vain noin kolmasosa jäljellä, ja voin sanoa, että pidän siitä. Se myös jättää iholle hieman tahmean pinnan, joten olen loppupeleissä tehnyt meikin suoraan sen päälle.

Itse tuote on kirkasta, hiukan geelimäistä nestettä, joka sisältää Yliopiston apteekin tuotesivun mukaan mm. kaktusviikunan siemenöljyä, hyaluronihappoa ja keramideja sekä ihoa raikastavaa, antioksidanttisen marjasekoituksen (acaimarja-, kvinoa-, japaninaprikoosi- ja camu camu -uute) ja greipinsiemenuutetta. Lisäksi seerumissa on ripaus ihoa rauhoittavaa ja virkistää piparminttua.

Öljymäistä se ei kuitenkaan missään nimessä ole, vaikka öljy onkin INCI:n alkupäässä. Uppoaa hyvin ihoon, kun taas öljyt tapaavat jäädä omaan ihooni lillumaan ikävästi sen pinnalle ja päätyvät iltaisin tyynynliinoihin.

Vahva suositus!

Mailmanmenoa meillä

Päivän naurut sain australialaisen ystäväni Adriennen FB-sivulta. Itse tuote oli Wishin sivuilla näytillä:

Klikkaa kuva suuremmaksi,

Eipä silti, ei se hekuman huippu olisi minullakaan kömpiä sänkyyn sellaisen miehen kanssa, jolla tuollaiset on yllään. Seksikkyys on kyllä aika kaukana.

*****

Olen toisella silmällä seuraillut, mitä Janita Lukkarisesta keskustellaan suomalaisilla juorupalstoilla. En yhtään ihmettele, että monille kuolemaan johtava sairaus on outo juttu, koska nyky-yhteiskunnassahan kuolevat (ja sairaatkin) piilotetaan jonnekin. Jos muistat Myrskyluodon Maija -sarjan, hänethän äitinsä laittoi "oppiin" valvomaan kuolevan sukulaisensa vierellä, että hän ymmärtäisi ottaa vastaan kuoleman, ja selviytyisi siitä, kun se kohdalle sattuu sitten siellä heidän pienellä ja eristetyllä luodollaan. Ja sitä kokemusta sittemmin tarvittiin. Ehkä kuolema on vaan nykyihmiselle niin vieras ja sitä kautta pelottava juttu, vaikka jokainenhan meistä kuolee joskus.

Nykypäivä, eli Turun Walo Rooftop Bar.

Tästä aasinsiltana: Kävin Walossa pitkäaikaisen naapurini kanssa, aikalailla vanhempi lady hän ja leski - ja tietää syöpäkasvaimistani. Hän sitten kyseli, että mitkä ovat suunnitelmani omaisuuteni suhteen, kun ei ole lapsia (juu, miehen kautta niitä TAVALLAAN on, eivätkä minun rahani ole korvamerkittyjä). Kun kommentoin siihen, että omaisuuteni päätymisestä haluamiini käsiin voin onneksi ihan itse päättää - ja päätänkin.

Yllättäen hän tarttui käsivarteeni sanoen, että "varmaan sitten voisit myös testamentissasi muistaa ystävällistä naapuriasi?".

Ihan kuin olisi nyt heti kuolemassa, ja hän 77 vuotias. Merkillinen kommentti. Naamani oli varmaan näkemisen arvoinen, kun hän heti kiirehti nauramaan, että "vitsi, vitsi!".

Jostakin syystä minua ei se vitsi juurikaan naurattanut.

Turussa tuo Walo-baari Wikken yhteydessä on suositeltava, mutta ruuhka-aikoina (ja aina itse asiassa muutenkin, varsinkin kun Turun tori on upsidedown) menisin ehdottomasti ihanien Taren ja Mikan luotsaamaan Viinille-baariin!

Lopuksi vielä wanhoja wiisauksia:

Mitäs tänään söisimme? Helppo lihamureke

Lihamureke on hiukan vanhan ajan ruoka, mutta ihan käyttökelpoinen safka nykyäänkin, eikä mikään hankala edes tehdä. Tässä on 80-luvun hittiresepti, jolla taiot ruoan pöytään alta aikayksikön.

Tässä lihamurekesiivu on tarjoiltuna perunagratiinin, höyrytetyn kukkakaalin, tomaatin ja vihreiden lehtivihannesten kera.

Lihamureke (4-6 hengelle)

400 g jauhelihaa (itse pidän sikanautaa eri pitoisuuksilla parempana)

1 pussi ranskalainen sipulikeitto -aineksia

1 dl korppujauhoja

1 muna

1 purkki kermaviiliä

mustapippuria myllystä, valkopippuria

suolaa

Sekoita kulhossa korppujauhot, kermaviili, sipulikeittoainekset ja muna. Anna turvota n. 10 minuuttia. Kääntele sekaan jauheliha (älä vaivaa liikaa, sillä se ei tee hyvää murekkeen rakenteelle).

Mausta ja tarkista suola (paistan itse yleensä koekakkaran joko mikrossa tai pannulla, että voin tsekata maun ja suolaisuuden).

Laita 175 C uuniin noin 45 min - tunti folioon kiedottuna ja pötkyläksi muotoiltuna (vaivaamatta). Laita alle vuoka siltä varalta, että nestettä tihkuu foliosta huolimatta aluselle.

Vinkki: 

Täytetty lihamureke - laita täytteeksi esimerkiksi löysäksi keitettyjä kananmunia koko murekkeen pituudelta, tai Koskenlaskija-sulatejuustoa puoli pakettia n. 1 1/2 cm kanttiinsa tangoiksi leikattuna (muukin juusto käy) tai höyrytetyillä kasviksilla täytettynä. Mielikuvitus rajana!

Poskipuna, korostusväri - vai molemmat?

Kuten olen aiemmin sanonut, olen ollut aika vastahankainen käyttämään korostustuotteita naamassani, koska tällaiset kiiltelevät tuotteet vaativat täydellisen ihon etteivät ne toisi näkyviin mm. ihohuokosia ja muita ihon "virheitä". Sanon virheitä lainausmerkeissä siksi, että hyvin usein ne normaalissa ihossa näkyvät, joten voisi oikeastaan sanoa, että täydellinen iho on siinä skaalassa "epänormaali".

Ainakin juhlameikissä ja näin pimeänä aikana olen uskaltautunut käyttämään korostustuotteita, joskin maltilla  - ja sellaisia, missä ei ole liikaa kimallusta. Nyt löysin vielä poskipunan, jossa molemmat yhdistyvät, eli korostus ja puna. Katsokaapas.

Sävy on oikeasti ihan täydellinen. Hyvin luonnollinen, ei liikaa blingblingiä, eikä mitään muutakaan. Puuterimainen, pysyy aika hyvin, eikä sen annostelussa tarvitse arkailla.

Merkki siis on Urban Decay, sävy on nimeltään "Score", ja sävyn kuva pakkauksessa ei todellakaan vastaa sitä, mitä pakkauksen sisältä löytyy. Olivat alennuksessa nyt joulun jälkeen.