perjantai 30. joulukuuta 2011

Iltajuttuja

Ystavatar soitti teatteriin, mutta en oikein talla varoitusajalla paase. Enka halua viela jattaa koiraa yksin tanne uuteen asuntoon.

Olen aika intsina tasta uudesta projektista! Hieno juttu, ja paasen siina toteuttamaan itseani! Innoituksen lahdekin loytyy aika lahelta.

Tuo TYKSissa kayntikin oli taas askel eteenpain. Kaikista pahinta on varmaan vain epatietoisuus. Taytyy vain ottaa paiva kerrallaan. Se seuraava leikkauskin on kuulemma helpompi. Tama parin viikon takainen olikin yllattavan mutkikas kun eilen siita kuulin, tosin eivat he varmaan minua todellakaan turhaan pitaneet siella lastenkirran leikkurissa koko tyopaivaa. Kummallisen akkia olen kylla toipunut, viimeksi siihen meni enemman aikaa.

Sattui muuten hauska juttu muutama paiva sitten. Olen autossa yleensa kuunnellut erasta tiettya radiokanavaa, ja eraan juontajan sukunimi tuntui todella tutulta. Laitoin sitten hanelle sahkopostia, ja toden totta, han on vanhan ystavani tytar. Kas kummaa, aitinsa viela asuu Turussa. Eipa voisi paremmin sattua... Emme ole nahneetkaan varmaan 25 vuoteen. Voi hyvanen aika.

Moppejakos tassa  - taallakin alkaa riittaa mopattavaa, siis koirankarvaa.

Homeasunto

Kylla kai noissa asunnon homejutuissa jotain peraa on, siis ongelmaa. Olen niistanyt, aivastellut ja yskinyt koko yon ja silmat ovat kuin auton jarruvalot. Ei tama mitaan flunssantapaistakaan ole. Nenakin alkaa olla ruvella.

Tanaan pitaisi kayda uudelleen siella, silla tietystikin unohdin puolet niista tavaroista, joita eilen piti sielta hakea.

Olen ollut muuten aika ilahtunut eilisen polikaynnin jalkeen. Alunperin todella kirealta vaikuttanut kirurgi lientyi huomattavasti, kun mainitsin hanen kurssikaverinsa olevan vanhin ystavani (vanhin siis siina mielessa, etta olemme olleet ystavia 6-vuotiaasta lahtien  - sille nauroimme makeasti kun han tuli kaymaan).

Muutenkin potilaitten kohtelu on muuttunut niista edellisen syovan hoidon ajoista. Teitittelysta en kyllakaan tykkaa, ja joka kerta vilkaisenkin oman olkani yli varmistaakseni sen, etta puhutaan juuri minulle :).

Elamanhalu alkaa pikkuhiljaa elpya. Tosin kuolemanajatus ei enaa niin pahoin pelota. Enemmankin ajattelen sita, minka jatan jalkeeni, ja niita ihmisia. Kuulostaa kai omituiselta, mutta kylla sita asiaa on tyostettykin.

Koskaan en ajatellut, etta ilolla jatan tyopaikkani, mutta oikeasti, olen helpottunut. Se tyoyhteiso ei ole sama kuin ennen, ja kuten on varmaankin kaynyt ilmi, johtajuus on valitettavasti varsin keskenkasvuista. Valilla se sokeus asioiden suhteen arsyttaa, mutta oikeasti tunnen saalia siita ymmarryksen puutteesta. "Meillahan on NIIN hyva tyoilmapiiri, EIKOS vain?".

Hyva johtaja puolustaa omiaan, eika kaanny heita vastaan. Varsinkaan lietsoen eripuraa tyoyhteisossa.

Onneksi on tama uusi projekti aluillaan. Olen myos iloinen muitten firmojen kollegoiden ja ystavien tuesta. Siis siita, mita pitaisi myos tulla oman tyonantajan kollegoiden taholta, mutta tama eras henkilo on sen bannannut.



torstai 29. joulukuuta 2011

Torstaita

Kavin tanaan leikkauksen jalkitarkastuksessa ja selkahaava pompotti niin, etta joku laaketieteen kandi sai punkteerata sen. Edesta oli jokin haava (en ole vielakaan iljennyt katsoa niita) hiukan tulehtunut, joten siita kai tama lampoily. Sain uuden ab-kuurin ja ekan satsin suonensisaisesti, silla sen pitaisi taltuttaa tulehdus nopeammin. Seuraava operaatio noin puolen vuoden kuluttua, ja silla valin siis uudistan tuttavuuttani onkologian yksikon kanssa. Patologin raportti kasvaimesta ei ollut viela tullut, mutta se tosiaan nyt jo tiedetaan, etta estrogeenireseptorit olivat 100% + ja progesteronireseptorit 95% +, her -.

Kavin omassa asunnossani hakemassa koiranpissatusvaatteet, eli joogapuvun, parkatakin ja purkkarit. Jos vahan yrittaisi tasta kadesta huolimatta joogailla, niin ei ihan rapistu.

Kotona se havitys oli kylla kauhistuttava:

Eteisen kuivatin.

Kylppari ja yhdistetty koissun paniikkihuone. Kuva taitaa olla vaarinpain, silla kuivatin on toki lattialla eika katossa. Mutta saapa tuosta nyt kasityksen nainkin pain.


Kavin TYKSista pain sitten IKEAssa vahan vilkaisemassa kylpparin kalusteita, ja ihastuin hiukan yhteen pahkinapuiseen kaappisettiin, mutta ehka en nyt hatikoi ostoa (viela), silla meneehan tassa viela liki kolme kuukautta, ennenkuin mitaan valmista tulee.

Naapurini muuten heitti taalla kaydessaan ilmaan ajatuksen, etta jospa nama minun nivelvaivani johtuvat asunnossa olevasta homeesta. Ajattelin, etta taitaa olla aika kaukaa haettua, mutta toisaalta, kyllahan tuollaisen homeen sanotaan aiheuttavan monenlaista oiretta. Tosin taalla asuessa eivat nama kadet ole yhtaan sen kummemmiksi tulleet.

Tuskien taivalta

Ilmeisestikin leikkauspoydalla oli vaannetty oikea kateni johonkin omituiseen asentoon, vaikka kerroin, etta siina olkanivelessa on liikerajoitus viime kevaisen liukastumistapaturman seurauksena (nousin autosta pois ja liukastuin sitten siihen paikkaan ja loin kyynarvarteni auton oven kynnykseen -> kyynarhermo vaurioitui ja siina samalla olkapaa). Kasi ei kaiketi enaa tasta kivuliaammaksi voi tulla. Unohdin sitten kayda apteekissakin, ja niin Lyricat kuin Gabrionitkin ovat loppu. Olen noita kayttanyt sarkylaakkeiden lisaksi, ja kaiketi ne jotain auttavat, mutta tekevat kylla myos kummallisen "tokkuraisen" olon. Lyricaa kayttaessa tuntuu, etta muisti jotenkin huononee. Tai kognitiiviset prosessit kaikki jossain maarassa, siksi tuo gabapentiini on hiukan parempi, luulisin. Tietty voi olla, etta aivotkin ovat nyt todella ylikuormittuneet, kun tassa on useampi kuin yksi huolenaihe putkahtanut samoihin aikoihin.

Toivottavasti reseptissa on viela jotain saatavia.

Jahka tasta selvian, niin en enaa ikina halua syoda laakkeita!
Taitaa olla tietty toiveajattelua. Jos suoraan sanon, niin tama laakerumba alkoi beetasalpaajasta, jonka sain kohonneeseen verenpaineeseen. Tama taas johti siihen, etten jaksanut samalla tavalla juosta koiran kanssa kuin ennen. Laake vaihdettiin, moneen otteeseen ja yhdesta tuli paasta kantapaihin rakkulainen ihottuma. Toisesta taas nilkat turposivat suurinpiirtein kenganreunojen yli, ihan nauratti lahtea toihin ja kavinkin koipiani esittelemassa heti ensitoiksi tyyoterveysasemalla. Troppi vaihdettiin ja uudesta laakkeesta tuli kuivaa yskaa. Noniin, sekin meni vaihtoon ja nykyisella laakkeella verenpaine kun ei pysynyt kurissa, niin tarvittiin lisaksi diureetti ja toinen laake.

Sitten tuli tama sorminivelten artroosi, ja kipulaakkeet, jotka sitten puolestaan pistivat mahalaukun todella kipeaksi. Parasetamolia en edes harkinnut, silla Briteissa oli taannoin Calpol-skandaali, jonka jalkimainingeissa en kyseiseen tavaraan suostu edes koskemaan. No, sitten sain nama epilepsialaakkeet ja mahansuojalaaketta. Pillerimaara vaan kasvaa ja kasvaa.

Kilpirauhasen vajaatoimintaan aloitettiin laakitys vuosi sitten kesalla. Sekin alkoi olla kondiksessa vasta viime kesana, eli ei tyroksiini ihan hetkessa paranna, vaan vaatii aikamoista saatamista. Eika kilpirauhasen vajaatoiminta tietty yhdessa yossa kehity sekaan. Nyt vasta tajuan, etta olen ilmeisestikin jo kauan ollut aika heikossa kunnossa ennenkuin asiaa ruvettiin tutkimaan.

Ihan realistisesti sanoen, kipulaakkeiden kanssa joudun elamaan lopun elamaani taman kroonisen selkavian takia. Niin, muisto entisesta Suomenmestaruustason pesapalloporukasta. Tyroksiini on toinen laake, joka tulee jaamaan.

Niin ja nyt sitten nuo sytostaatit ja antiestrogeenit (jos olisin postmenopausaalinen, niin ne vaihdettaisiin aromataasinestajiin). Jospa piristaisin itseani ostamalla jonkin ravakan peruukin?

Lady Gagan tyylia. Sopisikohan minullekin?

Maailmanloppu?

Nytpa tahankin loytyi syy!

Kuumeessa

Huh, uni ei ole tullut koko yona, olen varmastikin kuumeessa, silla paleltaa ja hiostuttaa. Kuumemittaria en omista, mutta tanaan on joka tapauksessa kaynti TYKSissa. Joku noista haavoista punotti hiukan kun viimeksi kavin sairaalassa, toivottavasti se nyt ei ole sitten tulehtunut. Kammottaa ajatus siita, etta joutuisi jaamaan sinne sairaalaan, nyt kun juuri olen sielta paassyt pois. Onkologian puoli on tassa hotakassa kaynyt hiukan liiankin tutuksi.

Taksi paivaksi olisi kaikenlaista puuhaakin, ainakin omalla asunnolla pitaisi kayda, ja aloittaa jotenkin sen remontinkin suunnittelu. Oletettavasti on tiedossa pienta vaantamista isannoitsijan ja vakuutusyhtion kanssa. Huh.

Eilen kavin kaupassa ensimmaista kertaa ilman autoa. Taytyy myontaa, etta olo on edelleen hutera kuin mika, mutta kyllahan sita verta menikin aika paljon. Rautatabletteja en haluaisi syoda, koska noista antibiootteista on vielakin maha ihan sekaisin.

Toivottavasti omalla asunnolla on siivottu rappukaytavasta ne veriroiskeet (siis sain dreenin liitoksen irti, ja jalki oli sen mukaista, verta pitkin portaita ja seinia, ihmiset varmaan ihmettelevat). Isannoitsija sattuikin samaan aikaan piipahtamaan katsomassa putkivaurion kuivattamista, ja sanoin, etten ole oikein kunnossa siivoamaan jalkia.

Pitaisi varmaankin kayda myos jossain vaiheessa leikkauttamassa tukka ennenkuin se sitten taas alkaa lahtea itsekseen. Jos TYKSissa sattuisi olemaan jaahuppu tarjolla, ei sekaan oikein toimi nain paksun kuontalon lapi, joten jo siitakin syysta lyhyt tukka olisi parempi.

Toivottavasti nuo sytostaattihoidot aikataulutetaan silla lailla, etta paasen tammikuussa Lontooseen, olisi aika paljonkin asioita hoidettavana siella paassa. Silti mieluummin sytostaatit kuin etta ruvetaan keuhkoja leikkelemaan. Jospa ne auttaisivat.

Murehdin naita asioita hoitavalle laakarille, joka sitten tylysti tokaisi, etta minun kannattaisi ensisijaisesti pitaa mielessa sairauden vakavuus ja tilanne, jossa taman kanssa ollaan. Totta tietysti sekin. Ei kai sita oikein ymmarra omaa kuolevaisuuttaan, tassa vaiheessa. Valitettavasti olen sitten viela helposti huolestuvaa sorttia. Asiat pitaisivat hoitua valittomasti. Enka oikein edes tajua tata voimattomuuden tunnetta. Pari kuhmua paassa tosin hiukan paransivat muistia, enka esimerkiksi pongahda sangysta ylos enaa niin akkinaisesti.

Muistelin tanaan syopasairasta ystavaani, joka otti oman kuolemantuomionsa aika tyynesti vastaan. Maksametareita, joille ei ollut enaa mitaan tehtavissa. Mina en oikein osannut olla niin paljoa tukena kuin olisi pitanyt. Myohaista katua sitakin nyt.

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Aliarviointia ja vahattelya

Sain viestin ex-tyokaverilta. Koko homma oli tyyliin "jos se nyt on totta". Ai etta olisi nyt vaan huvikseni tyokyvyttomyysvapaalla?

Koko syopaasia on todella ahdistavaa, eika tama peukaloitten artroosi ole sita helpompaa. Jos viela joku naita asioita kyseenalaistaa, niin keskustelu varmaankin loppuu siihen.


Rintasyopa ja sen korjaus

Jospa Serulla olisi noin monta pentua, niin johan kiiretta riittaisi!

Kuva on hauska, mutta ei mitenkaan liity tekstiin, valitettavasti.

Sain eilen haavojeni tikit pois, viikkoa myohassa, ja niissa oli hiukkasen probleemaa, joten odotan lopputarkastuksessa kirurgin huomioita huomenna.

Tuo leikkaus pitaa myos korjata, joten siitakin riittanee suukopua. Tassa on muuten ihan aarettoman hyva brosyyri, jota minakin olen plarannyt todella paljon ennen toimenpidetta. Suosittelen!

maanantai 26. joulukuuta 2011

"Tahdon kuolla terveena"

Tapaninpaivan aamu, ja niin hirvea myrsky riepottaa peltikattoa niin, ettei yolla sen paukkeen takia saanut edes nukuttua. Toistaiseksi viela katto paan paalla  - asun tassa valiaikaisasunnossani ylimmassa kerroksessa.

Isani kuoli Tapaninpaivaaamuna 1996, haudattiin tammikuun puolella. Siita ei nyt sen enampaa, mutta tulipa vaan tassa valvoessani lueskeltua kaikenlaisesta terveyteen liittyvasta, ja eksyin blogiin, jonka kirjoittajan ohjenuorana ja tahtaimena on "kuolla terveena".

Mielenkiintoinen ajatus sinansa. Kasittaakseni se ei ole mahdollista, silla kuolemansyy on aina jokin. Kroppaan tai psyykeen liittyva, ja jos se lahinna liittyy psyykkiseen tilaan (esim. anorektikoilla, kun syomattomyyden seurauksena ei kroppa enaa kesta), se on siltikin jonkin fyysisen eilimen toiminnan loppuminen, josta sitten seuraa se, etta elimiston toiminnot vaan yksinkertaisesti loppuvat ihan kuin dominonappulat jonossa kellahtavat sen ensimmaisen kaaduttua.

Ainoa asia, jonka yhteydessa tulee mieleen, etta voi tavallaan "kuolla terveena" on esimerkiksi ampumavalikohtaus. Siis sinua ammutaan vaikkapa tarkeaan valtimoon tai suoraan sydameen. Tosin silloinkin kuolinsyyksi merkitaan esimerkiksi verenhukka tai sydamen vaurio/sydanlihaksen repeytyminen trauman seurauksena.

Tallaisessa "terveena kuolemisessa" eivat siis ko. bloggarin suosittelemat aloe vera -juomat auta.

Olen yrittanyt ymmartaa naita aloe veran puolustajia, sun muita (mukaanluettuna itseni). Sinansa uskon, etta lisaravinteita tarvitaan (varsinkin nyt kun taas sain kayda toteamassa laitosruoan ravintokoyhyyden), jo siksikin, etta ravinto ON nykyaan koyhempaa kuin ennen. Pellot tehoviljellaan, enka ole pahemmin kuullut, etta viljelysmaa pidettaisiin ravinteikkaana pelkastaan vuoroviljelylla. Itse asiassa tasta nakokantista luomutasoiset viljat ja kasvikset saattavat olla jopa vahemman ravinteikkaita kuin ns. tavallisesti viljellyt. Tama yksinkertaisesti siita syysta, ettei kemiallisia lannoitteita kayteta. Siis sekaan asia ei ole niin yksipaatyinen.

Hyva kysymys tietty on, paljonko mitakin ravinnetta saa luonnollisista lahteista, ja paljonko taas ei. Siihen kun vastauksen tietaisikin.

D-vitamiinilisan tarpeellisuudesta sentaan tutkijat alkavat olla yhta mielta.  Harvinaista konsensusta naissa asioissa.

lauantai 24. joulukuuta 2011

Mita kalaa jouluksi?

Kuulin nyt, etta Itameren lohi on jo uhanalaista (maaritelty sellaiseksi jo 2010), joten Suomessakin on tarjolla norjalaista, kasvatettua luomulohta, jota kannattaa siis ostaa. Samaten muikun ja siian mati on suositeltavaa, koska ne ovat villina kasvaneesta kalasta.

Sampsa Vilhunen Suomen WWF:n edustajana kertoi Kuningaskuluttajassa, etta han suosisi kotimaista viljeltya kirjolohta jo siitakin syysta, etta se ei ole taalla luonnostaan, eli se ei lisaanny, vaikka paasisi karkuunkin viljelylaitoksesta, jota tapahtuu paljon.

Han nakee suurimpana ongelmana kalanviljelyssa sen, etta viljeltyja kaloja paasee todella paljon luontoon, ja etta ne risteytyvat luonnollisen kalakannan kanssa.

OK, minulle ei kuitenkaan taysin selvinnyt, mika se pohjimmainen ongelma on.

Han puhui myos lipeakalasta, joka kuulemma on yleisimmin Jaameren mulvaa, eli pohjakalaa, kuten savukalana myytava pallaskin. Ongelma tassa suhteessa on pohjatroolikalastus, joka tuhoaa myos kalojen elinympariston.

Niin, tykkaan savupallaksesta, mutta nailla tiedoilla jaa kylla ostamatta.

Purkissa myytavat kalalajit eivat kuulemma ole niin uhanalaisia, mutta tasakin kannattaisi suosia kotimaista purkkikalaa ulkomaisen tonnarin sijasta. Hyva huomio.

MSC-merkkia (Marine Stewardship Council) kannattaa katsoa, jos purkkikalaa ostaa! Tama tarkoittaa sita, ettei kayteta verkkoja ja siimoja, vaan vavalla pyydystetaan kalat yksitellen. Alamittaiset ja sivusaalis ei mene hukkaan, joska ne vapautetaan, jos joutuvat onkeen.

perjantai 23. joulukuuta 2011

Huonoa tuuria

Kavin lahikaupassa ja varsin oli koyha valikoima ostamista. Voi lopussa ja maito-osastolla tallainen lappu:

Niin, mitapa siina kuin kuikuilemaan sinne uudestaan aamulla.

Hyvaa Joulua!

Kappas, Kuwaitinkoirukin on livahtanut potrettiin!

Jouluvalmisteluja


Nukuin myohaan, ja nyt ei sitten tietty vasyta. Mutta mitas siita. Lanttulaatikko on vielakin uunissa, ja on todella hyvan makuista!

Koiruus on ollut hiukan ihmeissaan tasta uudesta paikasta, mutta ei ole enaa niin hanakasti seuraamassa mm. vessaan (valilla oli ihan kuin koissu olisi pelannyt minun karkaavan saunanikkunasta). Hemoglobiiniarvo taitaa olla edelleenkin alhaalla, koska uuvahtanut olo iskee aina valilla, viimeksi ollessani koissun kanssa ulkona. Niin ja postimies toi www.lookfantasic.com 'ilta yllattavan joulupaketin (Dermalogican pussukka jossa kaikenlaisia naytteita). Kappas vaan, mika tuuri! Ponkaisin vaan sohvanpohjalta ylos liian nopeasti ja kerkesin jo tuupertuakin ennenkuin paasin ovelle saakka. Ei vammoja kuitenkaan, paani loin. Tuli vaan tasta mieleen, etta olisiko verenpainekin asettumassa aloilleen? Se olisikin ihana uutinen!

Maustekakun aion viela huomenna leipoa. Sita varten ostetun piiman (siis piimakakku kyseessa) olen ehtinyt jo miltei juoda, mutta putkahti mieleen, etta siihen voisi piiman lisaksi laittaa hiukan puolukkasurvosta. Raportoin huomenna, miten homman kanssa meni.

Btw, se karpistettu piimakakun ohje on taalla jossain (siis tassa blogissa). Makeutin sen aiemmin stevialla, mutta steviasta tulee valitettavasti juuri leivonnaisista hiukan kitkeria. Nyt ajattelin palata takaisin sukraloosiin (Splenda), jote onneksi onkin paketti jemmassa.


torstai 22. joulukuuta 2011

Lanttulooraa

Muuten jouluherkut saavat vaistya (noh, ehka pari siivua harmaasuolattua kinkkua tai savukalkkunaa menee...), kunhan saan oikein kotona tehtya lanttulooraa. Hiukan oli tekemista survottujen lanttujen loytamisessa (naitten kasien takia olisi ollut turhan vaivalloista tehda se aasta-alkaen), mutta eraasta S-ryhman kaupasta sita loytyi pakasteena. Ostin kaksi kiloa, eli 4 pussia.

Karppaus.infosta loytyi hyva ohjekin. Nyt on looda uunissa! Tuskin maltan odottaa....

Lanttulaatikkoa pienessa uuninlammossa. Illalla valmista!
PS. Tuleekin ihan sairaan hyvaa lanttulaatikkoa! Voissa ja kermassa ei ole saastelty!

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Joulustressi ja miten sita lievitetaan

Olen viime vuosina oppinut aloittamaan joululahjojen hankinnan jo heti kun uusi vuosi alkaa. Harvoin tosin alennusmyynneista ostan mitaan, mutta reissuilta sitten, pikkuhiljaa. Ei sitten tarvitse saada artynytta mielialaa jonottelemalla jossain, joko autossa ruuhkassa tai kassajonossa.

Yleensa ennen joulua tarvitsee ostaa vain lahjapussukat.

Tanaan hankin viela kaksi viinipulloa, ja molempia piti nettitsekkauksen mukaan olla tietyssa Alkossa, toista 9 pulloa ja toista 12. Avulias myyja tuli auttamaan, kun naki minun tavaavan lunttilappuani. Toinen viini loytyikin helposti, mutta toista kaytiin sitten jo kaivelemassa varastossa vahintaan puoli tuntia.

Joo, ja olin tsekannut tilanteen netissa juuri ennen hyppaamistani autoon, eika tasta ko. paikkaan ole kovin pitka matka. Mystinen 12 pullon katoaminen tosin sitten selvisi: Rouvashenkilolla kassajonossa oli koko looda.

Noh, ostin sitten ystavallisen myyjan neuvosta toista viinia, joka sekin oli hyllyista ryovatty. Han vaan oli myos huomannut menekin, ja hoksannut yhden tayden laatikon varastossa. Kiitos, todella hienoa palvelua!!!

Yha enemman voi joululahjahankinnoissaan kayttaa nettia. Mm. joulukukat saa netin kautta todella helposti.

Pussukoita odottamassa paasya joitakuita ilostuttamaan.

Punaviinidieetti

Onko kukaan kuullut kardiologi Roger Corderin kirjoittamasta kirjasta "The Red Wine Diet"? Ainakin Briteissa ovat laakarit aika hyvin perilla vaihtoehtoisista hoitomuodoista, ja niinpa "kolesterolivammaista" ystavaani, jolla loytyi jopa kalkkeumia sydanverisuonista, kehoitettiin hankkimaan kirja ja opiskelemaan se lapi ja noudattamaan "dieettia", johon kuuluu 1-2 lasillista punaviinia per paiva. Lasilliset eivat tietenkaan saa olla saavillisia :)

Ainakin Amazon myy tuota kirjaa edullisesti, joten jos korkea kolesteroli vaivaa, niin kehoittaisin hankkimaan kirjan ja lukemaan sen. Valitettavasti en ole loytanyt sita suomennettuna.

Minun ongelmani on oikeastaan liiankin alhainen kolesterolitaso (hyvat geenit!!), joten itselleni en siita apua hakenut kun kirjan luin.

Viinirypaleiden ja punaviinin sisaltamasta resveratrolista lienee jokainen kuullut joskus. Tiivistanpa tahan pari asiaa, jotka kannattaa pitaa mielessa punaviinia hankkiessa. Hyvaatekevaa resveratrolia on eniten viineissa, jotka ovat tehty korkealla vuoristossa kasvaneista, pienista ja paljon siemenia sisaltavista rypalelajikkeista.

Tama sulkee pois monet eurooppalaiset, australialaiset ja etelaafrikkalaiset viinit. Itse asiassa tassa mielessa hyodyllisin rypale on etelaamerikassa vuoristossa kasvanut Malbec. Kirja antaa tosin myos muita vaihtoehtoja, mutta jos nyt joku jouluksi haluaa maksimoida viininjuonnin hyodyt, niin talla tarpilla loytyy jo Alkosta sopivia viineja.

maanantai 19. joulukuuta 2011

Epikriisi

Nukuttaa, muttei oikein nukutakaan, siispa laitan muutaman rivin tanne.

Epikriisini tuli sairaalasta, ja siina oli aika karkevaan tyyliin: "Potilas ilmoittanut, ettei suostu rinnanpoistoon, ellei tehda valitonta rinnan korjausleikkausta." ".....ilmoittanut myos keskiviikkoaamuna leikkauspoydalla lahtevansa kotiin perjantaina."

No, nainhan kavikin. Esim HIV-positiivisilla on potilaspapereissaan keltainen kolmio mustalla pohjalla. Minun papereissani on varmaan punainen huutomerkkitarra. Omapa on kroppani.

Toisaalta tama reissu meni paljon paremmin kuin se edellinen.

Naapuri kavi tanaan kaffeella ja kertomassa asunto-oy:n tuoreimmat. Epaili myos samalla, etta jos tama kasien nivelongelma johtuukin siita, etta mun kylpparini on jo vuosia kukkinut hometta ja sienia niiden kosteusvaurioiden takia. Niin, kukapa tietaa, artroosin syyta kun ei ole selvitetty ihan vedenpitavasti.

Olen taalla uudessa asunnossa opetellut kayttamaan digiboxia ja taulu-TV:ta. Niin, minulla ei ole tallaisia uutuuksia, vaan taloyhtiolla on yleinen digiboxi. Enpa tosin TV:ta paljoa katso, mutta taalla tulee varmaankin joulun aikaan sita tuijotettua.

Mutsi oli laittanut minulle joululahjana just sen kirjan, jote olin alunperin aikonut hanelle (mutta en onneksi sita hankkinut, vaan ostin kosmetiikkaa, pashminashaalin ja luomukarkkeja  - Indonesista toin myos hauskan batiikkipussukan, jonka sisalla oli 5 pienempaa). Kirjan seurana oli purkillinen itse leivottuja pipareita, ja kaksi pienta rasiaa belgialaisia minisuklaakonvehteja.

Mietin tassa, laittaisiko sita jotain jouluerikoista, nyt kun nayttaa silta, ettei mitaan dinneria tulekaan. Vai pitaisiko koko joulunvietto vaan dissata taysin, ja viettaa tavallinen viikonloppu.

Aidin leipomia pipareita.

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Epatoivottuja karvoja

Minulla ei onneksi ole tata ongelmaa. Luin jostakin, etta entisajan filmitahdet ajelivat kaikki karvat naamoistaan, siita syysta meikki oli aina niin siloinen ja kaunis.

Kokeilin sitten minakin, vaikka naamassa ei juurikaan karva kasva (noh, kulmakarvat kasvaisivat Brezhnev-malliksi, ellen niita nypityttaisi, hoh!).

Tama iHerbin tuote kuitenkin osoittautui aivan loistavaksi:

Toimii!! Eika ole kalliskaan.

lauantai 17. joulukuuta 2011

Vesiputkineuroosi

Noitten kotona tapahtuneitten lammonsiirto- ja kayttovesiputkien (siis nama viimeksimainitut rempattiin jo muutama vuosi sitten!!!) vuodot ovat nakojaan saaneet aikaan korvieni valissa jonkinlaisen neuroosin. Laitoin nyt ekaa kertaa taalla valiaikaisasunnossa pesukoneen paalle, ja tuntuu, etta sita pitaa oikein vahtia koko ajan toisella silmalla. Ettei se nyt VAAN mitenkaan vuotaisi mistaan (niin, mullahan just ennen naita putkijuttuja pamahti pyykkikonekin rikki). En taida olla oikein mikaan Hannu Hanhi talla hetkella.

Pyykkikoneen vahtimista olohuoneen puolelta.

Mary Quant

Mistahan tamakin putkahti mieleen  - minen havisi lapsuuteni ja nuoruuteni muotisuunnittelijaikoni? En ole hanen meikkejaankaan nahnyt edes Lontoossa, josta nyt muuten saa kaikkea.

Teini-iassa minullakin oli kalmankalpea Quantin meikkivoide, tumman kirsikanpunainen huulipuna ja graafisen tyylin vaatteet. Niin Quantia, etta! Myos mikrot ja minihameet olivat kovia juttuja! Ja tukka piti olla just noin!


Madame itse, I assume.






Voipula!

Nakojaan sanoma puhtaista ruoka-aineista on karppaamisen myota levinnyt, silla se nakyy kauppojen hyllyilla voin puutteena. Valio ei ole saanut toimitettua sita tarpeeksi, ja sama taitaa olla Arla Ingmanin kanssa.

Nyt sitten bongasin K-ryhman kaupasta eestilaista voita. Maku on ainakin OK, mutta pakkaukset niin kovin pienia. Tassa nayte:

Tuontitavaraa!

Aromaterapia huonon muistin apuna

Ostin sitten aromaterapiaa kasittelevan kirjan (Veronica Sibley: Aromaterapia terveyden ja sairauden hoidossa). Siina on yksi kappale omistettu huonolle muistille.

Sibley suosittelee seuraavia oljyja parantamaan huonoa muistia. Kayttotapa on haihdutus, siis laita oljyja vaikka nenaliinaan ja tuoksuttele niita.

Sitruuna - virkistaa ja selkiyttaa ajatuksia.
Rosmariini - virkistaa paan aluetta ja antaa aivosoluille energiaa.
Makea timjami - vahvistaa hermoja ja aktivoi aivosoluja.

Kolme tippaa kutakin riittaa sekoitukseksi.

En ole viela kokeillut tata. Muut tarpeet olisivat, mutta sitruuna puuttuu.

Muita muistia hyodyttavia eteerisia oljyja ovat kirjan mukaan greippi, bergamotti, kitkera appelsiini, mustapippuri ja piparminttu.

perjantai 16. joulukuuta 2011

Ostoksia

Kavin paikallisessa "Kitumarketissa" dreenin poiston jalkeen, ja sorruin ostamaan itsellein "potilaspuvun", eli oloasun. Noista arvista saattaa viela vuotaa, niin en aio kayskennella taalla silkkisissa yoasuissa ja aamutakeissa.

Kammottavan nakoinen viritys, mutta kaipa kay jonkin aikaa. Eniten inhoan noita pitkia hihoja.

"Iltapuku". Lahjoitan sen pois kunhan tama haavarumba on kayty lapi.
Ei se nyt mikaan pollompi yo-/oloasu ole, mutta en tykkaa tallaisista, enka pitkista hihoista.

Sitten ostin ihanat sukat, taalla hiukan palelee varpaita:

Niinsanotut lamposukat. Mukavat jalassa, mutta vahemman seksikkaat, hehheh.

Nuo sukat ovat "Feet Heaters" -merkkiset, ja todella hyvan oloiset.

Ihanaa!

"Laahus" (dreeni siis) lahti tanaan, ja huomasin kylla, etta vaikka se ei paljoa enaa vuotanut, kainalon alus pompotti aika tavalla, joten varmaan punkteeraus on edessa.

Mutta ihana olla ilman sita letkua! Nyt voin jatkaa bloggausta vahan mielenkiintoisemmilla asioilla, kuin talla leikkauksenjalkeisella ruikutuksella.

torstai 15. joulukuuta 2011

Viikko vierahti

Noniin, nyt on sitten jo hiukan yli viikko leikkauksesta, eika mitaan suurempia ongelmia kuin vasymys ja tylsistyminen.

Tanaan taalla on juossut porukkaa aamusta lahtien. Rakennuttajan (Skanska) ja keittiokalustojen ja kaapistojen asentajia, ja nailla sitten oli varsinaista kissanhannanvetoa siita, kenen vastuulle pikku puutteet kuuluvat. Pyysin yhta naista aijista laittamaan viela vetimen eteisen kaappiin, mutta "kun ei sita oltu maaratty hanen pomonsa toimesta tekemaan, niin han ei uskalla ylittaa valtuuksiaan". Jaha.

Olin aikonut pitaa tata "laahustani" hiukan pidempaan (olisi saanut ottaa jo eilen pois), mutta vaikka se valuukin viela jonkin verran, on tuollainen pitka letku ja pussi todella hankala piilottaa minnekaan vaatteiden alle. Kavin eilen hyvassa seurassa taas Rantakertussa syomassa, ja kummasti se pussi pullotteli mekon alla. Siispa otatan sen pois huomenna.

Tasta TK-kaynnistakin piti sitten saada aikaan varsinainen revohka. Entisen osoitteeni perusteella kuulun keskustan TK:n asiakkaaksi, mutta nytpa soitinkin toiseen terveyskeskukseen, joka on siis taman asuinalueen TK. Sanoin hiukan tyhmasti asuvani tassa vaan muutaman kuukauden, jolloin hoitajan mielesta pitaisi kuitenkin menna sinne keskustan TK:een.

Mulle ei ole muuta valia, mihin keskukseen nyt menenkin, mutta pitaa olla autopaikkoja, mita keskustan TK:n liepeilla ei varsinkaan nyt jouluruuhkissa ole. Lopputulema pienen kinastelun jalkeen: Menen taman alueen TK:een.

Muistanpa taman seuraavan kerran....

Sitten hiukan iHerb-juttua. Ostin sairaalaan mukaani katevia kosteuspyyhkeita.

Kasvojen puhdistukseen, intiimihygieniaan ja jopa kasvojen kuorintaan.
Olivat oikeinkin katevia, ja INCI-listakin naytti luonnonmukaiselta. Katevia varmaan myos esim. reissussa. Eika hintakaan paata huimaa! Tuossa pienimmassa (oranssi) paketissa on kuorintaliinat yksittaispakattuja, noissa muissa on kunnolla suljettava pakkaus, josta voi vetaa liinan kerrallaan.

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Kurkku vaivaa edelleenkin

Uinahdinpa taas pitkaansa, joten tiistaipaivakin miltei havisi tykkanaan. Varmaan kroppa parantaa itse itseaan talla tavalla.

Kurkku on vaan edelleenkin todella kipea. Join juuri kupillisen kaakaota ja pari kuppia kuumaa teeta, toivottavasti tuo kipu loppuisi pian.

Koissu oli taalla sunnuntaina hiukan "harjoittelemassa", eika yhtaan halunnut jaada, vaan oli tunkemassa isantansa kanssa samasta ovenreiasta ulos.

Taalla piti sitten nuuhkia tarkkaan joka paikka, ja etsia makuupaikka, mista saisi parhaiten tarkkailtua koko asuntoa, ja varsinkin ulko-ovea. Taytyy miettia, milloin voin taas ottaa koiran luokseni. Ulkona on liukasta, ja vaikka koira ei paina kuin 12 kiloa, on se joskus vetanyt minut yhtakkisella liikkeella nurin. Nyt en ainakaan toivoisi, etta mikaan naista haavoista repeaa.

Neiti hienoissa uusissa huomioliiveissaan.

tiistai 13. joulukuuta 2011

Valvoskelua

Minnekohan pain maailmaa sita kannattaisi muuttaa, kun alkaa nukuttaa jo ennen klo 21 illalla, ja sitten heraa pirteana kuin peipponen noin kolmelta yolla? Osin tuo heraaminen kylla johtuu tasta sarkevasta kurkustakin. Laitoin pari kuumaa teemukillista ja otin sarkylaakkeen. Sen jalkeen nukutti viime yonakin hyvin, joten ehkapa tanaan sama homma, kun ei ole kiirettakaan minnekaan. Kummallisen kauan tuo kurkku on kipeana, enka muuta syyta keksi kuin se mokoman intubaatioputki. Olihan se paikallaan niin kauan kuitenkin. Sitten tuo yksi laake viela kuivattaa suuta todella paljon.

Chai-kupponen.


Kavin eilen illalla hakemassa tavaroitani taas omasta asunnostani, ja ovi oli kuin olikin noottini jalkeen laitettu lukkoon. Piti hakea Splenda-paketti leivontaan ja merisuolapussi, mutta tietty toin sielta kolme kassillista kaikkea muuta, mutta se Splenda jai. Toivottavasti en ole laittanut sita auton katolle tai laskenut kasistani portaikkoon.

Stevia maistuu leivonnaisissa joskus kitkeralta, siksi kaytan ainakin osan joko Splendaa tai erythritolia.

Viela kolmas chai-mukillinen, ja sitten petiin. Se on Rooibos-pohjaista, joten se ei valvota. Ihana piparkakkumainen maku kruunaa kaiken.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Soppaa tarjolla - taas!

Koiruus oli minun luonani tanaan pari tuntia, ja isantansa kavi silla aikaa shoppailemassa. Toi minulle mm. ne kipulaakkeet.

Minulla on vielakin aikamoisen nuutunut olo. Tekisi mieli olla vaan petin pohjalla, mutta lienee parempi nyt sinnitella edes jonkin aikaa pystyssa.

En tieda, johtuuko siita intubaatioputkesta, joka oli niin pitkaan paikallaan keskiviikkona, vai mista, mutta kurkkua sarkee (eika siella ole edes nielurisoja, jotka voisivat tulehtua) ja yolla herasin moneen otteeseen siihen, etta keuhkot olivat taynna kutisevaa limaa. Lampiman juotavan jalkeen sain yskittya pahimmat pois. Naapurit varmaan ajattelevat, etta mika ihmeen keuhkotautinen tanne on muuttanut, mutta ellei sita limaa saanut edes hiukan yskimalla pois, hengitys vaan vihelsi ja rintaa ahdisti. Tuli tietty mieleen sekin, etta onko taalla uudessa asunnossa jotain kemikaaleja, joille olen allerginen tms.

Mutta: Nyt on tulossa taas kesakurpitsa-tillikeittoa, joka toivon mukaan auttaa myos tahan limaneritykseen!

Keittoa tulollansa!

Kadonnut lauantai

Olin perjantaina koko revohkasta aika vasynyt, ja menin aikaisin nukkumaan. Mites kavikaan, herasin vasta reippaasti yli kello 7 illalla! En ollut uskoa silmiani. Meni siis kuunpimennys sivu suun, ja muutenkin hiukan harmitti. Toisaalta varmaan kuitenkin oli hyva levatakin.

Huomasin harmikseni, etta kilpirauhaslaakkeet ja kipulaakkeet olivat jaaneet kotiin, joten kavin sitten siellakin, kaupan lisaksi. Ulko-ovi oli selallaan, eteisen valiovi olkkariin oli avattu, ja tiedan, etta takuulla olin laittanut makkarin oven kiinni, joten ihmettelenpa vaan, miksi ne olivat auki. Jatin lapun remppamiehille ja komensin heita lukitsemaan ulko-oven aina kun ovat poissa.

Kayn maanantaina viela lukemassa madon luvut ko. sakille.

No ihan tallaista tunkua ei ole, jos ulko-ovi on auki, mutta kuitenkin!

Kunto on aika heiveroinen viela, menetinhan aika paljon verta leikkauksessa (ja sen jalkeenkin tulee jonkin verran tuohon dreenipussiin, vaikka se neste alkaakin tulla hiukan lapinakyvammaksi, mika on merkki lisaantyneesta kudosnesteen osuudesta). Oli sinne kuitenkin tullut silkkaa vertakin, silla pussissa oli aika mittavan kokoine hyytyma, jonka poistamisessa dreenipussista olikin hiukan enemman hommaa.

Toin kotoa pari pussillista tavaraa, ja tietty nyt sitten unohdin ne kipulaakkeet, tosin olen perjantain kotiutumisesta saakka ollut ilman. Leikkauksen jalkeinen paansarkykin oli kai vaan vasymyksesta ja valvomisesta johtuvaa. Mutta nama artroosipeukalot ehka kaipaisivat tuon oikean olkapaan lisaksi jotain. Nehan tassa ovat kipeampia kuin nuo leikkaushaavat.

Ostin sitruunoita, ja ajattelin tehda amerikkalaista limonadia, ja juoda sita sitten jaitten kanssa! Pitaa hankkia viela ne jaapalapussit. En normaalisti pida siita, etta veteen laitetaan sitruunanviipale, vaan vesi vetena. Mutta amerikkalainen kadunkulmissa myytava vanhanajan limonadi on hyvaa (eika sita pida sekoittaa ns. sodaan, joka taas tarkoittaa kaikkia hiilihapotettuja juomia).

Valmiina muuttumaan limonadiksi!

lauantai 10. joulukuuta 2011

Leikkauksen jalkeen

Herasin hiukan asiattomaan aikaa. Leikkauksen jalkeen on ollut ihan mahdoton arsytysyska, ja paatin laittaa itselleni kuumaa juomaa, koska se ei vaan lopu ollenkaan (siis yskanarsytys). Tuntuu, etta aani menee tasta yskimisesta, mutta valilla sielta keuhkoista nousee kaikenlaista "tavaraa" ylos. Todella kamala keuhkokutina, en muista tallaista kokeneeni. Ehka keuhkot eivat ole kunnolla tuulettuneet, koska olen paasaantoisesti ollut vuodelevossa leikkauksen jalkeen. Pitaa hankkia jokin pulloonpuhallusviritys, ellei tama lopu. Ei noita kauhkoputkia oikein voi pulloharjallakaan lahtea rassailemaan.

Minulla on yksi dreeni (selkahaavan putki) jaljella. Ylilaakari nippaisi rintadreenin pois aamukierrolla, enka edes huomannut koko asiaa, kun vasta sitten puolen paivan aikoihin saikahdin, etta olin itse kadottanut sen jonnekin (voisin kylla hyvin kuvitella, etta minun vauhdillani se olisi ihan hyvin voinut jaada hissin oven valiin etc.). Harjoittelin eilen sitten hiukan taman letkun kanssa (haitari-imu on aika painava, ja siihen pussi viela paalle, silla selasta poistettiin lihas, joten se vuotaa todennakoisesti kauan, ja siltikin voidaan joutua punkteeraamaan monta kertaa).

Kun kokosin tavaroitani omasta asunnostani, sain sitten jotenkin dreenin liitoskohdan poikki, ja nyt siella on veriroiskeita aina rappukaytavaa myoten. Isnnoitsija sattui silloin paikalle, ja auttoi tavaroiden kantamisessa, ja ymmartaa (toivon mukaan), etta en voi tassa kunnossa niita lattioita ja seinia ruveta luuttuamaan. Saas nahda onko siella taas jokin seinalehtinen ukaaseineen odottamassa.

Kovan onnen dreeni, haitari-imu ja keruupussi, jota saa alvariinsa olla tyhjentelemassa.


Luulin eilen ottaneeni asunnostani kaiken oleellisen mukaan, vaan ei. Tyroksiinit jaivat sinne, joten aamulla on luvassa reissu sinne. Samoin Bamix taytyy hakea. 

Kipulaakkeeksi minulle on maaratty koksibi, jonka arvelen aiheuttavan taman kuumotuksen tunteen kasvoilla. Olen kylla suhteellisen riutunut naky: Silmat punoittavat (ilma oli kuumaa ja kuivaa sairaalassa, eika sellainen ole kuin harmiksi). Juuri tamantyyppisilla koksibeilla saattaa olla taipumusta nostaa verenpainetta, joten jos tarvitsen kipulaaketta, paadyn naihin "vanhanaikaisiin", kumminkin. Parasetamoliakin sairaalassa syottivat, mutta sen suhteen olen liki paranoidinen, silla se on maksatoksista ainetta.

Tavallista NSAID:ta vaan, ja maltilla sitakin!


perjantai 9. joulukuuta 2011

Putkivaurioevakon uusi koti

Olkkari/keittio.

Ihana "minisauna" kahdelle hengelle.

Kylppari.

Makuuhuone.


Sitten tassa minikaksiossa on todella iso lasiparveke! Saali ettei ole kesa.

Tanaan kotiin!

Noniin, paasen tanaan kotiin! Hymy voi tietty hyytya, kun nakee kaaoksen siella, mutta uusi asuntokin on kaytettavissa kasittaakseni jo tanaan.

Lisaa tekstia siis sielta!

torstai 8. joulukuuta 2011

Potilaana olon lyhyt oppimaara

Kaikkea voi nakojaan oppia. Viimeksi kun tata syopaa leikattiin, olin leikkaussalista tultua pirtea kuin peipponen, mutta nalka kurni suolistossa ihan raivopaisyyteen saakka. Kaiketi verensokerit olivat niin matalalla. Huono olo ei ollut laisinkaan. Silti ei ruokaa tullut samana paivana.

Oletin, etta nyt on sama tilanne, enka siina erehtynytkaan. Talla kertaa olin varannut itselleni mandariineja, kuivattuna kaneliomenalastuja ja sampylan. Nahersin ne sitten naamaani kun muut soivat paivallissoppaa. Olin oikein tyytyvainen. Meikkipussissa oli pari suklaapatukkaakin, pelkkaa tummaa suklaata, ja ne nassutin viime yona kirjaa lukiessani.

Kamppakaverit karvistelivan nalissaan, meidat kaikki leikattiin eilen. Minakaan en paassyt tarjoilemaan omistani heille, kun olimme kaikki letkuissa ja sankyjen laidat ylhaalla, ei siita oikein paassyt minnekaan. Sanoivat molemmat, etta osaavat hekin seuraavalla kerralla...

Tanaan oli hernekeittoa lounaaksi, ja siihen en koske pitkalla tikullakaan. Ohukaiset kuitenkin maistuivat jalkkarina. Jostain kumman syysta minun tarjottimellani on ollut jarjestaan Keijua, kamppiksilla Oivariinia. Mutta eipa hataa, S-ketju myy pienessa purkissa valkosipulivoita, ja sellainen purkki minulla on mukana, ja sita kaytin leipani paalle.

Samainen tavara maustoi illalliseksi olleen merkillisen kana-kasvissekoituksen. Voisin sanoa, etta oli jopa hyvaa!

Taalla on niin kuiva ilma, etta nokkakannu olisi ollut hyva ottaa mukaan. Onneksi alysin pyytaa hoitajilta A-vitatippoja, jotka auttoivat aika hyvin.

Lapsuudenystavani oli muuten tanaan kaymassa. Han on osastonlaakarina tuolla Kriisiosastolla, psykiatri kun on. Toi minulle salmiakkia (villia touhua, tietaa minun verenpaineestani!) ja ET-lehden "kun nyt ollaan viisikymppisia" (han on itse tayttanyt tasan kuukausi sitten) Sina sitten naureskeltiin tata raihnaistunutta ikaa. Hahhaa!

Helvetti, etta tuo yksi tuolla toisessa paassa jaksaa hopottaa ja hopottaa!

Hanoja siella, hanoja taalla. Kas, kun en ole tata saanut viela revittya vahingossa irti.
Ihanaa, mulla on lappari ja kuulokkeet, voi katsoa haluamiaan TV-ohjelmia ja videoita netista!

Maratonpuhuja

Toinen kamppis lahti sairaalasta, ja hanen tilalleen tuli todellinen papupata. Taman toisen "alkuperaisen" kanssa yritimme ottaa nokkaunia, ja tama maratonpuhuja kulki vuoron peraan meidan petiemme paatyjen valia ja puhua pajatti  - vetaen valilla pitkaan henkea, ja juttu sen kun jatkui.

Todella raivostuttava. Me toiset olimme silmat kiinni peteillamme, emmeka kommentoineet mitaan. Pajatus jatkuu edelleen  - puhuu itsekseen tuossa sermin takana. Toinen "kuulija" paatyi poistumaan paikalta, mina koitan ignoreerata. Mokomakin hopottaja! Minakin olen puhelias, mutta liika on liikaa!

Taidan olla terveempi kun kaikki arsyttaa. Pistin paivateen jalkeen hiukan pitkakseni, ja fysoterapeutti oli juuri kaynyt antamassa jumppaohjeet ja katsomassa hyvan asennon sangyssa useamman tyynyn varassa. Ja silloin tulee iltavuoron sairaanhoitaja kiskomaan tyynya kylkeni alta (olin juuri saanut sen hyvin painamaan haavaa), "kun se on noin pahan nakoisesti". Tokaisin, etta se oli juuri niin hyvin siihen aseteltu. Hemmettiako sita tulla kiskomaan, kai osaan sen oikein laittaa itse!

Tanaan arsyttaa kaikki. Lounaalla oli hernekeittoa, johon en koskisi pitkalla tikullakaan. Sairaala-apulainen haki sen marmattaen pois, ja kommentoi, etta kun "meilla todella harvoin tata saa". Tokaisin, etta senkun han sitten syo sen, en ole koskenut koko soppaan.

Leikkaus ohi


Oli miltei 8 tunnin operaatio TYKSin lastenkirran leikkurissa (tulipa sekin bongattua kivoine kuvineen). Kirurgi oli vaan halunnut mun oikean kateni, jossa on viime kevaana liukastellessa vaurioitunut olkapaa (lahete ortopedialle muhii TYKSissa) sellaiseen asentoon, jonne se ei normaalisti taivu, ja nyt koko olka ja kyynarvarsi on viela kipeampi kun noileikkaushaavat rinnassa ja selassa (josta otettiin "paikkaustarpeet" tuohon silvottuun rintaan). Varoitin kylla asiasta, ja se varoitus kuitattiin varsin areasti.

Ei kylla nukuttanut yhtaan kipulaakityksesta huolimatta, ja viimeyota edeltavan yon en myoskaan nukkunurt silmallistakaan kun piti raivata asunnon rempattavat tilat tyhjaksi.

Sitapaitsi mun molemmat kamppikset taalla (niin mukavia kuin ovatkin) kuorsasivat kuin lehtipuhaltimet. Korvatulpista ei ollut mitaan apua.

Oli taalla hiukan draamaakin: Kun mut tuotiin leikkurista, alkoi viereisessa huoneessa ollut (ilmeisesti psyykenongelmainen) mies karjua ja kayda agressiiviseksi naishoitajille. Meidan huoneessa oli ovi auki, ja m jo kerkesin ajatella (oven puolella nukkuvana), etta miten sita paasisi seitseman letkun ja erinaisten katetri-, dreeni- ja iv-pussien kanssa yli korkean sangynlaidan karkuun.

Hoitajatkin havisivat salamannopeasti paikalta, ja pian oli paikalla 3 vahtimestaria ja loppuviimeteksi joutuivat soittamaan pari poliisiakin paikalle.

Jannitysta kerrakseen, poliisit kai karrasivat Kupittaan suljetulle.

Asunnon metsastys jatkuu. Olen paattanyt kotiuttaa itseni jo huomenna.

Minako muka hankala potilas... :roll: Joo, alan olla oma karttyisa itteni.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Mitas me, itsepaiset!

Hyvaa Itsepaisyyspaivaa vaan meille itsekullekin! Hyva, ettemme silloin joskus jaaneet Neuvostoliiton palapahaseksi, vaikka ei tie siita eteenpain kovin siloinen ollutkaan.

Se oli fifti-siksti, vai miten...!
En todellakaan viitsinyt katsoa Linnan juhlia, jotka ovat kuin valtakunnallisen, vuosittaisen maatalousnayttelyn kilpailu siita, kenen lehma saa sertin. Juhlien paatarkoituksena nakyy olevan vieraiden pukujen ja tapojen arvostelu, itse paaasian unohtuen niiden varjoon. Asiaan kuuluu myos tirkistelyluonteinen kyylaaminen: Kuka tana vuonna tanssii/flirttaa/keskustelee/jne. kenenkin kanssa. Ja taas saadaan iltapaivalehtien looppeihin asiaa vaivattomasti.

Linnaan kutsun saavat ovat poliitikkoja ja "taiteiden ja tieteiden" saralla ansioituneita kansalaisia. Eli samat naamat joka vuosi. Pistaa vaan miettimaan, etta ollakseen "ansioitunut", pitaa ilmeisimmin olla usein loopeissa? Saako Linnaan kutsun ensi vuonna esimerkiksi Suomen lempparijulkkis, superblondi Tuksu on/off -miehineen? Ainakin uutisten perusteella performanssitaiteessa on ansioiduttu  - ja vielapa oikein hyvin. Boolin maara tosin tassa tapauksessa niihin juhliin olisi tuplattava, ja jarjestettava extramiehitys turvallisuuspuolelle.

Mita tahdon talla sanoa, on se, etta hiljaisia puurtajia, joilla olisi oikeus saada kiitosta tyostaan, riittaa myos. Minusta Linnan juhlista voisi tehda hiukan enemman myos heille suunnatun.

Valkosipulia!

Mita olikaan elama ennen valkosipulia? En edes muista... Nykyaan sita pitaa olla aina. Ei tietenkaan joka ruoassa, mutta kaapissa sita on aina varastossa.

Valkosipuli on vanha yrtti, tunnettu jo Raamatun ajoita, ja se jopa mainitaankin neljannessa Mooseksen kirjassa. Kheopsin pyramidin rakentajat pidettiin aina hyvin valkosipuleissa, silla se paransi tyotehoa. Hammassarkya hoidettiin tunkemalla reikaan valkosipulia, koska se hillitsi tulehdusta. Kiinassa jopa tana paivana hoidetaan valikorvan tulehdusta laittamalla korvaan valkosipulinpala. Ehka kannattaisi kokeilla muuallakin kuin Kiinassa?

Valkosipulista voi valmistaa esim. yskanrohtoa ja silla voi laakita ihon epapuhtauksia. Jo Hippokrates suositteli sita madotukseen ja keuhkotulehdukseen. Silla myos hoidettiin tulehtunutta ihoa ulkoisesti.


Yskanrohto

2/3 ohueksi siivutettua sipulia (punasipuli tai keltasipuli)
1/3 ohueksi siivutettuja valkosipulinkynsia (pitkittain leikattaessa se lemahtaa vahemman kuin poikittain siivuttaessa, murskatessa haju on voimakkain)
1 dl sokeria per 1 dl vetta (keitetaan siirappimaiseksi ja jaahdytetaan)

Laita sipulinsiivut purkkiin ja kaada jaahtynyt sokeriliuos paalle. Laita jaakaappiin muutamaksi paivaksi (2-4) ja sen jalkeen siiviloi sipulit pois. Sailyta yskanrohto jaakaapissa ja kayta vilustumisoireisiin 1-2 rkl per paiva. Sipulissa oleva luontainen rikki helpottaa flunssan oireita.


Epapuhtaan ihon hoito

Murskaa muutama valkosipulinkynsi perusvoidepohjaan ja kayta naamiona.



Paahdetut valkosipulit (ruoan lisuke tai levite leivan paalle)

Kokonaisia, mielellaan isoja valkosipuleita, joista on leikattu "hattu pois (siis leikataan suippo ylaosa pois keskikohdan ulapuolelta)
hyvaa oliivioljya

Lado valkosipulit leikattu osa ylospain uunipannulle, jonka pohjalle kaadetaan n. 1 cm vetta. Sipulien leikkauspinnoille valutetaan runsaasti hyvaa oliivioljya.

Pannu peitetaan tiukasti foliolla ja paistetaan 200 C uunissa kunnes sipulit ovat pehmeita. Pehmea sisus tulee helposti ulos kuoristaan, ja ovat kauniin nakoisia tarjolla.

Irtokarkkien aiheuttamaa katumusta

Olipas valkky ajatus ostaa niita irtokarkkeja. Nyt on ollut niin huono olo, etta sorruin ottamaan Epsom-suolaa paastakseni tasta ahkysta. Siita hyvasta asustan varmaankin kylpparissa huomenna, mutta olo alkoi heti selkeasti parantua sitruunamehun ja tuon aklon suolan vaikutuksesta. Ei enaa IKINA irtokarkkeja! Eika paljoa muunlaisiakaan, senpuoleen.

Kielessa on viela inhottavan kipeita aftoja, tulivat varmaan siita, kun kaksi iltaa kalatimme taalla kaymassa olleen entisen kamppikseni kanssa. Niille aftoillekaan ei varmaan ollut yhtaan hyodyksi tama lisaainepommien syonti. Hyh.

Onneksi tallaisia paivia ei tule usein, muuten menisikin jo syomisongelman puolelle.

maanantai 5. joulukuuta 2011

Laitosruokakriteerit

Kopsin nyt tannekin taman tuolta Karppifoorumilta:


Tässä ovat Suomalaisten suurkeittiöiden tarjoaman ruoan laadun tarkkailuun kehitetyt kriteerit.
Vuoden 2004 julkaisun työryhmään kuuluvat mm Sydänliiton, THLn (silloin KTL), Sosiaali- ja terveysministeriön sekä Elintarvikeviraston edustajat. 
Kriteerit on jaoteltu täsmälleen ja vain neljään eri ryhmään:

Ryhmä 1) PERUSKRITEERI (kuluttajan valintamahdollisuuksista)
Joka päivä aterian yhteydessä tarjolla
1. ruisleipää, ruisnäkkileipää tai muuta runsaskuituista leipää (kuitua ≥ 6 g / 100g)
2. margariinia tai muuta kasvirasvalevitettä
3. rasvatonta maitoa
4. tuoreita kasviksia, tuoresalaattia, marjoja tai hedelmiä
5. kasviöljypohjaista kastiketta salaatin kanssa
Hyvä keittiö: kaikki 5 kohtaa toteutuvat

Ryhmä 2) RASVAKRITEERI (ruoanvalmistuksen rasvat)
1. Kalaruokia vähintään kerran viikossa
2. Makkararuokia harvemmin kuin kerran viikossa
3. Rasvaisia perunalisäkkeitä harvemmin kuin kerran viikossa (esim. paistettuja perunoita, kermaperunoita, ranskanperunoita)
4. Runsasrasvaista kermaa tai kermavalmistetta (rasvaa yli 15 %) ruoanvalmistuksessa harvemmin kuin kerran viikossa
5. Runsasrasvaista juustoa (rasvaa yli 17 %) harvemmin kuin kerran viikossa
6. Runsaasti rasvaa sisältäviä valmisruokia tai puolivalmisteita*1* harvemmin kuin kerran viikossa
7. Voita tai voi–kasviöljyseosta ruoanvalmistuksessa ei ollenkaan
8. Jauheliha ja liha (naudan-, sian- ja siipikarjanliha) vähärasvaisia (rasvaa ≤ 10 %, kypsässä tuotteessa ≤ 12 %)
Hyvä keittiö: vähintään 6 kohtaa toteutuu

Ryhmä 3) SUOLAKRITEERI (ruoanvalmistuksen suola)
1. Suolaa ruoanvalmistuksessa enintään ohjeen mukaan, ei sattumanvaraisesti maun mukaan*2*
2. Perunoiden kypsentämisessä ei suolaa tai suolaa sisältäviä mausteita
3. Kasvisten kypsentämisessä ei suolaa tai suolaa sisältäviä mausteita
4. Riisin tai makaronin kypsentämisessä suolaa tai suolaa sisältäviä mausteita ei ollenkaan tai hyvin vähän (kypsässä tuotteessa suolaa enintään 0,3 g/100 g)
5. Runsaasti suolaa sisältäviä valmisruokia tai puolivalmisteita*3* harvemmin kuin kerran viikossa
6. Vähäsuolaista leipää vähintään 2–3 kertaa viikossa (suolaa enintään: pehmeä leipä 0,7 %, näkkileipä 1,2 %)
Hyvä keittiö: vähintään 5 kohtaa toteutuu

Ryhmä 4) TIEDOTUSKRITEERI
Terveellinen ateriakokonaisuus havainnollistetaan ruokailijoille malliaterian avulla vähintään kerran viikossa.


Eika siis puhuta sokerista mitaan. Aika hassua.


Kuva: YLE

Tilannetiedoitusta

Ei siis vielakaan uutta asuntoa! Pohjola lupasi hoitaa asiaa yhteistyokumppaninsa Bonar Oy:n kautta. Soitin Pohjolalle tanaan taas ja lupasivat, etta asia on jo hoidossa ja naisvirkailija lupasi heti meidan puhelumme jalkeen pyytaa asiavastaavaa Bonarilta soittamaan minulle. Selostin uudelleen, miksi asia on niin kiireellinen.

Ei soittoa. Tanaan kaytiin taalla taas ihmettelemassa tuota kylpparia. Aloittavat homman keskiviikkona, ja sisaankaynnit muihin huoneisiin tukitaan, joten kulku tulee olemaan erittain hankalaa. Siksikin pitaisi saada edes valttamattomimmat tavarani jo huomenna pois alta. Minulla on muutama tarjous ihan hyviltakin sijainneilta, siis todella lahelta nykyista, mutta vuokrat olivat Pohjolan ihmisenkin mukaan aika suolaisia. Esim. 390 e / vko. Sitten taas tarjottiin paria asuntoa ihan periferiasta miltei 2000 euroa / kk. Yhden asunnonvalittajan asuntoihin ei saa tuoda koiria (tai muitakaan elaimia), nollatoleranssi.

Toivotaan, etta huomenna tapahtuu jotain, vaikka onkin pyhapaiva.

Kolme kiloa klementiineja...parempi tosin sekin kuin irtsareita, nyt investoin holmoydessani molempiin.

Kavin kaupassa ja ostin kolme kiloa klementiineja. Ehka niista nyt riittaa sitten sairaalaankin mukaan otettavaksi. Sorruin ostamaan myos irtokarkkeja (tata en ole todellakaan miesmuistiin tehnyt!) ja soin ne kaikki TV:n aaressa. Nyt on sitten aika yoks olo, ja lieva sokerihumala. Ei hyva. Ei kylla noita sitten tee hetkeen mieli.



Sairaalasta soitettiin ja sain ylipuhuttua itseni keskiviikkona ekaksi leikkauspotilaakti (taytyy vaan toivoa, etta kirurgi ei ole pyhien jalkeen krapulassa ja etta kasi on vakaa  - tama ei ole ihan mikaan tyhja huoli, silla olen ollut sen verran paljon noitten kanssa toitten puitteissa tekemisissa).

Kerroin myos, etta haluan perjantaina jo kotiin. Vaikka illalla, jos haluavat viela paivan seurata vointia. Dreenien kanssa tai sitten ilman. Mieluiten ilman, joten punkteerataan sitten jos on pohotysta viela seuraavalla viikolla.

En ymmarra, miksi siella pidempaan pitaisivat, kun kerran rinta-implanttileikkauksiakin tehdaan paivakirurgisina toimenpiteina.

No toki tama mun leikkaukseni on hiukan mutkikkampi juttu.... Jos nyt joku hyva puoli asiassa on, niin tekevat kohotusleikkauksen tuolle vasemmallekin rinnalle, etta symmetrinen ulkonako sailyy. Turhamaisuus ennen kaikkea, tietty...

Joo, nyt osaan varoa sita nalkatilaakin leikkauksen jalkeen, eli ainakin nuo klementiinit otan mukaan, ehka jotain muutakin. Klementiinien kanssa napratessa kuluu aikakin kivasti (hehheh!), kuten olen sanonut, ne ovat todellista Slow Food -ruokaa artroosinappisille.

Merkillisia royhtaisyja aiheuttavat kasvit.

Btw, hoitaja tanaan kyseli ruoka-allergioistani etc. Mainitsin paprikan ja raa'an omenan, ja sitten ihan kiusallani kysyin, etta voisiko olla mahdollista saada vahahiilihydraattista ruokaa. No ei (en viitsinyt alkaa jangata, koska kuulin eraan ystavani toisaalla saaneen juuri samaisessa sairaalassa vahahiilihydraattiseksi" merkattua sapuskaa, vaikkakaan ei koko annos sita ollut.

Luin juuri laitosruokakriteereista, ja vaikak rasva on siela mainittu moneen otteeseen, ei sokerista puhuta mitaan! Mainitsinpa sitten hoitajalle, etta jospa ainakin minut saastettaisiin turhilta sokereilta: Mieluummin purkki viilia kuin makeaa kiisselia. Han oli hiukan hammastynyt ja totesi, ettei heilla niin kovin mitaan makeaa tarjota.

Juupajuu: Viimeksi sairaalassa ollessani oli valita kaikenmaailman Jacky vanukkaita ja makeita (0-rasvaprosentin) jogurtteja. Eika sitten vahingossakaan mitaan maustamatonta ja luonnollisen rasvaista.