Jännitystä

Huomenna pitäisi mennä TYKSiin kantasolusiirtoon. Saan siis omat soluni takaisin. Tässä vaiheessa haluaisin muistuttaa tätä erästä juoruilevaa henkilöä: Toivottavasti et ole taas niin ajattelematon ja tahditon, että riennät tästä sairaalareissusta kertomaan vanhalle äidilleni, sillä ei ole mitään syytä sekoittaa ja hätäännyttää vanhaa ihmistä turhaan. Minä katson kaiken turhan juoruilun pahimman laadun ilkeäksi kiusanteoksi, mitä se tietty tässä tilanteessa onkin. Antaa vanhan ihmisen viettää rauhallisia ja hyvin ansaittuja eläkepäiviään ilman turhia huolia, varsinkin kun siitä ei ole paljoa aikaa kun nuorempi sisareni kuoli äkillisesti.

Joudun tosin olemaan sairaalassa jonkin aikaa, sillä saan siirtoa ennen aineita, joiden takia immuniteetti laskee nollaan ja jopa vauva-aikana saamani rokotusten vaikutus häviää. Tästä syystä kaikki menee uusiksi siirron jälkeen. Autologisesta kantasolusiirrosta voit lukea lisää täältä. 

Pakkailen tässä juuri ja yritän varata mahdollisimman paljon ajankuluketta mukaani, sillä olen osan jaksosta sairauslomalla. Mietin asiaa pitkään, sillä nythän olen ollut töissä kaiken aikaa, mutta irlantilainen firma maksaa minulle sairausloman ajalta täyttä palkkaa, niin miksipä en lomailisi. Saattavathan nuo intensiivihoidot sitä vaatiakin? Vaikea sanoa, sillä jotkut ovat toimenpiteestä hyvinkin kipeänä ja toiset taas eivät  - kuulemma.

Hiukan on olo kuin lähtisi jonnekin napajäätikkövaellukselle. Lämmintä vaatetta (eristyshuoneessa on ylipaineistus, eli ilmastointi on turhankin hyvä), kirja, iso palapeli, työ- ja kotiläppärit, oma wifi (sairaalan wifi ei aina ole niitä maailman nopeimpia), kosmetiikkaa (jospa ehtisi hoitaa itseään paremmin siellä ollessa, ja ilman kevyttä meikkiä en kulje juuri koskaan), pari peruukkia, myssyjä (sairaalassa on virkattuja sytomyssyjä tarjolla, mutta minä haluan olla hiukan tyylikkäämpi ja pakkaan omat, kauniimmat mukaan)... Tosin mies tuo sitten mukanaan, mitä puuttuu. Niin ja jääkahvia otan mukaani, olen heikottunut Oatlyn Cold Brew Latteen ja sitä tuskin sairaalan kautta saa!

Muuten alkaa olla paletti kasassa. Hirveästi tavaraa kuitenkin jahka saan ne vielä mahtumaan laukkuun. Taksi noutaa aamulla 6.30, joten seuraavat kuulumiset tulevatkin sitten TYKSistä, jahka saan työpäivän pulkkaan.

Eräässä syöpäyhdistyksen ylläpitämässä keskusteluryhmässä tutustuin kahteen muuhun myeloomapotilaaseen, jotka molemmat edustavat "tätä nuorempaa kaartia", joihin itsenikin luen. Meistä kaksi menee siirtoon huomenna, kolmas viikon päästä, ja meillä on Mesessä oma pieni tukiryhmä! Todella ihanaa, että tämän kokemuksen voi jakaa muiden samassa tilanteessa olevien kanssa, vaikka emme toisiamme tunnekaan entuudestaan, ja olemme kaikki eri puolilla Suomea hoidossa. Hoidotkaan eivät mene ihan yksi yhteen, mikä on ollut mielenkiintoista huomata sekin, mutta toisaalta onhan tämä monimuotoinen tautikin.

Töissä tästä sairaudesta ei tiedä kovin moni, mutta muutama sentään tarkemmin. Muille olen kertonut olevani jonkin aikaa poissa "lääketieteellisten juttujen" takia. Viime viikolla oli ihanaa, kun niin moni halusi buukata kanssani pienen MsTeams-puhelun toivottaakseen hyvä onnea, ja kertoakseen odottavansa minua takaisin sorvin ääreen (ne, jotka tietävät syyn poissaoloon, halusivat WhatsAppin kautta kuulumisiakin pitkin kuukautta, jos vaan haluaisin niitä laittaa, ja haluanhan minä  - meillä on aivan ihana pieni työtiimi, joka on jakautunut akselille Dublin-Praha-Hyderabad).

Lisää ostoksia (jatkoa eiliseen)

Ostan jonkin varran kosmetiikkaa Parfyymi-klikkaus.fi -kaupasta (ei ole maksettu mainos), koska siellä on varsin edulliset hinnat monesta tuotteesta. Vertailua kannattaa toki tehdä ennen ostopäätöstä. Mies myös on tykästynyt tähän parranajogeeliin, jota sitten sisällytän joka tilaukseen.

Ajattelin hankkia hiukan väriä talvenkalpealle iholleni, ja päädyin tähän Lancômen Star Bronzer Intenseen, joka vaikutti helppokäyttöiseltä, ja sitä se onkin. Sävy on 01 Éclat Cuivre. Hieman se on liikaa kullankimalteinen makuuni, sopii ehkä enemmän jo päivettyneelle iholle, mutta olen kuitenkin maltillisesti käyttänyt sitä nytkin poskipäillä. Ihan valkoisenkalpealle iholle arvelen tämän olevan aivan liian kellervän. Minulla kuitenkin on pohjaväri keskivertoa tummempi, joten se menettelee maltillisessa määrässä, ja vielä paremmin, kunhan kesällä saa hiukan rusketusta.

Samasta verkkokaupasta eksyi koriin puolivahingossa tämä Pierre Ricaud -merkkinen Hyalurides Expert Sérum Resurfacteus Correction Rides, eli ihoa uudistava ryppyjenkorjaajaseerumi näin vapaasti käännettynä. Ihoa siinä uudistaa salisyylihappo, joka jolla on kuoriva vaikutus. Missään ei tosin kerrota sen pitoisuutta, tosin INCI-listassa se on aika alkupäässä. Lisäksi seerumissa on kolmenkokoista hyaluronihappoa (kolmea eri hyaluronihappomuotoa, sanatarkasti) ja glyseriiniä. Kokeilun perusteella sanoisin, että tämä alta kympin maksava seerumi (30 ml pullo) on todellinen löytö ja aion tilata sitä lisää, koska sen kosteutusteho on niin hyvä. Seerumiksi se on paksuhkoa ja miedosti hajustettua. Vahva suositus!

Naistenlehdissä on ollut paljon puhetta korealaisesta lasi-ihosta, jollainen siis iho on hehkeimmillään. Henkilökohtaisesti voin sanoa, että minun silmiini tällainen naama vaikuttaa rasvaiselta, enkä sitä suosisi, mutta hehkeän näköisen ihon saa muutenkin.

Tässä yksi keino, eli Etude Housen nyt jo monesta paikasta loppuunmyyty Play 101 Setting Powder. Näitä on olut myynnissä monta eri sävyä, ja tämä omani on 01 Strawberry. Näitä myy vielä ainakin tämä eBayn kauppias, ja tuote tsisi tulla jostakin Baltian maasta, eli sitä ei joutunut tulliselvittämään.

Tätä kun sutii meikin päälle, meikistä tulee utuisempi ja kauniimpi, ja hehkeän näköinen ilman jauhoisuutta (mitään kimaltavaa tässä ei siis kuitenkaan ole)! Tykkään kovasti ja tällainen putkilossa oleva puuteri sujahtaa käsilaukkuunkin näppärämmin kuin kakkupuuteripurkki. Tässä on siis samanlainen applikaattorisysteemi kuin tuossa aiemmin esittelemässäni Lancômen aurinkopuuterissa.

Tämän postauksen viimeinen kehujen kohde on Prismasta löytynyt silmätippapullo. Olen vanhemmiten kärsinyt kovasti kuivista silmistä, jotka valuvat vettä aina varsinkin kylmällä tai vaihtelevalla kelillä, mikä on varsin kiusallista. Se, mitä tälle oireelle ja kuivasilmäisyydelle voi tehdä, on kosteuttaa silmiään.

Nämä Drop-it -silmätipat maksoivat palttiarallaa seitsemisen euroa ja risat Prismassa ja ne sisältävät kosteuttavaa hyaluronihappoa ja aloe vera -geeliä. Hyvin toimivat, eikä minun tarvitse niitä laittaa silmiin oikeastaan kuin kerran päivässä (annosteluohje: 2-3 kertaa päivässä), eikä sen jälkeen tarvitse pelätä, että silmät vuotavat ja pilaavan meikin. Tai että silmät vuotavat niin, että ne sulattavat silmiin meikkiä, joka ärsyttää silmiä entistä pahemmin. Vahva suositus näille, kokeilkaapa kaikki kuivasilmäisyydestä kärsivät!

Ostoksia (hyviä ja hiukan kyseenalaisempia)

Olen hiukan shoppaillut, nyt kun näkyy saavan alennuksella kaikenlaista. Ostin mm. aivan ihanan Farm Rion pellavamekon (kuva täällä), joka on edelleen Zalandossa alennuksella myynnissä. Hauska ja erikoinen on kankaan kuosi, jossa on tyyliteltyjä banaaneja mustalla pohjalla. Mekko on vuorattu ja muutenkin työn jälki on loistavaa, joten hintaansa nähden se on todellinen löytö.

Siihen piti saada sopivat silkkiset legginsit, ja ne löytyivat Damellan mallistosta Sokoksen alennusmyynneistä. Koska Sokoksella on usein vihreän kortin haltijoille -20% päiviä, ne legginsit saattaisivat kiinnostaa muitakin. Tässä voin kertoa, että ne venyvät ihan älyttömästi, neulosta kun ovat, joten jos ostat, osta tarpeeksi pieni koko. Ihanathan ne ovat jalassa, mutta minun omani näyttävät jo lähinnä pussihousuilta. Taidan seuraavissa alennusmyynneissä ostaa vielä toiset pienemmät. Ilman alennustakin hinta on vain 59,90 EUR, ja 20% alennuksen kanssahan tuosta jää enää 47,60 EUR maksettavaksi. Se ie ole 100% silkistä paljoa. Värejä on mustan lisäksi valkoinen.

Koska luomivärinpohjustajalle (tai luomenpohjustajalle, käytän harvoin luomiväriä, mutta kirjavien luomien sävy tulisi saada tasaisemmaksi) oli tarvetta, ostin hiukan sokkona Sokoksen alesta NYXin sellaisen. NYXillähän on tunnetusti hyviä meikkejä.

Tämä osoittautui puolipeittäväksi ja suhteellisen rasvaiseksi. Liian rasvaiseksi omille herkästi rasvoittuvile luomilleni, joten se vaatii paljon puuteria peitokseen. Toimii varmaan niillä, joilla on kuivat luomet. Jotenkin se myös luomen kirjavuutta tasoittaa, mutta saisi tasoittaa enemmänkin.

Tässä vielä kuva applikaattorisysteemistä. Olisin suonut tämän voiteen olevan tuubissa, mutta toisaalta se voisi olla hiukan liian juoksevaa siihen.

Sokokselta löytyi myös tämä Gosh-merkkinen Just Click it! -ripsiväri. Nimi johtuu siitä, että korkkia ei ruuvata auki, vaan se painetaan alas ja avautuu sillä tavalla. Kuva puhukoon puolestaan! Turhaan tätä ei ole monissa naistenlehdissä ylistetty, tosin ripsiharjaa olisi näille ripsille hiukan voinut näyttää, se vaan kun ei osunut tässä lähellä käsille nyt. Ihanan pitkät ripset tällä saa aikaiseksi, eikä se edes maksa paljoa, normaalihinta on 16,90 EUR. Alennuksesta ostin tämänkin.

Kertoilin aiemmin täällä Jowaen kasvosuihkeesta, jota oikeasti seerumiksi kutsun, niin kosteuttava ja hyvä se on. Samaan aikaan hankin Yliopiston apteekin alesta saman sarjan yönaamion. 

Tämä naamio on aika kevyt, joten en usko, että se sellaisenaan sopisi vanhenevalle iholleni. Suihkeen kanssa se kyllä kosteuttaa, mutta toisaalta olisin toivonut sen olevan paksumpaa. Ehkä tämä on tottumiskysymys... Ei tämä voide siis huonoa ole, minulla vaan on niin pintakuiva (ja näiden hoitojen kuivattama) iho tällä hetkellä, että se vaatii tuon suihkeen tämän yönaamion alle.

Jowae mainostaa tehoaineekseen "lumifenolia", mutta kun Googlella hakee lumifenolia, tuntuu se liittyvän vain ja ainoastaan tähän brändiin. Tässä lienee luotu joku sana, joka kuulostaa ainutkertaiselta, mutta samalla assosioituu (ainakin minun mielessäni) polyfenoleihin, joita useat antioksidantit ovat kemialliselta rakenteeltaan.

Tässäpä tämän päivän infopläjäys, toivottelen kaikille erinomaisen mukavaa viikonloppua!

Työlästä ja kallista

Täytyy sanoa, että alan ymmärtää, miksi monet hiuksensa menettäneet eivät halua peruukkia. Se on nimittäin vielä hankalampi hoidettava kuin oikeat hiukset. Jos pidät päässäsi päivät pääksytysten pelkkää sytomyssyä tai pipoa, ne on helppo laittaa pyykkikoneeseen, mutta samaa ei voi tehdä peruukille. Työlästä ja kallista on tekotukan ylläpito hankinnasta puhumattakaan.

En voinut vastustaa kiusausta, vaan hankin netistä vielä yhden peruukin. Tällaisen metsänvihreän otsiksella. Ilmeisestikin tämä malli on todella suosittu, sillä sitä joutuu odottelemaan viikkoja. Täällä lisää tästä peruukista. Ihana on sen väri!

Kuituhiusperuukit (ihan kuten aitohiusperuukit) vaativat omat pesu- ja hoitoaineensa, kuivatustelineensä ja jopa harjansa (harjaustyylikin on ihan eri: eli aloitetaan varovaisesti latvoista, eikä koskaan harjailla tyvestä latvaan, kuten normaalisti hiuksia selvitellessä). 

Varsinkin pitkille peruukeille joutuu käyttämään hoitoaineen lisäksi päivittäin hoitosuihketta, joka poistaa sähköisyyttä ja suojaa hiusta kulumiselta, sillä sitä tapahtuu hiuksen hangatessa esimerkiksi vaatteisiin. Kuituhiukseenkin voi tulla poiskulumisen lisäksi kaksihaaraisia. 

Nämä kuituhiusten hoitotuotteet muuten eivät ole mitään halpoja, löysin 200 ml:n hoitosuihkeen halvimmillaan noin 17 eurolla, ja 200 ml kuluu aika nopeaan pitkiin suortuviin. Yleensä tuon kokoiset pullot maksavat n. 25 euron tietämillä kappale.

Peruukki jota ei voi muotoilla, palaa muotoonsa (kiharat etc.) kun sen pesee, mutta muotoiltavat peruukit ovat eri juttu. Ne pitää kihartaa tai muotoilla uudelleen pesun jälkeen. Esimerkiksi minun muotoiltavat peruukkini pitää kuumakäsitellä joko suoristusraudalla tai vaatehöyrystimellä aika ajoin (kyselin nyt vasta peruukkiliikkeestä miten usein, mutta ilmeisimmin joka pesun jälkeen). Hankin siihen vaatehöyrystimen, sillä muistaakseni GHD:n suoristusrautani jäi Irlantiin (jouduin jättämään muutaman kassillisen tavaroita ystävieni Maryn ja Peterin luo säilytykseen muuttaessani).

Työtä siis vaatii varatukan ylläpito joka päivä! Paljon enemmän siinä on hommaa kuin omissa hiuksissa. Omia hiuksia voi odottaa samaan pituuteen varmaan vasta joskus puolentoista-parin vuoden kuluttua. Vuosi sitten ne näyttivät tältä, ja olivat jopa kuvanottohetkellä hankalan ylipitkät.

Nyt ei voi paljoa näillä jäljellejääneillä haivenilla ylpeillä. Nekin sitten lähtevät muutaman viikon päästä melfalaani-infuusion jälkimainingeissa. Tunnen hiukan ahdistusta siitä, miten kauan omien hiusten kasvamista saa odotella. Solunsalpaajan poistuminen kropasta ottaa pisimmillään muutaman kuukauden, ja vasta sen jälkeen voi odotella omien hiustuppien heräävän jälleen henkiin. Toivottavasti heräävät, sillä on niitäkin, joilla hiuksettomuus jää solunsalpaajahoidon jälkeen pysyväksi tilaksi.

Nyt hiuspohja näyttää varsin surulliselta ja harvalta. Jollakin se pitää peittää, sillä se on sairauden symboli. Muutenhan kuntoni on varsin hyvä, eikä ilman verikokeita yms. sairaudesta olisi paljoa tietoakaan. Mutta tämä sulkasato...

En todellakaan ole mikään pipo- tai sytomyssytyyppi. Haluan, että päässäni on jotakin normaalimpaa, eli hiuksia, olkoonkin, että nyt niiden on oltava tekosellaisia. Aidoista hiuksista tehdyt peruukit maksavat halvimmillaan liki pari tonnia kappale, joten sellaista en edes harkitse.

Kivointa on tietty vaihdella peruukkeja, värejä ja tyylejä, jos nyt jotakin positiivista tästäkin asiasta voin hakea. Odotellessa omien hiusten kasvua takaisin hankin varmaan vielä lisääkin näitä tekohiuksia, mutta näillä neljällä peruukilla mennään varmaan kesään saakka. Ainakin. 

Täältä muuten näkee nuo tuon sinisen peruukin lisäksi harkitsemani peruukkien värit. Ostin siis Ice Blue ja Rosewood -sävyiset peruukit. Rosewood olisi ollut ihan mahtava, jos se olisi vastannut kuvassa olevaa sävyä, mutta se on paljon tummempi. Tummempi kuin tuo kallein "ykkösperuukkini" edellisessä postauksessa. Harkitsin siis myös sävyjä Rose Blonde ja Lavender.

Rose Blonde punaisine "lowlightseineen" oli kyllä päässäni ihan kamala! Se söi yllättäen ihan kaiken värin kasvoiltani. Lavender taas oli aika hyvä platinablondi, mutta mies piti tuota hiukan tummempaa sinistä peruukkia parempana, ja koska hän siis minua ja sitä peruukkia joutuu enemmän katselemaan, Ice Bluen ostin. Farkkumekon kanssa se on aika hyvä pari! Jäihän se Lavender kuitenkin hiukan vaivaamaaan, joten saattaa olla, että sen vielä hankin  - joskus myöhemmin, koska se ei ollut pahemmin edes hinnalla pilattu.

Onhan minulla toki myssyjäkin ja turbaaneja, mutta ne ovat lähinnä yökäyttöön, koska peruukin kanssa ei todellakaan nukuta, jo ihan siitäkin syystä, että ne kuluvat ja takkuuntuvat turhaan tyynyä vasten. Eikä se kai tuntuisikaan mukavalta. Samettinen turbaani tai bambukuituinen myssy on se paras yöpäähine.

Jos sinulta lähtisivät hiukset päästä, olisitko enemmän peruukki- vai myssytyyppi? Vai lähtisitkö taiteilemaan erilaisista huiveista turbaaneja ja päähineitä kaljun peitoksi? Vai kantaisitko kaljusi ylpeästi ja julkisesti? Viimeksimainittuja naisia näkee sairaalan polilla yllättävän paljon. Minulle se ei olisi todellakaan edes vaihtoehto, jota voisin harkita sillä pääni malli ei ole tarpeeksi kaunis siihen.

Niitänäitä

Kaikkea sitä voikin sattua. Nousin aamulla ylös ja hinauduin keittiöön, jonka pöydän ääressä tavallisesti teen töitä.  Keittiön työtasolle oli sattunut jäämään paketillinen After Eight -suklaita, ja otin yhden, puraisin siitä puolikkaan ja vilkaisin samalla LinkedIniä.

Tiedättehän, nykyään kun ihmisiä luokitellaan eri sukupuolien lisäksi "ei-binäärisiin" jne. ovat monet alkaneet lisätä esimerkiksi sähköpostiallekirjoituksiinsa nimensä jälkeen selvennyksenä sukupuolestaan esimerkiksi "(He/Him)". Hoksasin tällä samalla sekunnilla LinkedInissä vanhan brittikamuni Grahamin lisänneen profiiliinsa tällaisen tuikitarpeellisen maininnan. 

Minusta Graham on aina ollut mitä miehisin nimi (tai mistäs minä sen tiedän, alan jopa epäillä nyt sitäkin!), mutta tämä selvennys sai aikaan pientä suuremman tyrskähdyksen, varsinkin, kun kuvassa oleva herrasmies on todellakin vanhempi herrashenkilö, ja vaikka hänen sukunimensä tarkoittaa eräänlaista pikkuleipää tai keksiä, joka feminiiniseksi saatettaisiin helposti ymmärtääkin. En mene yksityiskohtiin, vaikka nimi hauska onkin 😂😄. Säilytetään yksityisyys sentään.

Sukunimen kun luki mukaan siitä tosiaan seurasi naurunpuuska, jonka seurauksena suuhun haukattu puolikas After Eightiä joutui jotenkin sisäkautta nenääni, ja voitte vain arvata kirvelikö! Niistelin vielä suklaata iltapäivälläkin, ja se ei ollut kivaa.

*****

Nyt se sitten tapahtui. Siis hiukset tippuivat. Kunpa se olisikin ollut joistain hoidoista kiinni, mutta ei, tämä liittyi vain kantasolujen luovutukseen eli afereesiin. Kolme viikkoa syklofosfamidiannoksesta ja noita pahuksen hiuksia oli joka puolella. On edelleenkin.

Vähän puhetta, paljon villoja, vai miten se menikään?

Kävin ostamassa peruukin. Maksusitoumuksen sain n. 252 eurolle apuvälinekeskukselta, mutta paljon enemmänhän koko lysti maksoi. Itse peruukki oli 320 euroa mutta siihen joutui ostamaan pesu- ja hoitoaineet + kuivatustelineen. Ihan näin "oman punaista" peruukkia ei löytynyt kirveelläkään, eli piti tyytyä rusehtavampaan. Mitäs tykkäätte? Kuva on vähän kuin kultaiselta 70-luvulta, päivää!

Koko hommeliin meni noin 450 euroa, ja sitten ostin siihen vielä pari varaperuukkia, koska yksi (tai kaksi) on kuitenkin aina pesussa, eikä sen kuivumista voi pahemmin nopeuttaa sillä sen pitää valua telineessä pesuvadissa kuivaksi.

Ne kaksi muuta peruukkia ovat saman mallisia, mutta pidempiä suortuviltaan, ja niitä voi kihartaa ja suoristaa, eli ne ovat lämmönkestäviä aina 180 C saakka. Tämä kuvassa oleva ei ole ja sen kiharat ovat aina samanlaiset, satoi tai paistoi. Toinen niistä lämmönkestävistä on punerva, kuten tämä kuvassa oleva, ja toinen on sinertävä. Siis sellainen muodikas siniharmaa, jossa on farkunsinisiä suortuvia. Kuva alla.

Tässä siis tämä hiukan "räyhäkkäämpi" väri! Näyttää tosin tässä kuvauspimeydessä harmaalta, mutta varmaan kesällä kivasti näkyvät nuo farkunsiniset raidatkin. Ilman kesääkin näkyvät kivasti kortisonista peräisin olevat kaksoisleuat...

Kummasti sitä toleranssi kasvaa tämän koko prosessin aikana! Otin hiustenlähdön aika hyvin, enkä ollut ollenkaan niin "hysteerinen" kuin alunperin olisin voinut kuvitella olevani. Epämukavaahan se on, enkä ole ollut asiasta mitenkään ilahtunut (kukapa nyt olisikaan?), mutta enemmän suhtautuminen on ollut kuitenkin uteliaan ärsyyntynyt epämukavuudesta. Sen vielä sietää. Ehkä minulla ensi kesänä jo on pari sentti hiusta. Kiharaa sellaista. Hiuksen laatuhan kuulemma ainakin aluksi muuttuu.

Muutenkin täytyy sanoa, että kummasti olen sietänyt paljon sellaisiakin asioita, joiden olisin voinut kuvitella suistavan itseni ihan epätoivon partaalle (eikös olekin hienon dramaattinen ilmaisu?) aiemmin. Kuten tuollaisen kaulakanyylin laitto olisi ollut minulla ihan kauhistus vielä puoli vuotta sitten. Niitäkin on nyt sitten kaksi takanapäin, kolmas tulossa ensi kuun alussa.  Puhumattakaan suun leikkauksesta, mikä tapahtui tuon leukaluun katkeamisen jälkitiloissa.

Ehkä se on näin, että mikä ei tapa, se vahvistaa.

Aamun insidenttiä on taas hyvä muistella kun valvon illalla katsoen The Great British Bakeoffia, joka on suosikkiohjelmani, vaikka ihana Mel ja (syvästi inhoamani) Sue (Perkins) eivät siinä enää meitä ilahdutakaan Suomessa menossa olevalla kaudella. Mihin myös hävisi Mary Berry? Aina kun hän maisteli leivonnaisia, jaksoin ihmetellä, että onko hänellä kokotekarit vai ei, se pureminen näytti aina niin hankalalta. Tai sitten vaan kuvittelin niin!

Nollaig na mBan (eli irlantilainen pikkujoulu joulun jälkeen)

Nollaig na mBan (lausutaan jotakuinkin suomalaisittain "nall-ag na mon") on iirin kielellä 6. tammikuuta vietettävä naisten joulujuhla, jolla juhlistetaan joulun aikana töitä paiskoneita naisia. Tämä koskee siis jouluvalmisteluja, joissa naisilla on edelleen suurin työtaakka ja vastuu kotioloissa.

Photo by Jason Briscoe on Unsplash

Siinä missä koko läntinen kristitty maailma viettää loppiaista Jumalan ilmestymisen kunniaksi ja keskiajalla muodostuneen perinteen mukaan itämaan tietäjien Beetlehemiin saapumisen kunniaksi 12. päivänä joulusta, on tämä naisten joulu, eli (irlantilainen) pikkujoulu (Little Christmas) päättää myös "virallisesti" joulun ja on yksi Irlannin suurimpia traditioita. Tällöin juhlitaan naisia, naiset järjestävät omia keskinäisiä tapaamisiaan ja silloin myös otetaan joulukoristeet alas ja säilöön seuraavaa joulua varten. Muussa tapauksessa seuraa huono onni koko vuoden. Entisinä aikoina, kun ei ollut varaa muihin koristeisiin kuin ulkona kasvavasta piikkipaatsamasta tehtyihin köynnöksiin ja kimppuihin, ne otettiin alas tänä päivänä ja poltettiin huonon onnen pitämiseksi visusti loitolla.

Nykyäänkin tänä pikkujoulupäivänä naiset tapaavat kokoontua toistensa koteihin tai varsinkin nykypäivänä pubeihin tapaamaan toisiaan jättäen miehensä hoitamaan kotiaan ja perhettään, ja tämän miehet tekevätkin ilomielin, tai ainakin haluaisin näin uskoa, sillä ainakin maaseudulla Irlanti on hyvinkin patriarkaalinen ja vanhanaikainen.

Irlannissa vitsaillaankin, että Jumala lepäsi maan luotuaan seitsemäntenä päivänä, mutta naiset ottavat vapauden levätä vasta 12. päivä!

Traditio on voimakkaimmillaan läntisessä Irlannissa ja irlantilaisille tämä päivä on varsinkin äitien juhlaa, ja ymmärrettävistäkin syistä, sillä perheet olivat ja edelleen ovat traditionaalisista syistä tässä katolisessa maassa varsin isoja, ja joulun aikaan perheiden kestitsemisessä ja joulun järjestämisessä koko muun kodin ja perheen hoidon lisäksi riittää puuhaa. Nämä naiset saavat turhankin vähän kiitosta osakseen, joten päivä on varmaan heille kovin tärkeä.

Nykyään tosin on kasvamassa uusi sukupolvi hyvin koulutettuja, voimakkaita ja itsenäisiä naisia, joten se jää nähtäväksi, mikä tämän juhlapäivän merkitys on tulevaisuudessa. Nyt traditio vielä näyttää olevan voimissaan.

The Inkey List

Arvostan edullista ja järkevää kosmetiikkaa, siis sellaista, josta näet heti, mitä ostat. Kosmetiikka ei saa olla mitään mutulla kivaksi havaittua, vaan siinä pitää olla myös tehoa ja perustelut sille.

The Inkey List on yksi nistä sarjoista, joista heti näkee, mitä purkissa on, ja miten se toimii. 

Tämän brändin ongelmana on ollut saatavuus, sillä tietääkseni sitä ei Suomessa kivijalkamyymälöistä saa. Jotkut nettikaupat toki myyvät sitä, mutta senkin kuvion on Brexit ja sen mukana tulleet tullausongelmat sekoittaneet. Nyt huomasin, että brändillä on myös EU-nettikauppa, jonka löydät täältä.

Tempoilen edelleen tämän ylenpalttisen kortisonin aiheuttaman aknen kanssa ja ennen kuin huomasin tämän brändin EU-myyntisivuston, ehdin jo tilata Beautybaysta tämän yllä näkyvän näppyläihon hoitogeelin. 

Vaikka täytyykin myöntää, että kohdallani ei mistään massiivisesta aknesta olekaan kyse, paikoitellen poskiin ja leukaan ilmestyvät näppylät ovat varsin kiusallisia, varsinkin, kun en osaa pitää näppejäni niistä erossa.

Tämä geelimäinen tuote on nimenomaan yöksi iholle taputeltava hoito, joka on pakattu hygieenisesti pumppupulloon. Geeli sisältää ihoa kuorivaa salisyylihappoa, ihoa ja sen punoitusta rauhoittavaa, antioksidanttista ja varsinkin C-vitamiinin kanssa kollageenisynteesiin vaikuttavaa madecassosidia sekä antioksidanttista lootuksensiemenuutetta. 

Madecassosidi on mielenkiintoinen ja tänä päivänä varsin muodikaskin raaka-aine. Sitä saadaan Centella asiaticasta, eli rohtosammakonputkesta, jota myös tiikeriruohoksi kutsutaan. Lainaan alle hiukan otosta Laponien sivuilta (www.laponieskincare.com):

"Madecassoside on rohtosammakonputken puhdistettu ja glykosyloitu triterpeeni. Se aktivoi kollageenin tuotantoa, normalisoi keratinosyyttien liiallista uusiutumista, omaa tulehduksia ehkäiseviä ominaisuuksia ja se vaikuttaa näkyvästi ihon liialliseen hilseilyyn.

Madecassoside on erinomainen raaka-aine herkälle ja erittäin kuivalle iholle (mukaan lukien myös psoriaasikseen taipuvaiselle ja atooppiselle iholle), koska se vähentää ihon punaisuutta, kutinaa ja hilseilyä sekä rauhoittaa ihoa. Edellä mainittujen lisäksi, madecassoside on myös ihoa kosteuttava ja sillä on ihoa uudistavia ominaisuuksia, mikä tekee siitä erinomaisen ainesosan arpien hoitamiseen." 

Ei ihme, että tämä geeli tuntuu toimivan hyvin, ja näpyt ovat selkeästi vähentyneet. Kun ei hintakaan ole päätä huimaava, niin geeli saa vahvan suositukseni.

*****

Pitkä "kesälomani" loppui ja raahauduin siis aamulla hiukan vastahakoisesti taas sorvin ääreen. Olisihan sitä voinut vielä laiskotellakin, tällaiseen kun tottuu valitettavan äkkiä.

Meiliä oli - kuten arvelinkin - varsin teollinen määrä. Kahlasin niitä läpi aamupäivän aikana, ja chattailin Teamsin kautta Hyderabadissa asustavan assarini Karthikin kanssa. Hänen mukaansa käynnissä ei ollut mitään akuuttia, joten saatoin rauhassa lukea meilejäni vielä varmaan seuraavanakin päivänä. 

Päätin, että järkkään palaverin back-upini Marian kanssa vasta tiistaille, ja hän saa siirtää minulle takaisin kaikki omat hommani, jotka vielä olivat hänen hoteissaan kesken.

Erinomaisen hiljainen tuntui maanantai kyllä olevan! Nekin ihmiset, jotka normaalisti tuuttailivat Teamsin ryhmät täyteen kaikenlaista, olivat yllättävän vaitonaisia, eli Teamsissa ei oikeastaan tapahtunut mitään. Aamupäivällä tietystikin amerikkalaiset uinuivat vielä ja Basel on pääsääntöisesti vielä tämän viikon kiinni/lomilla, mutta yleensä niin aktiiviset irkut eivät kunahtaneetkaan.

Laitoin muutaman uudenvuodentervehdyksen kollegoilleni, jolloin joku vastasi, ja kommentoi hetken chattailyn päästä, että "muistathan sinä, että tänään on bank holiday"?

Kas, sitä en ollut ollenkaan muistanut! Öh. Kun varsinainen bank holiday (tässä tapauksessa siis uudenvuodenpäivä) osuu viikonlopulle, sehän tietty siirtyy seuraavalle arkipäivälle!

Voi kökkö, suotta minä niin aikaisin työmeilitulva-ahdistuksissani aamulla sängystä ylös kömmin!

Huomenna uusi yritys 😂😂😛.