Värikosmetiikkaa netistä

Värikosmetiikan ostaminen netistä on aina yhtä hankalaa pelkkien netistä löytyvien kuvien perusteella. Sävyjä pitäisi päästä kokeilemaan.

Nyt kun en ole päässyt viimeksimainittua tekemään missään, ostokset ovat vaatineet vähän enemmän aikaa ja netin selaamista. Silti mitään ihan täysiä huteja ei ole tapahtunut, vaikka tänään oltiinkin siinä rajamailla.

Hankin muutama viikko sitten Tokmannin nettikaupasta parin kilon käsipuntit kotitreeniä varten ja eksyin samalla ostamaan muutakin. Tämä "muu" tuli erillisenä lähetyksenä vasta tänään, lähettäjä oli hollantilainen Caapa BV.

.

Karmea väri, mutta kaiketi toimittavat tehtävänsä. Jos joku ihmettelee rumaa sormusta, niin se on iltasatujakin välillä lukeva Oura, joka vahtii nykyään terveellistä elämääni 😝.

Eksyin siis ostamaan lisäksi Anastasia Beverly Hillsin poskipunapaletin nimeltään Pool Party.

Normaalisti konsultoin värikosmetiikkaostoksissani Temptaliaa, josta löytyy myös apuja meikkivoiteen sävyn valintaan (Foundation Matrix, kannattaa tsekata). Tässä linkki tämän mainitsemani paletin swatcheihin. 

Tässä Kicksin sivuilta napattu kuva kyseisestä paletista.

Nämä alemmat kuvat ovat Tokmannin sivuilta. Seuraavat kuvat ovat omiani, tänään päivänvalossa otettuja ja vastaavat mielestäni eniten todellisia sävyjä.

Olin kyllä lievästi sanoen hämmentynyt, että sävyt olivatkin näin persikkaisia, ja tuo tummin oli aika tumma. Olin eniten asennoitunut siihen odotukseen, että tuo keskimmäinen sävy olisi ollut enemmän siniseen taittava pinkki, mutta ei. Varsinkin juuri tuo keskimmäinen sävy näyttää järjestään joka nettisaitilla liilahtavammalta kuin se oikeasti onkaan.

Mietin puoli päivää, että palautanko koko paletin takaisin, mutta sitä en nyt taidakaan tehdä. Minulla on MAC:in kasvojenmuotoilupaletti, mutta esimerkiksi matkoille se on aika iso pakata mukaan, joten tämä mahtuu paremmin laukkuun. Eli pidän sen kuitenkin, pettymys alkaa mennä jo ohi!

Ostatko sinä koskaan värikosmetiikkaa ihan sokkona?

Paistakoon aurinko ja tulkoon kesä!

Tässä kesää odotellessa suunnittelin aloittavani rokotukset heti kun suinkin saa, eli jo kesäkuussa. Minullahan menivät kaikki  jopa vauvana saadut rokotukset täysin nollaksi tuon kantasolusiirron myötä, joten rokotuksia riittää. Nyt olen saanut jo pneumokokkirokotuksen, joten se on hyvä alku.  

Kyllä kesällä täytyy päästä hiukan Aurajoen rantaan istuskelemaan ja nauttimaan auringosta!

Tässä odotuksessa hankin Zalandosta parin aurinkolasit. Halusin värikkäät ja liukuvärjätyt, ja löysinkin parit sopivat. Mitäs pidätte?

Avant-Garde Paris, kuva Zalando.fi

Nämä lienevät aika isot, jopa minun leveille kasvoilleni, vai mitä?

Ne eivät tosin olleen kalliit, muistaakseni jotakin 19 euroa.

Quay Australia. Kaunis sävytys, lilaa ja oranssia. Kullansävyiset aisat.

Molemmissa näissä linssit ovat tummemmat kuin mitä mainoskuvista voisi päätellä.

Noissa ensimmäiseksi kuvatuissa on siis läpinäkyvät muovikehykset ja näissä viimeisissä taas ei linsseissä ole kehyksiä ollenkaan, mutta linssien reunat on fasettihiottu. Aisat ovat osin kullansävyistä metallia, ja korvien taakse menevät osa on muovia.

Kummat näyttävät mielestäsi paremmilta?

EDIT: Olipa muuten hassua, että noissa kalliimmissa (Quay Australia) tuli mukana kotelo, joka oli halpa ja läpinäkyvää muovia. Sen sisällä oli puhdistuspyyhe, joka oli kirjava ja liukuvärjätty. Noiden halvempien mukana taas tuli aika kunnollinen, isohko kotelo, ja ne oli pakattu mustaan kangaspussiin. Mukana oli myös musta puhdistusliina. Olisi luullut, että pakkaukset ovat toisinpäin. Tosin eivät nuo Quay Australiankaan lasit kalliit olleet, mahtoivatko olla neljänkympin yli hiukan.

Korjaus, olivat hiukan alle kuusikymppiä...

Kuplia kerrakseen

Jos pääsiäisbrunssilta puuttuikin kuplajuoma, niin tässä niitä kuplia oli kyllä kerrakseen. Pakko on kirjoittaa pieni postaus aiheesta. 

Olen normaalisti käyttänyt nykyään Foreo UFOa ja siihen sopivia kasvonaamioita. Sopivan teknistä hommaa, kun puhelimen appin kautta skannataan naamion viivakoodi ja laite tietää, millainen ohjelma kuuluu mihinkin naamioon.

Nyt sitten löysin varastoistani muutaman kuitukangasnaamion ja ajattelin aamulla hiukan hoitaa ihoani ja "korkkasin" niistä mielestäni kiinnostavimman, eli 7th Heaven-merkkisen Pink Oxygen Bubble -naamion, joita saa miltei joka marketista (muistaakseni).

Tässä vaiheessa ei vaahtoa vielä ollut juurikaan.

Naamio oli siis tällainen vaahtoa kehittävä versio. Muistan ennenkin kokeilleeni moista, mutta siitä ei tullut näin loputonta vaahdon määrää kuin tästä. Lopulta se peitti lukulasit töhnäänsä ja yritin hieroakin sitä että vaahdon kehittyminen lakkaisi. Ei lakannut.

Noh, hommassa meni sitten tunteroinen, koska ajattelin, etten sitä hoitavaa vaahtoa ainakaan hukkaa, ja aloin siirtää sitä sormin kasvoilta kaulalle ja alemmaksi rintamukselle, jossa arvelin ihon myös kaipaavan hoitoa. 

Lopuksi kyllästyin siihenkin hommaan. Vaahto oli kuin tiukkaa hiusten muotovaahtoa, josta tuli kuplien sulettua voidemaista. Taisi se tuhria muutakin kuin lukulasit. Vein mekon pesuun homman päätteeksi.

Ja iho sen jälkeen? No, kyllä nyt iltapäivällä voi sanoa, että tuntuu se kosteutetulta ja pehmeältä, mutta arvelen, että helpommallakin olisi ehkä samaan tulokseen päässyt. Ainakaan naamion jälkeen ei tarvinnut mitään voidetta laittaa.

Onko joku muu kokeillut tätä?

Pääsiäisturinoita ja hyviä uutisia

"Päästäinenkin" sitten meni. Lauantaiksi olimme tilanneet hiukan juhlavamman brunssin, mutta muut päivät siten menivätkin "ihan tavallisissa merkeissä", mitä nyt miehen lapsenlapsia kävi trullittelemassa parinakin päivänä, yksi kun oli palmusunnuntaina ollut kipeänä ja siskonsa ei halunnut tulla yksin, ja yhden äiti oli palmusunnuntain virpomiset kokonaan unohtanut. Mutta ei siinä mitään, Pohjanmaallahan lankalauantai on se varsinainen trullittelupäivä! Palmusunnuntain virpomiset ovat ainakin allekirjoittaneelle tulleet tutuiksi vasta Varsinais-Suomeen kotiuduttuani.

Tuosta pääsiäisbrunssista muuten sen verran, että siinä oli yhtenä (ainoa lämmin ruoka) ruokalajina nyhtöhärkää piparjuurikastikkeella ja perunasalaattia. Molemmat olivat hyviä, mutta perunasalaatti erityisesti ilahdutti minua. Siinä oli kaiketi vain paistettu keitettyjä perunoita isoina paloina kuorineen kevätsipulin ja runsaan kapriksen kanssa. Kapris antoi sopivasti kirpeyttä. En tiedä, vaikka siinä olisi ollut jotakin muutakin, mutta ainakin nyt noita. Kaprikset olivat sitä isompaa mallia.

Muuten menyy koostui ihanista ja tuoreista leipäviipaleista (yksi taisi olla hapanjuureen tehtyä spelttileipää, joka oli näin ei-leivänsyöjänkin suussa todella maukasta), Skagen-katkarapusalaatista, vihersalaatista, jossa oli retiisejä, alkupaloista (marinoituja mezejä: oliiveja, kurkkuviipaleita ja munakoisoa), leipien päälle oli vaahdotettua voita ja pestoa, juustotarjottimella oli kolmea sorttia juustoa, raparperihilloa ja jotakin rouhemaista, jossa oli ainakin pähkinää, vesimelonilohkoja ja tummia rypäleitä ja kahvin kanssa oli kaksi leivosta, joissa oli kaiketi mustikkaa moussemuodossa ja sisällä tummaa suklaamoussea. Tilauksen mukana tuli kaksi jäälattea ja tähän keiteltiin vielä omat kahvit ja laseihin löytyi myös klementiinimehua. Unohtuikohan listasta nyt jotakin? 

Vaan oli siinäkin syömistä. Pitää kokeilla itse tehdä tuota perunasalaattia joku päivä, tai ehkä sitten, kun uusia perunoita on saatavilla?

Kuvien ottohetkellä oli kattaus vähän vajavainen, koska eräällä henkilöllä oli niin kiire syömään...  Huomatkaa muuten, että kuplajuoma puuttui, mutta ehkä ensi vuonna sitten on sitäkin.

Ennenvanhaan mukulana sitä odotti lankalauantaita että saisi sonnustautua trullin asuun ja kiertää naapuruston karkkien toivossa. Naapurin tyttöjen musta kissa ei suhtautunut kovin suopeasti yrityksiimme sisällyttää hänet rekvisiittaamme, mutta ehkä kupariset kahvipannut, varpuluudat, isoäitien aikaiset huivit, hameet ja muut korvasivat kissan puutteen enemmän kuin hyvin.

Naamat maalattiin nokisiksi, ja eikun menoksi! Kerran tosin kävi niin, että vesivärit olivat hukassa, joten naapurin Helena kekkasi, että sakuraväreillä voi värittää paperinpaloja, ja näillä kun naamaa hinkkasi, saatiin sopivat punat ja nokiläiskät poskille. Ongelma oli vaan siinä (ja tämän tietävät kaikki sakuravärejä käyttäneet), että noin vahamaisia värejä ei sitten saanutkaan naamalta pestyä saippuallakaan pois... 

Eipä muuten mitään, mutta meillä oli vieraita pääsiäisenä, ja äiti huusi kuin pasuuna, kun ilmestyin kotiin hyvin tuottoisan trullittelukierroksen jälkeen ne värit naamassa...😓💥💨💩 😒😖. Taisi kestää useita päiviä, ennen kuin naama oli taas puhdas. Siinä vaiheessa se olikin sitten ihan jo ihan ruvella kaikesta hankaamisesta...kloriitti taisi olla ainoa aine, mitä siihen EI kokeiltu.

Niin, ja lankalauantai-iltana piti tietystikin päästä perinteiselle pääsiäiskokolle, jotka Pohjanmaalla siis ovat todella isoja! Puukko mukaan, ja vähän lenkkimakkaraa. Puukko siksi, että siellä piti tietty vuolla itse jumalattoman pitkä roitama makkarakepiksi, koska noin isoa valkeaa lähelle ei ollut menemistä! Totta se makkara tietty paloi pinnaltaan aina karrelle, mutta sisus oli ah niin hyvää, varsinkin, kun tunnelma "pääsiäisvalakialla" oli omaa luokkaansa, ja yleensä ilma oli suhteellisen kylmä, oli pimeää, ja luntakin saattoi olla vielä maassa. Oi näitä muistoja!

*****

Asiasta seitsemänteen, eli niihin hyviin uutisiin: Lakosta huolimatta sain väännettyä aikoja esim. labroille ja PET-kuvaukseen. Muutenhan kaikki olikin kategorisesti peruttu, ja minä olin niin huolissani siitä, että jos nyt käy yhtä huonosti kuin kesällä, kun se kasvain putkahti viikossa hoitojen läpi selkärankaan. 

Labrat näyttivät hyviltä, mutta kortisonikorvaushoitoa pitää jatkaa edelleen, ja hemoglobiini oli satasen pinnassa, missä se nyt on roikkunutkin usean viikon ajan. PETiin oli lähetteessä pyydetty esilääkitys (minun on edelleenkin aika mahdotonta kivutta maata suorana), mutta eihän siellä mitään ollut varattuna, joten homman peruuntumisen pelosta suostuin kuvaukseen ilman mitään kipulääkitystä ja kyllä se yhtä tuskaa olikin. Vielä pääsiäisen yli selkä oli ihan tautisen kipeä.

PETin tulokset tosin olivat erittäin ilahduttavia. Selän kasvaimet ovat nyt inaktiivisia, eli siellä ei näy mitään aktiviteettia. Kun tähän lisää, että luuydinhän minulla on ollut puhdas koko ajan, voin sanoa, että nyt toistaiseksi olen "terveiden kirjoissa". Tämä lainausmerkeissä siksi, että tarvitsen vielä fysioterapiaa tuohon oudon jäykkään alaselkääni (ja ne murtumathan siellä ovat edelleen, joten omatoimisesti en uskalla  alaselän lihaksia venytellä, tai selkää muutenkaan taivutella), rokotukset ja kesällä vielä tsekataan vielä varmuuden vuoksi labrat ja MRIkin taisi olla jonotuslistalla.

Niin, ja sainhan minä jo ekan rokotteenkin, pneumoniaa vastaan. Kesäkuussa aloitetaan sitten tk:ssa koko muu rokotusrumba. 

Mites meni muitten pääsiäistrullittelut tänä vuonna?

PS: Kylläpä näkyy kuvastakin, että on oikea poski vielä turvoksissa leukaluun murtuman jälkimainingeissa, vaikka tapauksesta tulee ensi syyskuun alussa jo vuosi. Poski tullee jäämäänkin turvoksiin, uskon. Edelleen tuntuu ihan siltä kuin hampaiden ja posken väliin olisi sullottu tuffareita. Tiedättehän, niitä vanusta tehtyjä (?) pötkylöitä, joita hammaslääkärit tuntuvat suorastaan rakastavan.

Punoittavalle iholle helpotusta (couperosa jne.)

Pidempään blogiani seuranneet muistavat varmaan viimesyksyisen voivotuksen, kun vahvoista kortisoniannoksista iho kärsi, ja varsinkin punoitti kovin. No, nyt olen deksametasonia saanut viimeksi sairaalassa kantasolusiirron aikana, mutta posket punoittavat edelleen, eikä ongelma johdu ainoastaan pohjalla olevasta couperosasta. Tässä on muuten hyvä kuvaus couperosa-vaivasta, ja siinä mainostettua laserhoitoakin olen joskus kokeillut (tämä ei siis ole maksettu mainos), ja hoidosta tuli mustelmia, jotka kyllä häipyivät, mutta couperosalle se mielestäni ei tehnyt mitään. Tämä kai on yksilöllistä.

Kirjoittelin aiemmin It Cosmeticsin erinomaisesta ja ohuenohuesta peitevoiteesta, joka peittää couperosankin hyvin, ja sopii hyvin meikkivoiteen sijaan. Postaus on luettavissa täällä.

Nyt löytyi ehkä vielä parempi, arkikäyttöön sopiva ja hoitavaa tiikeriruohoa (rohtosammakonputki, Centella asiatica, eli cica), joka rauhoittaa ihoa, ja sen väitetään myös buustaavaan ihon kollageenin tuotantoa, vähentävän punoitusta, rauhoittavan aknea (cica on anti-inflammatorinen ja anti-mikrobinen), kosteuttavan, korjaavan ja suojaavan ihoa. Todellinen monitoimiaine siis!

Dr. Jartin Cicapair Tiger Grass Color Correcting -voiteessa on, kuten nimestä voi päätellä, tiikeriruohoa. Tätä voidetta ei ole kehuttu turhaan lehtien palstoilla, sillä se uppoaa ihmeellisen luonnollisen näköisenä ihoon ja peittää hyvin punoituksen.

Minun on pitänyt niin pitkään kirjoittaa tästä, että olen ehtinyt käyttää sitä jo monta purkkia kirjoitusta kypsytellessäni. Itse voide on vihreää, ja kasvoille levityksen juju on siinä, että kun ottaa purkista nokareen, lämmittää voiteen ensin hieromalla sitä molemmin käsin sormien kanssa, ja sitten vasta letittää sormin kasvoille. Jos kerrostaa pitää, kerrosta pienissä määrin taputtelemalla lisää sormin kaikista punoittavimmille kohdille.

Tässä kuvassa voide ei ole vielä kunnolla imeytynyt ranteen sisäpuolelle. Jos se olisi, ette huomaisi ihon kanssa mitään eroa. Mitä kummallisinta, tämä voide sulautuu mitä vaaleimpiinkin ihon sävyihin, kun taas vastaavat kaukoidästä peräisin olevat, samalla tavalla sävyään muuttavat voiteet ovat liki järjestään ihan liian tummia/kellerviä/oranssisia/punertavia/valkoisia ainakin minun ihollani. Aika montaa olen kokeillut!

Vahva suositus siis tälle voiteelle! Se tosiaan sulaa ihoon, eikä edes tahraa vaatteita, kuten niin monet meikkivoiteet tekevät. Tämä kävi ilmi, kun olen muutamatkin päikkärit heittänyt tämä voide naamassa. Kun kipeän selän takia makaan kyljelläni, niin meikit yleensä löytyvät tyynynliinasta. Tämä voide ei ole tyynynliinoja tahrinut, kumma kyllä!

Jos kiinnostuit kokeilemaan, purkkeja on saatavilla kahta kokoa. Pienempi ei edes maksa paljoa, ja sen minäkin hankin ensin, kun olin vielä aika epäileväinen sen toimivuudesta. Isompi lähti tilaukseen heti, kun olin viikon käyttänyt pikkupurkin sisältöä. 

Näitä myy ainakin Cocopanda ja Beautybay (viimeksimainittu on Brittifirma, joka toimittaa tilaukset Itävallasta, eli kun paketti tulee EU:n sisältä, vastaanottaja säästyy tullausrumbalta).

Kevään merkkejä

Yksi varma kevään merkki on siinä, että alan hösöttää puutarhajuttuja. Enkä edes omista puutarhaa, mutta miehellä on iso talo, jota ympäröi valtava puutarha, ja siellä on vielä tilaakin istutella. Keittiön toisen ikkunan alle olen hankkinut pienen hyötykasviston, jossa on karhunlaukkaa, raparperi, maa-artisokkaa, lipstikka, mustaviinimarjapensas ja joitain yrttejä, joiden talvehtimisesta ei vielä ole mitään tietoa, koska viime päivinä on lunta pukannut.

Huomasin netissä myytävänä pylväsmansikan taimia, ja vanha äitini sai niitä jo äitienpäivän etukäteislahjana viisi kappaletta plus kaksi pakkausta lannoitetta. Kunkin taimen pitäisi tuottaa keskimäärin 5-10 kg mansikkaa. Katsotaan, miten käy.

Kuva: koynnosmansikat.fi

Nämä sopivat äidin rivarin terassille kasvatettaviksi vaikka ruukussa. Kasvaakseen pystysuoraan ne toki tarvitsevat tukikepit. Mielenkiintoista kuulla, miten kasvatus onnistuu.

Ostin myös kurkkuyrtin ja idänunikon sekä pioniunikon siemeniä. Viimeksimainitusta en ole koskaan kuullutkaan, mutta kauniilta ne näyttävät! Rakastan unikoita.

Erääseen tyhjään tontinnurkkaukseen olen kaavaillut perheomenapuuta. Nyt sitten silmäni osuivat myös teivadelmaan. Tuo puutarhamyymälä on tässä vieressä, niin taidan tilata sellaisen, mies voi istuttaa (minähän en alentuneessa immuniteetissa saa sellaisin hommiin ruveta). Tuo marjahan on vähän kuin boysenmarja, eikös sekin ole karhunvatukan ja vadelman risteytys? Voisin syödä niitä kilokaupalla.

Mutta nyt vaan siis odotellaan kevään etenemistä! Eilen puutarha näytti vielä tältä. Ei hyvä...

Täytyy vaan ajatella, että "Spring is around the corner!"

Onko siellä langoilla teitä muita, joita "kevättää" samalla tavalla puutarha-asioiden kanssa?

Mukavaa Palmusunnuntaita!

Vihdoin täällä taas!

Ensinnäkin anteeksipyynnöt pitkästä blogitauosta. Toivuskelun lisäksi hajotin koneeni kovalevyn loppusuoralla sairaalassa ja vitkuttelin sen korjaamisen kanssa. Koko koneen muisti meni siinä rytäkässä ja myös salasanat. Kaikki piti etsiä ja asentaa uusiksi korjauksen jälkeen, ja vaikka Applen vehkeet aika helppoja siinä suhteessa ovatkin (PuuCee-koneisiin verrattuina), niin hommaa sitä oli siinäkin, enkä huonovointisuuden vuoksi voinut kaikkea tehdä yhdellä kertaa.

Olin ennen kantasolusiirtoa ostanut uuden puhelimenkin, ja näiden yhteensovittelu plus vielä puhelimen appsien asennushommassa kului siinäkin aikaa. Samaan aikaan olin hankkinut vielä Oura-sormuksen, ja sen ominaisuuksiin tutustuminen ja sen sovittaminen puhelimen kanssa vei aikaa sekin. Nyt kuitenkin asennushommat lienevät kaikki tehty. Paitsi Irlannin pankin appsin osalta. Sitä en vielä vaihtanut vanhasta puhelimesta uuteen (se toimii vain puhelimella), kun pelkään, että appsin siirto uudelle vehkeelle vaatii pankilta jonkin postissa lähettettävän salasanan/PIN-koodin, jonka saaminen vie ikuisuuden (Suomen postin tuntien sellainen ei ehkä koskaan edes saapuisi perille), ja sitä odottaessa en saisi rahaa siirrettyä sieltä Suomen tilille. BOI:n (Bank of Ireland) pankkikorttikin menee vanhaksi ensi kuussa, enkä pääse noutamaan vielä uutta. Pitäisin sitä suoranaisena ihmeenä, jos se postissa tänne tulisi.

Olen ollut myös aika arka päivittämään mitään voinnistani, koska edelleen olen hiukan huolissani tästä yhdestä blogia lukevasta juorukellosta, joka on huolestuttanut turhaan vanhaa äitiäni kertomalla sairaudestani. Ihan turhaan, koska ei minulla ole mitään hätää, eikä vanhaa ihmistä tarvitse tuolla lailla turhasta vauhkoonnuttaa. Toivon, että hän ei tee sitä enää, ja nyt jatkan kertoilemalla hiukan kuulumisia.

Sain sairaalasssa matalasoluvaiheessa pahan ruokatorven tulehduksen. Hoidon alussa annettava solunsalpaaja, melfalaani, tuhoaa luuytimen, josta seuraa se, ettei verisoluja synny. Melfalaanin jälkeen saadut kantasolut alkavat korjata luuydintä pikkuhiljaa, mutta melfalaania seuraava matalasoluvaihe kestää noin pari viikkoa. Minulla solutasot alkoivat nousta ennätysajassa, ja ne tietenkin alkoivat korjata solujen puutteessa ensiksi rikki menneitä alueita kuten limakalvoja, ja minun tapauksessani sitä ruokatorvea, mikä oli suurin ongelma. Monella menevät suun limakalvot rikki ensimmäisenä, muta minulla se ei ollut mikään ongelma, vaan se pahuksen ruokatorvi. Suolistossa oli samaten jotakin häikkää, koska maha turpoili pahasti, ja suoliston perforaatiotakin epäiltiin, joten se kuvattiin, mutta siellä oli kaikki OK. Syömisestähän ei tietty liki kolmeen viikkoon tullut juuri mitään, joten sain ravinnon suoraan suoneen.

Makuaisti oli mennyt jo ennen siirtoa pahasti, joten ruokahalua ei ollut sitten tippaakaan, eli tämä oikeiastaai eiliseen saakka jatkunut päivittäinen pahoinvointi on oikeastaan itseaiheutettua, sillä olen elänyt liki pelkästään lisäravinnejuomilla, joita saa apteekista. Eilen söin ekaa kertaa kunnolla, eli aamiaisen, jossa oli munakokkelia ja kylmäsavulohta sinappikastikkeella. Kylmäsavulohi ei kuulu AVA, eli alentuneen vastustuskyvyn ruokavalioon, mutta käytin sen paistinpannulla, joten se oli kypsää. Sen maku ja rakenne tietty siinä kärsi, mutta minkäs teet! Mies tekee kylmäsavulohelle jumalaisen sinappikastikkeen, joten se hiukan paransi mieltä ja annoksen makua.

Silti otan säännöllisesti sen pahoinvointilääkkeen, koska pelkään sen pahoinvoinnin alkamista. Paino on pudonnut hiukan toistakymmentä kiloa, mutta se ei tee vielä minusta luurankoa 😂.

Nyt oli suunnitteilla kaikenlaisia kuvantamisia ja minulla on lähete fysiatrialle, koska liikkuminen on saatava paremmaksi. Minulla ei luuytimessä ollut alun alkaenkaan mutatoituneita soluja, joten taudin tilanne pitää tsekata kuvantamisilla, koska tämä on luustohakuinen muoto myeloomasta. Mutta kaikkihan on nyt peruttu ainakin seuraavalta kahdelta viikolta, mikä hidastaa myös töihin paluuta. Olen vielä sairausvapaalla. 

Työkavereilta tuli muuten ihana tervehdys: iso ja kaunis tekonahkainen, kantokahvoilla varustettu laatikollinen kylpyläkosmetiikkaa ja suklaata parane pian -toivotusten kera! Ihanat työkaverit!

Lääkitystä on onneksi vähennetty. Olin hiukan huolissani tästä viime syyskuusta saakka jatkuneesta stydien opioidien syömisestä (mm. ketamiini, metadoni), ja nyt onneksi tuo ketamiini tiputettiin pois kokonaan. Alkusyksystähän olin niin kipeä noitten lantion murtumien takia, että silloin se oli tarpeen, mutta nyt tilanne on hiukan korjaantunut.

Ihmeen hyvin mun pääni on kestänyt noita huumeita (huumeiksihan nuo ovat luokiteltavissa). Moni muu olisi jo oikosenaan ja taju pois noista annoksista, mutta minä pystyin hyvin tekemään töitä ja nyt ei tullut edes mitään vieroitusoireita, vaikka se ketamiini poistettiin kertaheitolla lääkelistalta.

Mielenkiintoinen kokemus muuten oli, kun sitä mun mahaani kuvattiin sen perforaatioepäilyn takia, röntgenissä tuikattiin (ennen kuin ehdin sanoa mitään) se sama ketamiiniannos, jonka illtaisin otin suun kautta, suoraan suoneen, ja siitä tulikin melkoisen kummallinen "trippi"! Huhhahhei, en osaa edes sanoin kuvailla, mutta se ei ollut kiva, eikä onneksi myöskään painajaismainen (ketamiinihan on vanhanaikainen anestesia-aine, josta jotkut saavat ihan hurjia painajaisia). Se oli kokemus, jonka muistan lopun ikääni, oli se niin omituinen juttu. Niin, jos nyt joku ihmettelee, miksi sitä ketamiinia piti laittaa ennen kuvantamista. Syy oli se, etten vieläkään ihan kivutta pääse makaamaan suoraksi, ja se laite vaati sitä asentoa, joten tarvitsin kivunlievitystä. Olin kyllä itse ajatellut oksikodonia, mutta ehtivät laittaa sen ketamiinin (niin, ketamiinilla on sama biologinen hyötyosuus, otti sen injektioaineen suun kautta tai suoneen, siitä harvinainen lääke - minullekin se ilta-annos 80 mg oli aina annosteltuna kahteen ruiskuun ja otin ne sitten omaan tahtiini iltaisin sekoitettuna sekamehutiivisteeseen, koska ketamiini maistuu aika pahalta).

Mutta siis elossa olen, ja ihan hyvin voin, olosuhteet huomioonottaen. Pettynyt siitä, etten nyt vielä pääse sinne fysioterapiaan tuon hoitajien lakon takia, mutta toivon mukaan asiat etenevät pian ja toivon mukaan se lakko loppuisi pian, että päästään eteenpäin!

Yhä edelleen joudun tosin kököttelemään tyksistyneenä täällä kotona, koska siirto vei kaikki vauvanakin saadut rokotukset nollille, joten immuniteetti on aikalailla nollilla myös. Se on hiukan tylsää. Olisi kiva päästä edes ruokakauppaan, kun sielläkään en ole käynyt heinäkuun alun jälkeen. Tai siis ne ole käynyt missään muualla kuin TYKSissä (ja peruukkikaupassa) heinäkuun alun jälkeen. 

Siinäpä nyt varmaan tärkeimmät kuulumiset! Yritän nyt päivittää tätä blogia hiukan ahkerammin, tuohan sekin hiukan vaihtelua tähän päivärytmiin!

Nyt jatkan Merilinjan (The Onedin Line) katsomista Youtubesta. Kuka muistaa tämän vanhan BBC.n TV-sarjan? Se on Youtubessa kokonaisuudessaan, tässä linkki, jos kiinnostaa.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!