Pääsiäisturinoita ja hyviä uutisia

"Päästäinenkin" sitten meni. Lauantaiksi olimme tilanneet hiukan juhlavamman brunssin, mutta muut päivät siten menivätkin "ihan tavallisissa merkeissä", mitä nyt miehen lapsenlapsia kävi trullittelemassa parinakin päivänä, yksi kun oli palmusunnuntaina ollut kipeänä ja siskonsa ei halunnut tulla yksin, ja yhden äiti oli palmusunnuntain virpomiset kokonaan unohtanut. Mutta ei siinä mitään, Pohjanmaallahan lankalauantai on se varsinainen trullittelupäivä! Palmusunnuntain virpomiset ovat ainakin allekirjoittaneelle tulleet tutuiksi vasta Varsinais-Suomeen kotiuduttuani.

Tuosta pääsiäisbrunssista muuten sen verran, että siinä oli yhtenä (ainoa lämmin ruoka) ruokalajina nyhtöhärkää piparjuurikastikkeella ja perunasalaattia. Molemmat olivat hyviä, mutta perunasalaatti erityisesti ilahdutti minua. Siinä oli kaiketi vain paistettu keitettyjä perunoita isoina paloina kuorineen kevätsipulin ja runsaan kapriksen kanssa. Kapris antoi sopivasti kirpeyttä. En tiedä, vaikka siinä olisi ollut jotakin muutakin, mutta ainakin nyt noita. Kaprikset olivat sitä isompaa mallia.

Muuten menyy koostui ihanista ja tuoreista leipäviipaleista (yksi taisi olla hapanjuureen tehtyä spelttileipää, joka oli näin ei-leivänsyöjänkin suussa todella maukasta), Skagen-katkarapusalaatista, vihersalaatista, jossa oli retiisejä, alkupaloista (marinoituja mezejä: oliiveja, kurkkuviipaleita ja munakoisoa), leipien päälle oli vaahdotettua voita ja pestoa, juustotarjottimella oli kolmea sorttia juustoa, raparperihilloa ja jotakin rouhemaista, jossa oli ainakin pähkinää, vesimelonilohkoja ja tummia rypäleitä ja kahvin kanssa oli kaksi leivosta, joissa oli kaiketi mustikkaa moussemuodossa ja sisällä tummaa suklaamoussea. Tilauksen mukana tuli kaksi jäälattea ja tähän keiteltiin vielä omat kahvit ja laseihin löytyi myös klementiinimehua. Unohtuikohan listasta nyt jotakin? 

Vaan oli siinäkin syömistä. Pitää kokeilla itse tehdä tuota perunasalaattia joku päivä, tai ehkä sitten, kun uusia perunoita on saatavilla?

Kuvien ottohetkellä oli kattaus vähän vajavainen, koska eräällä henkilöllä oli niin kiire syömään...  Huomatkaa muuten, että kuplajuoma puuttui, mutta ehkä ensi vuonna sitten on sitäkin.

Ennenvanhaan mukulana sitä odotti lankalauantaita että saisi sonnustautua trullin asuun ja kiertää naapuruston karkkien toivossa. Naapurin tyttöjen musta kissa ei suhtautunut kovin suopeasti yrityksiimme sisällyttää hänet rekvisiittaamme, mutta ehkä kupariset kahvipannut, varpuluudat, isoäitien aikaiset huivit, hameet ja muut korvasivat kissan puutteen enemmän kuin hyvin.

Naamat maalattiin nokisiksi, ja eikun menoksi! Kerran tosin kävi niin, että vesivärit olivat hukassa, joten naapurin Helena kekkasi, että sakuraväreillä voi värittää paperinpaloja, ja näillä kun naamaa hinkkasi, saatiin sopivat punat ja nokiläiskät poskille. Ongelma oli vaan siinä (ja tämän tietävät kaikki sakuravärejä käyttäneet), että noin vahamaisia värejä ei sitten saanutkaan naamalta pestyä saippuallakaan pois... 

Eipä muuten mitään, mutta meillä oli vieraita pääsiäisenä, ja äiti huusi kuin pasuuna, kun ilmestyin kotiin hyvin tuottoisan trullittelukierroksen jälkeen ne värit naamassa...😓💥💨💩 😒😖. Taisi kestää useita päiviä, ennen kuin naama oli taas puhdas. Siinä vaiheessa se olikin sitten ihan jo ihan ruvella kaikesta hankaamisesta...kloriitti taisi olla ainoa aine, mitä siihen EI kokeiltu.

Niin, ja lankalauantai-iltana piti tietystikin päästä perinteiselle pääsiäiskokolle, jotka Pohjanmaalla siis ovat todella isoja! Puukko mukaan, ja vähän lenkkimakkaraa. Puukko siksi, että siellä piti tietty vuolla itse jumalattoman pitkä roitama makkarakepiksi, koska noin isoa valkeaa lähelle ei ollut menemistä! Totta se makkara tietty paloi pinnaltaan aina karrelle, mutta sisus oli ah niin hyvää, varsinkin, kun tunnelma "pääsiäisvalakialla" oli omaa luokkaansa, ja yleensä ilma oli suhteellisen kylmä, oli pimeää, ja luntakin saattoi olla vielä maassa. Oi näitä muistoja!

*****

Asiasta seitsemänteen, eli niihin hyviin uutisiin: Lakosta huolimatta sain väännettyä aikoja esim. labroille ja PET-kuvaukseen. Muutenhan kaikki olikin kategorisesti peruttu, ja minä olin niin huolissani siitä, että jos nyt käy yhtä huonosti kuin kesällä, kun se kasvain putkahti viikossa hoitojen läpi selkärankaan. 

Labrat näyttivät hyviltä, mutta kortisonikorvaushoitoa pitää jatkaa edelleen, ja hemoglobiini oli satasen pinnassa, missä se nyt on roikkunutkin usean viikon ajan. PETiin oli lähetteessä pyydetty esilääkitys (minun on edelleenkin aika mahdotonta kivutta maata suorana), mutta eihän siellä mitään ollut varattuna, joten homman peruuntumisen pelosta suostuin kuvaukseen ilman mitään kipulääkitystä ja kyllä se yhtä tuskaa olikin. Vielä pääsiäisen yli selkä oli ihan tautisen kipeä.

PETin tulokset tosin olivat erittäin ilahduttavia. Selän kasvaimet ovat nyt inaktiivisia, eli siellä ei näy mitään aktiviteettia. Kun tähän lisää, että luuydinhän minulla on ollut puhdas koko ajan, voin sanoa, että nyt toistaiseksi olen "terveiden kirjoissa". Tämä lainausmerkeissä siksi, että tarvitsen vielä fysioterapiaa tuohon oudon jäykkään alaselkääni (ja ne murtumathan siellä ovat edelleen, joten omatoimisesti en uskalla  alaselän lihaksia venytellä, tai selkää muutenkaan taivutella), rokotukset ja kesällä vielä tsekataan vielä varmuuden vuoksi labrat ja MRIkin taisi olla jonotuslistalla.

Niin, ja sainhan minä jo ekan rokotteenkin, pneumoniaa vastaan. Kesäkuussa aloitetaan sitten tk:ssa koko muu rokotusrumba. 

Mites meni muitten pääsiäistrullittelut tänä vuonna?

PS: Kylläpä näkyy kuvastakin, että on oikea poski vielä turvoksissa leukaluun murtuman jälkimainingeissa, vaikka tapauksesta tulee ensi syyskuun alussa jo vuosi. Poski tullee jäämäänkin turvoksiin, uskon. Edelleen tuntuu ihan siltä kuin hampaiden ja posken väliin olisi sullottu tuffareita. Tiedättehän, niitä vanusta tehtyjä (?) pötkylöitä, joita hammaslääkärit tuntuvat suorastaan rakastavan.