Vadelmaketonit

Jostakin oli eksynyt laatikkooni kaupanpäällisinä kaksi purkkia vadelmaketoneita. Kun katsoin loodia tarkemmin, tuotteessa on myös vihreää teetä, joten epäilen sen olevan ns. laihdutuspillerivalmiste.

Mitä siis ovat nuo vadelmaketonit? Vadelmaketonit ovat vadelman luonnollisia tuoksu- ja makuyhdisteitä, joita käytetään elintarvike- ja kosmetiikkateollisuudessa. Niitä voi valmistaa myös synteettisesti. Tuoreista marjoista ketoneja voi uuttaa vain 1-4 mg kilosta.

Vaikka vadelmaketonien tehoa laihduttamisessa suitsutetaankin ympäri maailmaa, sen teho on kliinisesti vielä todistamatta. Jotakin kokeita on tehty hiirillä, ja tulokset viittaisivat näiden ketonien lisäävän adiponektiinin tuotantoa ja täten polttavan kehosta rasvaa.  En ihan helposti nielaise tätä selitystä.

Mitä tulee ketoneihin yleensä, ne ovat tärkeä energianlähde jopa vastasyntyneillä, jotka saavat äidinmaidosta enemmän rasvaa kuin hiilihydraatteja. Tämä on toisaalta vastoin sitä nykykäsitystä, minkä mukaan elimistö, ja varsinkin aivot tarvitsisivat hiilihydraatteja toimiakseen.

Tämä ei siinä mielessä pidä paikkaansa täysin, koska esimerkiksi taannoin tuli TV:stä pätkä dokumenttia, jossa esiteltiin pikkutyttö, jonka kehitys oli pysähtynyt alle vuoden ikäisenä, koska hänen aivonsa eivät osanneet käyttää hiilihydraatteja hyväkseen. Tämä asia korjattiin risiininsiemenöljyllä, ja hups, tyttö oppi puhumaan ja jatkoi muutenkin kehittymistään normaaliin tahtiin. Sitäpaitsi esimerkiksi inuiittien traditionaalinen ruokavalio ei paljoa hiilihydraatteja sisällä

Tytön aivot siis oppivat rasvapolttoisiksi ja käyttivät hyväkseen ketoneita glukoosin sijaan. Keho tekee ketoneita rasvasta (varsinkin kookos- tai MCT-öljy muuntuvat hyvin ketoneiksi). Suurin osa ketoneista syntyy maksassa, mutta myös aivojen astrosyytit tuottavat niitä neuronien tarpeeseen.

En syvenny tässä postauksessa ns. karppausruokavalioon, jossa pyritään hiilihydraatit minimoimalla polttamaan kehosta mahdollisimman paljon rasvaa, mutta jos hiilihydraatteja ei ole paljoakaan saatavilla, keho valmistaa niitäglukoneogeneesillä, eli maksa muuntaa aminohapot (valkuaisaineet) glukoosiksi. Myös rasva-aineenvaihdunnan sivutuotteesta, glyserolista. Pitkittyneessä paastossa jopa 21% glukoosista voidaan saada glyserolista, lopun tullessa glukoneogeneesin avulla. Glyseroli tulee ehkä kehon omasta rasvasta ja aminohapot lihaskudoksesta.

Mutta taas näihin vadelmaketoneihin (ja vihreään teehen). Tieteellisesti ei ole siis mitään todistetta siitä, että nämä ketonit toimisivat laihdutuksessa. Sekä vadelmaketonit, että vihreä tee ovat stimulantteja ja ainakaan vadelmaketonien pitkäaikaiskäytön turvallisuudesta ei ole mitään tietoa. Suosittelisin ainakin varovaisuutta, jos sinulal on taipumusta korkeaan verenpaineeseen, sillä stimulantit yleensä tekevät tilanteen pahemmaksi. Lääkeaineinteraktioistakaan ei ole tietoa, joten näiden käyttäminen muun lääkityksen yhteydessä saattaa myös olla kyseenalaista.

Pätkäpaasto - mikä hemmetin paasto

Henkilökohtaisesti voin sanoa, että tuo termi on todella harhaanjohtava. Mikä ihmeen paasto se on jossa kuitenkin syödään?

Minusta systeemi on erittäinkin tervehenkinen. Voi syödä mitä huvittaa, eikä ole kahlittu mihinkään tiettyyn ruokavalioon. Jokainen terveellä järjellä varustettu osaa vaihtaa kasviksiin jos nälkä kurnii suolistossa. Henkilökohtaisesti pidän sellaisia "asiantuntijoita", kuin Matti Uusitupa hiukan rajoittuneina ja jopa tyhminä.

Rainer Huopalahti oli Rotaryklubissamme puhumassa kananmunasta keväällä. Karppaamisesta sukeutui mielenkiintoinen keskustelu, koska hän totesi, että peruna pitää hyvin nälkää. Sitä se ei muuten todellakaan kaikille tee. Muunmuassa minulla se nostaa verensokerin ja insuliinin, eli varastohormonin erittyessä, se myös laskee sen todella nopeasti. Jolloin siis tulee ihan sietämätön nälkä. Tämän vahvisti myös eräs miespuolinen meksikolaisjäsenemme.

Joillekin se ehkä sopii mutta minulla ei todellakaan. Se vain laukaisee syömiskierteen, jolla ei ole loppua.

Se, mitä haluan sanoa, on se, että ihmiset ovat erilaisia. Yksi kaava ei sovi kaikkiin. Painonvartijoiden (jotka ovat lopettaneet Suomessa) ohjeilla laihtuu jokainen, mutta niin myös aika varmasti menee säästöliekille! Se tapa syödä pitäisi siis pitää yllä loppuelämän, mikä ei ole mielekästä. Eikä yleensäkään monasti toimi sen loppuelämän aikana!

Parin päivän paastoilua viikossa pidetään vaarallisena esimerkiksi diabeetikoille. En usko sitä. Minun mielestäni tuossa on mukana todella inhottavaa holhoamismentaliteettiä, ihan kuin diabeetikolla itselllään ei olisi minkäänlaisia aivoja päässään päättää itse siitä, mitä syö. Esimerkiksi kasvis/salaattipäivä pari kertaa viikossa ei takuulla tapa ketään.

Minusta pari vähäkalorisempaa päivää viikossa on loistava idea. Eikä se ole mikään paasto! Mitä mieltä te muut olette?

Low carb ja gluteeniton ruokavalio

Nyt kun sain tuon kirjan käsistäni pois niin vasta huomasin, kuinka paljon on ihmisiä, jotka vain yleensäottaen välttelevät gluteenia.

Minulle karppaaminen on tietystikin myös sitä, mutta luonnehtisin muuten low carb -dieetin omalta osaltani sellaiseksi, että kaikki ravinnottomat hiilihydraatit (valkoinen leipä, leipä hyvin pitkälle yleensäkin, peruna, pasta ja sokeri) on jätetty pois. Nykyään ei edes tee mieli leipää ja peruna ei maistu miltään. Perunan sijaan voi lautasen täyttää kasviksilla.

Keliakiaa sairastaa Suomessa noin 2% väestöstä, mutta arvioidaan, että se olisi yleisempääkin. Joidenkin arvioiden mukaan keliaakikoista on löydetty vasta noin kolmasosa, koska vasta nyt aletaan ymmärtää viljan sitkoaineen, proteiinin (gluteiinin) haittoja laajemmalla skaalalla.

Keliakia voi hoitamattomana olla hengenvaarallinen sairaus, sillä keliakiaan liittyy syöpäriski; yleisimmin ohutsuolen lymfoomariski. Yleensä keliakia todetaan aikuisena ja oireena saattavat olla näennäisesti viattomalta vaikuttavat mahakivut ja ruoansulatusongelmat. Totesin itse ainaisten ruoansulatusongelmieni hävinneen kun jätin viljat pois ruokavaliosta.

Gluteiiniherkkyyden oireet voivat olla moninaiset, aina nivelkivuista psyykkisiin oireisiin, kuten masentuneisuuteen, ärtyneisyyteen, uupuneisuuteen, ahdistukseen, käytöshäiriöihin, keskittymisvaikeuksiin ja hidastuneisuuteen. Hiilihydraatit myös voivat pahentaa käytöshäiriöitä ja keskittymisvaikeuksia etenkin lapsilla, joilla on ADHD. Gluteeni saattaa jopa olla osallisena kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ja skitsofreniaan, jotka saadaan kuriin gluteenittomalla ruokavaliolla. Myös autistisia lapsia on tehokkaasti hoidettu tällä tavalla.

Gluteeni voi aiheuttaa autoimmuunireaktioita, jotka voivat puolestaan aiheuttaa esimerkiksi kilpirauhasen tulehduksen, joka johtaa kilpirauhasen vajaatoimintaan, joka puolestaan voi pahentaa masennusta ja vetämätöntä oloa. Iho-oireet ovat hyvin tavallisia. Gluteeniherkkyys voi vaikeuttaa ruoansulatusongelmien kautta ravinteiden imeytymistä. Tärkeiden ravintoaineiden puute voi johtaa häiriöihin hormonitoiminnassa, lapsettomuuteen, raskauskomplikaatioihin ja viimein hankaliin ja aikaisiin vaihdevuosiin.

Mikä pahinta, gluteiinista saa eristettyä peptidejä, eksorfiinejä, morfiinin kaltaisia aineita, jotka aiheuttavat riippuvuutta. Ne vaikuttavat morfiinin kaltaisesti ja jopa reagoivat samoin morfiinia blokkaavaan aineeseen, naloksoniin, jota käytetään vastalääkkeenä morfiinin yliannostustapauksissa.

Kun käytät valkoista viljaa, verensokerisi nousee hallitsemattomasti, etkä kuitenkaan saa siitä mitään hyödyllisiä ravinteita. Eksorfiinit aiheuttavat halun saada sitä lisää. Insuliinitoleranssisi saattaa lisääntyä verensokerin jatkuvan hyppimisen takia, ja lopputulemana kaikkien muitten vaivojen lisäksi voi olla diabetes.

Kaikesta ei tietenkään kannata pelotella, mutta kannattaa kuitenkin olla tietoinen siitä, mihin kaikkeen gluteeniyliherkkyys ja keliakia voi liittyä ja mitkä saattavat olla ensi merkit siitä.

Vaivaako laiskuus vai onko se jotakin muuta?

Omenapiirakkaa!

Tänään tein hommien ohessa omppupiirakkaa, jonka low carb -ohje on tässä:

Omenapiirakka

1 purkki happamaksi päässyttä kermaa (tai 2 dl piimää, jogurttia tms.)
n. 75 g sulaa voita (3/4 dl) - älä käytä ihan kuumana
3 dl Hermesetas Stevia -jauhetta
1 muna
3 pussia Pirkka-mantelijauhetta (a 75 g)
2-3 tl psylliumia (esim. Fiber Husk)
1 tl ruokasoodaa

Koska omenat olivat vetisen puoleisia, lisäsin vielä noin ruokalusikallisen pellavajauhoje. Rouhe käynee ihan yhtä hyvin. Tai voi sen olla laittamattakin. Tämä onnistuu ilmankin.

Päälle:

Omenia (2-3 riittää, riippuen koosta), piparkakkumaustetta (ripaus vaniljalla maustettua steviajauhetta)

Laita uuni lämpiämään noin 180-asteeseen. Sekoita pohjan aineet kulhossa ja levitä taikina piirakkavuokaan (tee 2,5-kertaisena koko uunipellille). Älä laita voisulaa seokseen kuumana, sillä soodan tulee toimia vasta uunissa.

Viipaloi päälle omenat (kuori ulkomaiset, kotimaiset voi käyttää kuorineen, kuten allaolevassa kuvassa).

Ripottele päälle piparkakkumaustetta (pelkkä kanelikin käy). Paista uunin keskitasossa noin parikymmentä minuuttia. Tarkista kypsyys tikulla.

Jos omenat ovat kovin vetisiä, saa taikinakin olla paksumpi.

Vinkki: Kotimaista omenaa voi viipaloida sellaisenaankin pakasteeseen. Tällöin talven mittaan pakkasesta on helppo ottaa omenapiirakan päällysteet käyttöön leivottaessa.

Nyt kaffeelle. Piirakan voi syödä sellaisenaan, tai tarjota esimerkiksi vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa. Minä lorautan piirakkalautaselleni hiukan kermaa.

PS: Olipa muuten todella hyvää! Olin laittanut pohjataikinaankin kanelia, ja päälle kanelia ja vaniljasteviaa. Te, joilla ei pulverimaista vaniljasteviaa ole, suosittelen piirakan päälle ripausta ihan tavallista vaniljasokeria.

Paivan terveysuutisia

Joskus alan ajatella, etta ehka toimittajilla on hienoista vaarinymmartamista kun he tulkitsevat "asiantuntijoiden" lausuntoja. Vai onko vaan haastateltu vaaria asiantuntijoita?

Varmaan kumpaakin tapahtuu. Esimerkiksi kerran oli jossain iltapaivalehdissa juttua miesten alapaan anatomiasta, ja haastateltu asiantuntija oli psykiatri. Ehka olisi ollut hyva jututtaa urologia paremminkin. Vaara paa tassa asiassa.

Tanaan pinnalla on ollut ravitsemuksen asiantuntijan, dosentti Ursula Scwabin "tietama" juttu siita, etta eraan perheen lapsia harkitaan huostaanotettavaksi, koska vanhemmat pakottavat heidat syomaan liian yksipuolista ravintoa, siis vahahiilihydraattista sellaista. Enpa usko, etta sosiaaliviranomaiset ihan ensimmaisena tallaistaisista asioista rva Schwabille menisivat kielimaan, onhan tama erittain arkaluontoinen tilanne.

Virallisesti terveellinen pasta-ateria.
Kuva: Valtion Ravitsemusneuvottelukunta.

Kumpi allaolevista sinusta nayttaa terveellisemmalta aterialta?

Low carb -ateria: Kalaa, kasviksia ja pieni tilkka chipotlemajoneesia.

Leipa, valkoinen vilja (vilja yleensakin), ei mitaan erityista ravinnearvoa, vaikka paljon liikkuva voi niita enemman tarvitakin.

Tama, viisi kourallista kasviksia on karppaajallakin kaiken perusta. Kuva: Valtion Ravitsemustoimikunta.

Toinen asia, jota olen ihmetellyt tanaan, on se, etta joku asiantuntija iltapaivaloopeissa maaritteli aikuisen ihmisen normaalin virtsaamistarpeen olevan n. 8-10 kertaa per paiva. Mina juon vetta useita litroja per paiva, mutta en todellakaan juokse vessassa noin usein. Huh.

Ruokadebattia TV:ssa

Katselin netista viime viikolla (Yle 2 -> Katsomo) tullutta kaksiosaista keskusteluohjelmaa ruoasta. Hiukan hymyilytti. Eras osallistuja mainitsi hyvinkin tietavasti "Eitkinsin dieetin", joka perustuu vain elainproteiineihin. Tama on aika kapea-alainen havainto.

Ensimmaisessa jaksossa puhuttiin kouluruokailusta, jonka taso on huonontunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Siihen en osaa sanoa mitaan, koska en ole koululainen. Samaan aiheeseen oli sysatty keskustelua siita, millaista kouluruan pitaisi olla. Luomua, ja puhdasta lahiruokaa. On tietty selva asia, etta lahialueen tuottajia pitaisi suosia, etenkin kun liki kaikki maan koulukeittiot lienevat jo nykyisin suuriin keskus(liike)ketjuihin kytkoksissa olevien catering-ketjujen kasissa. Debatissa oli mielenkiintoinen poikkeus, eli Kiuruvesi, jossa suositaan lahiruokaa ja pyritaan korvaamaan raaka-aineet paikallisilla (mm. pinaatin korvaajaksi kaytetaan jokapaikassa kasvavaa nokkosta).

Mukuloille olisi muutenkin hyva opettaa, etta luonnostakin saa vihanneksia, eika aina tarvitse hakea niita kaupan pakastealtaasta. Joskus minun kouluaikoinani jouduimme jokainen oppilas keraamaan metsasta litran puolukoita ja tuomaan sen ruokalan emannalle kaytettavaksi vuoden mittaan, joten ei minusta esim. koululaisten opetuksellinen sienireissukaan olisi mikaan katastrofi muun opetuksen kustannuksella, vaan opettaisi enemmankin hyodyllisia taitoja.

Samaten yrttien keruu.

Sitakaan mina en ymmarra, etta lautasella pitaisi olla eina ravinnekoyhaa perunaa, pastaa tai riisia. Meilla on yllinkyllin muitakin juureksia, joiden kayttoon voisi kylla kernaasti opetella.

Virallisissa ravintosuosituksissa suositellaan 5-6 palaa leipaa paivan aikana. Taman sanotaan pitavan vatsan toimivana. Jatapa kerran tama pois ja syo sen sijaaan 400-500 g vaikkapa parsakaalia. Tassa ei edes tarvitse mainita, etta kummalla irtoaa varpusparvi paremmin. Ja sitten valitetaan, etta lapset eivat syo tarpeeksi kasviksia.

Koittakaapas muuten ottaa koskus paperi ja kyna esille katsoessanni jotain keskusteluohjelmaa ja laskekaa, kuinka monta kertaa yhteensa siina kaytettiin sanaa "niinku" (ne jotka osaavat tehda kahta asiaa samanaikaisesti, voivat myos listata ne kerrat, kun joku sanoo "no" aloittaessaan puhumisen).

Miksi vhh-ruokavalio? Juttua lisäaineista...

Karppaus.info - foorumilla joku tutkija kyseli vhh-laisten taustatietoja kuluttajan näkökantista, ja se kirvoitti minutkin miettimään, miksi ylipäätään olen vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Alkujaan oli tarkoitus pudottaa hiukan painoa, mutta vuosien varrella on asia saanut uusiakin merkityksiä. Lähinnä tietystikin terveyden kannalta.

Polveudun suvuista, joiden rasitteena on syöpiä ja diabetesta. Omalla isälläni oli kakkostyypin diabetes, ja jossain välissä selvisi, että hän oli myös eläessään sairastanut yhden sydäninfarktin. Ilmeisimmin se oli ollut lievä, koska se ei vienyt häntä sairaalaan, mutta jätti kuitenkin jälkensä.

Rintasyöpää on ollut juurikin myös isän suvussa, ja minultakin se leikattiin kun olin 37-vuotias. Koska se oli vahvasti progesteronireseptoripositiivinen, en voi olla ajattelematta, etteikö sitä olisi edesauttaneet ne monet keltarauhashormonikuurit, joita söin kun e-pillerit olivat sekoittaneet kuukautiskierron. Sen kokoinen kasvain oli kuulemma kasvanut noin 10 vuotta, eli sikälikin sopisi hyvin kuvioihin.

Tässä sivuhuomautuksena se, että kun puhutaan vaihdevuosien hormonikorvaushoidoista rintasyöpäriskin lisääjänä, epäilen, että menneisyydessä liki jokaisen naisen syömät e-pillerit ovat se todellisempi riskin lisääjä. Kasvaimet yleensä huomataan vasta kun ne ovat jo kasvaneet sen vähintään 10 vuotta.

En voi myöskään olla ajattelematta, etteikö isän infarktiin olisi ollut osasyynä hänen kayttämänsä margariini, jota silloin(kin) suositeltiin "terveellisenä" vaihtoehtona, ja joka takuulla sisälsi noina aikoina transrasvoja. Ja kun hänen sisareensa, minun kummitätini oli vielä naimisissa margariinikuninkaan kanssa, sitähän meillä riitti.

Kuulun siis tietyllä tavalla riskiryhmään, joka pisti ajattelemaan.

Mitä enemmän luin vhh-ruokavaliosta, sen vakuuttuneemmaksi tulin, että se on juuri oikea ratkaisu minulle. Lisäksi olen aina tiennyt, että minulla on ns. stressivatsa, jonka kasvispitoinen ruokavalio pitää paremmassa kunnossa. Syön lisäksi ruoansulatusentsyymejä ja maitohappobakteereita purkista. Muksuna minulla oli todellausein angiina ennenkuin 17-vuotiaana nielurisat poistettiin, joten olen siis kasvanut antibioottien voimalla, ja uskon senkin tehneen hallaa suoliston hyville bakteerikannoille.

Suoliston terveys näkyy parhaiten siinä, ettei enää turvottele, eikä niinkään ole ilmavaivoja. Iho on huomattavasti parempi, jos suolistoa "nuohoaa" raakaraasteilla. Uskomatonta, mutta totta!

Makeanhimon häviäminen on yksi merkillisimmistä ruokavalion mukanaan tuomista asioista. En uskonut, että näin voisi käydä. Käytän nykyään steviaa makeutuksena silloin kun makeaa haluan, se kuulemma myös auttaa tasapainottamaan verensokeria. Jälkiruoaksi saatan ottaa nykyään paksun viipaleen juustoa paremminkin kuin jotain makeaa. Tätäkään en olisi uskonut muutama vuosi sitten, jos minulle joku olisi tämän kertonut. Minä, ikuinen sokerihiiri.

Kaikenkaikkiaan olo tuntuu tasaisemmalta.

Miten tämä sitten on vaikuttanut kulutustottumuksiini? Siten, että luen tuoteselosteet aika tarkkaan. Ostan luomua, jos mahdollista, ja teen ruokani pääsääntöisesti alusta alkaen itse. Käytän luontaistuotteita lisäravinteina, vaikka toisaalta niitä en ehkä tarvitsisi. Haluan pitää huolta itsestäni. Tosin mikään ihan roskaruoan syöjä en ikinä ole ollutkaan.

Luin jostain, että Ruotsissa jo noin joka neljäs rajoittaa hiilihydraatteja syömisissään. Tämän luulisi jo herättävän vastakaikua ruokateollisuudessa, mutta ainakin täällä Suomessa, taikka Englannista, se ei vielä ole kovin näkyvää. Englannissa tosin ihmiset tekevät ostoksiaan enemmän pikkuputiikeissa, siis erikoisliikkeissä, kuten butcher's shopeissa, josta saa tuoretta ja lisäaineetonta tavaraa. Suomessa on jo vaikeampaa löytää pakastamatonta ja marinoimatonta lihaa. Samaten tuotteessa kuin tuotteessa on natriumglutamaattia, jonka alan ymmärtää olleen lisäsyy ikuiseen näläntunteeseen käyttämäni aspartaamin lisäksi.

Mielestäni lisäaineiden käyttö on hiukan riistäytynyt käsistä länsimaissa. Tuotteiden shelf life maksimoidaan säilöntäaineilla, ja luin jostain, että ihminenkin alkaa olla jo niin kyllästetty niillä, etteivät ruumiit maadu haudoissakaan normaaliajassa. Eipä mikään ihme.

Toinen asia ovat ksenoestrogeenit. Olen alkanut kammoksua muovisia säilytysastioita ja kelmuja, joista liukenee varsinkin rasvaiseen ruokaan ftalaatteja. Eikö enää riitä, että maailma on "naisistumassa" koska vesiin tulee jäteveden mukana e-pillereitä syövien naisten virtsan mukana estrogeenejä, joita puhdistusprosessissa ei saada pois, ja näiden lisäksi vielä käyttämistämme muovituotteista ksenoestrogeenejä? Naaraiden dominanssi on jo kauan sitten todettu asia kalakannoissa, eikä ole epäilystäkään, etteikö tämä ongelma yltäisi ihmiseen saakka.

Viherruokaa

Voitin juuri taannoin vihersmoothieohjeellani pari kivaa kirjaa: Annica Dahlqvistin Karppaus-kirjan, jossa on low carb -ruokavalion perusteet ja ruokaohjeita ja Helsingin ravintola Carelian keittiömestarin Sami Tallbergin kirjoittaman Villiyrttikeittokirjan.

Laitetaanpa tähän nyt ensin sen voitokkaan vihersmoothien ohje:

Dzinnin Minttusuklaapommi

n. 2,5 dl soijamaitoa (non-GMO, Alpron sininen purkki)
muutama pala pakastepinaattia jäisenä (laitan itse n. ½ pussillista)
n. 1 rkl tummaa kaakaojauhetta
nippu tuoretta minttua - varretkin voi käyttää, elleivät ole kovin puumaisia
1 avokado (tai puolikas jättisuurta, niiden koot kun vaihtelevat kovin) - kuori, poista kivi ja käytä hedelmäliha
steviaa

Tehosekoittimeen ja valmista tuli. Yllätyin hiukan itsekin herkullisen pehmeästä mausta!

Villiyrttikeittokirja tuntuu loistavalta. Nyt keväällä on hyvä aloittaa niiden kerääminen ja ottaa kuivuri käyttöön.

Joskus, vuosia sitten, oli Turun Sanomissa juttu köyhästä opiskelijapariskunnasta, jotka valittivat, ettei ollut rahaa kunnon ruokaan. Kovin pulskilta (siis ylipainoisilta) näyttivät kuvissa, ja ihmekös tuo, kyllä varmaan riisillä ja tonnikalalla lihookin. Varsinkin siis sillä riisillä. Puhutaanhan yleisesti "jyväpossusta" ja "maissikananpojasta". Tärkkelyksiä yhtäkaikki ilman kunnon ravinteita.

Ajattelin itsekseni, että tuo Villiyrttikeittokirja olisi varmaankin hyvä lahja jollekin kotoa poismuuttavalle opiskelijanalulle. Ei tarvitsisi kitkutella ravintoköyhällä ruoalla, eikä tarvitsisi valittaa siitäkään, ettei ole rahaa kuntosalikorttiin, koska metsiä ja pellonpientareita koluamalla saa liikuntaakin. Jo siksikin, että kaupunkien keskustoista niitä yrttejä sun muita ei kannata kerätä, vaan joutuu lähtemään hiukan kauemmaksi. Eli fillari alle ja menoksi!

Tässä vaiheessa tietty tulee eteen se kysymys, että miten tunnistaa oikeat sienet, kasvikset ym. En tiedä, mitä nykyään kouluissa opetetaan, mutta minun lapsuudestani esimerkiksi ne tunnit, jotka käytettiin Suomen lintulajien opetteluun, olisi voinut käyttää erätaitojen opetteluun, mukaanlukien syötävien kasvisten ja sienten käytön ja säilömisen opetus. Onhan se mukavaa tunnistaa lintulajeja, mutta se ei ole ainakaan minulle ruokaa suuhun koskaan tuonut, ei missään muodossa. Entinen metsästysharrastuskin oli lähinnä metsässä samoilua haulikko muodon vuoksi mukana ystävättären kanssa. Ainoa saalis oli kerran siipeen ammuttu (siis ei meidän ampumamme) fasaani, jonka kiidätimme tuotapikaa eläinlääkäärille. Parannuttuaan se päästettiin takaisin vapaaksi.

Minusta tuntuu myös, että kotitalousopetus on hiukan huonoilla kantimilla kouluissa nykyään. Kokkaaminen sinänsä on tullut (onneksi) muodikkaammaksi, mutta taloudenpitoon tarvitaan muutakin.

Sama koskee jonkinlaista kansantaloudellista ymmärrystä. Varsinkin nyt vaalien aikana ymmärsin, miten kapea-alaista ihmisten ymmärrys voi olla. Siitä lisää tuonnempana.