Miksi vhh-ruokavalio? Juttua lisäaineista...

Karppaus.info - foorumilla joku tutkija kyseli vhh-laisten taustatietoja kuluttajan näkökantista, ja se kirvoitti minutkin miettimään, miksi ylipäätään olen vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Alkujaan oli tarkoitus pudottaa hiukan painoa, mutta vuosien varrella on asia saanut uusiakin merkityksiä. Lähinnä tietystikin terveyden kannalta.

Polveudun suvuista, joiden rasitteena on syöpiä ja diabetesta. Omalla isälläni oli kakkostyypin diabetes, ja jossain välissä selvisi, että hän oli myös eläessään sairastanut yhden sydäninfarktin. Ilmeisimmin se oli ollut lievä, koska se ei vienyt häntä sairaalaan, mutta jätti kuitenkin jälkensä.

Rintasyöpää on ollut juurikin myös isän suvussa, ja minultakin se leikattiin kun olin 37-vuotias. Koska se oli vahvasti progesteronireseptoripositiivinen, en voi olla ajattelematta, etteikö sitä olisi edesauttaneet ne monet keltarauhashormonikuurit, joita söin kun e-pillerit olivat sekoittaneet kuukautiskierron. Sen kokoinen kasvain oli kuulemma kasvanut noin 10 vuotta, eli sikälikin sopisi hyvin kuvioihin.

Tässä sivuhuomautuksena se, että kun puhutaan vaihdevuosien hormonikorvaushoidoista rintasyöpäriskin lisääjänä, epäilen, että menneisyydessä liki jokaisen naisen syömät e-pillerit ovat se todellisempi riskin lisääjä. Kasvaimet yleensä huomataan vasta kun ne ovat jo kasvaneet sen vähintään 10 vuotta.

En voi myöskään olla ajattelematta, etteikö isän infarktiin olisi ollut osasyynä hänen kayttämänsä margariini, jota silloin(kin) suositeltiin "terveellisenä" vaihtoehtona, ja joka takuulla sisälsi noina aikoina transrasvoja. Ja kun hänen sisareensa, minun kummitätini oli vielä naimisissa margariinikuninkaan kanssa, sitähän meillä riitti.

Kuulun siis tietyllä tavalla riskiryhmään, joka pisti ajattelemaan.

Mitä enemmän luin vhh-ruokavaliosta, sen vakuuttuneemmaksi tulin, että se on juuri oikea ratkaisu minulle. Lisäksi olen aina tiennyt, että minulla on ns. stressivatsa, jonka kasvispitoinen ruokavalio pitää paremmassa kunnossa. Syön lisäksi ruoansulatusentsyymejä ja maitohappobakteereita purkista. Muksuna minulla oli todellausein angiina ennenkuin 17-vuotiaana nielurisat poistettiin, joten olen siis kasvanut antibioottien voimalla, ja uskon senkin tehneen hallaa suoliston hyville bakteerikannoille.

Suoliston terveys näkyy parhaiten siinä, ettei enää turvottele, eikä niinkään ole ilmavaivoja. Iho on huomattavasti parempi, jos suolistoa "nuohoaa" raakaraasteilla. Uskomatonta, mutta totta!

Makeanhimon häviäminen on yksi merkillisimmistä ruokavalion mukanaan tuomista asioista. En uskonut, että näin voisi käydä. Käytän nykyään steviaa makeutuksena silloin kun makeaa haluan, se kuulemma myös auttaa tasapainottamaan verensokeria. Jälkiruoaksi saatan ottaa nykyään paksun viipaleen juustoa paremminkin kuin jotain makeaa. Tätäkään en olisi uskonut muutama vuosi sitten, jos minulle joku olisi tämän kertonut. Minä, ikuinen sokerihiiri.

Kaikenkaikkiaan olo tuntuu tasaisemmalta.

Miten tämä sitten on vaikuttanut kulutustottumuksiini? Siten, että luen tuoteselosteet aika tarkkaan. Ostan luomua, jos mahdollista, ja teen ruokani pääsääntöisesti alusta alkaen itse. Käytän luontaistuotteita lisäravinteina, vaikka toisaalta niitä en ehkä tarvitsisi. Haluan pitää huolta itsestäni. Tosin mikään ihan roskaruoan syöjä en ikinä ole ollutkaan.

Luin jostain, että Ruotsissa jo noin joka neljäs rajoittaa hiilihydraatteja syömisissään. Tämän luulisi jo herättävän vastakaikua ruokateollisuudessa, mutta ainakin täällä Suomessa, taikka Englannista, se ei vielä ole kovin näkyvää. Englannissa tosin ihmiset tekevät ostoksiaan enemmän pikkuputiikeissa, siis erikoisliikkeissä, kuten butcher's shopeissa, josta saa tuoretta ja lisäaineetonta tavaraa. Suomessa on jo vaikeampaa löytää pakastamatonta ja marinoimatonta lihaa. Samaten tuotteessa kuin tuotteessa on natriumglutamaattia, jonka alan ymmärtää olleen lisäsyy ikuiseen näläntunteeseen käyttämäni aspartaamin lisäksi.

Mielestäni lisäaineiden käyttö on hiukan riistäytynyt käsistä länsimaissa. Tuotteiden shelf life maksimoidaan säilöntäaineilla, ja luin jostain, että ihminenkin alkaa olla jo niin kyllästetty niillä, etteivät ruumiit maadu haudoissakaan normaaliajassa. Eipä mikään ihme.

Toinen asia ovat ksenoestrogeenit. Olen alkanut kammoksua muovisia säilytysastioita ja kelmuja, joista liukenee varsinkin rasvaiseen ruokaan ftalaatteja. Eikö enää riitä, että maailma on "naisistumassa" koska vesiin tulee jäteveden mukana e-pillereitä syövien naisten virtsan mukana estrogeenejä, joita puhdistusprosessissa ei saada pois, ja näiden lisäksi vielä käyttämistämme muovituotteista ksenoestrogeenejä? Naaraiden dominanssi on jo kauan sitten todettu asia kalakannoissa, eikä ole epäilystäkään, etteikö tämä ongelma yltäisi ihmiseen saakka.